Ei hajuakaan siitä, että minkämoinen toimenpide on korvien puhkaisu, mutta jos lapsi tulisi saada pidettyä melkolailla paikoillaan toimenpiteen aikana, niin saattaapi olla, että siihen ei monikaan mamma pysty, vaikka päällään seisoisi.
Oma 4v:ni sairastui syksyllä vakavasti, jonka tiimoilta hän kävi läpi lukuisia toimenpiteitä, joista osa oli varsin kivuliaita ja pelottaviakin. Tietyissä tilanteissa lapsi oli ihan hirmu reipas ja rohkea, mutta 4v:n reippaus ja rohkeus ei kuitenkaan aivan kaikkeen ja loputtomasti riitä. Joten osa toimenpidetilanteista oli suorastaan kaoottisia.
Tyttö sai hoitohenkilökunnalta osakseen hämmästelyjä ja kehuja siitä, miten hän on TYKS:in nuorin potilas, joka on ollut yli tunnin kestäneen magneettikuvantamisen ajan putkessa hereillä. Normaalisti vasta 6v lapsen kohdalla voidaan harkita sitä vaihtoehtoa, että lasta ei nukuteta...mutta 4v ikäiset nukutetaan siis ilmeisesti lähes poikkeuksetta.
Lapsi oli magneettikuvilla yhteensä 3 kertaa ja koska kyseessä ei ole lapsi sieltä kaikkein rauhallisimmasta päästä niin väitän, että auktoriteettini oli yksi syy siihen, että lapsi pysyi putkessa paikoillaan. Toki hän viimeisellä kerralla vähän "testasi", että mitä tapahtuu, jos siellä ihan pikkuisen vain liikkuu, jos on tylsää...mutta se peli saatiin poikki heti alkuunsa, kun vaihdoin lapsen kanssa muutaman sanan. Ja niin kuvantaminen saatiin vietyä kunnialla loppuun.
Mutta kanylointi olikin sitten semmoinen show, ettei tosikaan. Lapsi kanyloitiin joka kerta, kun hänet magneettikuvattiin, sekä myös silloin, kun hänet röntgenkuvattiin, punktioitiin jne. joten kanyloitikertoja oli melko monta. Lisäksi lapsesta otettiin useammat verinäytteet ja hän kävi läpi ENMG-tutkimukset, joissa niin ikään käytettiin neuloja. Ja neulat ovat lapselle todellinen kauhistus.
Jos lapsi pelkää TODELLA, niin hän pelkää todella ja piste. Ei siinä välttämättä silloin auta äidin, isän, mummin tai kumminkaan auktoriteetti. Ja vaikka meitä oli leikkaussalissa 5 ihmistä pitämässä lasta paikoillaan, lasta ei saatu kanyloitua. Anestesiahoitaja kyllä sai pistettyä kerran, toisen ja kolmannenkin, mutta aina millin-pari ohi suonesta. Niinpä sitten huutava, rimpuileva ja aivan paniikissa oleva lapsi päätettiin lopulta nukuttaa maskilla, jotta hänet saatiin vihdoinkin kanyloitua punktiota varten.
Itse pidin lapsesta kanylointiyrityksen aikana kiinni niin kovin, kuin pystyin, kertoen lapselle samalla, että kanylointi on nyt vaan tehtävä ja piste. Kerroin, että se toki tuntuu epämukavalta, mikä ei tietenkään ole kivaa. Mutta että se on myös ihan pian ohi, kunhan lapsi nyt vain pysyisi paikoillaan. Toki se tuntuu äidistä pahalta, mutta en kuulu heihin, jotka "ei pysty" handlaamaan moista tilannetta, koska luonne ei anna periksi. Joten olin kyllä hommassa ihan tosissani mukana. Mutta se ei auttanut.
Ja hoitohenkilökuntakin näki, että lapsi oli tilanteessa ihan aidosti kauhuissaan. Niinpä lapsi sitten kanyloitiin seuraavalla kerralla siten, että hänelle annettiin ensin rauhoittavaa lääkettä. Tällöinkin hän pisti vastaan ja vasta kolmannella pistolla kanyyli saatiin lopulta paikoilleen. Mutta tällöin riitti 3 ihmistä pitämään lasta aloillaan.
AP:lle en oikein osaa neuvoa antaa. Jos lapsi ei saa kapselia nieltyä, kapselia ei saa avata, eikä se "puoliväkisinkään" alas mene, niin eipä siinä silloin ole muuta vaihtoehtoa, kuin hakea lääke nestemäisenä.
