T
Tuun hulluksi
Vieras
Kertokaa nyt, onko tuo mies ihastunut muhun vai ei.
Esim. viime viikolla kun tehtiin töitä yhdessä, tuli ihan lähelle ja katseli mua silmiin ja hymyili useaan kertaan. Oltiin melkein suuteluetäisyydellä.. Ja ne katseet ei olleet mitään vilkaisuja, vaan ihan oikeita, syviä, intensiivisiä ja joka kerralla hymyllä sävytettyjä. On muutamaan kertaan sanonut että mä luen hänen ajatuksiaan, kehunut mua ja huomioinut sanoin. Jättäytyy välillä mun kanssa kahdenkesken ja juttelee niitä näitä, ja joka ainoa kerta kun mua katsoo, hymyilee. Ihan joka ikinen kerta. Jos ollaan esim. kahvihuoneessa jossa on paljon muitakin, etsii mun katseen ja hymyilee, jos juttelee toisten kanssa, katselee silti mua silmiin ja hymyilee. Ja ne miehen silmät, mä en ole ikinä nähnyt mitään niin lumoavaa. Kun hän katsoo muhun, ne silmät on melkein mustat, tummat, ja niihin hukkuu. Kaikki muu katoaa ympäriltä, tuntuu että mun aivotoiminta lakkaa täysin kun hän katsoo mua.
Hämmentävää oli sekin, kun tajusin perjantaina, että hän ei todellakaan muista kaikkien (naisten ) nimiä työpaikalla, mutta minun nimeni hän on muistanut heti ensimetreiltä lähtien. Ja usein hän puhuessaankin mainitsee nimeni..
Mä olen korviani myöten rakastunut tuohon mieheen. En kai ikinä aiemmin ole tuntenut mitään tällaista, ja nyt en tiedä onko tämä oikeasti todellista, molemminpuolista? Välillä tunnen että niin on, tuo mieskin on ihastunut/rakastunut muhun, mutta sitten taas epävarmuus iskee..
Joten pliis, oikeesti, kertokaa mulle onhan tää molemminpuolista?
Esim. viime viikolla kun tehtiin töitä yhdessä, tuli ihan lähelle ja katseli mua silmiin ja hymyili useaan kertaan. Oltiin melkein suuteluetäisyydellä.. Ja ne katseet ei olleet mitään vilkaisuja, vaan ihan oikeita, syviä, intensiivisiä ja joka kerralla hymyllä sävytettyjä. On muutamaan kertaan sanonut että mä luen hänen ajatuksiaan, kehunut mua ja huomioinut sanoin. Jättäytyy välillä mun kanssa kahdenkesken ja juttelee niitä näitä, ja joka ainoa kerta kun mua katsoo, hymyilee. Ihan joka ikinen kerta. Jos ollaan esim. kahvihuoneessa jossa on paljon muitakin, etsii mun katseen ja hymyilee, jos juttelee toisten kanssa, katselee silti mua silmiin ja hymyilee. Ja ne miehen silmät, mä en ole ikinä nähnyt mitään niin lumoavaa. Kun hän katsoo muhun, ne silmät on melkein mustat, tummat, ja niihin hukkuu. Kaikki muu katoaa ympäriltä, tuntuu että mun aivotoiminta lakkaa täysin kun hän katsoo mua.
Hämmentävää oli sekin, kun tajusin perjantaina, että hän ei todellakaan muista kaikkien (naisten ) nimiä työpaikalla, mutta minun nimeni hän on muistanut heti ensimetreiltä lähtien. Ja usein hän puhuessaankin mainitsee nimeni..
Mä olen korviani myöten rakastunut tuohon mieheen. En kai ikinä aiemmin ole tuntenut mitään tällaista, ja nyt en tiedä onko tämä oikeasti todellista, molemminpuolista? Välillä tunnen että niin on, tuo mieskin on ihastunut/rakastunut muhun, mutta sitten taas epävarmuus iskee..
Joten pliis, oikeesti, kertokaa mulle onhan tää molemminpuolista?
