Voi hel..tin hel...tti!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vittu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vittu

Vieras
Mä vihaan kaikkea!!!!
VITTU!
Mä en jaksa noite saamarin kakaroita! Sotkevat vittu minkä ehtivät, marisevat ja kaikkea muuta mahdollista negatiivista.

Mun teksi mieli hajottaa seinät ja kaikki tavarat, karjua vielä enemmän minkä oon jo karjunut!!!

Minkä helvetin takia kaikki menee päin vittua??? Tällä mun elämällä ei ole yhtään mitään tarkoitusta.

Mä en jaksa mitään koska oon niin vitun puolikuntoinen, nuo vitun lapset aiheuttaa mulle päänsärkyä koko ajan.

Joka päivä mietin että mitä tekis, mutta kun ei oikeasti oo mitään mielekästä tekemistä, ei vittu mitään.

Mä oon niin vitun loppu.

Sitten kun tää saamarin raivari on ohi, tulee huono omatunto kun lapsille karjuin, vaikka samalla vituttaa että ne sotkee taas. Siis meillä on oikeasti leluja lattiat täynnä koko ajan, mä en voi käsittää miksi ne pitää raijata ympäriinsä helvetin monta kertaa päivässä.

Mä oon niin vitun väsynyt tähän kaikkeen.

Ja turha käskeä mua mihinkään vitun perheneuvolaan tms. En mä sieltä apua tähän vitutukseen saa.

Ja antaa tulla paskaa niskaa vaan, mutta se ei muuta sitä että mä vittu vihaan itseäni ja kaikkea tässä maailmassa.

Mikä pointti kaikella on? Mikä vitun pointti oikeasti on elää, tehdä lapsia, muka kasvattaa niitä (siksi että saavat huomata saman paskan vuosien päästä), ja itse muka tehdä jotain tarpeellista jos sellaista sattuu olemaan.

Mua niin vituttaa että mulla pää räjähtää.
Mä en jaksa enää muttei oo edes mitään ulospääsyä.
ja piste.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vittu:
Mä vihaan kaikkea!!!!
VITTU!
Mä en jaksa noite saamarin kakaroita! Sotkevat vittu minkä ehtivät, marisevat ja kaikkea muuta mahdollista negatiivista.

Mun teksi mieli hajottaa seinät ja kaikki tavarat, karjua vielä enemmän minkä oon jo karjunut!!!

Minkä helvetin takia kaikki menee päin vittua??? Tällä mun elämällä ei ole yhtään mitään tarkoitusta.

Mä en jaksa mitään koska oon niin vitun puolikuntoinen, nuo vitun lapset aiheuttaa mulle päänsärkyä koko ajan.

Joka päivä mietin että mitä tekis, mutta kun ei oikeasti oo mitään mielekästä tekemistä, ei vittu mitään.

Mä oon niin vitun loppu.

Sitten kun tää saamarin raivari on ohi, tulee huono omatunto kun lapsille karjuin, vaikka samalla vituttaa että ne sotkee taas. Siis meillä on oikeasti leluja lattiat täynnä koko ajan, mä en voi käsittää miksi ne pitää raijata ympäriinsä helvetin monta kertaa päivässä.

Mä oon niin vitun väsynyt tähän kaikkeen.

Ja turha käskeä mua mihinkään vitun perheneuvolaan tms. En mä sieltä apua tähän vitutukseen saa.

Ja antaa tulla paskaa niskaa vaan, mutta se ei muuta sitä että mä vittu vihaan itseäni ja kaikkea tässä maailmassa.

Mikä pointti kaikella on? Mikä vitun pointti oikeasti on elää, tehdä lapsia, muka kasvattaa niitä (siksi että saavat huomata saman paskan vuosien päästä), ja itse muka tehdä jotain tarpeellista jos sellaista sattuu olemaan.

Mua niin vituttaa että mulla pää räjähtää.
Mä en jaksa enää muttei oo edes mitään ulospääsyä.
ja piste.
Täällä kohtaltoveri.Välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle ja ei ole ulospääsyä.

 
Ei kun mulla on ihan pysyvä púolikuntoisuus, en jaksa selittää, ja pian loppuva rasitus mahassa.. Yks tyyppi lisää sotkemaan.

Helpotti, mutta nyt vituttaa kun tuli huudettua lapsille taas kurkku suorana.
Mä en vaan tajua että miksi kaikki pitää tehdä mulle mahdollisimman vaikeaksi, miksi?

Kun mä en oikeasti jaksa hengästymättä tekemään yhtään mitään niin kaikesta pitää kiukutella ja tapella. =( =(

Oltais lähdetty edes kaupungille ja vähän asioille mutta ei todellakaan huvita lähteä minnekkään kun aina tulee riitaa ja kaikki menee ihan vituilleen.
Mulla ei voimat riitä enää pieneenkään vastoinkäymiseen.
vittu.
 
Oon yrittänyt karsia noita leluja, mut ne saa silti kaiken levälleen.
Silppuavat paperia ja heittävät lattialle. Keräävät kun saan raivarin tai huomautan noin sata krt.

Mä en jaksa edes puhua enää. Lannistun kaikesta pienestäkin.
Ja tuo vanhempi lapsi on niin vitsin ymmärtäväinen muka että kuuntelee mun huudot kun pienempi kiukuttelee, ja sit kun oon rauhottunut tulee sanomaa että rakas kulta äiti. Voi helvetti, voiko enempää olla huono omatunto.

 
ja nyt me ollaan taas sit loppupäiväkin sisällä, mä istun vittuuntuneena ja väsyneenä täs koneella kun ei muutakaan voi tehdä. Nousen tästä ja kierrän kämppää ja tuun vittuuntuneena takasin. Mitä tälle voi tehdä???

lapsilla tiedossa taas tosi ihana loppuilta.
 
Mä jaksan aina hetken aikaa, muutaman päivän, miettiä ja suunnitella elämää, ja olla suht normaali äiti, sit iskee aina että mitä helkkarin väliä tällä ja tälläkin on. Miks mä yliväsyneenä yritän väkisin jaksaa tehdä yhtään mitään. Miks mun pitäis yrittää tätä paskaa asuntoakin pitää järjestyksessä kun vihaan täälläkin kaikkea, lattioita, seiniä, huonekaluja, ihan kaikkea. ja kun ei koskaan edes pysy siistinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ja nyt me ollaan taas sit loppupäiväkin sisällä, mä istun vittuuntuneena ja väsyneenä täs koneella kun ei muutakaan voi tehdä. Nousen tästä ja kierrän kämppää ja tuun vittuuntuneena takasin. Mitä tälle voi tehdä???

lapsilla tiedossa taas tosi ihana loppuilta.
Kumpa voisin auttaa sinua ja jakaa ajatuksia.
 
Mä jaksan aina hetken aikaa, muutaman päivän, miettiä ja suunnitella elämää, ja olla suht normaali äiti, sit iskee aina että mitä helkkarin väliä tällä ja tälläkin on. Miks mä yliväsyneenä yritän väkisin jaksaa tehdä yhtään mitään. Miks mun pitäis yrittää tätä paskaa asuntoakin pitää järjestyksessä kun vihaan täälläkin kaikkea, lattioita, seiniä, huonekaluja, ihan kaikkea. ja kun ei koskaan edes pysy siistinä.
 
entäs jos koitat olla välittämättä niistä leluista edes päivän,
lepäät, etkä roudaa niit edestakaisin. ?

ja meillä lapset menee siihen lankaan , että kun huijaa ne kisaan: kuka kantaa eniten leluja omaan huoneeseen takaisin, saa jonkun tarran tms.
reppanat antaa älyyttää itteensä sillä leikillä kerran viikossa :-)

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
entäs jos koitat olla välittämättä niistä leluista edes päivän,
lepäät, etkä roudaa niit edestakaisin. ?

ja meillä lapset menee siihen lankaan , että kun huijaa ne kisaan: kuka kantaa eniten leluja omaan huoneeseen takaisin, saa jonkun tarran tms.
reppanat antaa älyyttää itteensä sillä leikillä kerran viikossa :-)

=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
entäs jos koitat olla välittämättä niistä leluista edes päivän,
lepäät, etkä roudaa niit edestakaisin. ?

ja meillä lapset menee siihen lankaan , että kun huijaa ne kisaan: kuka kantaa eniten leluja omaan huoneeseen takaisin, saa jonkun tarran tms.
reppanat antaa älyyttää itteensä sillä leikillä kerran viikossa :-)
Minkä ikäisiaä lapsia sulla on?
 
En pysty enää olla välittämättä kun kaikki puheet menee kuuroille korville.
ja mulla on ihan kauhea homma sitten kerralla siivota kaaos enkä mä siihen pysty. Voin vaan vähän kerrallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vittu:
Mä vihaan kaikkea!!!!
VITTU!
Mä en jaksa noite saamarin kakaroita! Sotkevat vittu minkä ehtivät, marisevat ja kaikkea muuta mahdollista negatiivista.

Mun teksi mieli hajottaa seinät ja kaikki tavarat, karjua vielä enemmän minkä oon jo karjunut!!!

Minkä helvetin takia kaikki menee päin vittua??? Tällä mun elämällä ei ole yhtään mitään tarkoitusta.

Mä en jaksa mitään koska oon niin vitun puolikuntoinen, nuo vitun lapset aiheuttaa mulle päänsärkyä koko ajan.

Joka päivä mietin että mitä tekis, mutta kun ei oikeasti oo mitään mielekästä tekemistä, ei vittu mitään.

Mä oon niin vitun loppu.

Sitten kun tää saamarin raivari on ohi, tulee huono omatunto kun lapsille karjuin, vaikka samalla vituttaa että ne sotkee taas. Siis meillä on oikeasti leluja lattiat täynnä koko ajan, mä en voi käsittää miksi ne pitää raijata ympäriinsä helvetin monta kertaa päivässä.

Mä oon niin vitun väsynyt tähän kaikkeen.

Ja turha käskeä mua mihinkään vitun perheneuvolaan tms. En mä sieltä apua tähän vitutukseen saa.

Ja antaa tulla paskaa niskaa vaan, mutta se ei muuta sitä että mä vittu vihaan itseäni ja kaikkea tässä maailmassa.

Mikä pointti kaikella on? Mikä vitun pointti oikeasti on elää, tehdä lapsia, muka kasvattaa niitä (siksi että saavat huomata saman paskan vuosien päästä), ja itse muka tehdä jotain tarpeellista jos sellaista sattuu olemaan.

Mua niin vituttaa että mulla pää räjähtää.
Mä en jaksa enää muttei oo edes mitään ulospääsyä.
ja piste.


mie en siis ookkaan yksin tässä maailmassa...meillä on viis lasta ja mies ..jotka sotkee ja miulle sitten saa kitkuilla minkä ehtii ja aina ja jokapäivä...

miun tyttö sanoi tänään että 'pyydetään sillä siisti ohjelma meille ja hanna partane ja laitetaan koti ja äiti remontii'....mut sais remontoida nuo toisetkin tajuumaan että mie en oo mikään siivooja muija tässä talossa....MIHIN MIUN ELÄMÄ ON KADONNU???
 
Tuttua välillä... Mä kiljun kans noille molemmille, miehelle ja lapselle, et miksi niiden täytyy tehdä kaikki asiat mulle niin vaikeeksi. Molemmat sotkee ja mä siivoan. Sekaista saa olla, leluja lattialla jne. mutta ruuantähteet, leivänmurut pitkin pöytiä saa mut raivoihini. Ja se, että jos mä haluan että joku asia tehdään, niin täytyy tehdä se itse... Ja mies ei osaa käskeä tota lastakaan, jos se sanoo EI, niin mies vaan löpertelee et tekisit nyt, söisit nyt... Ja toinen vaan sanoo EN varmasti syö. Ja mä tuun ja KÄSKEN syömään, niin sit syödään... Sama peli hampaidenpesussa, pukemisessa, nukkumaanmenossa jne. Hermot menee kokoajan. Ja mies jos tekis edes vähän, niin auttais jo paljon.
 
:( Jaa...en tiedä mitä sanoisin, mutten voi olla mitään sanomattakaan. Ootko puhunu miehes kanssa tästä vitutuksesta ja väsymyksestä? Tai olisko teillä jotain mummia, kummia, tätiä lähellä joka vois ottaa lapset hoitoon muutamaks tunniks edes joskus että saisit levätä?

Mulla kaks alle 3-vuotiasta ja osaavat olla niin riiviöitä kun olla vaan ja voi. Joka ilta siivoon lasten leluja ympäri kämppää ja kannan tyttöjen huoneisiin ja aamupäivällä koko huusholli on täynnä leluja ja kirjoja ja piirrustuksia ym...siivoan lasten kanssa ne päivällä taas omille paikoilleen ja isompi lupaa ettei leluja tuoda enää olohuoneeseen ja keittiöön ja vessaan...mutta iltapäivällä kämppä on taas kun pommin jäljiltä ja illalla siivoan taas ne lelut ja tavarat omille paikoilleen.

Vaikka ne koittaakin hermoja jokapäivä ja joka ikinen päivä tekis mieli huutaa niille niin silti ne osaa olla oikeen hetken tullen niin kultasia, ettei enää tee mieli huutaa...
Tai jos niille huutaa, tulee paha mieli itelleen ja huono omatunto ja suututtaa, että huutaa moisista typeristä pikkuasioista kun lelujen levittelystä.

Mutta...elämäähän tää vaan on ja jokaisella meistä hermot kireellä joskus..toisilla useammin kun toisilla.

Jaksamisia :)
 
Tilli, meillä just samaa ja kaikkea muutakin paskaa. Mut ei onneksi enää kun mies vihdoin muutti pois.
Ja ei, tää mun vitutus ei johdu erosta. Päinvastoin, se helpottaa edes vähän.
 

Yhteistyössä