Olen valmistautunut siihen että ainakin se toinen heistä yrittää kovasti jutella uskonasioistaan ja suhteestaan siihen. Olen myös aika varma, että tämä toinen kenestä olen nyt kiinnostunut ei kovin pitkään jaksa pitää ajatuksiaan vain siinä. Hän alkaa kiinnostumaan, ja tää tuntuu nyt tosi pahalta sanoa mutta toivon että voitaisiin olla jonkin aikaa kahdestaan. On se vähän vaivaannuttavaa jos hän kerran oikeasti haluaa tutustua muhun ja minä häneen, että siinä on se kolmas pyörä
Tietysti huono omatunto soimaa kun mietin miten laittaudun ja tahtoisin viedä sen pubiin, baariin muutamille. Mutta kuten joku ihanasti sanoi, eihän tässä ole mitään tapahtunut niin kauan kunnes olen ystävällinen, korrekti ja pidän näppini erossa! Elämässä tulee tilanteita (kuten työpaikka) jolloin on pakko tehdä lähempää tuttavuutta tai se on pienempi paha kuin ettei anna toiselle ns. mahdollisuutta ystävyydelle.