Voi apua, onko 5-6 vuotiaana joku uhmaikä?

[voi elämä]

Tyttö heittäytyy aivan saamattomaksi -ei haluisi ollenkaan pihalle, pukea, siivota lelujaan, syö välillä todella hitaasti. Joka asiasta saa sanoa miljoona kertaa ja tuntuu että kaikki menee ihan ohi. Todella hermoja raastavaa. Onko kohtalotovereita, mitä olette tehneet?

 

[Estu]

On, todellakin on. Paljon pahempi, kuin joku 3v uhma!

Odottelen esikoulun alkua...sitten kuulemma helpottaa

Meillä poika saa kyllä paljon aikaan ja on energinen, kuten aina, mutta kuvaan tullut ärsyttäminen, lällätys, nännätys, ilveily *huoh* :snotty: Joskus, JOSKUS, menee hermo |O

 

[Pirpiz]

Tuntuu olevan! Mitään ei tehdä ennenko on sadasti käsketty, ruokapäydässä istuu puol päivää toisinaan, kiusaa siskoaan jos ei oo tekemistä ja pomottaa tätä muutenki koko ajan |O

 

[Estu]

Tuntuu olevan! Mitään ei tehdä ennenko on sadasti käsketty, ruokapäydässä istuu puol päivää toisinaan, kiusaa siskoaan jos ei oo tekemistä ja pomottaa tätä muutenki koko ajan |O

Meillä on myös tätä pomottamista :/ Leikkii pikku-isäntää tjtn.

 

[niin tuttua]

meillä poika 5 v koettelee kans mun hermoja toooosi paljon, just tota tahallaan ärsyttämistä, lällätystä ja näämän vääntelyä ja ei usko sit yhtään mitään, ihan kuin puhuis seinille kun jotain sanoo.. ja tosiaan vasta täytti 5 vuotta, toivotaan vaan ettei kestäis kauan tää vaihe.

 

[Kotiäiti Narniasta]

Minä en enää usko noita juttuja, että missä iässä se kuulemma helpottaa. Pelkkää sanahelinää. Se helpottaa aina ihan hetkeksi ja juuri kun luulet, että lapsi on seestynyt niin se on menoa taas.

Mulle sanottiin, kun poika oli 3v että se helpottaa 4vuotiaana. 4vuotiaana ne on iiiiihan erilaisia. Seuraavaksi kerrotitin, että 5v se helppaa. Sitten että eskarissa sitä uhmaa ei enää ole.

PLAAPLAAAPLAAAPLAAAPLAAA

|O :snotty: :ashamed: :| :kieh:

Nyt joku voi kertoa mulle, että se helpottaa ekaluokalla.

 

[Hp]

Normaalilta kuulostaa. Tiukat rajat on hyvä pitää ja palkita jos tekee mitä pitää ja kohtuullisessa ajassa. Meillä tepsii se, että nyt lähdetään, muut ovesta ulos ja esikoinen pukee viimeisenä sitten itse ja suit sait sukkelaan, ei siinä oikein muukaan auta. Ja päiväkodissa sama juttu, jos hidastelee, niin jää pienten ryhmään eikä ehdi mukaan retkille jne..

 

[Saraldo]

Meillä on tullut erittäin paljon sellasta uhmakkuutta ja "mä teen näin etkä sä voi mulle mitään" -ajattelutyyliä. Sekä suunsoittoa. Välillä kiristää kyllä hermot niin kireiksi, että pää halkeaa kohta. Mun mielestäni paljon pahempi uhma kuin parivuotiaana. Tai sitten aika kultaa muistot...

 

[Pirpiz]

Minä en enää usko noita juttuja, että missä iässä se kuulemma helpottaa. Pelkkää sanahelinää. Se helpottaa aina ihan hetkeksi ja juuri kun luulet, että lapsi on seestynyt niin se on menoa taas.

Mulle sanottiin, kun poika oli 3v että se helpottaa 4vuotiaana. 4vuotiaana ne on iiiiihan erilaisia. Seuraavaksi kerrotitin, että 5v se helppaa. Sitten että eskarissa sitä uhmaa ei enää ole.

PLAAPLAAAPLAAAPLAAAPLAAA

|O :snotty: :ashamed: :| :kieh:

Nyt joku voi kertoa mulle, että se helpottaa ekaluokalla.

Voin kertoa että se helpottaa EHKÄ kun ovi pamahtaa kotoa muuttavan perässä kiinni :xmas: Näin MULLE on luvattu

 

[ap]

Helpottava tieto että muillakin on samanlaista. Mietin jo mitä ihmettä tässä täytyy tehdä. Siispä rajat ja rakkautta... Onneksi eskari alkaa syksyllä, ehkä tämä silloin helpottaa.

 

[Kotiäiti Narniasta]

Helpottava tieto että muillakin on samanlaista. Mietin jo mitä ihmettä tässä täytyy tehdä. Siispä rajat ja rakkautta... Onneksi eskari alkaa syksyllä, ehkä tämä silloin helpottaa.

No siis ainakaan sitä uhmaa ei tarvitse kuunnella aamupäivisin, kun lapsi on eskarissa. :kieh:

Onneksi toi meidän välill äniin mahdoton eskarilainen käyttäytyy eskarissa täysin moitteettomasti. Ehkä se kaikki energia meneekin siihen eikä ole enää paukkuja kotona käyttäytymiseen.

 

[NetanJahu]

Juu täällä 6v eskaria käyvä poika joka on vastaan lähes kaikessa mitä ehdottaa. Ja äiti on todella tyhmä..kuulemma. Eskarissa on kuulemma todella kiltti ja ottaa toiset huomioon jne.

 

[Estu]

Helpottava tieto että muillakin on samanlaista. Mietin jo mitä ihmettä tässä täytyy tehdä. Siispä rajat ja rakkautta... Onneksi eskari alkaa syksyllä, ehkä tämä silloin helpottaa.

No siis ainakaan sitä uhmaa ei tarvitse kuunnella aamupäivisin, kun lapsi on eskarissa. :kieh:

Onneksi toi meidän välill äniin mahdoton eskarilainen käyttäytyy eskarissa täysin moitteettomasti. Ehkä se kaikki energia meneekin siihen eikä ole enää paukkuja kotona käyttäytymiseen.

Tää on muuten jännä huomio.
Meinaan, kun meidän esikoinen oli kerhossa, niin kerhotädit kehuivat, miten kauniisti poika leikkii, ottaa muut huomioon, on käytöstavat ja kaikki eli just niin, kun olemme opettaneetkin...mutta auta armias, kun ollaan kotona! :/ Kukaan ei ole uskonut, kun olen kertonut, miten paljon kiusaa pikkusisaruksiaan ja ärsyttää noin muuten vaan :kieh:

Tänäänkin ulkona teki kyllä kaikki mahdolliset metkut, vaikka sata kertaa sanoin, mitä EI saa tehdä. Tosi väsyttävää, kun sai olla koko ajan komentamassa.

 

[Moon Vaan Melonit]

Tuttua.
Kaikkein pelottavinta on, et tuo 5v osaa tehdä kaikki ne asiat jotka saa mut menettämään heti hermoni. Mitäs sitte teini-iässä?

 

[heh]

eskariuhma, tuo kaikkien uhmaikien äiti. siinä jää 2-vuotiaitten pikku tinttaroinnit varjoon kun eskarilainen pistää tuulemaan - tai sitten ei vaan tee kertakaikkiaan yhtään mitään.

tuttua hommaa. otan osaa. muistan ajanjakson kun perheessä oli eskari, 2,5-vuotias ja vastasyntynyt vauva. *pyyhkii vieläkin hikeä otsalta*

 

[ap]

Tuttua.
Kaikkein pelottavinta on, et tuo 5v osaa tehdä kaikki ne asiat jotka saa mut menettämään heti hermoni. Mitäs sitte teini-iässä?

Sama meillä, osaa kyllä tehdä jos vaan haluaa. "Puistatus" -tuleva murrosikä :O

 

[ap]

eskariuhma, tuo kaikkien uhmaikien äiti. siinä jää 2-vuotiaitten pikku tinttaroinnit varjoon kun eskarilainen pistää tuulemaan - tai sitten ei vaan tee kertakaikkiaan yhtään mitään.

tuttua hommaa. otan osaa. muistan ajanjakson kun perheessä oli eskari, 2,5-vuotias ja vastasyntynyt vauva. *pyyhkii vieläkin hikeä otsalta*

Kiitti

 

[kä]

voi kuinka ihana huomata, että emme ole yksi ongelman kanssa. 4,5 vuotias tyttömme on muuttunut aivan mahdottomaksi ja äidin hermot eivät meinaa kestää koko aikaista kieltämistä ja torumista. Tyttö on myös päiväkodissa kiltti. Toivottavasti hellittää edes hetkeksi jossain vaiheessa.