voi antakaa mielipiteitänne

Siis mieheni tytär on käytöshäiriöinen lapsi joka saa perheen olon erittäin tukalaksi!! Minulla ja miehelläni on yhteinen poika ja toinen tulossa. No kysymys on nyt kuitenki joulusta.. Minä haluaisin pojalleni ja itselleni rauhallisen ja seesteisen joulun ja se ei onnistu jos tytär tulee meille :'( :'( En halua olla paha äitipuoli mutta suoraan sanottuna minä en halua aattona olla tytön kanssa tai että tyttö meille tulee!!!! Mielummin olen vaikka kahdestaan poikani kanssa joulun ja isä vaikka mummolassa tytön kanssa... Olenko julma vai mitä?? Tytöllä on kuitenkin äiti ja varmaan myös äiti haluaa viettää joulun tytön kanssa. No tämä toiveajattelua lapsen äidillä on myös muita lapsia ja haluaa rauhallisen joulun, mutta tyttö oli viime jouluna meillä... Reilua olisi jos olisi nyt äidillään.. Miten sanoa miehelle että en jaksa hänen tytärtään? :x :\| :ashamed:

 

Sano suoraan ettet jaksa, mutta älä tunnekuohun vallassa vaan mahd. rauhallisesti. Se myös että tyttö oli teillä edellisen joulun niin kyllä se on äidin vuoro viettää joulu tytön kanssa. Mitä tapaamissopimuksessa lukee? Jos on että vuoronperää joulut niin sitten asia on sillä selvä ja tyttö äidillään.

Minä varmaan viettäisin jouluni kahdestaan pojan kanssa kuin perheenä niin että ahdistaa koko joulu.

 

joo mielummin olen pojan kanssa kahden. No en ole tunnekuohuissa, mutta isä voi kohta olla. Ihmeellisesti jumaloi tytärtään eikä edes vieläkään usko että lapsella on käytöshäiriö tai muu vastaava.. Käy ihan terapiassa.


Haluan vain rauhallisen joulun!!

 

Meillä on myös sama tilanne mutta kyseessä on vaan 13v poika joka käytös ja tunne häiriöstä kärsivä. Poika on nuorten psyk. osastolla ja jouluksi pitäisi meille tulla. viimeksi kun oli meillä 3 tuntia niin jatkuvaa haistattelua ja minä saan tehdä mitä minua huvittaa.. tälläistä oli koko vierailu. Vaikeita asioita mutta haluaisin viettää sen vähän mitä itselläni on vapaata ihan rauhassa omien yhteisten lasten kanssa. enkä koko ajan tapellen jostain ihmeellisistä asioista. Vaikuttaahan tämäkin jo esikoiseemme jollain tavalla. hän kun on 4v ja juuri oppii kaikki mitä korvat kuulee. nuorimmainen (1,5v) ei vielä oikein ymmärrä onneksi kaikkea.


OLEN KYLLÄ SITÄ MIELTÄ ETTÄ PIDÄ PÄÄSI JA VAADI ITSELLESI RAUHALLINEN JOULU! :hug:

 

Minä yrittäisin keskustella asiasta miehen, tyttären ja ehkä jopa äidin kanssa... Varmasti miehesi haluaa sinulle mukavan joulun? Ymmärtääkö tytär, että hänen käytöksensä ei ole ehkä varsinkaan jouluna sopivaa? Pystyykö mies ottamaan vastuun siitä, että joulu onnistuu? Raskaana olevan taakkaahan hänen tulisi muutenkin helpottaa... Miehesi voi toki loukkaantua, jos et suostu tähän ja lapsi on kuitenkin hänelle tärkeä.
Kinkkinen juttu, ymmärrän molempia. Muista kuitenkin se, että hän oli ensin isä, sen jälkeen hänestä tuli sinun miehesi... Hänellä oli jo tämä ensimmäinen titteli olemassa. Toivottavasti joulunne järjestyy, vaikutat fiksulta ihmiseltä, joten varmasti päädyt kaikille sopivaan ratkaisuun! :xmas:

 

Mitä jos tuo käytöshäiriöinen olisikin yhteinen lapsenne? Vaatisitko samalla tavalla lomaa hänestä? Mun mielipide on että jos ottaa puolisokseen ihmisen, joll aon lapsia, ei auta kuin sopeutua siihen faktaan että lapset ovat sitten todellakin osa elämää ja arkea, niin hyvässä kuin pahassa. Ja lapsen, vaikka se olisikin sitten ei-biologinen, etu tulee ekana, jos oma äiti on niin lyhytnokkainen että ei ymmärrä lapsensa parasta, tarvitseeko samasta lyhytnokkaisuudesta lapsen kärsiä myös toisen vanhemman luona.

 

\

Mitä jos tuo käytöshäiriöinen olisikin yhteinen lapsenne? Vaatisitko samalla tavalla lomaa hänestä? Mun mielipide on että jos ottaa puolisokseen ihmisen, joll aon lapsia, ei auta kuin sopeutua siihen faktaan että lapset ovat sitten todellakin osa elämää ja arkea, niin hyvässä kuin pahassa. Ja lapsen, vaikka se olisikin sitten ei-biologinen, etu tulee ekana, jos oma äiti on niin lyhytnokkainen että ei ymmärrä lapsensa parasta, tarvitseeko samasta lyhytnokkaisuudesta lapsen kärsiä myös toisen vanhemman luona.

Mutta miksi lapsi ei voisi viettää vuorojouluja, niin kaikilla olisi oikeus rauhalliseen jouluun?!?
Miksi äiti saisi joka joulu nauttia rauhallisesta joulusta?
Molemmat vanhemmat ovat vastuussa ja meillä toimii hyvin nämä vuorojoulut.
:xmas:

 

\

Mitä jos tuo käytöshäiriöinen olisikin yhteinen lapsenne? Vaatisitko samalla tavalla lomaa hänestä? Mun mielipide on että jos ottaa puolisokseen ihmisen, joll aon lapsia, ei auta kuin sopeutua siihen faktaan että lapset ovat sitten todellakin osa elämää ja arkea, niin hyvässä kuin pahassa. Ja lapsen, vaikka se olisikin sitten ei-biologinen, etu tulee ekana, jos oma äiti on niin lyhytnokkainen että ei ymmärrä lapsensa parasta, tarvitseeko samasta lyhytnokkaisuudesta lapsen kärsiä myös toisen vanhemman luona.

Joo jos oma lapseni olisi samanlainen tarvisin lomaa hänestä :'( surullinen tosiasia. Joo ei tarvitse lapsen kärseä, mutta ei tarvitse myös minunkaan lapsien kärsiä???? Monimutkainen juttu.. En halua hylkiä mitenkään lasta mutta on vaan niin hankala :ashamed: :ashamed:

 

Mutta kuka muistaa lasta? Jokainen haluaa itselleen rauhallisen joulun ilman tuota häiritsevää käytöshäiriöistä lasta, mutta kuka ajattelee miltä lapsesta tuntuu? Välittääkö kukaan siitä mitä lapsi haluaa, ei ilmeisesti ainakaan äitipuoli! Onko lapsi tieten tahtoen käytöshäiriöinen ja häiritsevä? Yleensä lapsuudessa on asioita jotka ovat tehneet hänestä sellaisen ja vanhemmillakin voi jopa olla osuutta asiaan. Kukaan ei ole väittänytkään, että erityisongelmista kärsivä lapsi olisi helppo, mutta omien vanhempien on se kestettävä ja häntä tuettava. Jos hänet hylätään jouluna, se vain tukee hänen käsitystään siitä, ettei hän ole kyllin hyvä. Miettikääpä sitä!

 

\

Mutta kuka muistaa lasta? Jokainen haluaa itselleen rauhallisen joulun ilman tuota häiritsevää käytöshäiriöistä lasta, mutta kuka ajattelee miltä lapsesta tuntuu? Välittääkö kukaan siitä mitä lapsi haluaa, ei ilmeisesti ainakaan äitipuoli! Onko lapsi tieten tahtoen käytöshäiriöinen ja häiritsevä? Yleensä lapsuudessa on asioita jotka ovat tehneet hänestä sellaisen ja vanhemmillakin voi jopa olla osuutta asiaan. Kukaan ei ole väittänytkään, että erityisongelmista kärsivä lapsi olisi helppo, mutta omien vanhempien on se kestettävä ja häntä tuettava. Jos hänet hylätään jouluna, se vain tukee hänen käsitystään siitä, ettei hän ole kyllin hyvä. Miettikääpä sitä!
[/quote

Jaa no meille sairaalassa sanottiin lapsesta että hänen ongelmansa ei johdu meistä vaan on biologinen. Se että muut lapset on normaaleja ei ole myöskään meidän vika. Minä nyt ajattelen myös omia lapsia en halua että he joutuvat terapiaan vaan ansaitsevat myös lomaa siskostaan siksi juuri on joka toinen joulu meillä ja sitten äidillään. Mutta äiti ei nähtävästi välitä. Minä en esitä täydellistä äitipuolta, mutta olen antanut tytölle kaikkea. Ei ole koskaan jäänyt meillä syrjityksi ym. päinvastoin käytöksensä takia saa enemmän huomiota ja muut lapset kärsii. Niin meillä kun äitinsäkkin luona. Minä siisvoan, pyykkään annan lämpimän ruuan ja ns. hyvän olon. Mutta tyttö ilmoittaa vihaavansa minua ja sisaruksia eikä olisi ikinä halunnut meitä. Se on raskasta kuulla!

 

Ymmärrän kyllä sen, että tytön äidin tulisi ottaa tyttärensä edes joka toinen joulu luokseen. Mutta kyllä minun tekee hieman pahaa muuten tytärpuolesi puolesta. Enkä syytä sinua, koska olet varmasti tehnyt parhaasi. Olen itsekin ollut ylivilkas ja mahdoton lapsi (nyt aikuisena olen ns. "normaaliutunut" ja pärjännyt elämässä), siksi asetun automaattisesti tytärpuolesi asemaan. Kaikkein pahinta lapselle on huomata olevansa epätoivottu, epänormaali ja ulkopuolinen. Jos tytöllä on käytöshäiriöitä, mutta häntä tuetaan siitä huolimatta ja hän tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty, hänellä on paremmat mahdollisuudet kasvaa neurologisesta poikkeavuudestaan huolimatta tasapainoiseksi aikuisksi.

 

Tuli mieleeni, että lääkitys voisi auttaa lasta ja samalla koko lähipiiriä. Samalla lapsi saisi onnistumisen elämyksiä kun pystyy olemaan rauhallisemmin ja noudattamaan ohjeita.

Lääkitys vaatii tietenkin vanhempien suostumuksen ja sitoutumisen lääkkeen antamiseen. Tunnet varmaan miehesi ja tiedät miten asian voi hänelle esittää. Kysehän ei ole lapsen huumaamisesta vaikka jotkut asiasta niin ensireaktiona ajattelevat.

 

\

Ymmärrän kyllä sen, että tytön äidin tulisi ottaa tyttärensä edes joka toinen joulu luokseen. Mutta kyllä minun tekee hieman pahaa muuten tytärpuolesi puolesta. Enkä syytä sinua, koska olet varmasti tehnyt parhaasi. Olen itsekin ollut ylivilkas ja mahdoton lapsi (nyt aikuisena olen ns. "normaaliutunut" ja pärjännyt elämässä), siksi asetun automaattisesti tytärpuolesi asemaan. Kaikkein pahinta lapselle on huomata olevansa epätoivottu, epänormaali ja ulkopuolinen. Jos tytöllä on käytöshäiriöitä, mutta häntä tuetaan siitä huolimatta ja hän tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty, hänellä on paremmat mahdollisuudet kasvaa neurologisesta poikkeavuudestaan huolimatta tasapainoiseksi aikuisksi.

Välillä tukeinen on vaikeaa, kun hän on poistanut minut kokonaan elämästään. En ymmärrä tämä on tullut n.1v sisällä. Kaikki mitä minä teen ei anneta mitään arvoa. Sanoi minulle että on siitä surullinen kun isi erosi meidän perheestä.. Syy ei ollut minun isä ja äiti olivat olleet 1v erossa kun minä tapasin mieheni. Ja tämä on nyt tullut vasta tämä minun ja pikkuveljenvihaaminen. Koulussa saattaa kesken tunnin alkaa hyppimään pulpetilla tai heittää kirjat seinään. Hänellä ei ole kavereita ollenkaan, Koska ne on joko kusipäitä tai ei tykkää hänestä. Kaiken pitäisi minnä tämän pikku leidin mukaan tai tekee #&%?$!* meidän perheen matkasta, syömisestä, nukkumaan menosta... On 7v jos on sillä päällä hänet täytyy pukea päästä jalkoihin :'( :'( Provosoi 2v veljeä tekemään kaikkea tyhmää. Lyö ja tönii lasta.... No veli vaan pelkällä katseellaan ärsyttää :'( :'( huhuhhhuuuu... Lista on pitkä.. Tässä joutuu rakkaus ja kärsivällisyys koetukselle niin bioäidillä kun minullakin. Mieheni mielestä tyttö on vaan vähän temperamenttisempi kun muut.. Se ei auta asiaa ollenkaan

 

\

\

Ymmärrän kyllä sen, että tytön äidin tulisi ottaa tyttärensä edes joka toinen joulu luokseen. Mutta kyllä minun tekee hieman pahaa muuten tytärpuolesi puolesta. Enkä syytä sinua, koska olet varmasti tehnyt parhaasi. Olen itsekin ollut ylivilkas ja mahdoton lapsi (nyt aikuisena olen ns. "normaaliutunut" ja pärjännyt elämässä), siksi asetun automaattisesti tytärpuolesi asemaan. Kaikkein pahinta lapselle on huomata olevansa epätoivottu, epänormaali ja ulkopuolinen. Jos tytöllä on käytöshäiriöitä, mutta häntä tuetaan siitä huolimatta ja hän tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty, hänellä on paremmat mahdollisuudet kasvaa neurologisesta poikkeavuudestaan huolimatta tasapainoiseksi aikuisksi.

Välillä tukeinen on vaikeaa, kun hän on poistanut minut kokonaan elämästään. En ymmärrä tämä on tullut n.1v sisällä. Kaikki mitä minä teen ei anneta mitään arvoa. Sanoi minulle että on siitä surullinen kun isi erosi meidän perheestä.. Syy ei ollut minun isä ja äiti olivat olleet 1v erossa kun minä tapasin mieheni. Ja tämä on nyt tullut vasta tämä minun ja pikkuveljenvihaaminen. Koulussa saattaa kesken tunnin alkaa hyppimään pulpetilla tai heittää kirjat seinään. Hänellä ei ole kavereita ollenkaan, Koska ne on joko kusipäitä tai ei tykkää hänestä. Kaiken pitäisi minnä tämän pikku leidin mukaan tai tekee #&%?$!* meidän perheen matkasta, syömisestä, nukkumaan menosta... On 7v jos on sillä päällä hänet täytyy pukea päästä jalkoihin :'( :'( Provosoi 2v veljeä tekemään kaikkea tyhmää. Lyö ja tönii lasta.... No veli vaan pelkällä katseellaan ärsyttää :'( :'( huhuhhhuuuu... Lista on pitkä.. Tässä joutuu rakkaus ja kärsivällisyys koetukselle niin bioäidillä kun minullakin. Mieheni mielestä tyttö on vaan vähän temperamenttisempi kun muut.. Se ei auta asiaa ollenkaan

Oliskohan aika avata ne isän silmät ensimmäiseksi,millaisessa tilanteessa olette,kuulosti siltä,ettei miehesi oikein ole hyväksynyt,että tytöllään on käytöshäiriötä. :/ :/ vai eikö TODELLA ole huomannut?

 

niin perheneuvolassa on yritetty avata isän silmiä.. No tyttö on heikko kohta. Kuulemma meidän yhteiset pojat aina pärjää, mutta tyttö... No tyttö tulee meile jouluksi. Entiedä pitäisikö lähteä pojan kanssa...

 

\

niin perheneuvolassa on yritetty avata isän silmiä.. No tyttö on heikko kohta. Kuulemma meidän yhteiset pojat aina pärjää, mutta tyttö... No tyttö tulee meile jouluksi. Entiedä pitäisikö lähteä pojan kanssa...

Jaksamista sulle joulun viettoon teetpä sitten miten parhaaksi asian laidan näät :hug: :xmas:

 

Joo välillä syylistän että olenko paha äitipuoli jne. Mutta tietynlaista käytöstä en hyväksy myöskään omiltani siis poika 2 ja puoli vuotta ja toinen poika syntyy. Niin meillä on säännöt ja niitä noudatetaan. Tytölle minä ja poika ollaan punainenvaate.

Joulu ja kaikki on tulossa mutta minua ei jaksaisi koko joulu innostaa.... Tuntuu että omissa korvien välissä on vika.. Kyseessähän on lapsi, mutta en ole eläissäni niin hankalaa lasta tavannut.

Minun exällä oli kaksi tytärtä ja niiden kanssa kävimme ulkomailla jne. Nautin tehdä heidän kanssaan kaikkea.

Vein tytärpuoleni hennesille ostoksille että nyt ostetaan kunnon vaatteet kouluuun ym. päästiin hennesin ovist aulos alkoi kiukuttelu ja että hän ei vaatteita halua eikä niitä käytä.. Kiva kiva ajattelin olin tuhlannut 80e vaatteisiin jotka oli alennuksessa... ( ei palautusoikeutta)

Ostan ja vien tyttöä jokapaikkaan mitään arvoa en kuitenkaan saa en lapselta enkä lapsen vanhemmilta siltä tuntuu, koska miehenikään ei esim pakota tytärtä käyttämään siistejä vaatteita. Vaan tytär onkii jostain aina risat housut ja napapaidan ikää tytöllä 7v. Tukka aina rumasti silmillä minähän siihen en saa koskea!!!

Nyt olen tullut kurkkua myöten täyteen enkä enää jaksa ja olen ihan kuilun ja eron partaalla... Eriasia olisi jos isä mieheni olisi minun puolella. eli seisoisi minun takanani silloin jaksaisin paremmin :'( :'( :'( Olisi yhteiset säännöt joita noudatettaisiin :\| Mutta ei ja ei

 

Voisitko ajatella, että lähtisit pojan kanssa joulun viettoon jonnekin muualle? Vaikka vanhempiesi luo tai jotain. Monet hotellit ja kylpylätkin mainostavat valmista joulua täysihoidolla, sellainen voisi olla ihanan rentouttava kokemus. Ensi jouluna tuollainen on sinulle jo huomattavasti vaikeampaa, kun pieniä on sitten kaksi. Jos vaan on taloudellisesti mahdollista niin...

Voisi tehdä miehelle hyvää viettää aikaa kahdestaan villin tyttärensä kanssa ja ottaa todella vastuuta. Ehkä se avaisi hänenkin silmiään, kun et olisi häntä auttamassa vaan hän joutuisi todella tulemaan toimeen itsekseen.

Miten tulette tytön äidin kanssa toimeen, oletteko yrittäneet yhdessä hänen kanssaan puhua miehelle tytön käytöksestä?

Ymmärrän täysin tytön äidin levon tarpeen, jos hän kantaa jo arkivastuun ja on muitakin huolehdittavia. On kuitenkin aivan ehdottoman väärin, että isä sitten puolestaan sysää huolehtimisen sinulle tyttären ollessa teillä. Isänhän se vastuu pitäisi ottaa!

Vaikutat oikein mainiolta ja välittävältä äitipuolelta, mutta ei sinua saa sen vuoksi käyttää hyväkseen. Raja se on sinunkin jaksamisellasi. Kyllä noiden miesten pitää huolehtia siittämästään jälkikasvusta itsekin eikä sysätä sitä yksinomaan naisten harteille.

 

No rahatilannne ei salli kylpylä "lomia". Hyvä ehdotus minkä laitan korvan taakse. Äidin kanssa ollaan ihan hyvissä väleissä. Mitä nyt minä välillä olen mustasukkainen :ashamed: . Joo varmaan raskaus teettää.

Tytär haluaisi vanhemmat yhteen ja tämä ei lisää mitenkään kiintymystäni. Ennen lapsi oli helpompi yms. Nykyään vain pahemmaksi menee...

Kiitos kaikille kun jaksatte tukea tässä ja annatte omia mielipiteitänne.. Syyllisyys on kova minulla kun tuntemukseni lasta kohtaan ovat erittäin negatiivisia.. :'( :'( Enkä tiedä miten pääsen eroon tunteesta.. Helpottaisi tietenkin jos tytär tulisi vastaan edes vähän... Että minua hermostuttaa

 

Meilläpä on keskellä perhettä aina ja kokoajan poika jolla on ongelmia käytöksen ja keskittymisen kanssa, mutta minäpä olen äitipuoleksi alkanut ja sen tiedän ettei lapsi ole minua siihen osaan valinnut, vaan ihan itse alkanut hommaan , ja nämä ongelmat tulleet esille kouluikäisenä, mihinkäs minä tuon pistäisin , en mihinkään , kainalooni nappaan jos kiinni saan , hän on arvokas lapsi siinä kun muutkin, ja minä aikuinen.

 

Tuntuu, että melkein kaikkien vastaajien mielestä alkuperäisessä on jotenkin syytä tähän tilanteeseen. No minusta näyttää, ettei paljonkaan ole.

Mielestäni on ihan kohtuullista, että lapsi on vuorojouluin vanhemmillaan. Viime joulun hän oli isällään. Miksei hän ole nyt äidillään? Helppo on sanoa, että mies on ollut isä jo, kun alkup. kirjoittaja on tullut kuvioihin, ja siihen pitää sopeutua. "Uudet lapset" eivät saa "häiritä" esikoisen elämää. Jostain kävi ilmi, että sen vaikean lapsen äidilläkin on uuden liiton lapsia. Miksette te häntä syytä siitä, että tekee vain lisää lapsia ja sysää entiset hankalat pois sylistään? Miksi äitipuolen pitäisi olla jotenkin loputtoman avoin ja rakastava, jos oma äitikään ei siihen ilmeisesti lapsen hankaluuden vuoksi ihan aina pysty ja haluaa viettää rauhallista joulua muiden, helpompien lastensa kanssa? Kaiken lisäksi ap on raskaana ja varmasti väsynyt ja hermot pinnassa jo sen vuoksi. On oikeutettua hänenkin toivoa joulurauhaa.

Todella monet "äitipuolten ongelmat" ovat oikeasti isien kyvyttömyyttä tai laiskuutta hoitaa isyyttään. Siitä taitaa tässäkin olla kyse tavalla tai toisella. Mies ei ota tarpeeksi huomioon vaimonsa tarpeita.

 

\

niin perheneuvolassa on yritetty avata isän silmiä.. No tyttö on heikko kohta. Kuulemma meidän yhteiset pojat aina pärjää, mutta tyttö... No tyttö tulee meile jouluksi. Entiedä pitäisikö lähteä pojan kanssa...

No, lähdepä - sittenhän miehesi näkee kuinka tuet häntä myötä- ja vastamäessä.

 

\

Joo välillä syylistän että olenko paha äitipuoli jne. Mutta tietynlaista käytöstä en hyväksy myöskään omiltani siis poika 2 ja puoli vuotta ja toinen poika syntyy. Niin meillä on säännöt ja niitä noudatetaan. Tytölle minä ja poika ollaan punainenvaate.

Joulu ja kaikki on tulossa mutta minua ei jaksaisi koko joulu innostaa.... Tuntuu että omissa korvien välissä on vika.. Kyseessähän on lapsi, mutta en ole eläissäni niin hankalaa lasta tavannut.

Minun exällä oli kaksi tytärtä ja niiden kanssa kävimme ulkomailla jne. Nautin tehdä heidän kanssaan kaikkea.

Vein tytärpuoleni hennesille ostoksille että nyt ostetaan kunnon vaatteet kouluuun ym. päästiin hennesin ovist aulos alkoi kiukuttelu ja että hän ei vaatteita halua eikä niitä käytä.. Kiva kiva ajattelin olin tuhlannut 80e vaatteisiin jotka oli alennuksessa... ( ei palautusoikeutta)

Ostan ja vien tyttöä jokapaikkaan mitään arvoa en kuitenkaan saa en lapselta enkä lapsen vanhemmilta siltä tuntuu, koska miehenikään ei esim pakota tytärtä käyttämään siistejä vaatteita. Vaan tytär onkii jostain aina risat housut ja napapaidan ikää tytöllä 7v. Tukka aina rumasti silmillä minähän siihen en saa koskea!!!

Nyt olen tullut kurkkua myöten täyteen enkä enää jaksa ja olen ihan kuilun ja eron partaalla... Eriasia olisi jos isä mieheni olisi minun puolella. eli seisoisi minun takanani silloin jaksaisin paremmin :'( :'( :'( Olisi yhteiset säännöt joita noudatettaisiin :\| Mutta ei ja ei

Mieti nyt, tyttö on vasta 7-vuotias! Miten voit odottaa sen ikäiseltä arvostusta. Lukiessani ensimmäisen tekstisi, kuvittelin ensin, että tyttö on murrosikäinen. Kyllä aikuisten tehtävä on tukea ja auttaa tuon ikäistä last a hänen ongelmissaan, ei hätä voi hylätä kuin käytettyä rukkasta! Miltä lapsesta tuntuu, kun hänestä riidellään - kukaan ei häntä halua.
Ongelmainen lapsi tarvitsee ympärilleen rakastavat vanhemmat, jotka eivät häntä hylkää, vaikka hän olisi miten hankala. Miehesi on aivan oikeassa ollessaan lapsensa "puolella" ja seisoessaan hänen takanaan - niin toimii oikea isä! Lapsi tarvitsee enemmän tukea kuin aikuinen, joten kyllä sinun on mietittävä asiaa aikuisena!

 

\

Tuntuu, että melkein kaikkien vastaajien mielestä alkuperäisessä on jotenkin syytä tähän tilanteeseen. No minusta näyttää, ettei paljonkaan ole.

Mielestäni on ihan kohtuullista, että lapsi on vuorojouluin vanhemmillaan. Viime joulun hän oli isällään. Miksei hän ole nyt äidillään? Helppo on sanoa, että mies on ollut isä jo, kun alkup. kirjoittaja on tullut kuvioihin, ja siihen pitää sopeutua. "Uudet lapset" eivät saa "häiritä" esikoisen elämää. Jostain kävi ilmi, että sen vaikean lapsen äidilläkin on uuden liiton lapsia. Miksette te häntä syytä siitä, että tekee vain lisää lapsia ja sysää entiset hankalat pois sylistään? Miksi äitipuolen pitäisi olla jotenkin loputtoman avoin ja rakastava, jos oma äitikään ei siihen ilmeisesti lapsen hankaluuden vuoksi ihan aina pysty ja haluaa viettää rauhallista joulua muiden, helpompien lastensa kanssa? Kaiken lisäksi ap on raskaana ja varmasti väsynyt ja hermot pinnassa jo sen vuoksi. On oikeutettua hänenkin toivoa joulurauhaa.

Todella monet "äitipuolten ongelmat" ovat oikeasti isien kyvyttömyyttä tai laiskuutta hoitaa isyyttään. Siitä taitaa tässäkin olla kyse tavalla tai toisella. Mies ei ota tarpeeksi huomioon vaimonsa tarpeita.

Eiköhän tärkeämpää ole se, että homman saa rullaamaan, eikä syyllisen löytäminen????
Asetupa sinä tuon pienen tytön asemaan: mieti, että sinua ei kukaan halua ristikseen, varsinkaan jouluna. Koskapa joka puolella, molemmilla vanhemmilla on uudet, ihanat ja helpot lapset, niin tämä tyttönen kiertää toisten riesana, mihin kukin sitten heittelee. Eihän toki joulu lapselle ole tärkeä, aikuisille vain....?
Itselläni on lapsi, joka on toisiin verrattuna verrattain "hankala" enkä häntä pallottele muille. Todellakin yritän järjestää joulun kaikille mukavaksi, eikä hänen arvonsa ole yhtään vähäisempi kuin muiden lastenkaan. Meillä onneksi kaikki ovat sopeutuneet tilanteeseen ja jos jotain episodeja tulee, ne selvitetään. Meillä on yhteiset lapset, sekä miehen lapset ja vielä minun. Meillä usein kaikki lapset ovat jouluna, kaikkien yhteisestä sopimuksesta. Mieheni ex ei järjestä joulua juuri lainkaan, joten me haluamme tarjota lapsille joulun meidän tapaamme. Minun exäni ei koe tarpeelliseksi jostain syystä ottaa lapsiaan luokseen, vasta joulun jälkeen. Ei meillä kaikki aina mene suunnitelmien mukaan, mutta lapset tulee ottaa lapsina. Jos lapsi oireilee tai käyttäytyy huonosti, kuuluisi jokaisen, ei pelkästään omien vanhempien, auttaa lasta oppimaan oikeita käytöstapoja tai jos on erityisvaikeuksia, niin ohjaamaan oikealle polulle.
Aikuisen tunnistaa siitä, ettei seitsemänvuotiasta pidä kilpailijanaan tai asetu hänen kanssaan samalle tasolle.
Tuohon isän osuuteen en ota kantaa, koska en ole hänen kommenttiaan mistään lukenut. Edelleen olen sitä mieltä että asiasta kannattaa púhua avoimesti, koska mies ei taida osata lukea ajatuksia. Pientä kohtuullisuutta, hyvät naiset. Jos jo valmiiksi on kestoloukkaantunut ja "tietää" kuinka tässä käy, ei tule suuta avattua. Mies taitaisi ansaita edes mahdollisuuden puolustautua? Ja toki, jos mies on täysin kykenemätön hoitamaan velvollisuuksiaan, eikö puolison olisi hyvä häntä opastaa ja auttaa ymmärtämään ja hoitamaan hommansa? Minusta tuo miehen arvostelu ei antanut minkäänlaista apua, jota ap täältä haki... Keinoja saada ratkaisu ongelmaan oli minun ymmärtääkseni viestin perimmäinen tarkoitus?<br><br>

 

Voisitko sinä ap. koettaa järjestää elämäänne hieman?
Esim. vie kellariin huonot vaatteet joita et toivo lapsen käyttävän, auttaisiko sotkutukkaan jos kävisitte yhdessä kampaajalla, ihan tyttöjen kesken?
Tytön kiukuttelu yms. saattaa johtua siitä että hän on nyt varma että sinä et poistu hänen elämästään, hylkää tai lakkaa pitämästä, ja sitähän pitää koetella ja koetella ja koetella..

Onko kumpikaan vanhemmista ollut yhteydessä koulupsykologiin, jos koulu ei suju ongelmitta pitäisi tytölle saa apua, ja mahdollisimman pian.

Joidenkin kirjoittajien sinun syyllistäminen ei ole asiallista, olethan sinä yrittänyt, jaksanut ja viitsinyt nähdä vaivaa.
Asia taitaa olla niin ettei biologisen äidin tule koskaan sanottua ettei jaksa omaa lastaan aina ja kokoaikaa, se ei kuitenkaan ihan_oikeasti ole mitenkään epätavallista, varsinkin jos kyse on erityislapsesta. Äitipuolen pitäisi olla vähintään pyhimys?

Minä elän uusperheessä johon kuuluu 2 minun poikaani ja kaksi yhteistä lasta.
Oma 12v poikani on erityislapsi (ja 2 muutakin, mutta se ei liity nyt tähän), hänellä on adhd ja muutama lisuke, eikä elämä tosiaankaan ole muuttumassa helpommaksi kun ikää tulee lisää, päin vastoin.
Minä olen erittäin onnellinen että isojen poikien isä muutti lähemmäksi ja sain sovittua että pojat kyävät isällään myös arkisin ja ovat siellä yhden yön, eri aikaan.
Kerran viikossa meillä on siis rauhallinen ilta kotona, ja 14v esikoinen saa kaksi rauhallista iltaa/vko, pikkuveli kun on kimpussa kokoajan.
On todella rankkaa elää perheessä jossa yksi lapsista provosoi muita, mikään ei ikinä kelpaa tai ainakaan mikään ei ole tarpeeksi, joka asiassa pitää vängätä vastaan. (ja ne vaatteet, mistä niitä risoja verkkareita riittääkin? ja joka aamuinen tukka-pitää-kammata-juttu)

Minä olen kuitenkin elänyt pojan kanssa aina, ja tiedän että kaiken sen ärsytyksen alla on jossain piilossa ihana pieni poikani joka on itsekkin hämillään kuin ei aina pysty käytöstään kontrolloimaan ja suusta pääsee sammakoita.

Poikien isällä ei ole puolisoa, enkä osaa ollenkaan kuvitella miten tuo 12v asiaan suhtautuisi, isä kun on pelkkä kaveri, ei vanhempi. Todennäköisesti tilanteesta tulisi vähintään äitipuolen painajainen, varsinkin kun ex-anoppi on sitä mieltä että tuo 12v on maailman kuningas ja minä teen hänestä huumeriippuvaisen koska haluan että poika saisi lääkitystä adhd:een. Isästä ei ole vastustamaan poikaansa tai äitiään.

Minun tekstini meni nyt ohi aiheen, mutta kovasti tsemppiä sinulle, ja koeta tosiaan jos saisit arkea järjestettyä vähän, se voisi tuoda helpotusta paljon.