vitsit mikä aamu, nyt on äidillä itku kurkussa :(

juliuksella alkoi nyt 3. tarha viikko, ja ette arvaa miten hysteerinen oli... heti aamusta huusi vaan yhtä lausetta "äiti mä en haluu tarhaan!!" eikä mitään muuta... mikään ei saanut sitä rauhoittumaan. vein sen tarhaan itse vaikka isi viel yleensä, koska oli pakko keskustella et mikä ihme siin on, ku joka aamu sama virsi, tänään vaan erityisen voimakkaana tuo reakstio. en mä voi sitä enää sinne viedä, itkuhan siinä tuli mullakin, kun toinen oli nii susuissaan saiskohan täältä tsemppiä, kun tuntuu ettei mitään muuta pysty ajattelee kun sitä pientä suru-silmä reppanaa :snotty:

 

Pysy lujana, naama peruslukemilla, sano lapselle hei hei ja itke vasta ulkopuolella. Eipä siinä juuri muutakaan voi tehdä :/
Tuskin hän enää tällä hetkellä tarhassa itkee, yleensä se menee nopsaan ohi.
Mutta tuntuu kamalalta - tiedän. Kuopuksen kanssa oli tuota jossain vaiheessa :|
:hug:

 

juuh, en mä voi antaa periks, koska pakkohan se on sinne viedä, mutta isi on lujenpi hermoinen eikä murru niiku minä, eli parempi jatkossa vaan, että hän vie, minä voin sitten haeskella jos on mahdollisuutta... kyllähän soitin sinne tarhaan ja kysyin tippa linssis miten siel nyt menee ja täti vakuutteli, et normaalia tuo on, ja nyt oli syömässä, ilman mitään itkuja. silti se tuntuu niiiiin pahalta, kamala ajatella, että on noin hirveetä mennä, vaikka siellähän saa leikkiä muiden kans yms... tuntuu tämäm jättö niin julmalta, mutta eipä sitä muutakaan voi... nyt vatvon päässä vaan ja ainoastaan tätä asiaa, meni työpäivä vähän plörinäks

 

:hug: myös äidille.

Tiedän mistä puhut ja miltä tuntuu.

 

No se muutes on totta että kun äiti häviää näkyvistä niin lapsi pyyhkii nenänsä ja alkaa leikkiä tyytyväisenä toisten lasten kanssa.
Jotkut äidit oikein heruttavat omalla surullisella käytöksellä lapsestakin itkuisen. En siis sano että sinä välttämättä niin teet.

 

No se muutes on totta että kun äiti häviää näkyvistä niin lapsi pyyhkii nenänsä ja alkaa leikkiä tyytyväisenä toisten lasten kanssa.
Jotkut äidit oikein heruttavat omalla surullisella käytöksellä lapsestakin itkuisen. En siis sano että sinä välttämättä niin teet.

siis varmasti meni enemmän "paniikkiin" kun huomasin, että minäkin murruin. mutta kovasti koitin pysyä reippaana

miksköhän noin iso poika ei totu? vai onko se juuri se, että on ollut kotona näinkin pitkään, ja on jo niin iso, että ajattelee enemmän kuin esim. 1vuotiaat?? itkerköhän se vielä koulussakin, apua...

 

:hug: mulla esikoinen jäi puoli vuotta huutamaan joka aamu (n. 1v 6kk) Ja äidistä tuntui pahalta. Mutta itkut loppui joka aamu hetken päästä kunhan äiti poistui näkyviltä. No hetken päästä oli edessä se että huudettiin kun kotia piti lähteä

 

meilläkin jäi tyttö(3v) itkemään päiväkotiin ekalla viikolla oli ihan reipas,poika(4v) taas silloin jäi itkien,poju jäi nyt ihan mielellään.Kyllä ne tottuvat,alku aina hankala.

 

:hug: mulla esikoinen jäi puoli vuotta huutamaan joka aamu (n. 1v 6kk) Ja äidistä tuntui pahalta. Mutta itkut loppui joka aamu hetken päästä kunhan äiti poistui näkyviltä. No hetken pääsät oli edessä se että huudettiin kun kotia piti lähteä

kiitos tsempistä, noita parempia aikoja odotellessa!!

 

Yleensä lapset lopettaa itkun takavalot takuulla.

 

meilläkin jäi tyttö(3v) itkemään päiväkotiin ekalla viikolla oli ihan reipas,poika(4v) taas silloin jäi itkien,poju jäi nyt ihan mielellään.Kyllä ne tottuvat,alku aina hankala.

niin, ehkä tuo 3vkoa on sitten aika vähän vielä... mutta kuulemaa joutuu 5min välein kertomaan, että milloin julius tullaan hakemaa yms... hakeekohan se jotain tiettyä turvallidiitta sillä että sillä kerrotaan päivän ohjlma... voi elämä että oon uuno, ahistaaaaa...

 

No se muutes on totta että kun äiti häviää näkyvistä niin lapsi pyyhkii nenänsä ja alkaa leikkiä tyytyväisenä toisten lasten kanssa.
Jotkut äidit oikein heruttavat omalla surullisella käytöksellä lapsestakin itkuisen. En siis sano että sinä välttämättä niin teet.

siis varmasti meni enemmän "paniikkiin" kun huomasin, että minäkin murruin. mutta kovasti koitin pysyä reippaana

miksköhän noin iso poika ei totu? vai onko se juuri se, että on ollut kotona näinkin pitkään, ja on jo niin iso, että ajattelee enemmän kuin esim. 1vuotiaat?? itkerköhän se vielä koulussakin, apua...

Sen siitä saa, kun liian kauan kotona pitää, eikä lapsi osaa olla kenenkään muun seurassa kuin vanhempien.

 

miksköhän noin iso poika ei totu? vai onko se juuri se, että on ollut kotona näinkin pitkään, ja on jo niin iso, että ajattelee enemmän kuin esim. 1vuotiaat?? itkerköhän se vielä koulussakin, apua...

Julius on melkein 4 v, eikö? Profiiliin kurkkasin (ja kauniit lapset sulla, by the way ).
Uhmaa...periaatetta...kaikkea pitää vastustaa ja kokeilla jospa itkeminen auttaisi. Ja osaahan tuon ikäinen toki ajatella & kyseenalaistaa enemmän kuin yksivuotias.
Voihan tuo pitkään kotona oleminenkin olla osasyy, mutta tuskin se siitä on kiinni. Lapset on vaan eri luonteisia: toiset tottuu hoitoon nopeammin, toisilla kestää hieman kauemmin. Ja kolme viikkoa on lyhyt aika. Kyllä se siitä helpottaa, ihan varmasti :hug:

 

eli vaikka lapsi itkee, ja kovaakin, tekö halitte ja pusutatte ja sanotte naama peruslukeilla , et hei hei, ja iltapvällä nähdään? ja siinä se... sit ulos?

pystyttekö olemaan loppupvän ajattelemaat että se jäi itkee, vai tuleeko se luottamus siihen, että lapsi kyllä rauhoittuu sinne, ajan myötä?

 

Mä en ikinä pystynyt vaan sanomaan heippoja ja jättämään pientä pojua itkemään, varmaan viidestä aamusta myöhästyin neljänä töistä :ashamed:

Toiset tottuu heti, toiset hitaammin ja toiset ei ikinä. Itselläni aloitti kaksi lasta samaan aikaan päiväkodin, toinen ui välittömästi kuin kala vedessä ja toinen ei oikeastaan ikinä pahemmin välittänyt päiväkodista vaikka luojan kiitos sydäntä riipivä itku ei ollut enään kuvioissa.

Sun täytyy vaan ajatella asia niin että poika rakastaa sinua niin hurjasti että ero tekee kipeää, todennäköisesti kyllä leikkiä touhottaa ilman pienintäkään ajatusta mammapoloisesta juuri nyt

:hug:

 

No se muutes on totta että kun äiti häviää näkyvistä niin lapsi pyyhkii nenänsä ja alkaa leikkiä tyytyväisenä toisten lasten kanssa.
Jotkut äidit oikein heruttavat omalla surullisella käytöksellä lapsestakin itkuisen. En siis sano että sinä välttämättä niin teet.

Valitettavasti aina ei ole näin, että itku loppuisi äidin lähdettyä. :/ Jotkut lapset eivät vaan aina sopeudu joka hoitopaikkaan.

 

Aika paljon olen ollut päiväkodeissa töissä ja ei se kyllä niin ole että itku lakkaa välittömästi äidin lähdettyä. Kyllä se sattaa tunnin ja ylikin kestää, hoitajat lohduttelee kymmenisen minuuttia sitten ei riitä kärsivällisyys ja lapsi saa yksin hoitaa ikävän tunteen. Kyllä joitain lapsia itkettää pitkin päivän. Ei niistä kauheasti jakseta vanhemmille tilittää kun sitten vaaditaan ihan liikoja, ei hoitajat repeä paapomaan yhtä itkevää koko päivää.

 

onneks ei tarvi viedä omia muualle hoitoon.. onko sun aivan pakko juliuksen äiti viedä julius hoitoon? meillä on esikko jo koulussa ja ekan kerran meni muuanne "hoitoon" kun meni eskariin. oli oikein reipas ja sosiaalinen vaikka oli tosiaan ollut kotona siihen saakka. nyt on koulussa ja ei mtn ongelmia porukassa olossa. opettaja oikein kiittää kun kun niin toiset nätisti huomioiva poika.

 

no meilläkin itkevät muksut taas näin syksyllä(vaikka isoja jo ovatkin),eivätkä ole ekaa vuotta päivähoidossa....

 

eli vaikka lapsi itkee, ja kovaakin, tekö halitte ja pusutatte ja sanotte naama peruslukeilla , et hei hei, ja iltapvällä nähdään? ja siinä se... sit ulos?

pystyttekö olemaan loppupvän ajattelemaat että se jäi itkee, vai tuleeko se luottamus siihen, että lapsi kyllä rauhoittuu sinne, ajan myötä?

Juuri näin.
Lapsi hoitajan syliin, hei hei ja se siitä.
Yleensä itku on lakannut heti, kun olen mennyt eteiseen, pois näkyvistä. Juu, olen jäänyt eteiseen vakoilemaan ja kurkkinut ikkunoistakin :snotty: :ashamed:
Mutta kurjalta se silti tuntui, kun lapsi jäi päiväkotiin itkien. Paljon kivempaa on ollut kävellä päiväkodin portista ulos nyt, kun lapsi menee reippaana hoitoon ja vilkuttaa äidille iloisena ikkunasta.

 

miksköhän noin iso poika ei totu? vai onko se juuri se, että on ollut kotona näinkin pitkään, ja on jo niin iso, että ajattelee enemmän kuin esim. 1vuotiaat?? itkerköhän se vielä koulussakin, apua...

Julius on melkein 4 v, eikö? Profiiliin kurkkasin (ja kauniit lapset sulla, by the way ).
Uhmaa...periaatetta...kaikkea pitää vastustaa ja kokeilla jospa itkeminen auttaisi. Ja osaahan tuon ikäinen toki ajatella & kyseenalaistaa enemmän kuin yksivuotias.
Voihan tuo pitkään kotona oleminenkin olla osasyy, mutta tuskin se siitä on kiinni. Lapset on vaan eri luonteisia: toiset tottuu hoitoon nopeammin, toisilla kestää hieman kauemmin. Ja kolme viikkoa on lyhyt aika. Kyllä se siitä helpottaa, ihan varmasti :hug:

joo, eli julius täyttää 4 lokakuussa, iso pitsu siis jo. minttu on toisaalla hoidossa, mietin olisko sitten helpompaa jos olisivat samassa tarhassa?
mutta kun ne kotonakin vaan nahistelee, ajateltiin, että saisivat edes olla pvän erossa toisistaan, tappelu pukarit.
ja minttu on sukulaisella hoidossa, julius tosiaan ihan kunnalisella.

 

No se muutes on totta että kun äiti häviää näkyvistä niin lapsi pyyhkii nenänsä ja alkaa leikkiä tyytyväisenä toisten lasten kanssa.
Jotkut äidit oikein heruttavat omalla surullisella käytöksellä lapsestakin itkuisen. En siis sano että sinä välttämättä niin teet.

siis varmasti meni enemmän "paniikkiin" kun huomasin, että minäkin murruin. mutta kovasti koitin pysyä reippaana

miksköhän noin iso poika ei totu? vai onko se juuri se, että on ollut kotona näinkin pitkään, ja on jo niin iso, että ajattelee enemmän kuin esim. 1vuotiaat?? itkerköhän se vielä koulussakin, apua...

Sen siitä saa, kun liian kauan kotona pitää, eikä lapsi osaa olla kenenkään muun seurassa kuin vanhempien.

Höpönlöpö. Meillä aloitti poika 3v kerhossa ja on ihan innoissaan. Yhtään ei ole itkenyt. Ja jos vaan mahdollista siskonsa menee hoitoon 3v. Meillä taitaa olla niin että poika on innoissaan kun ei tarvitse olla vaan vanhempien kanssa

 

meillä tuo sama on tänään edessä kun ei ole kuukauteen ollu tarhassa ja siskokin menee jo kouluun eikä ole samassa tarhassa pojan kanssa...

Monet kerrat on huutamaan jäänyt, mutta kun ovi laitetaan kiinni niin huuto loppuu melkeen heti ( olen jäänyt usein kuuntelemaan tai kiertäny sen osaston kautta ulos vietyäni siskon ensin eskareihin.. )

 

eli vaikka lapsi itkee, ja kovaakin, tekö halitte ja pusutatte ja sanotte naama peruslukeilla , et hei hei, ja iltapvällä nähdään? ja siinä se... sit ulos?

pystyttekö olemaan loppupvän ajattelemaat että se jäi itkee, vai tuleeko se luottamus siihen, että lapsi kyllä rauhoittuu sinne, ajan myötä?

Kaikkien kannalta on paras, ettei äiti yhdy siihen ulinakuoroon, kyllä lapsi jossain vaiheessa rauhoittuu kun äiti on poistunut näkyvistä. Ja tokihan sitä päivän aikana miettii, että mitä hoitopaikkaan kuuluu, mutta kun on luotettava hoitopaikka niin tietää että kaikki pärjäävät.

Omalta 4,5-vuotiaalta meni lähes 4kk sopeutua kotielämän jälkeen päivähoitoon, joten tiedän mistä puhun...

 

Aika paljon olen ollut päiväkodeissa töissä ja ei se kyllä niin ole että itku lakkaa välittömästi äidin lähdettyä. Kyllä se sattaa tunnin ja ylikin kestää, hoitajat lohduttelee kymmenisen minuuttia sitten ei riitä kärsivällisyys ja lapsi saa yksin hoitaa ikävän tunteen. Kyllä joitain lapsia itkettää pitkin päivän. Ei niistä kauheasti jakseta vanhemmille tilittää kun sitten vaaditaan ihan liikoja, ei hoitajat repeä paapomaan yhtä itkevää koko päivää.

eivät varmaan tosiaan kerkeäkkään paapoa, ja ymmärrän kyllä, jos hermokin menee, onhan se rasittavaa... toivottavasti kuitenkaan mikää päiväkoti ei ala kohtelmaan lasta sitten "huonommin" jos ei ole ns. helppo lapsi...