Vinkkejä (asumisesta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hanna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Hanna

Jäsen
21.05.2004
766
0
16
Eli asumme omakoti talossa, jossa on neljä makuuhuonetta ylhäällä ja olohuone ym +kaksi makuuhuonetta alhaalla.
Meillä on neljä lasta (melkein 8v kaksoset, 4,5v poika ja 2,5v tyttö) ja viides tulossa. Kaksosilla on oma huone ja nyt vauvan syntyessä 4v poika saa oman huoneen. Ja kaksi nuorinta muuttaisi yhteen. Joilloin meidän vanhempien pitää siirtyä nukkumaan alakertaan.
Tämä on siis ainut järkevä ratkaisu jonka olemme keksineet.
Kysymys kuuluu missä vaiheessa uskallamme siirtyä alas ja jättää lapset ylös ilman meitä? Olin ajatellut huone vaihtoja siinä vaiheessa kun lapsi lopettaa yö syönnit.
Mutta koska olemme alhaalla, niin uskaltaako 2 nuorimmaista jättää itkuhälyttimen varaan? Entä jos vauva herää ja herättää toisenkin?
Ja turvaportit, niitä on portaikon ylä ja alapäässä. 2vuotiaamme ei sitä osaa avata. Jos jätämme portin kiinni ja tuleekin hätä, mutta jos jätän portin auki, pelkään että lapsi unen tokkurassa lähtee portaita yksin alas ja kaatuu...

Anteeksi sekava kirjoitus, mutta olisi kiva kuulla neuvoja!!! :)
 
Itse en ehkä ihan vielä uskaltaisi siirtyä alakertaan tuossa vaiheessa. Pelkäisin just, etten kuule itkua tai että itkuhälyn patterit loppuisivat tai että lapset pääsisivät portaisiin, mutta riippuu tietysti siitä, kuinka helposti heräätte lasten ääniin ja hiippailuun...
 
sama täälä tuli mieleen mitä jo aikaisemminkin ehdotettiin että vanhimmat lapset alakertaan, voi olla niille mieleinen vaihdos. Ja samalla askel itsenäisyyteen, kun ei ole vanhemmat ihan seinän takana.
 
MInäkään en kyllä viittis olla pienempien kanssa eri kerroksessa - vaikka heräisinkin helposti, niin onhan se aika rasittavaa rampata yöllä rappusissa.

Voisiko kaksivuotiasta jo opettaa kulkemaan portaissa itsekseen - tuon ikäisellä portti jo saattaa ehkäistä oppimista. Itse huomasin kun olin viikkon yksvuotiaan kanssa mummolassa, että kun ei ollut portteja, lapsi kulki portaissa koko ajan, mutta jo viikossa kulki niitä todella hyvin. Sen jälkeen kaikenlaisia kaatumisvahinkoja onkin sattunut paljon vähemmän kun liikkkumiseen on tullut uutta varmuutta ja toisaalta hän on oppinut pyytämään apua vaikeissa paikoissa.
 

Yhteistyössä