Loppuhan se sairastelu meteltäki ku sai lääkekuurin korvatulehukseen. Nyt ollu taas muutaman päivän oma pirtiä ja reipas itsensä..ja ruokaki alkanu taas maistumaan..siis myös lusikalla. =) Sit siitä on kehittyny varsin reipas pikku-apulainen..joskin se ensin levittää paikat hujan hajan ja sit keräilee tavarat takas paikalleen.
Tuos aijemmin tänää oli tyhjentäny keittiöstä yhen kaapin muovi-astioista tyhjäksi ja ku sit sanoin, et kerääppä kaikki takas kaappiin, nii alko heti keräämään ja samalla ku nosteli astioita kaappiin nii itekseen jutteli itelleen joka astian kohalla et "eipas, eipas" siis tarkottaen et reipas.
Ja kun oli sit saanu kaikki kerättyä, niin taputti itelleen, et "hyvä". Toi on ihana ikä ku ne jo niin paljo ymmärtää..eivätkä sit vielä jankkaa joka asiassa vastaan, niinku pahimmat uhmaikäset.
Kävin ite viime viikolla siellä oysissa ja joutuivat sielläki nostaan "kädet pystyyn" tulevan vauvan diagnoosin ja ennusteiden suhteen. Voi siis edelleen olla sattuma-löydös..mut ku se ois niinki harvinaista et yhelle äitille tuhannesta raskaudesta syntys satunnaislöydöksenä yks tuollai sairas lapsi..saatika sit kaks..niin pitävät sitä sit peittyvästi periytyvänä. Joka taas tarkottas sitä äärimmäistä harvinaisuutta..et vaikka me ei tuon isännän kans olla yhtää mitää sukua toisille, nii siitä huolimatta meistä kumpiki sattumalta kantas samaa geeni-virhettä, joka siis aiheuttas nuo muutokset aivoihin.
Tuossa tapauksessa meijän lapsista on 25%.lla mahollisuus saaha kummaltaki toi viallinen geeni joka aiheuttas noi ongelmat ja 25% mahollisuus, että lapsi saa kummaltaki terveen geenin, jolloin siis ei sairastus. Ja sit oli vielä 50% mahollisuus, että lapsi saa toiselta vanhemmista tuon viallisen geenin, jollon lapsesta tulee kantaja kyseiselle sairaudelle, mut lapsi ei ite sairastu. Tuolla taas ei oo merkitystä, jos ei lapsi sit satu saamaan omia lapsia sellasen kans, joka sattus kantaan just tuota samaa virheellistä geeniä.
Ja noita geenejä, et mikä on se viallinen tms. ei pysty mitenkää tutkimaan, ku ihmisellä on 20000-30000 geeniä, ni ei pysty lähtä tutkimaan, et mikä niistä sattuu oleen viallinen.
Ja mitähän vielä...niin..se että mitä tuo viallinen geeni lapselle aiheuttaa, nii siitäkää ei pysty antaan ennusteita, koska joka lapsella on sit muu geenistö omanlaisensa ja se muu geenistö sit ratkasee sen,et miten lapsi siihen vialliseen geeniin reagoi..eli yhtälailla voi olla, että se ei näy lapsessa mitenkää ja yhtä paljo on mahollista et siitä tulee yhtä vaikia tai vaikiampi ku mitä meillä Iina oli ja sit kaikki mahollinen tuolta väliltä.
Eli kaikinpuolin monimutkanen juttu. Ja jotenki ei sit ees jaksa miettiä, et mitähän se tulee olemaan..ku voi kuitenki olla mitä vaan. Ei auta ku toivoa parasta ja "pelätä" pahinta. =)
Sellasia siis tänne tällä kertaa..ootellessa et pääsis jo muuttamaan ja ootellessa et kumpi tapahtuu ensin..muutto vai vauvan syntyminen.
