viaton piru
Vihaan ihan sydämeni pohjasta ja oikeasti tuntuu, etten vaan kestä tätä tunnetta välillä. Mieheni isä ja veljet on ihan anopin pauloissa. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että he näkevät anopin ihan eri valossa kuin minä.
Annan pari esimerkkiä. Minä ja mieheni mentiin maistraatissa ihan simppelisti naimisiin, ilman kummankaan perhettä. Kun anoppini tästä kuuli, hän suuttui verisesti, eikä puhunut miehelleni kuukausiin. Olin tällöin raskaana, ja anoppi oli sanonut miehelleni, että perheemme on hänelle yhtä kuin kuollut. Anoppi on myös varastanut rahaa omalta mieheltään. Appi oli väliaikaisesti tallettanut rahaa anoppini tilille, mistä rahat olivat salaperäisesti kadonneet. Anoppi ei kuulemma tiedä mitään asiasta. Kun sanoin miehelle, että on aika todennäköistä, että anoppi on ne rahat vienyt (koska ei olisi ensimmäinen kerta, ja mieheni tietää tämän), mies vastasi vaan, että isän moka, kun tallensi rahat äidin tilille. Appi ei millään usko, että rakas vaimonsa olisi rahat vienyt - vaan syyttää sen sijaan yhtä pojistaan.
Luojan kiitos, en näe anoppia usein. Ja kun näemme, käyttäydyn aina hyvin, mutta oikeasti tekisi mieli vähintään motata koko akkaa naamaan. Tämä viha nimittäin syö minut, kun en voi sitä edes minnekään purkaa. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Annan pari esimerkkiä. Minä ja mieheni mentiin maistraatissa ihan simppelisti naimisiin, ilman kummankaan perhettä. Kun anoppini tästä kuuli, hän suuttui verisesti, eikä puhunut miehelleni kuukausiin. Olin tällöin raskaana, ja anoppi oli sanonut miehelleni, että perheemme on hänelle yhtä kuin kuollut. Anoppi on myös varastanut rahaa omalta mieheltään. Appi oli väliaikaisesti tallettanut rahaa anoppini tilille, mistä rahat olivat salaperäisesti kadonneet. Anoppi ei kuulemma tiedä mitään asiasta. Kun sanoin miehelle, että on aika todennäköistä, että anoppi on ne rahat vienyt (koska ei olisi ensimmäinen kerta, ja mieheni tietää tämän), mies vastasi vaan, että isän moka, kun tallensi rahat äidin tilille. Appi ei millään usko, että rakas vaimonsa olisi rahat vienyt - vaan syyttää sen sijaan yhtä pojistaan.
Luojan kiitos, en näe anoppia usein. Ja kun näemme, käyttäydyn aina hyvin, mutta oikeasti tekisi mieli vähintään motata koko akkaa naamaan. Tämä viha nimittäin syö minut, kun en voi sitä edes minnekään purkaa. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?