Vihaan anoppiani ja miten hän on kietonut muut sormensa ympärille

Vihaan ihan sydämeni pohjasta ja oikeasti tuntuu, etten vaan kestä tätä tunnetta välillä. Mieheni isä ja veljet on ihan anopin pauloissa. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että he näkevät anopin ihan eri valossa kuin minä.

Annan pari esimerkkiä. Minä ja mieheni mentiin maistraatissa ihan simppelisti naimisiin, ilman kummankaan perhettä. Kun anoppini tästä kuuli, hän suuttui verisesti, eikä puhunut miehelleni kuukausiin. Olin tällöin raskaana, ja anoppi oli sanonut miehelleni, että perheemme on hänelle yhtä kuin kuollut. Anoppi on myös varastanut rahaa omalta mieheltään. Appi oli väliaikaisesti tallettanut rahaa anoppini tilille, mistä rahat olivat salaperäisesti kadonneet. Anoppi ei kuulemma tiedä mitään asiasta. Kun sanoin miehelle, että on aika todennäköistä, että anoppi on ne rahat vienyt (koska ei olisi ensimmäinen kerta, ja mieheni tietää tämän), mies vastasi vaan, että isän moka, kun tallensi rahat äidin tilille. Appi ei millään usko, että rakas vaimonsa olisi rahat vienyt - vaan syyttää sen sijaan yhtä pojistaan.

Luojan kiitos, en näe anoppia usein. Ja kun näemme, käyttäydyn aina hyvin, mutta oikeasti tekisi mieli vähintään motata koko akkaa naamaan. Tämä viha nimittäin syö minut, kun en voi sitä edes minnekään purkaa. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?

 

Olen kyllä samaa mieltä kuin miehesi, appesi on tyhmä kuin saapas.

 

Eipä tuo kovin tasapainoiselta porukalta kuulosta. Miksi rahaa pitää väliaikaisesti tallettaa toisen tilille?

Jos mies teki sen harhauttaakseen jotakin tahoa taloudellisesta tilanteestaan, niin on kyllä pitkälti oma moka.

 

Jos et kerran joudu kovin paljon olemaan tekemisissä anoppisi kanssa, niin antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

Ap:na keskittyisin ihan omaan elämään, enkä miettisi miten jotkut muut toimivat.

 

Viha on kovin uuvuttava tunne. Se syö sinua itseäsi sisältä käsin, etkä aiheuta anopillesi haavan haavaa. Kannattaa siis lopettaa turha vihan kantaminen. Oman itsesi siinä kärvennät, et ketään muuta.

 

Minullakin on todella hankala anoppi. Olen vaintapaamistemme ajan kärsivällinen ja suvaitsevainen viimeiseen asti mieheni takia. Tapaamme korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, asuvat nimittäin kolmen tuhannen kilometrin päässä. Joten kyllä ne kerrat pystyy olemaan niin, ettei tile riitaa. En jaksa alkaa edes kertoa anopin toilailuista. Sanotaan lyhyesti näin, että on varmaankin ihan hyväntahtoinen ihminen, mutta tyhmä kuin saapas, eikä siksi edes ymmärrä kuinka huonosti käyttäytyy.

 

Ymmärrän kyllä suuttumuksen tässä tilanteessa. Kyse on siitä, että anopilla on muka oikeus käyttäytyä muita kohtaan miten haluaa ja tehdä mitä haluaa, mutta ei joudu vastuuseen mistään. Kyllä se on itseäänkin joskus harmittanut, kun joku kylvää pahaa ympärilleen, vahingoittaa muita, mutta kukaan ei tee tai sano mitään.

 

[QUOTE="Ainokki";29417628]Ymmärrän kyllä suuttumuksen tässä tilanteessa. Kyse on siitä, että anopilla on muka oikeus käyttäytyä muita kohtaan miten haluaa ja tehdä mitä haluaa, mutta ei joudu vastuuseen mistään. Kyllä se on itseäänkin joskus harmittanut, kun joku kylvää pahaa ympärilleen, vahingoittaa muita, mutta kukaan ei tee tai sano mitään.[/QUOTE]

Joo, tämä siinä juuri ärsyttää. Ja sekin satuttaa tosi syvältä, kun jouduin raskaana ollessa murehtimaan todella paljon mieheni ja anopin välejä. Olin tosi stressaantunut, kun en silloin tuntenut anoppia niin kuin nyt. Siis hän on todella huomionhakuinen ja ylidramaattinen ihminen. Ja ei edes syntymättömän lapsenlapsensa takia kyennyt käyttäytymään niin kuin ihminen.

 

Viha on kovin uuvuttava tunne. Se syö sinua itseäsi sisältä käsin, etkä aiheuta anopillesi haavan haavaa. Kannattaa siis lopettaa turha vihan kantaminen. Oman itsesi siinä kärvennät, et ketään muuta.

En haluaisi tuntea vihaa, mutta se aina pompsahtaa jostain pinnalle. Todella raju alkukantainen raivo kuohahtaa pään sisällä, kun ajattelen anoppiani.

 

En haluaisi tuntea vihaa, mutta se aina pompsahtaa jostain pinnalle. Todella raju alkukantainen raivo kuohahtaa pään sisällä, kun ajattelen anoppiani.

Muistuttaako hän sinua jostain tuntemastasi ihmisestä? Miksi raivo on noin voimakas?

 

Muistuttaako hän sinua jostain tuntemastasi ihmisestä? Miksi raivo on noin voimakas?

Koska koen, että osa raskausajastani meni pilalle stressatessani hänen ja mieheni välejä. Lisäksi hän torjui lapseni, mutta lapsen syntymän jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kukaan ei ole pyytänyt minulta anteeksi ja kaikki jatkuu entisellään. Anoppi on epäreiluuden ja itsekkyyden ruumiillistuma.

Asia on mennyt niin pitkälle, että nykyisin minua häiritsee jopa mieheni ja anopin tietty yhdennäköisyys. Hullua.

 

Koska koen, että osa raskausajastani meni pilalle stressatessani hänen ja mieheni välejä. Lisäksi hän torjui lapseni, mutta lapsen syntymän jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kukaan ei ole pyytänyt minulta anteeksi ja kaikki jatkuu entisellään. Anoppi on epäreiluuden ja itsekkyyden ruumiillistuma.

Asia on mennyt niin pitkälle, että nykyisin minua häiritsee jopa mieheni ja anopin tietty yhdennäköisyys. Hullua.

Ajattele, että se on omassa päässäsi, siksi siihen on mahdollista vaikuttaa. Aivan kuin kasvattaisit jotain sisälläsi, eikä se jokin kuulu sinne ollenkaan. Vihan tunteminen jotain kohtaan ja sen negatiivisen tunteen elättäminen sisällään voi kieliä jostain aivan muusta kuin vain yhdestä vihan kohteesta. Etenkin, jos se leviää koskemaan myös muita kuin sitä jonka kokee vihansa kohteeksi. Tässä teidän tilanteessanne se on levittämässä lonkeronsa myös mieheesi. Kannattaa siis todella tutkailla itseään, ennen kun päästää sen pilaamaan elämänsä hyviä asioita. Keskity hyviin juttuihin, vahvistamaan elämäsi myönteisiä alueita ja anna uusien tuulien viedä sinut eri suuntaan kuin mustat ajatukset yrittävät sinua repiä. Ihan vaan näin ulkopuolisen kannanottona, enhän mitenkään voi tietää elämäntilannettanne. Kunhan heittelen ajatuksia.

 

Ajattele, että se on omassa päässäsi, siksi siihen on mahdollista vaikuttaa. Aivan kuin kasvattaisit jotain sisälläsi, eikä se jokin kuulu sinne ollenkaan. Vihan tunteminen jotain kohtaan ja sen negatiivisen tunteen elättäminen sisällään voi kieliä jostain aivan muusta kuin vain yhdestä vihan kohteesta. Etenkin, jos se leviää koskemaan myös muita kuin sitä jonka kokee vihansa kohteeksi. Tässä teidän tilanteessanne se on levittämässä lonkeronsa myös mieheesi. Kannattaa siis todella tutkailla itseään, ennen kun päästää sen pilaamaan elämänsä hyviä asioita. Keskity hyviin juttuihin, vahvistamaan elämäsi myönteisiä alueita ja anna uusien tuulien viedä sinut eri suuntaan kuin mustat ajatukset yrittävät sinua repiä. Ihan vaan näin ulkopuolisen kannanottona, enhän mitenkään voi tietää elämäntilannettanne. Kunhan heittelen ajatuksia.

Usein musta kyllä tuntuu, etten oikein pysty hallitsemaan omia ajatuksiani. Tai varsinkin vääryyttä kohdatessani en pysty päästämään irti helposti. Vaikka on luonnollista tuntea vihaa, mutta tämä viha tuntuu pakkomielteeltä. Haluaisin unohtaa koko anopin ja keksiä jotain iloista ajateltavaa. Olen jo aika väsynyt tähän.

 

Kyllä huonoa oloa ja ajatuksiaan tulee tuoda esille ja etenkin anoppisi kohdalla. Sinulla on oikeus omaan arvomaailmaasi, joka on aivan erilainen kuin anopillasi ja sinun ei tule mielistellä ketään. Miksi anopeista ei saisi puhua? Mikä anoppi on arvostelemaan kahden aikuisen ihmisen elämää kuten naimisiin menoa?
Mitä rehellisemmin pystyt tuomaan julki omat ajatuksesi ja tunteesi syvältä sisimmästäsi, sitä onnellisemmaksi tulet. Mitä onnellisempi olet itsessäsi, sitä enemmän pystyt antamaan muille kanssaihmisillesi. Tuolloin vedät puoleesi juuri oikeita ihmisiä, jotka tuntevat olonsa mukavaksi vieressäsi. Ne, jotka kokevat olonsa epämukavaksi lähelläsi, poistuvat luontevasti toisaalle. Se ei ole sen kummallisempaa. Siitä on turha tuntea syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa, on täysi mahdottomuus miellyttää kaikkia. Ole rehellinen itsellesi.

 

Entäs kun se pahahenki asuu samaa taloutta ja pilaa neljän muun ihmisen elämän katkeruudellaan?