vihaan anoppiani

[miniä]

Anoppini on koko tuntemamme ajan käyttäytynyt todella alentavasti minua kohtaan. Kun sain lapsen tilanne paheni, koko ajan tulee huomautuksia mitä teen väärin ja miten pitäisi tehdä toisin. Vihaan vaikuttaa myös muut asiat, en arvosta anoppini kasvatustapaa, hänellä mottona tyyliin "lapsia kasvatetaan pelolla ja vihalla, lapset ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat, mistään asioista ei neuvotella lasten kanssa".. Lisäksi anoppi pitää itseään erittäin fiksuna kasvattajana ja minä en voi ymmärtää miten ihminen voi nykyajan kasvatusperiaatteista ja tutkimustiedosta huolimatta olla noin tyhmä, että uskoo vanhankansan kasvatusperiaatteisiin. Kun kyse on minun omasta lapsestani, nousee viha.

Minä siis vihaan anoppiani, pidän häntä tyhmänä ja yksinkertaisena, en arvosta pätkääkään. Hän on paha ja itsekäs ja kateellinen ihminen. Viha on niin suurta, etten edes halua päästä siitä eroon vaikka tavallaan haluaisin jonkun ratkaisun tähän asiaan. En haluaisi enää koskaan tavata anoppiani enkä halua että lapseni menee sinne enää ikinä. Koen suurta puolustamisen tarvetta lastani kohtaan anoppilassa.

Miksi juuri minulle osui maailman vit...n anoppi? On helppo olla onnellinen jos elämä on helppoa!!

 

[Viblsp]

No mitä teet kun anoppi alkaa valittaa esim. kasvatustavoistasi? Silloinhan tulee suoraan ja rohkeasti sanoa oma mielipide. Jos anoppi loukkaa sua, miksi suotta suojella anopin tunteita ja vain peittää vihansa?

 

[ap]

No mitä teet kun anoppi alkaa valittaa esim. kasvatustavoistasi? Silloinhan tulee suoraan ja rohkeasti sanoa oma mielipide. Jos anoppi loukkaa sua, miksi suotta suojella anopin tunteita ja vain peittää vihansa?

Mä en enää jaksa, mä en siis jaksa jaksa jaksa sitä ihmistä. Mä en jaksa enää sanoa sille. Mä en jaksa vääntää rautalangasta aikuiselle ihmiselle. En jaksa puolustaa itseäni enää. Tähän ihmiseen ei mikään auta.

 

[Gluteus maximus]

No mitä teet kun anoppi alkaa valittaa esim. kasvatustavoistasi? Silloinhan tulee suoraan ja rohkeasti sanoa oma mielipide. Jos anoppi loukkaa sua, miksi suotta suojella anopin tunteita ja vain peittää vihansa?

Mä en enää jaksa, mä en siis jaksa jaksa jaksa sitä ihmistä. Mä en jaksa enää sanoa sille. Mä en jaksa vääntää rautalangasta aikuiselle ihmiselle. En jaksa puolustaa itseäni enää. Tähän ihmiseen ei mikään auta.

Sitten ei kannata olla tekemisissä yhtään. Mies voi käydä lasten kanssa anoppilassa. Näin tehdään meillä, koska emme tule anopin kanssa toimeen ja meille tuli hirveät riidat lasten kasvatuksesta ja vähän kaikesta. Nyt menee hyvin, kun mies vain vierailee lasten kanssa siellä.

 

[Sisu]

Anoppini on koko tuntemamme ajan käyttäytynyt todella alentavasti minua kohtaan. Kun sain lapsen tilanne paheni, koko ajan tulee huomautuksia mitä teen väärin ja miten pitäisi tehdä toisin. Vihaan vaikuttaa myös muut asiat, en arvosta anoppini kasvatustapaa, hänellä mottona tyyliin "lapsia kasvatetaan pelolla ja vihalla, lapset ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat, mistään asioista ei neuvotella lasten kanssa".. Lisäksi anoppi pitää itseään erittäin fiksuna kasvattajana ja minä en voi ymmärtää miten ihminen voi nykyajan kasvatusperiaatteista ja tutkimustiedosta huolimatta olla noin tyhmä, että uskoo vanhankansan kasvatusperiaatteisiin. Kun kyse on minun omasta lapsestani, nousee viha.

Minä siis vihaan anoppiani, pidän häntä tyhmänä ja yksinkertaisena, en arvosta pätkääkään. Hän on paha ja itsekäs ja kateellinen ihminen. Viha on niin suurta, etten edes halua päästä siitä eroon vaikka tavallaan haluaisin jonkun ratkaisun tähän asiaan. En haluaisi enää koskaan tavata anoppiani enkä halua että lapseni menee sinne enää ikinä. Koen suurta puolustamisen tarvetta lastani kohtaan anoppilassa.

Miksi juuri minulle osui maailman vit...n anoppi? On helppo olla onnellinen jos elämä on helppoa!!

:hug: Minulla on sit varmaan se toisiksi vi**umaisin tapaus.

Tässä mun anopin kommentteja ja piirteitä:
*Lasta ei saa komentaa tai ohjata käyttäytymisessä
*Koiria ei saa kouluttaa millään tasolla
*Lapselle annetaan n. 10-30 minuuttia ennen ruokailua karkkipussi käteen, arvatkaa maistuuko ruoka sitten??
*On puhunut minusta sukulaisilleen käyttäen nimitystä paskiainen
*Kommentoi jatkuvasti tyttäremme kehitystä tämän ollessa vauva
*Teimme kesällä keittiöremontin, eikä se kelvannu hänelle
*Meidät vihittiin kahden todistajan läsnäollessa. Tämän jälkeen anoppi piti minulle palopuheen siitä, kuinka minä saan hänet kimppuuni, jos aiheutan ikinä minkäänlaista tuskaa hänen kultapuppelinneen
*Ei voi ymmärtää sitä, että hänen poikansa rakastaa perhettään ja haluaa olla meidän kanssa esim. joulut
*Minä en edelleen, lähes 9vuotta kestäneen yhteiselomme jälkeen kuulu millään muotoa sukuun enkä anopin perheeseen
*Ja lopuksi "sokeri pohjalla": eli kommentti siitä, kun kuuli, että meille tulee vauva: kääntyi katsomaan poikaansa ja huusi naama punaisena: "Kimmo, Kimmo, sano ettei se ole totta!! Se ei saa olla totta!"

Että näin rakas, läheinen ja ihana anoppi mulla on. :headwall:

 

[ap]

Mun on todella vaikeaa sietää vaikeita ihmisiä. Siis todella vaikeeta. Olen minimoinut käyntini anoppilassa. Tiedän, että vaikka kuinka paljon komentaisin tätä ihmistä, niin se ei auta. Mikään ai auta! Olen jo kymmenen vuotta häntä katsellut.

 

[ap]

Anoppini on koko tuntemamme ajan käyttäytynyt todella alentavasti minua kohtaan. Kun sain lapsen tilanne paheni, koko ajan tulee huomautuksia mitä teen väärin ja miten pitäisi tehdä toisin. Vihaan vaikuttaa myös muut asiat, en arvosta anoppini kasvatustapaa, hänellä mottona tyyliin "lapsia kasvatetaan pelolla ja vihalla, lapset ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat, mistään asioista ei neuvotella lasten kanssa".. Lisäksi anoppi pitää itseään erittäin fiksuna kasvattajana ja minä en voi ymmärtää miten ihminen voi nykyajan kasvatusperiaatteista ja tutkimustiedosta huolimatta olla noin tyhmä, että uskoo vanhankansan kasvatusperiaatteisiin. Kun kyse on minun omasta lapsestani, nousee viha.

Minä siis vihaan anoppiani, pidän häntä tyhmänä ja yksinkertaisena, en arvosta pätkääkään. Hän on paha ja itsekäs ja kateellinen ihminen. Viha on niin suurta, etten edes halua päästä siitä eroon vaikka tavallaan haluaisin jonkun ratkaisun tähän asiaan. En haluaisi enää koskaan tavata anoppiani enkä halua että lapseni menee sinne enää ikinä. Koen suurta puolustamisen tarvetta lastani kohtaan anoppilassa.

Miksi juuri minulle osui maailman vit...n anoppi? On helppo olla onnellinen jos elämä on helppoa!!

:hug: Minulla on sit varmaan se toisiksi vi**umaisin tapaus.

Tässä mun anopin kommentteja ja piirteitä:
*Lasta ei saa komentaa tai ohjata käyttäytymisessä
*Koiria ei saa kouluttaa millään tasolla
*Lapselle annetaan n. 10-30 minuuttia ennen ruokailua karkkipussi käteen, arvatkaa maistuuko ruoka sitten??
*On puhunut minusta sukulaisilleen käyttäen nimitystä paskiainen
*Kommentoi jatkuvasti tyttäremme kehitystä tämän ollessa vauva
*Teimme kesällä keittiöremontin, eikä se kelvannu hänelle
*Meidät vihittiin kahden todistajan läsnäollessa. Tämän jälkeen anoppi piti minulle palopuheen siitä, kuinka minä saan hänet kimppuuni, jos aiheutan ikinä minkäänlaista tuskaa hänen kultapuppelinneen
*Ei voi ymmärtää sitä, että hänen poikansa rakastaa perhettään ja haluaa olla meidän kanssa esim. joulut
*Minä en edelleen, lähes 9vuotta kestäneen yhteiselomme jälkeen kuulu millään muotoa sukuun enkä anopin perheeseen
*Ja lopuksi "sokeri pohjalla": eli kommentti siitä, kun kuuli, että meille tulee vauva: kääntyi katsomaan poikaansa ja huusi naama punaisena: "Kimmo, Kimmo, sano ettei se ole totta!! Se ei saa olla totta!"

Että näin rakas, läheinen ja ihana anoppi mulla on. :headwall:

Hullu akka!!

 

[sähläri]

voi kamalaa :hug:
Kauhee kuunnella näit juttuja
Mulla maailman ihanin anoppi ja on vakavasti sairas,1v elinaikaa :'(
Eli kait ne hyvät menee aina ensin ja pitää todellakin nyt nauttia jäljellä olevasta ajasta :hug:

 

[Sisu]

Anoppini on koko tuntemamme ajan käyttäytynyt todella alentavasti minua kohtaan. Kun sain lapsen tilanne paheni, koko ajan tulee huomautuksia mitä teen väärin ja miten pitäisi tehdä toisin. Vihaan vaikuttaa myös muut asiat, en arvosta anoppini kasvatustapaa, hänellä mottona tyyliin "lapsia kasvatetaan pelolla ja vihalla, lapset ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat, mistään asioista ei neuvotella lasten kanssa".. Lisäksi anoppi pitää itseään erittäin fiksuna kasvattajana ja minä en voi ymmärtää miten ihminen voi nykyajan kasvatusperiaatteista ja tutkimustiedosta huolimatta olla noin tyhmä, että uskoo vanhankansan kasvatusperiaatteisiin. Kun kyse on minun omasta lapsestani, nousee viha.

Minä siis vihaan anoppiani, pidän häntä tyhmänä ja yksinkertaisena, en arvosta pätkääkään. Hän on paha ja itsekäs ja kateellinen ihminen. Viha on niin suurta, etten edes halua päästä siitä eroon vaikka tavallaan haluaisin jonkun ratkaisun tähän asiaan. En haluaisi enää koskaan tavata anoppiani enkä halua että lapseni menee sinne enää ikinä. Koen suurta puolustamisen tarvetta lastani kohtaan anoppilassa.

Miksi juuri minulle osui maailman vit...n anoppi? On helppo olla onnellinen jos elämä on helppoa!!

:hug: Minulla on sit varmaan se toisiksi vi**umaisin tapaus.

Tässä mun anopin kommentteja ja piirteitä:
*Lasta ei saa komentaa tai ohjata käyttäytymisessä
*Koiria ei saa kouluttaa millään tasolla
*Lapselle annetaan n. 10-30 minuuttia ennen ruokailua karkkipussi käteen, arvatkaa maistuuko ruoka sitten??
*On puhunut minusta sukulaisilleen käyttäen nimitystä paskiainen
*Kommentoi jatkuvasti tyttäremme kehitystä tämän ollessa vauva
*Teimme kesällä keittiöremontin, eikä se kelvannu hänelle
*Meidät vihittiin kahden todistajan läsnäollessa. Tämän jälkeen anoppi piti minulle palopuheen siitä, kuinka minä saan hänet kimppuuni, jos aiheutan ikinä minkäänlaista tuskaa hänen kultapuppelinneen
*Ei voi ymmärtää sitä, että hänen poikansa rakastaa perhettään ja haluaa olla meidän kanssa esim. joulut
*Minä en edelleen, lähes 9vuotta kestäneen yhteiselomme jälkeen kuulu millään muotoa sukuun enkä anopin perheeseen
*Ja lopuksi "sokeri pohjalla": eli kommentti siitä, kun kuuli, että meille tulee vauva: kääntyi katsomaan poikaansa ja huusi naama punaisena: "Kimmo, Kimmo, sano ettei se ole totta!! Se ei saa olla totta!"

Että näin rakas, läheinen ja ihana anoppi mulla on. :headwall:

Hullu akka!!

Kiitos! :flower: Tätä mieltä minäkin olen ollu jo kauan. Ja olen todellakin minimoinu anoppilareissut minimiin.
Mulla kun ei ole siinä talossa mitään ihmisarvoa, eikä kukaan ole kiinnostunu minun kuulumisistani, niin miksi minä sinne pakkautuisin?

 

[Sisu]

voi kamalaa :hug:
Kauhee kuunnella näit juttuja
Mulla maailman ihanin anoppi ja on vakavasti sairas,1v elinaikaa :'(
Eli kait ne hyvät menee aina ensin ja pitää todellakin nyt nauttia jäljellä olevasta ajasta :hug:

Nauti, ja muistathan kertoa hänelle, että on rakas ja tärkeä teille!! :hug:

 

[ap]

[/quote]

Kiitos! :flower: Tätä mieltä minäkin olen ollu jo kauan. Ja olen todellakin minimoinu anoppilareissut minimiin.
Mulla kun ei ole siinä talossa mitään ihmisarvoa, eikä kukaan ole kiinnostunu minun kuulumisistani, niin miksi minä sinne pakkautuisin?

[/quote]

Viha on varmaan luonnollinen tunne kaltoinkohtelusta. Ymmärrän kyllä sinua täysin.

 

[Sisu]

Kiitos! :flower: Tätä mieltä minäkin olen ollu jo kauan. Ja olen todellakin minimoinu anoppilareissut minimiin.
Mulla kun ei ole siinä talossa mitään ihmisarvoa, eikä kukaan ole kiinnostunu minun kuulumisistani, niin miksi minä sinne pakkautuisin?

[/quote]

Viha on varmaan luonnollinen tunne kaltoinkohtelusta. Ymmärrän kyllä sinua täysin.


[/quote]

Viha on ehkä vähän väärä sana, minä ennemminkin halveksin anoppiani, hän on niin monesti tehny tahallaan minua kohtaan väärin. Ja kun ei minua arvosteta, niin en minäkään arvosta silloin toista.
Mutta tämä kaikki koskee VAIN anoppia, ei appiukkoa. Hän taas on ihana ja lämmin ihminen, mutta vakavasti sairas, eikä jaksa enää touhuta lapsemme kanssa tai jututtaa miniää... :'(

 

[Hay-D]

Anoppini on koko tuntemamme ajan käyttäytynyt todella alentavasti minua kohtaan. Kun sain lapsen tilanne paheni, koko ajan tulee huomautuksia mitä teen väärin ja miten pitäisi tehdä toisin. Vihaan vaikuttaa myös muut asiat, en arvosta anoppini kasvatustapaa, hänellä mottona tyyliin "lapsia kasvatetaan pelolla ja vihalla, lapset ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat, mistään asioista ei neuvotella lasten kanssa".. Lisäksi anoppi pitää itseään erittäin fiksuna kasvattajana ja minä en voi ymmärtää miten ihminen voi nykyajan kasvatusperiaatteista ja tutkimustiedosta huolimatta olla noin tyhmä, että uskoo vanhankansan kasvatusperiaatteisiin. Kun kyse on minun omasta lapsestani, nousee viha.

Minä siis vihaan anoppiani, pidän häntä tyhmänä ja yksinkertaisena, en arvosta pätkääkään. Hän on paha ja itsekäs ja kateellinen ihminen. Viha on niin suurta, etten edes halua päästä siitä eroon vaikka tavallaan haluaisin jonkun ratkaisun tähän asiaan. En haluaisi enää koskaan tavata anoppiani enkä halua että lapseni menee sinne enää ikinä. Koen suurta puolustamisen tarvetta lastani kohtaan anoppilassa.

Miksi juuri minulle osui maailman vit...n anoppi? On helppo olla onnellinen jos elämä on helppoa!!

on varmaan todennut ne kasvatusperiaatteet toimiviksi Ymmärrän että haluat kasvattaa lapsesi omien periaatteidesi mukaan (mieheltähän ei siis kysytä mitään...) ja jos anoppi kohtelee lastasi (jolla ei siis ilmeisesti isää ole...) miten haluaa, niin elä suostu siihen. Mutta jos hän ei kasvata lastasi mitenkään, niin ihmettelen miten tuo vihasi syntyy pelkkiä mielipiteitä vastaan. Minulla on myös mielipide-eroja anoppini kanssa, mutta sanon suoraan oman mielipiteeni ja annan anopilleni saman mahdollisuuden.

 

[katrinainen]

Kamalia hulluja anoppeja teillä. Onneksi omani on ihana. Mutta oma isän äitini on kuulunut näihin häijyihin hulluihin anoppeihin. Ón kyllä ilkeä myös omille lasten lapsilleen. Haukkuu läskeiksiä ja kaikki muut maailman ihmiset ovat fiksumpia ja parempia. Mm. kun pääsin yliopistoon kysyi, että miksi et lähihoitajaksi? olisi lahjoillesi sopivampaa. Vieläkään ei usko, että minusta on tullut maisteri. Mutta joo, tämä sama mummeli oli äitini ja isäni häissä vetänyt mm. perskännit ja haukkunut äitini lutkaksi ja samalla haukkunut myös koko äitini perheen. jatkuvia ilkeyksiä satelee äidilleni vieläkin.

 

[ap]

Ihmettelen itsekin miten tää viha voi olla niin voimakasta pelkistä mielipiteistä. Miksi en pysty laittamaan niitä toisesta korvasta ulos! Minusta kun se anoppi on NIIN VÄÄRÄSSÄ eikä sillä ole mitään oikeutta sanoa mielipiteitään minun lapsestani. Ja varsinkin kun hänen kasvatusperiaatteensa sotivat omiani vastaan.

Ja hän huomasi että olin synnytyksen jälkeen herkässä mielentilassa ja heikko, ja käytti tätä hyväkseen ja käytti valtaansa väärin.

 

[ap]

Kamalia hulluja anoppeja teillä. Onneksi omani on ihana. Mutta oma isän äitini on kuulunut näihin häijyihin hulluihin anoppeihin. Ón kyllä ilkeä myös omille lasten lapsilleen. Haukkuu läskeiksiä ja kaikki muut maailman ihmiset ovat fiksumpia ja parempia. Mm. kun pääsin yliopistoon kysyi, että miksi et lähihoitajaksi? olisi lahjoillesi sopivampaa. Vieläkään ei usko, että minusta on tullut maisteri. Mutta joo, tämä sama mummeli oli äitini ja isäni häissä vetänyt mm. perskännit ja haukkunut äitini lutkaksi ja samalla haukkunut myös koko äitini perheen. jatkuvia ilkeyksiä satelee äidilleni vieläkin.

Miten tuollaisesta voi kukaan miniä selvitä. Toi on siis aivan hirveetä.

 

[katrinainen]

Kamalia hulluja anoppeja teillä. Onneksi omani on ihana. Mutta oma isän äitini on kuulunut näihin häijyihin hulluihin anoppeihin. Ón kyllä ilkeä myös omille lasten lapsilleen. Haukkuu läskeiksiä ja kaikki muut maailman ihmiset ovat fiksumpia ja parempia. Mm. kun pääsin yliopistoon kysyi, että miksi et lähihoitajaksi? olisi lahjoillesi sopivampaa. Vieläkään ei usko, että minusta on tullut maisteri. Mutta joo, tämä sama mummeli oli äitini ja isäni häissä vetänyt mm. perskännit ja haukkunut äitini lutkaksi ja samalla haukkunut myös koko äitini perheen. jatkuvia ilkeyksiä satelee äidilleni vieläkin.

Miten tuollaisesta voi kukaan miniä selvitä. Toi on siis aivan hirveetä.

Niinpä. Äitini pitää anoppiinsa tietyn etäisyyden. Välit ovat kohteliaan viileät. Enpä kyllä itsekään aina jaksa oman isoäitini luona vierailla. Surullista, mutta totta. Hänellä on vieläkin jo 80-kymppisenä vain yksi perhe. Se perhe jossa hänen lapsensa olivat pieniä. Me muut olemme jotain ikäviä ekstroja, joita pitää muistaa silloin tällöin.