vieläkö uskallan haaveilla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mama

Vieras
siirryin tänne tuolta odottajien puolelta... keskenmenon jälkeen on taas niin tyhjä olo? kysymyksiä on tuhat ja ei yhtään vastausta. päällimmäisenä on kysymys: vieläkö uskallamme yrittää??
Kaikki meni niin hyvin ja sitten vauvan sydän oli pysähtynyt. Lajittelin vaatteita vaatehuoneessa; mitkä ei enää mahdu päälle, ens kesän kesävaatteita ym,ym ja sitten tuli tunne että, lopeta! ja hetken vain istuin. Tunne että kaikki ei ole hyvin! soitin neuvolaan ja pääsin heti ultraan. Vauva oli kuollut.
No nyt on sitten matka kohti valoa alkanut. Haluan uskoa että vielä...... Vai uskallanko?
Minulla on jo lapsia, joten olen etuoikeutettu. Mutta viekö se minulta oikeuden haluta vielä yhtä? Pitäisikö unohtaa ja ....
Olenko itsekäs?
No niin... nyt minä taas itken.... Haaveilen edes pikkasen.
 
En voi sanoa tietäväni miltä sinusta tuntuu, koska en tiedä.
En voi sanoa tietäväni, että aika parantaa haavat, vaikka niin usein tapahtuukin.
En voi sanoa miten kovasti toivoisin sanojeni sinua lohduttavan.
En osaa antaa hyviä neuvoja. Tekstistäsi näkee, että tuskasi on varmasti suuri. Voimia ja rohkeutta jatkoon. *hali*
 
Kiitos Airi!

Kyllä tämä taas tästä menee. Itse tästä on taas noustava enkä tietysti ole surussani yksin; mies on mukana. Ehkä miehen suuri suru onkin vaikein kestää, hän niin odotti ja eli jo elämää: sittenkunvauvaonsyntynyt.
Mutta pahus kun yhtään ei auta vaikka ajattelee että emme ole ainoat.
 
Olen pahoillani. Vauvanne oli varmasti odotettu ja sen menettämisen tuskaa ei varmasti tiedä kukaan muu kuin sellainen joka on itse saman kokenut. Lohdutuksen sanat ovat vähissä. Elämä kuitenkin menee niin, että joskus käy tällä tavalla. On ilon hetkiä ja surunpäiviä. En osaa sanoa miksi, koska kaikki vastaukset tuntuvat tekaistulta.
Muistattehan kuitenkin, että teidllä on oikeus suruun ja itkuun. Ette ole itsekkäitä; ette tietenkään. Suru muuttuu kaipaukseksi ja toivottavasti uudeksi toivoksi. Elämä järjestelee asioita yleensä kuitenkin parhain päin. Voimia jaksamiseen=)
 

Yhteistyössä