M
mama
Vieras
siirryin tänne tuolta odottajien puolelta... keskenmenon jälkeen on taas niin tyhjä olo? kysymyksiä on tuhat ja ei yhtään vastausta. päällimmäisenä on kysymys: vieläkö uskallamme yrittää??
Kaikki meni niin hyvin ja sitten vauvan sydän oli pysähtynyt. Lajittelin vaatteita vaatehuoneessa; mitkä ei enää mahdu päälle, ens kesän kesävaatteita ym,ym ja sitten tuli tunne että, lopeta! ja hetken vain istuin. Tunne että kaikki ei ole hyvin! soitin neuvolaan ja pääsin heti ultraan. Vauva oli kuollut.
No nyt on sitten matka kohti valoa alkanut. Haluan uskoa että vielä...... Vai uskallanko?
Minulla on jo lapsia, joten olen etuoikeutettu. Mutta viekö se minulta oikeuden haluta vielä yhtä? Pitäisikö unohtaa ja ....
Olenko itsekäs?
No niin... nyt minä taas itken.... Haaveilen edes pikkasen.
Kaikki meni niin hyvin ja sitten vauvan sydän oli pysähtynyt. Lajittelin vaatteita vaatehuoneessa; mitkä ei enää mahdu päälle, ens kesän kesävaatteita ym,ym ja sitten tuli tunne että, lopeta! ja hetken vain istuin. Tunne että kaikki ei ole hyvin! soitin neuvolaan ja pääsin heti ultraan. Vauva oli kuollut.
No nyt on sitten matka kohti valoa alkanut. Haluan uskoa että vielä...... Vai uskallanko?
Minulla on jo lapsia, joten olen etuoikeutettu. Mutta viekö se minulta oikeuden haluta vielä yhtä? Pitäisikö unohtaa ja ....
Olenko itsekäs?
No niin... nyt minä taas itken.... Haaveilen edes pikkasen.