Vieläkö uskallan äidiksi

\

miettikää lapsi 20v te 60v

Mitä siinä on miettimistä?

 

Eihän 60 vuotias ole vielä vanha,siis ihan todellakaan ei. Äitiniki on 62 ja terve ja työelämässä.

Taidan vielä uskaltaa äidiksi jos meille vielä vauva suodaan.

 

sain kuudennen lapseni pari kk ennen kuin täytin 40. lisääkin kelpais vielä, jos on tullakseen. kyllä sä hyvin pärjäät jos vielä yhdenlapsen saat

 

Hei!
Itselläni on nyt 4 kk vanha tyttö ja olen itse 40. Aikaisemmat lapset ovat 13ja 10. Minulla oli jo monta vuotta kova vauvakuume ennekuin tuo mies suostuiuuteen yritykseen. Meille tuli aivan ihana tyttö. Mutta olen kyllä todella poikki. Olen edellisten lapsosten yövalvomisten jälkeen tullut huonouniseksi ja tämä vauva ei tietenkään asiaa helpota yövalvomisineen vaikka onkin ihan kiltti vauva ja herää vain 1-2 krt yössä. Sitten olen alkanut kärsimään selkävaivoista joita minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut!!
Eli omalla kohdallani voin sanoa, että fysiikka on paljon herkempi nyt nelikymppisenä kuin silloin 20-30 kymppisenä. Miettikää siis omat voimavaranne tarkkaan ennenkuin alatte toimeen. Ja se oman ajan puute... en muistanutkaan kuinka sidottu on pieneen vauvaan...No, jos hormoonit jylläävät ja vauvaa tekee kauheasti mieli ei järjen sanalla ole sijaa, ei ollut minunkaan tapauksessani! vauvaa en tietenkään poiskaan antais missään nimessä!!

 

\

Hei!
Itselläni on nyt 4 kk vanha tyttö ja olen itse 40. Aikaisemmat lapset ovat 13ja 10. Minulla oli jo monta vuotta kova vauvakuume ennekuin tuo mies suostuiuuteen yritykseen. Meille tuli aivan ihana tyttö. Mutta olen kyllä todella poikki. Olen edellisten lapsosten yövalvomisten jälkeen tullut huonouniseksi ja tämä vauva ei tietenkään asiaa helpota yövalvomisineen vaikka onkin ihan kiltti vauva ja herää vain 1-2 krt yössä. Sitten olen alkanut kärsimään selkävaivoista joita minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut!!
Eli omalla kohdallani voin sanoa, että fysiikka on paljon herkempi nyt nelikymppisenä kuin silloin 20-30 kymppisenä. Miettikää siis omat voimavaranne tarkkaan ennenkuin alatte toimeen. Ja se oman ajan puute... en muistanutkaan kuinka sidottu on pieneen vauvaan...No, jos hormoonit jylläävät ja vauvaa tekee kauheasti mieli ei järjen sanalla ole sijaa, ei ollut minunkaan tapauksessani! vauvaa en tietenkään poiskaan antais missään nimessä!!

Voe voe. Meillä lapsella oli isäkin (juu, sama ukko on nukkumassa makkarissa). En tosiaan jaksanut mitään valvomisia. Lapsen isä jaksoi. Taitaa olla se lapsonen ihan sen isänkin lapsi...

 

Hei ja kovin myöhäistä iltaa kaikille!

Täällä yksi "yöpöllö" jolle ei unukka silmään taas tule ja päätin hieman

kirjoitella tuntojani. Kovasti minua on alkanut mietityyttää, josko vielä,

se "vihon viimonen" iltatähti hankittaisiin/saataisiin?..Pikku vilperttimme

juuri 2v. =) ..ja tuntuu mukamas jo ISOLTA poitsulta..ihan on vielä äipän

pikku-ukkeli :wave: ..Ajatella, juuri kun kaikki "vauvoihin" liittyvän annoin

tai möin pois poikkeen, alkaapi kuumeilu..en taida olla ihan terve!

(niin, kuumettahan mulla..) Olen iältäni nyt 41v. ja alkaapi olla

viimeiset hetket, kun täytyisi olla ns.siunatussa tilassa..mutta kun pelottaa

tuo lapsivesipunktio, joka oli jotain ihan hirveää omalla kohdallani..aivan

hurjan kipeetä teki ja toiset ei pidä minään!!? Nyt tietenkin osa siellä

sanoo että, "älä mene sitten"..Mutta en saisi sielun rauhaa, jos en menisi!

Minulla oli myös raskausmyrkytys ja raskausdiabetes..vauva syntyi

suunnitellusti sektiolla..voi sitä pientä ihmistaimenta..että oli se PIENI!!!!

Painoa oli 2210g. ja 46cm. Nyt on pitkän huiskea hoikka poitsu. =)

Haaveilen siis(vähän salaakin) vielä leikkikaverista tälle jässikällemme.

Mieheni kanssa ei olla vielä asiasta keskustelu kunnolla, välillä vaan vähän

olen vihjaillut että, "mitäs jos" Minulla on tällä hetkellä hormoni

kierukka ja jotenkin se ei sovi minulle(halut veke &ärsyyntynyt) ..Se

hyvä puoli siinä kuitenkin on, että vuodot vähentyneet aivan tiputteluun!

Olen kyllä kovasti harkinnut poistattamista, mutta kun pillereitä en voi

syödä ja mitään ehk.rengasta en halua käyttää. Jäljelle jää melkeinpä

kumi-ukot ja sterilisaatio. Minulla noita rajoituksia ehkäisyn suhteen, kun

sairastin keuhkoveritulpan. Miten teillä muilla?.. Onko millaisia tuntoja

ollut, jos saman moisessa tilanteessa..kertoilkaa ihmeessä! :attn:

 

Hei,

Ihanaa kuulla, että niin moni samanikäinen vielä askartelee vauva-asioiden kanssa!
Itselläni on ikää 45 vuotta, lapset 19-, 17- ja 11-vuotiaat. "Uusi" mies on ollut kuvioissa seitsemän vuotta, mutta vasta nyt tuntuu suhde siltä, että olisimme valmiit hankkimaan myös yhteisen lapsen. Kaikkein eniten pelottaa se lapsen terveys; tilastojen mukaan kehitysvamman mahdollisuus nousee neljänkympin rajapyykin jälkeen.. Itse olen terve ja hyväkuntoinenkin, en miellä itseäni mitenkään fyysisesti liian vanhaksi synnyttämään, mutta tietenkään ei voi etukäteen tietää miten keho reagoi odotuksen rasituksiin. Aiemmat raskaudet ovat olleet ongelmattomia ja olen ollut tosi voimissani.. silloin joskus viime vuosituhannella ..
Kaikkein todennäköisintä on, että raskaus ei edes ala, mahdollisuudet taitaa olla tässä iässä tosi pienet. Olen kuitenkin päättänyt antaa luonnolle mahdollisuuden.

 

Hei taas! Ihan samaa minäkin mietin, kuin sinä Kutri..lapsen terveyttä!!

Pelottaa kyllä se lapsivesipunktiokin, mutta sulkeehan se määrättyjä

sairauksia pois..ei tietenkään läheskään kaikkia. Sitten on tietenkin tuo

mainitsemasi juttu raskaaksitulemisesta tällä iällä, ei ihan itsestään selvä

juttu! Minulla on aika tuore ihmissuhde, syksyllä 3v. Esikoiseni täyttää

jo 19v.(edellisestä liitosta) Ajattelin silloin, kun mieheni tapasin.."nyt, tai

ei koskaan"..hän halusi myös kovin omaa lasta. =) Miehelleni varmaakin

tämä yksi lapsukainen riittäisi(monesti näin..), mutta minä silti vaan vielä

haaveilen, jospa hänkin lämpiäisi ajatukselle..en kuitenkaan ala

painostamaan, jos hän ei halua :/ ..vaikka kyllähän se minulle pieni

pettymys olisi, ei mahtaisi mitään. ..Katsellaan nyt, mitä aika tuo

tullessaan... Kello tosin käy koko ajan! ps: Kerropa Kutri, miten teillä

käy, tärppäskö vielä ja miten nopsaan! :wave:

 

Täällä kans yks nelikymppinen vielä äidiks haluava. meillä on jo neljä lasta, nuorin 1.6v ja vanhin jo täysikäinen. Vauvasta vaan haaveillaan kuitenkin, on ollut niin ihana huomata ettei olla ainoita "näin vanhoja" vauvakuumeisia. Ekaa kuukautta tässä vasta yritetään, monta pettymystä varmaan tulee ennen onnea jos yhtä kauan menee raskaaksi tuloon kuin ennen. Jos tärppää ollenkaan, siihenkin pitää kai varautua. Olisinkin kysynyt teiltä n 40 v raskaaksi tulleilta kauanko meni ennen kuin tulitte raskaaksi. Plussia toivon kaikille yrittäville!!!

 

\

Hei,

Ihanaa kuulla, että niin moni samanikäinen vielä askartelee vauva-asioiden kanssa!
Itselläni on ikää 45 vuotta, lapset 19-, 17- ja 11-vuotiaat. "Uusi" mies on ollut kuvioissa seitsemän vuotta, mutta vasta nyt tuntuu suhde siltä, että olisimme valmiit hankkimaan myös yhteisen lapsen. Kaikkein eniten pelottaa se lapsen terveys; tilastojen mukaan kehitysvamman mahdollisuus nousee neljänkympin rajapyykin jälkeen.. Itse olen terve ja hyväkuntoinenkin, en miellä itseäni mitenkään fyysisesti liian vanhaksi synnyttämään, mutta tietenkään ei voi etukäteen tietää miten keho reagoi odotuksen rasituksiin. Aiemmat raskaudet ovat olleet ongelmattomia ja olen ollut tosi voimissani.. silloin joskus viime vuosituhannella ..
Kaikkein todennäköisintä on, että raskaus ei edes ala, mahdollisuudet taitaa olla tässä iässä tosi pienet. Olen kuitenkin päättänyt antaa luonnolle mahdollisuuden.

Kun näitä viestejä lukee tulee kyllä hyvä olo, kun itse olen 43 ja kuopus täytti juuri 2 vuotta, lisää tekisi vielä mieli myös.

Tuosta kehityshäiriöjutusta tuli mieleen yhden lääkärin sanat, kun keskustelimme iästä ja lasten hankkimisesta. Kun vakutuusyhtiöhän ei myönnä syntymättömän vakuutusta äidin iän perusteella, hän sanoi että etteivät kaikkien tilastojen mukaan yli 40 v. äidit synnytä yhtään sen enempää kehityshäiriöisiä lapsia kuin nuoremmatkaan ja hän piti tätä perustetta tosi typeränä. Ja huolenpito odotusaikana niin neuvolan sairaalan ym taholta on huomattavasti parempaa iäkkäämmillä äideillä, kaikki mahdollinen tutkitaan ja selvitetään etukäteen jos niin itse haluaa.
Itselleni tehtiin lapsivesipunktio sekä rakennetutkimukset ym. ja loppuraskauden seuranta oli äitiyspolilla sokerien takia todella perusteellista ja olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen odotusaikaani yli nelikymppisenä.

Esikoinen meillä teki tuloaan 13 vuoden odotuksen jälkeen vasta kun olin 35 v. kylläkin lääketieteen avulla. Sitten ajattelin että tämä on tässä, mutta viisi vuotta myöhemmin luomu ilmoitteli tulostaan, että minun tapauksessa taitaa luonto ajatella niin, että tuosta ei äidiksi ollut ennenkuin olin itse kasvanut kunnolla aikuiseksi

Vauva-aikakin meni ihan hyvin ja kyllä kai sitä kaikki on väsyneitä jos joutuu yöt valvomaan, meillä myös vuoroteltiin, kun oli sellainen kahden viikon jakso kun haettiin unirytmiä.

Näin meillä ja hyvin on mennyt ja menisi kyllä seuraavankin kanssa, kun sen vaan ottaa positiivisesti vastaan mitä tulee :wave:

 

hui kauhea miten joku uskaltaa.

olen nelikymppinen ja koko ikäni pieniä hoitanut ja nuorin nyt 10 v. enkä missään tapauksessa haluisi en ikinä aloittaa alusta enää.

kun nuoresta on muksuissa kiinni ollut niin kyllä todella haluan ihan omaa elämää nyt ja vihdoinkin pikkuhiljaa tehdä asioita joihin ei tarvitse koko perheen tarpeiden väliin junailla.

olen jopa iloinen siitä että saan pikkulasten rojut pois kodistani moneksi vuodeksi ennekuin mummoilu alkaa ja joka sekin toivottavasti olisi mahdollisimman kaukana vaikka osa lapsista on jo täysikäisiä.


ei ei ei ikinä enää vauvoja tänne vaan ihanaa omaa elämää ja matkustelua.

 

Lainaus:
09.10.2006 klo 19:33 kamalaa kirjoitti
Ihan kamalaa, et joku tekee lisää lapsia vaikka ei kykene olemassa olevia hoitamaan ja huolehtimaan. 19 v ei asu kotona, kyllä minusta vielä 25 v pitäisi asua kotona tai vähintään armeijan ajan yli. Autatkos edes taloudellisesti tätä kotoa pois muuttanutta, väitänpä että et auta. Ja sitten tehdään vaan lisää lapsia vaikka vanhemmat häädetään muualle eikä koti ole tarpeeksi hyväettä täysi-ikäisenä voisi siellä asua. Niih.

Kuule älä ala selittää että lapseni olisi ajettu kotoa pois. Tuliko mieleen että opinnot vievät mennessään ja ne tekee joilla on varaa. Sulla ei taida olla koska epäilet muiden toimeentuloa. Ja nämä 25v vanhat kotona asuvat ovat juuri sellaisia äitien paapomia pullamössö poikia joilla on peukalo keskelläö kämmentä. Sinunkin on syytä pitää motti kiinni ja pysyä sisällä kun olet niin kovin kärkäs arvostelemaan muita. Vai käytkö kentie sossus luukulla????

10.10.2006 klo 12:03


Anksu
Vieras Otsikko: VS: Vieläkö uskallan äidiksi
Lainaus:
09.10.2006 klo 19:33 kamalaa kirjoitti
Ihan kamalaa, et joku tekee lisää lapsia vaikka ei kykene olemassa olevia hoitamaan ja huolehtimaan. 19 v ei asu kotona, kyllä minusta vielä 25 v pitäisi asua kotona tai vähintään armeijan ajan yli. Autatkos edes taloudellisesti tätä kotoa pois muuttanutta, väitänpä että et auta. Ja sitten tehdään vaan lisää lapsia vaikka vanhemmat häädetään muualle eikä koti ole tarpeeksi hyväettä täysi-ikäisenä voisi siellä asua. Niih.


Voi sinua pientä... ihan herkistyy, kun ajattelee, kuinka itsenäisiksi ja omatoimisiksi kasvatatkaan poikasi...
Itse muutin 15 v pois kotoa opintojen perässä
Ens kerralla mieti ihan pikkusen ennen kuin kommentoit, pliis

10.10.2006 klo 12:25


Velmiina
Vieras Otsikko: VS: Vieläkö uskallan äidiksi
Hups, kovaa tekstiä arvostella toisten lasten tekoa!!!Minäkin 19 v kun ens. tehnyt nyt jo 46 v ja kaksi viikkoa LA:han,,,,toisin yllätysvauva mutta sitäkin rakkaampi,kaikki hyvin, raskaus edennyt hyvin:SUOSITTELEN!!

10.10.2006 klo 12:49


The Snadi
Vieras Otsikko: VS: Vieläkö uskallan äidiksi
Minä ainakin mielsin "kamalaa":n kirjotuksen humoristiseksi kirjotukseksi.
Oikein niih

10.10.2006 klo 23:56


Älytöntä
Vieras Otsikko: VS: Vieläkö uskallan äidiksi
Nimimerkille "kamalaa": taidat olla riippuvainen lapsistasi kun et päästä heitä itsenäistymään. Kyllä 19v. on jo kypsä muuttamaan omilleen. Useimmat lähtevät siinä iässä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. 25v. jo ikäloppu kotona asuja. Varsinkin pojista tulee helposti mammanpoikia ja kykenemättömiä parisuhteeseen. Hanki oma elämä ja päästä irti lapsistasi!


Kopioin nämä teidän kommenttinne tähän yhtenä pötkönä.

Sain itse tällä samaisella palstalla erään toisen ketjun yhteydessä haukut niskaani kun kerroin, että minulla, 4-kymppisellä on iltatähti ja täysi-ikäiset lapseni eivät asu kotona - ovat muuttaneet alaikäisinä pois.

Kommentti kiteytyi siihen, että "lisää vaan tehdään vaikkei entisistäkään osata /haluta huolehtia"

Käsittääkseni täällä aikka paljon samat naamat kirjottelee. Joten ajattelin antaa takaisin teidän kommenttinne, teidän mielipiteenne.
EI en ilkeyttäni, vaan aivan kuten tuolla joku kommentoi, enemmänkin huumorimielellä,
vaikka siihen liittyykin tämmönen naisten taholta tullut tuomio.
Kannattaa aina tarinan lopussa katsoa loppukaneetit ja hymiöt, niih

 

Sen verran omasta kokemuksesta voin kertoa, että 41-v tulin tosi helposti raskaaksi(kuten nuorempanakin). Istukkatutkimuksen mukaan kaikki tähän asti kunnossa.Tänään kun pyörin leluosastolla joululahjoja miettien leikki-ikäiseni kanssa, aattelin että onpa ihana että tätäkin on tiedossa vielä monta vuotta. Itse en koe pikkulapsiaikaa rankkana.Olen jo tarpeeksi kulkenut ravintoloissa yms.Ja matkustella voi lastenkin kanssa,varsinkin sitten kun ovat kouluikäisiä. Sitä paitsi työelämään olen jo kyllästynyt.Enkä jaksa kouluttautua uuteen ammattiin enkä ainakaan töitä saisi uudelta alalta, yli 40-v ja pieniä lapsia. Joten mulle sopii tää breikki.

 

Heips ja maanantaita!!! :wave: Kirjoitit("pois pienet jaloista"), että ei enää

koskaan ei, ei ei, vauvoja..Meitähän on niin moneen junaan ja tämä on

sinun mielipiteesi ja se sallittakoon Oletko sinä saanut esikoisesi

nuorena(ihan vaan uteliaisuuttani..) Monesti, jos lapset syntyvät pienin

välein, se vie mehut, jos ei jaksa/muista/voi huolehtia myös omista

tarpeista! :/ Juuri näillä palstoilla on meitä niin erillaisia naisia/äitejä/

joilla jokaisella oma tarinansa...maailmahan ei TOSIAANKAAN ole

musta/valkoinen, vaan niin paljon vivahteita löytyypi!! =) Itse voin omalta

kohdaltani sanoa, että jos lapset vaativat, he antavat sitten myös tuplasti

myös takaisin. :heart:

 

Hei
Joku kyseli täälä raskautumisesta.
Olen 40v. Hormonikíerukka pois heinäkuussa ja seuraavassa kuussa jo raskaana. Eli todella helposti. Kuten aikaisemminkin.
Eli ikä ei ainakaan ole ollut haittana meillä.

Raskausaika sujunut todella hyvin, mitä nyt minulle tyypillistä raskauspahoinvointia alussa.

Eivät myöskään myoomat olleet esteenä...

Tsemppiä kaikille vauvakuumelaisille

 

..vielä lisäys aiempaan..nimimerkki: pienet pois jaloista..arvostan kyllä
rehellisyyttäsi. =) Monestikkaan vanhemmat eivät uskalla suoraan myöntää, jos haluaisivat jo "itsekkäästi" elää vaan itselleen/kumppanilleen..ja tarkoitan tietenkin, että lapsoset ovat siinä
tapauksessa jo täysi ikäisiä!

 

..Voihan..tämän "Arvostan kyllä rehellisyyttäsi" jne. kirjoitti Murmeli! :wave:

 

kaksi varhaista km takan viimeisen vuoden aikana, tänään taas ovistesti näytti plussaa, tärppäisköhän nyt.

yritän luomusti, mutta on ruvennu juomaan soijamaitoa ja hankin kasvsipojaista keltarauhasvoidetta - auttaakohan ne?

minulla on muuten kaksi iso lasta ja sama mies, mutta elämäntilanne on sellainen, että olisi kiva saada vauva.

itse asiassa nyt vasta oikeen yritämme - kun ihanat lapseni ovat olleet enemmän tai vähemmän vahinkoja...

 

\

Olisinkin kysynyt teiltä n 40 v raskaaksi tulleilta kauanko meni ennen kuin tulitte raskaaksi. Plussia toivon kaikille yrittäville!!!

Hei! Ei siihen välttämättä kauaa mene: itse olen 40 v. ja heti tokasta kierrosta tärppäsi =) =) Ekaa odotan ja vasta seiskaviikolla. Jännittää edessä olevat tutkimukset ja tuo ikäjuttu, ei etteikö jaksaisi vaan vauvan (ja oma) terveys.

Onnea ja plussia yritykseen! =)

 

parikymppisiä vanhimmat ja kymmenvuotias himatuikku.

sitäpaitsi niin paljon on huolta isoissakin lapsissa etten kyllä enää 6-kymppisenä aio niitä huolia jaksaa kantaa.

kyllä, haluan elää osan elämästäni ihan rauhassa oman elämäni kanssa siinä määrin kuin se on mahdollista sillä enpä tiedä onko äidin elämä huoletonta koskaan.

mut alusta en alkaisi, en ikimaailmassa enää.

 

mut siis se ken uskaltaa siitä vaan, se on hänen elämänsä ja mun on mun.

vauvan syntymähän on sellainen ihmeellinen kokemus jonka hetkenä voisi elää uudestaan ja uudestaan...mutta...lapsen aikuiseksi saattaminen kaikkine vaiheineen ja vuosineen ei viehätä enää.
hoitoonraahaamiset ja muut hoitojunailut ym ym

 

\

parikymppisiä vanhimmat ja kymmenvuotias himatuikku.

sitäpaitsi niin paljon on huolta isoissakin lapsissa etten kyllä enää 6-kymppisenä aio niitä huolia jaksaa kantaa.

kyllä, haluan elää osan elämästäni ihan rauhassa oman elämäni kanssa siinä määrin kuin se on mahdollista sillä enpä tiedä onko äidin elämä huoletonta koskaan.

mut alusta en alkaisi, en ikimaailmassa enää.

Mene kirjoittelemaan muualle, sinne missä on sun jutut. Tää on lapsia toivovien osasto ja meitä ei estä kukaan.

 

\

hui kauhea miten joku uskaltaa.

olen nelikymppinen ja koko ikäni pieniä hoitanut ja nuorin nyt 10 v. enkä missään tapauksessa haluisi en ikinä aloittaa alusta enää.

kun nuoresta on muksuissa kiinni ollut niin kyllä todella haluan ihan omaa elämää nyt ja vihdoinkin pikkuhiljaa tehdä asioita joihin ei tarvitse koko perheen tarpeiden väliin junailla.

olen jopa iloinen siitä että saan pikkulasten rojut pois kodistani moneksi vuodeksi ennekuin mummoilu alkaa ja joka sekin toivottavasti olisi mahdollisimman kaukana vaikka osa lapsista on jo täysikäisiä.


ei ei ei ikinä enää vauvoja tänne vaan ihanaa omaa elämää ja matkustelua.

Asiaa! Samaa mieltä olen....! Mielestäni ei ole normaalia,ettei osaa nauttia lisääntyvästä vapaudesta kun lapset kasvaa.Eikö olisi ihana nauttia vapaudesta ennenkuin omat lapset saa lastenlapsia? Lähes viisikymppinen on jo liian vanha vauvan äidiksi.Sanokaa mitä sanotte!

 

oho, minähän puhuin vain omasta elämästäni. en ole moittinut niitä jotka "vanhana" lapsia tekee...päivittelin miten joku vielä uskaltaa alkaa...

jos suuttuu siitä, että ihmiset kirjoittavat oman elämänsä kokemuksia niin ei kannattaisi tulla /mennä mihinkään topicceihin kirjoittamaan yhtään mitään.

 

Jostain syystä tällä palstalla ollaan ihan yliherkkiä.Muilla palstoilla en ole kohdannut samaa (siis täällä kaks plussalla).Minäkin ihan uteliaisuuttani kysyn,eikä tuossa iässä reilusti yli nelikymppisenä olisi ihanaa harrastaa ja matkustaa,yleensä nauttia ansaitusta omasta ajasta? Jos vanhammat lapset ovat jo aikuisia?