Vielä mustasukkaisuudesta ja omistushalusta

[besökare 1]

Olen kait sairaalloisen mustasukkainen miehestäni. Tämän tunteen aiheuttaa vain yksi ja sama nainen. Mitenkään muuten en ole miehestäni mustasukkainen, hän saa mennä ja tulla ja harrastaa jne, eikä mustasukkaisuuden tunteita tule. Tiedän, että mustasukkaisuuteeni juuri tämän naisen kohdalla ei ole ainakaan vielä ollut todellista aihetta.Miten ihmeessä jatkan tämän tunteen kanssa eteenpäin? Kärsin mustasukkaisuuden tunteistani todella paljon, olen aivan ahdistunut.Olen puhunut asiasta mieheni kanssa ja hän on ymmärtäväinen ja sanoo, että tunne menee varmasti ajan kanssa ohitse, koska mitään syytä ei ole olemassa. En halua puhua aiheesta hänen kanssaan jatkuvasti, siis niin usein kuin tunnen tarvetta, koska hän ei ole tehnyt mitään väärää ja minun täytyy luottaa häneen. Onko muita, joilla olisi tällaista tilannetta ollut?

 

[lojane]

En ole mustasukkainen ihminen, enkä onneksi ole miehen kanssa joka antaisi siihen aihetta. Kuitenkin suhteeni alkuvaiheessa koin erään naisen "uhaksi". En ehkä mitenkään seksuaalisesti tai siten että oikeasti kuvittelisin mieheni haluavan suhdetta tämän naisen kanssa. Hän oli miehen ex joka oli vielä hyvä ystävä mieheni kanssa. Suhteen päättymisestä oli jo kulunut jokunen vuosi ja näiden vuosien aikana kummallakin oli jo ehtinyt olla suhteita. Se mikä minun karvat nostivat pystyyn oli se että han koki asiakseen tulla heti meidän suhteen alkumetreillä tuttavuutta tekemaan.
Minulle se oli aivan käsittämättontä ja koin sen royhkeäksi. Mieheni ei ymmärtänyt miksi se oli minulle niin iso juttu. Minä en ollut vielä sementoinut asemaani hänen partnerina ja entinen tyttoystävä joka siina vaiheessa tunsi mieheni paljon paremmin kuin minä koki asiakseen olla miehen elämässä näkyvästi ja läheisesti. Koin että tämä ex rikkoi "tyttojen koodia". Eli pitäisi kunnioittaa toisen suhdetta ja antaa uuden partnerin tutustua omalla ajallaan näihin exiin.
Mutta päädyimme siihen kompromissiin etta mies voi pitää haneen yhteytta mutta minun ei tarvitse olla tilanteissa mukana jos esimerkiksi han on kutsuttu myos.

En tiedä minkalainen tilanne sinulla on ja miten tunnet taman toisen naisen?
Koetko kenties tämän naisen "parempana" tai viehättävämmäksi kuin itsesi? Tai onko hän ehka ansioitunut asioissa joista olet itse haaveillut mutta et saavuttanut?
Vai tiedätko miehesi ihannoivan juuri hänen kaltaistaan ihmistä?
Onko miehesi tuntenut tämän naisen kauemmin kuin sinut?
Oli miten oli, toivottavasti saat mielenrauhan asiasta. Puhumalla asiat selvitetään.

 

[ymmärrys]

Jäitä hattuun nainen .. Miehillä usein on aina yksi jota he eivät koskaan saa.. Siis jää haaveilu asteelle.. Sinun kanssasi hän kuitenkin on..

 

[Ei auta itku]

Se on vaan niin, ettei ketään voi omistaa. Maailma on täynnä kauniita naisia, miehesi itse valitsee, haluaako olla sinulle uskollinen, vai ei. Älä murehdi asiaa, jolle et periaatteessa mitään voi. Ole viehättävä vaimo miehellesi, muuta et voi. Jos mies siitä huolimatta lähtee vieraisiin, sittenpä saa mennäkin, ei ollut silloin arvoisesi. Jäitä hattuun ja muista, että hän on valinnut sinut!

 

[näkökulma]

En ole mustasukkainen ihminen, enkä onneksi ole miehen kanssa joka antaisi siihen aihetta. Kuitenkin suhteeni alkuvaiheessa koin erään naisen "uhaksi". En ehkä mitenkään seksuaalisesti tai siten että oikeasti kuvittelisin mieheni haluavan suhdetta tämän naisen kanssa. Hän oli miehen ex joka oli vielä hyvä ystävä mieheni kanssa. Suhteen päättymisestä oli jo kulunut jokunen vuosi ja näiden vuosien aikana kummallakin oli jo ehtinyt olla suhteita. Se mikä minun karvat nostivat pystyyn oli se että han koki asiakseen tulla heti meidän suhteen alkumetreillä tuttavuutta tekemaan.
Minulle se oli aivan käsittämättontä ja koin sen royhkeäksi. Mieheni ei ymmärtänyt miksi se oli minulle niin iso juttu. Minä en ollut vielä sementoinut asemaani hänen partnerina ja entinen tyttoystävä joka siina vaiheessa tunsi mieheni paljon paremmin kuin minä koki asiakseen olla miehen elämässä näkyvästi ja läheisesti. Koin että tämä ex rikkoi "tyttojen koodia". Eli pitäisi kunnioittaa toisen suhdetta ja antaa uuden partnerin tutustua omalla ajallaan näihin exiin.
Mutta päädyimme siihen kompromissiin etta mies voi pitää haneen yhteytta mutta minun ei tarvitse olla tilanteissa mukana jos esimerkiksi han on kutsuttu myos.

En tiedä minkalainen tilanne sinulla on ja miten tunnet taman toisen naisen?
Koetko kenties tämän naisen "parempana" tai viehättävämmäksi kuin itsesi? Tai onko hän ehka ansioitunut asioissa joista olet itse haaveillut mutta et saavuttanut?
Vai tiedätko miehesi ihannoivan juuri hänen kaltaistaan ihmistä?
Onko miehesi tuntenut tämän naisen kauemmin kuin sinut?
Oli miten oli, toivottavasti saat mielenrauhan asiasta. Puhumalla asiat selvitetään.

Kiitos lojane tämän uuden näkökulman avaamisesta, en ollut tuollaisesta "tyttöjen koodista" tiennytkään vaikka itsekin "tyttö" olen...tämä taas vaan todistaa sen, ettei toisen ihmisen ajatuksia voi ikinä oppia lukemaan. Luultavasti tämä eksäkin ajatteli vain olla reilu ja kohtelias kun tuli esittäytymään, tai mistäpä sitäkään sitten tietää. Elämme mielenkiintoisia aikoja

 

[Nin-a]

En ole mustasukkainen ihminen, enkä onneksi ole miehen kanssa joka antaisi siihen aihetta. Kuitenkin suhteeni alkuvaiheessa koin erään naisen "uhaksi". En ehkä mitenkään seksuaalisesti tai siten että oikeasti kuvittelisin mieheni haluavan suhdetta tämän naisen kanssa. Hän oli miehen ex joka oli vielä hyvä ystävä mieheni kanssa. Suhteen päättymisestä oli jo kulunut jokunen vuosi ja näiden vuosien aikana kummallakin oli jo ehtinyt olla suhteita. Se mikä minun karvat nostivat pystyyn oli se että han koki asiakseen tulla heti meidän suhteen alkumetreillä tuttavuutta tekemaan.
Minulle se oli aivan käsittämättontä ja koin sen royhkeäksi. Mieheni ei ymmärtänyt miksi se oli minulle niin iso juttu. Minä en ollut vielä sementoinut asemaani hänen partnerina ja entinen tyttoystävä joka siina vaiheessa tunsi mieheni paljon paremmin kuin minä koki asiakseen olla miehen elämässä näkyvästi ja läheisesti. Koin että tämä ex rikkoi "tyttojen koodia". Eli pitäisi kunnioittaa toisen suhdetta ja antaa uuden partnerin tutustua omalla ajallaan näihin exiin.
Mutta päädyimme siihen kompromissiin etta mies voi pitää haneen yhteytta mutta minun ei tarvitse olla tilanteissa mukana jos esimerkiksi han on kutsuttu myos.

En tiedä minkalainen tilanne sinulla on ja miten tunnet taman toisen naisen?
Koetko kenties tämän naisen "parempana" tai viehättävämmäksi kuin itsesi? Tai onko hän ehka ansioitunut asioissa joista olet itse haaveillut mutta et saavuttanut?
Vai tiedätko miehesi ihannoivan juuri hänen kaltaistaan ihmistä?
Onko miehesi tuntenut tämän naisen kauemmin kuin sinut?
Oli miten oli, toivottavasti saat mielenrauhan asiasta. Puhumalla asiat selvitetään.

Mielestäni hoiditte koko tilanteen aivan täysin päinvastoin kuin olisi ollut järkevää. Ex toimi mielestäni erittäin fiksusti halutessaan olla sinunkin kaverisi ja tullessaan esittäytymään. Se jos mikä osoitti että hän kunnioittaa asemaasi uutena tyttöystävänä. Miltä olisi tuntunut jos hän olisi pysynyt etäisenä taustahahmona jota en koskaan tapaa? Onko sanonta "pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä" tuttu? Itselläni oli vähän vastaava tilanne. Erittäin hyvä miespuolinen ystäväni alkoi seurustella ja sen jälkeen en useaan vuoteen saanut tavata häntä, en vaikka itsekin tahollani seurustelin. Välillämme ei koskaan ollut muuta kuin ystävyyttä mutta uusi nainen ei sitä ilmeisesti uskonut eikä koskaan suostunut tapaamaan minua vaikka alussa sitä ehdotinkin. Nyt viisi vuotta myöhemmin ihme tapahtui ja kyseinen pariskunta tuli esittäytymään baarissa. Hänen logiikkansa toimi ilmeisesti samoin kuin sinun. Surullisinta koko jutussa on että minun ja ystäväni välit eivät koskaan palaudu ennalleen ja mikäli ajoissa olisi tutustuttu olisin varmasti saanut tuosta tytöstä todella hyvän ystävän.

Lisäksi päätit hauskasti että mikäli ex on jossain paikalla niin sinä et ole. Näin varmistit että mikäli hän haluaa miehesi takaisin, hänellä on ainakin runsaasti tilaisuuksia vikitellä miehiä. Tässä taas huomaa miten eri tavalla ihmiset asioita päässänsä pyörittelevät. Mielenkiintoista.

 

[lojane]

Kummallisia nämä ihmis suhteet.
Jokainen kokee asioita eri tavalla.
Vastaukseksi Ninalle, Luotin mieheeni, enkä halunnut pakottaa häntä luopumaan ystävistä. Halusin tutustua mieheen kunnolla ennenkuin tapaan kaikki tutut, ystävät ja sukulaiset. En koskaan epäillyt että heidän välillään olisi mitään muuta kuin ystävyyttä. Mutta sen verran omistushaluinen olin että alku aikojen romanttisia aikoja en halunnut jakaa kolmannen pyörän kanssa. Meidän kohdalla tämä toimi. Yhdessä ollaan oltu jo vuosia.

 

[Kata,]

Ketään ei tosiaan voi omistaa. Jos miehesi hairahtuu johonkin muuhun, et sinä voi asialle mitään. Mustasukkaisuus ei tee muuta kuin pilaa suhteen pitemmän päälle ja varmasi ajaa miehesi muualla ellei suhteenne kokonaan katkea. Pieni mustasukkaisuus on hyväksi, mutta liika on liikaa.
Sun täytyy miettiä mistä se mustasukkaisuus johtuu, oikeasti? Onko sut aiemmin jätetty, petetty? Jos ei miehesi ole sinua pettänyt, niin mustasukkaisuutesi kumpuaa ihan jostain muualta.

 

[mustasukkainen?]

Minä en ole koskaan ollut mustasukkainen, mutta nykyisessä suhteessa on eräs miehen naispuolinen ystävä jota kohtaan olen tuntenut mustasukkaisuutta.

Eniten tässä naisessa ärsyttää se, että vaikka he ovat "vain" ystäviä he ovat joskus (kun molemmat olivat sinkkuja) "hairahtuneet" harrastamaan seksiä. Kai sitä sinkut saa tehdä mitä haluavat, mutta minua se kalvaa siinä mielessä, että jos on tapana hairahdella ystävän kanssa sänkyyn en minä halua miehelläni olevan sellaista kaveria.

Tunnen tätä naista sen verran että tiedän, että hän on siinä mielessä "löyhä" moraalinen, että hänestä on mm. ihan ok nukkua miespuolisten ystävien kanssa samassa sängyssä silloin kun hän seurustelee. Eli hänen mielestään olisi siis ok nukkua myös mieheni kanssa samassa sängyssä vaikka molemmat olisivat seurustelusuhteessa. Kun kyse on "vain" nukkumisesta. Minä en tuota ikinä hyväksyisi.

Lisäksi minua häiritsee se, että kun olen naista tavannut, hän puhuu aina mieheni kanssa muistoista, ajasta ennen minua. Eli minä tunnen itseni aina kolmanneksi pyöräksi kun nainen jauhaa "muistatko kun oltiin siellä ja siellä, muistatko sen festarin..." jne jne. Ja sitten nauraa vanhoille hauskoille tapahtumille. Minua hän ei halua ottaa mukaan keskusteluun.

En ole tavannut naista pitkään aikaan eikä miehenikään enää pidä pahemmin yhteyttä häneen.

 

[entinen mustis]

Tämän tunteen aiheuttaa vain yksi ja sama nainen.

Nainen ei aiheuta mitään, itse sinä synnytät sen mustasukkaisuuden tunteen itsessäsi. Miksi? Jos ei kerran ole edes aihetta, mikä hänessä saa sinut reagoimaan noin? Liittyykö koko nainen tuntemuksiisi mitenkään, vai voisiko olla että epäilet miestäsi? Itseäsi?

Miten ihmeessä jatkan tämän tunteen kanssa eteenpäin?

Et pääse yli, ympäri, etkä eteenpäin, ennen kuin syyt tunteen takana on tiedostettu. Joten kysy itseltäsi miksi tunnet niin kuin tunnet, vastaa siihen, ja kysy uudelleen miksi jne. Tutustu itseesi ja hae vaikka netistä vinkkejä itsetuntosi parantamiseksi.

En halua puhua aiheesta hänen kanssaan jatkuvasti

Tunteillasi ei välttämättä ole mitään tekoa muiden kuin sinun itsesi ja itseluottamuksesi kanssa, joten näkisin, että ei kannata enempää ahdistella viattomia.

minun täytyy luottaa häneen

Luotatko itseesi? Voiko luottaa toisiin, jos epäilee lähintään eli itseäänkin? (enkä nyt tarkoita, että voisit pettää, vaan että ehkä koet huonommuutta, tai riittämättömyyden tunnetta tms.)