Vertaa vuoden takaiseen, mikä on muuttunut, vai onko mikään?

Millaista elämäsi oli vuosi sitten? Mikä on muuttunut, mihin suuntaan?

Minulla on suurin muutos työssä, oto-tehtävät on otettu pois, työvuororakenne muuttunut, sitä kautta elämänrytmi muuttunut.

Harrastus on uusi viimevuotiseen verrattuna.

Perheessä ja parisuhteessa kutakuinkin samalla tolalla asiat

 

Uuri työ. Vähemmän , paljon vähemmän ahdistava t ja sitova työ nyt verrattuna vuoden takaiseen ja siellä on mukavaa nyt.

Tämä heijastuu kaikkeen, omaan oloon, perheeseen, parisuhteeseen ja ystävyys
suhteisiin, jaksan ja pystyn taas elämään oikeaa elämää
On hyvä olla, ja varmaan se paska kannatti kokea, että tajuaa miten pienestä se onni tullee
ja että rahalla ei mitata kaikkea.

 

Uusia harrastuksia, uusi halvempi lämmitysmuoto talossa, talo muutenkin paljon valmiimpi kuin vuosi sitten ja mikä suurin muutos

Talossa viilettää 7kk poikavauva :heart:

 

Oon palannu työelämään Ja tyttö sai diagnoosin. Siinäpä sitä muutosta..

Perha ja muut kuviot on samat ku vuos sitte.

 

isoin muutos olin viimevuonna töissä tähän aikaan nyt työttömänä.

 

Fyysinen terveys on nykyään huonompi mutta psyykkinen parempi
Perhe ja parisuhde voi paremmin.
Rahatilanne on hivenen valoisampi.

 

Vuosi sitten tein töitä yökeikkoina omalle os:lle, nyt teen 78% työaikaa, toinen lapsi meni ekalle luokalle ja esikoinen on kolmannella. Odotan neljättä lastamme, siinäpä niitä. :heart:

 

Vuosi sitten oliin juuri menty naimisiin, ensimmäinen IVF siirto epäonnistunut, ohutsuoliavanne vatsalla ja ei kuulemma toivoakaan päästä siitä eroon. Silloin jo kaksi ISOA leikkausta takana.

Nyt on ekaa hääpäivää vietetty, ohutsuoliavanne saatiin purettua Tayssissa (oma sairaalani on K-PKS) ja olen raskaana 10+5... Että jotain on tapahtunut ja parempaan! :heart:

 

En vuosi sitten vielä opiskellut, muutoin tilanne on aika lailla sama.

 

Aloitin hoitovapaan innosta púhkuen ja nyt "täynnä" tätä kotona olemista (kausittaista)
Töihin paluu on hamassa tulevaisuudessa jos laisinkaan (nykyiseen)
Opiskelemaan jos ei muuta on kohta pakko.

 

meitä on nyt viisi neljän sijasta ja mies on työtön.

 

Noh, olen valmistunut, aloittanut uudet opinnot, saanut vakkarityön, muuttanut, päässyt tutkimuksiin...

 

Vuosi sitten meillä ei ollut omaa taloa, mut nyt on (tai siis pankin)

 

Mukava, että monilla elämä on muuttunut mukavampaan suuntaan.

 

No nyt oltas naimisissa ja huoltajuussota ohi.

 

Vuosi sitten olin vielä kotosalla, mies painoi superpitkää päivää työssään eikä viihtynyt siellä.

Nyt olen opiskellut jo yhden lukukauden ja toista vähän päälle, ja miehellä on työpaikka missä hän viihtyy.

 

uusi harrastus, parisuhde paremmalla tolalla, jaksan paremmin kaikinpuolin.

 

Viime vuonna tähän aikaan tuskailin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kanssa. Lapsi oli juuri aloittanut päiväkodissa. Nyt arki sujuu ilman jatkuvaa syyllisyyttä.

 

- Työtehtävät vaihtuneet, sama firma kuitenkin.

- Keskenmenon jälkitunnelmissa, nyt jälleen raskaana.

Eipä kamalasti muuta, mulla on tylsä elämä.

 

Mulla ei oo enää isoa vatsaa, mutta ollaan köyhiä ja kipeitä..........

 

Loppujen lopuksi melko harva asia on muuttunut. Vuosi sitten pidin välivuotta töitä tehden ja nyt opiskelen Turun yliopistossa kasvatustiedettä. Olen myös saanut vuoden aikana monta uutta kaveria/ystävää. Muuten asiat ovat aika samalla tavalla kuin viime vuonna.

 

Loppujen lopuksi melko harva asia on muuttunut. Vuosi sitten pidin välivuotta töitä tehden ja nyt opiskelen Turun yliopistossa kasvatustiedettä. Olen myös saanut vuoden aikana monta uutta kaveria/ystävää. Muuten asiat ovat aika samalla tavalla kuin viime vuonna.

Miten opinnot ovat lähteneet käyntiin?

 

Vuosi sitten oliin juuri menty naimisiin, ensimmäinen IVF siirto epäonnistunut, ohutsuoliavanne vatsalla ja ei kuulemma toivoakaan päästä siitä eroon. Silloin jo kaksi ISOA leikkausta takana.

Nyt on ekaa hääpäivää vietetty, ohutsuoliavanne saatiin purettua Tayssissa (oma sairaalani on K-PKS) ja olen raskaana 10+5... Että jotain on tapahtunut ja parempaan! :heart:

oi miten ihanaa,onnea!

 

sitä samaa paskaa päivästä toiseen.

 

Olen töissä, muuten aika samanlaista.
tai no, lapset on vuoden vanhempia :saint: