Miä
Kun mun äiti kuoli niin mä itkin ja mietin ja itkin että menenkö. Muutin mieltäni minuutin välein ja en sitten kuitenkaan mennyt. Eikä kaduta. Sisko löysi äitin ja sanoi ettei sitä vähemmän kaunista kuvaa saa päästään pois :/ Voi se joillekkin olla hyvä ratkaisu mennä katsomaan mutta minä luulen että minulle ei olisi.Alkuperäinen kirjoittaja muua:mulle ainakin kävi niin et kun henkilö on tarpeeks rakas(oma isä) niin silloin en todellakaan muista sitä ruumiina vaikka kävinkin katsomassa ja se oli niin vaikeaa että jalat lähti alta.Mutta onneksi silti kävin.Alkuperäinen kirjoittaja Miä:Tämän takia minä en mene katsomaan kuolleita. Haluan muistaa sen ihmisen elävänä, en nähdä painajaisia ruumiista.Alkuperäinen kirjoittaja palleriina:No en varmaan veisi ellei itse välttämättä hinkuisi katsomaan. Enkä katsoisi itsekän. Kerran oon haudannu niin rakkaan ihmisen ja erehdyin menemään katsomaan ruumista ja seuraamuksella että en saanut enää ikinä mielikuvaa pois missä suu oli pelkkä viiva, iho kalpea, silmät vähän turvoksissa ja koko ihminen näytti irvikuvalta , kumiselta :'(