veisitkö 4v:n katsomaan isovanhemman ruumista?

No en varmaan veisi ellei itse välttämättä hinkuisi katsomaan. Enkä katsoisi itsekän. Kerran oon haudannu niin rakkaan ihmisen ja erehdyin menemään katsomaan ruumista ja seuraamuksella että en saanut enää ikinä mielikuvaa pois missä suu oli pelkkä viiva, iho kalpea, silmät vähän turvoksissa ja koko ihminen näytti irvikuvalta , kumiselta :'(

Tämän takia minä en mene katsomaan kuolleita. Haluan muistaa sen ihmisen elävänä, en nähdä painajaisia ruumiista.

mulle ainakin kävi niin et kun henkilö on tarpeeks rakas(oma isä) niin silloin en todellakaan muista sitä ruumiina vaikka kävinkin katsomassa ja se oli niin vaikeaa että jalat lähti alta.Mutta onneksi silti kävin.

Kun mun äiti kuoli niin mä itkin ja mietin ja itkin että menenkö. Muutin mieltäni minuutin välein ja en sitten kuitenkaan mennyt. Eikä kaduta. Sisko löysi äitin ja sanoi ettei sitä vähemmän kaunista kuvaa saa päästään pois :/ Voi se joillekkin olla hyvä ratkaisu mennä katsomaan mutta minä luulen että minulle ei olisi.

 

Mä olen onnellinen että kävin katsomassa isää hän näytti paremmalta kun aikoihinkun kivut olivat hävinneet pois eikä tuntenut enää tuskaa.
Mutta tosiaan riippuu tilanteesta.

 

Mä olen onnellinen että kävin katsomassa isää hän näytti paremmalta kun aikoihinkun kivut olivat hävinneet pois eikä tuntenut enää tuskaa.
Mutta tosiaan riippuu tilanteesta.

 

Pappa oli kuin nukkuisi. Lapsikin sanoi että ihan saman näköinen kuin ennenkin mutta, silmälasit vain puuttui.
Tottakai vaikuttaa se, minkä näköinen ruumis on että, kannattaako lasta viedä sitä katsomaan.

 

Pappa oli kuin nukkuisi. Lapsikin sanoi että ihan saman näköinen kuin ennenkin mutta, silmälasit vain puuttui.
Tottakai vaikuttaa se, minkä näköinen ruumis on että, kannattaako lasta viedä sitä katsomaan.

ja riippuu toki myös lapsesta..kaikki ei varmaan reagoi samalla tavalla

 

Pappa oli kuin nukkuisi. Lapsikin sanoi että ihan saman näköinen kuin ennenkin mutta, silmälasit vain puuttui.
Tottakai vaikuttaa se, minkä näköinen ruumis on että, kannattaako lasta viedä sitä katsomaan.

ja riippuu toki myös lapsesta..kaikki ei varmaan reagoi samalla tavalla

Minulla muutama lapsi, onneksi kaikki reagoivat samalla tavalla. Osa ei itse halunnut tulla katsomaan.

 

Omaani en veisi, on herkkä.
Itse olen käynyt katsomassa kaikki sukulaiset ja ystäväni. Myös erään ystäväni joka oli ampunut itseään suuhun. Minä en vaan usko, että olen menettänyt ihmisen, ennenkuin asia on oikeasti totta minun silmissä.

 

Mulla on ollut pienet lapset mukana vainajaa katsomassa.

 

Veisin, mutta vain isovanhempia, en ketä tahansa sukulaista.

 

Veisin, mutta en yhtään pakottaisi tai patistaisi mukaan.

 

. Minä en vaan usko, että olen menettänyt ihmisen, ennenkuin asia on oikeasti totta minun silmissä.

Minäkin olen huomannut, että surutyö on pikkuisen helpompi aloittaa, jos on käynyt katsomassa vainajaa.

 

En veis. Minut vietiin 10 v kattomaan mummia, ja olin ihan paniikissa. Serkut 4 ja 6 v taas ei ollu milläänkään, riippuu lapsesta, mutta kun etukäteen ei tiedä miten ne reagoi.

 

En veisi... Itse olen kyllä käynyt jättämässä viimeiset hyvästit äidilleni ja isälleni... Olin 10v kun isä kuoli. Siintä on todella huonot muistikuvat. Mutta 3 vuotta sitten kävin katsomassa äitiä, jo silloin kun hän oli kotiinsa kuollut... :'( Olin raskaana vasta vähän aikaa sitä ennen plussanneena. En tiedä miksi, mutta menin kuitenkin... Eipä keretty kertoa äidille tulevasta vauvasta. "yksi tulee niin toinen lähtee", melkein sopisi minulle... :headwall: Nyt kun odotin toista lastani niin mieheni mummi kuoli. :'(
Välillä tuntuu uskallanko odottaa vauvaa, kuka kuolee seuraavaksi? Pelottavaa! :$ Kävin pikku siskoni kanssa katsomassa äitiäni vielä kappelissa ennen kun hänet siirrettiin hautausmaalle säilöön, ennen hautajaisia. Niin se oli kyllä todella pelottava! Nyt kun mietin taas jälkeen päin... Kauhea ahdistus tulee... Kummitus, kasvot epämuotoiset, leuat pois paikaltaan... Muistutti lähinnä sammakkoa... Karmivaa! :x
En tajua miksi menin vaikka vaihdoinkin miljoona kertaa mielipidettä... Mutta toisaalta en kauheasti kadukkaa. Lopulta äitini tuhkattiin. Joten sain vielä käydä hänen luonna ennen "hänen loppua..."

 

En veisi,enkä mene itsekkään.
Haluan muistaa ihmiset sellaisina kuin ovat eläessään olleet.

 

En todellakaan veisi!
Itse en käynyt edes isääni katsomassa :'(

 

Riippuu siitä onko kuolema selitetty lapselle. Jos on, kysyisin ihan lapselta itseltään haluaako nähdä.

 

ehkä veisin, ehkä en. Olin lapsi äitini kuollessa enkä halunnut nähdä äidin ruumista silloin enkä päätöstäni ole katunut.

 

En osaa sanoa veisinkö itse. Pitäisi harkita sitten tapauskohtaisesti. Mutta äitini vei nuorimman veljeni katsomaan kuolluttua mummiaan (meillä eri isä eli ei minun mummini) ja poika oli silloin 5v. Ei saanut mitään traumaa. Nyt jo 11v.

 

En veisi. Eihän sen ikäinen asiasta paljon tajuaisikaan, koko tilanne olisi vaan liian outo ja siksi niin ahdistava lapselle. Mun mielestä.

 

EN! En veis minkään ikäistä lasta.

Ruumis on ruumis, pelkkä kuori jossa ei asu enää ketään, siinä ei ole mitään miksi pitäis se nähdä. Siinä ei ole ketään. Parempi muistaa sielu kuin kuori.

 

En veisi. Hautajaisiin veisin, mutta en menisi itsekään katsomaan ruumista saati että lapsen veisin.