"vieras"
Meillä 9kk vauva käy nukkumaan siinä 21-22.30 ja herää 8-9 aikaan. Miehen kanssa käydään nukkumaan myös siinä 22 jälkeen. Eli ei siinä useinkaan jää sitä yhteistä aikaa, mutta näillä mennään tällä hetkellä. Mies joutuu arkisin töihin heräämään noin viideltä, joten hänenkin on käytävä ajoissa nukkumaan. Viikonloppuisin sitten valvotaan 1-2 tuntia myöhempään kahdestaan. Mies myös yleensä herää viikonloppuisin ja nyt kesälomallaan vauvan kanssa aamulla ja itse saan hetken vielä loikoilla jos haluan. Ja tekee tän ihan omasta tahdostaan, hänelle riittää vähempikin uni. Meillä ei vauva ole öisin herännyt syömään enää pariin kuukauteen, joten itsekin onneksi saa nukkua. Ja mies myös valvoo välillä meidän kanssa pidempään kuin tarvis, jos vauva ei käy jostain syystä ajoissa nukkumaan. Ja en pakota häntä tähän.
Ap:n tilanteessa tekisin joku aamu kylmästi vaan niin että kun vauva herää, syöttäisin hänet ja kävisin takaisin nukkumaan. Ukolle sanoisin, että sun vuoro nyt herätä. Ja en todellakaan suostuisi joka ilta valvomaan hänen kanssaan yötä myöten, ehkä kerran pari viikossa voisin. Nytkin joskus viikonloppuisin menen vaan aikaisin nukkumaan jos oikeasti väsyttää, mies saa sitten jäädä valvomaan jos haluaa. Tosin odotan nyt jo toista lasta, joten väsyttää välillä jo senkin takia. Ja onneksi mies ymmärtää tän, en kyllä muuten olisikaan toista näin pian tehnyt jos miehestä ei olisi mitään apua kotona. Onneksi meillä mies on ihan vapaaehtoisesti vauvan kanssa, koska välittää lapsestaan aidosti. Saan minäkin välillä hengähtää. Olkoonkin ettei meilläkään mies aina tunnu ymmärtävän ettei tää kotona olo aina niin helppoa vaan ole. Haluaisi itsekin jäädä koti-isäksi ja sen mahdollisuuden varmaan suon kunhan tää toinen syntyy ja on sitten vähän isompi. Saa sitten ainakin pari kuukautta kokeilla olla kotona vaan lasten kanssa, huomaa ehkä ettei siinä nyt sitten ehdikään aina niitä kotihommia tms tehdä. Onneksi näistä meillä ei riitoja pahemmin ole muutenkaan, ne kotityöt tehdään muutenkin osittain yhdessä, jos minä en ole ehtinyt päivällä tehdä.
Ap:n tilanteessa tekisin joku aamu kylmästi vaan niin että kun vauva herää, syöttäisin hänet ja kävisin takaisin nukkumaan. Ukolle sanoisin, että sun vuoro nyt herätä. Ja en todellakaan suostuisi joka ilta valvomaan hänen kanssaan yötä myöten, ehkä kerran pari viikossa voisin. Nytkin joskus viikonloppuisin menen vaan aikaisin nukkumaan jos oikeasti väsyttää, mies saa sitten jäädä valvomaan jos haluaa. Tosin odotan nyt jo toista lasta, joten väsyttää välillä jo senkin takia. Ja onneksi mies ymmärtää tän, en kyllä muuten olisikaan toista näin pian tehnyt jos miehestä ei olisi mitään apua kotona. Onneksi meillä mies on ihan vapaaehtoisesti vauvan kanssa, koska välittää lapsestaan aidosti. Saan minäkin välillä hengähtää. Olkoonkin ettei meilläkään mies aina tunnu ymmärtävän ettei tää kotona olo aina niin helppoa vaan ole. Haluaisi itsekin jäädä koti-isäksi ja sen mahdollisuuden varmaan suon kunhan tää toinen syntyy ja on sitten vähän isompi. Saa sitten ainakin pari kuukautta kokeilla olla kotona vaan lasten kanssa, huomaa ehkä ettei siinä nyt sitten ehdikään aina niitä kotihommia tms tehdä. Onneksi näistä meillä ei riitoja pahemmin ole muutenkaan, ne kotityöt tehdään muutenkin osittain yhdessä, jos minä en ole ehtinyt päivällä tehdä.