Vauvojen vanhemmat missä vaiheessa nukutte? Joka ilta miehen kanssa riitaa aiheesta :(

Meillä 9kk vauva käy nukkumaan siinä 21-22.30 ja herää 8-9 aikaan. Miehen kanssa käydään nukkumaan myös siinä 22 jälkeen. Eli ei siinä useinkaan jää sitä yhteistä aikaa, mutta näillä mennään tällä hetkellä. Mies joutuu arkisin töihin heräämään noin viideltä, joten hänenkin on käytävä ajoissa nukkumaan. Viikonloppuisin sitten valvotaan 1-2 tuntia myöhempään kahdestaan. Mies myös yleensä herää viikonloppuisin ja nyt kesälomallaan vauvan kanssa aamulla ja itse saan hetken vielä loikoilla jos haluan. Ja tekee tän ihan omasta tahdostaan, hänelle riittää vähempikin uni. Meillä ei vauva ole öisin herännyt syömään enää pariin kuukauteen, joten itsekin onneksi saa nukkua. Ja mies myös valvoo välillä meidän kanssa pidempään kuin tarvis, jos vauva ei käy jostain syystä ajoissa nukkumaan. Ja en pakota häntä tähän.

Ap:n tilanteessa tekisin joku aamu kylmästi vaan niin että kun vauva herää, syöttäisin hänet ja kävisin takaisin nukkumaan. Ukolle sanoisin, että sun vuoro nyt herätä. Ja en todellakaan suostuisi joka ilta valvomaan hänen kanssaan yötä myöten, ehkä kerran pari viikossa voisin. Nytkin joskus viikonloppuisin menen vaan aikaisin nukkumaan jos oikeasti väsyttää, mies saa sitten jäädä valvomaan jos haluaa. Tosin odotan nyt jo toista lasta, joten väsyttää välillä jo senkin takia. Ja onneksi mies ymmärtää tän, en kyllä muuten olisikaan toista näin pian tehnyt jos miehestä ei olisi mitään apua kotona. Onneksi meillä mies on ihan vapaaehtoisesti vauvan kanssa, koska välittää lapsestaan aidosti. Saan minäkin välillä hengähtää. Olkoonkin ettei meilläkään mies aina tunnu ymmärtävän ettei tää kotona olo aina niin helppoa vaan ole. Haluaisi itsekin jäädä koti-isäksi ja sen mahdollisuuden varmaan suon kunhan tää toinen syntyy ja on sitten vähän isompi. Saa sitten ainakin pari kuukautta kokeilla olla kotona vaan lasten kanssa, huomaa ehkä ettei siinä nyt sitten ehdikään aina niitä kotihommia tms tehdä. Onneksi näistä meillä ei riitoja pahemmin ole muutenkaan, ne kotityöt tehdään muutenkin osittain yhdessä, jos minä en ole ehtinyt päivällä tehdä.

 

Mitä ihmettä, kaippa sinä voit mennä nukkumaan silloin kun väsyttää ja miehen sen pitäisi ymmärtää. Ei muuta kuin mies ylös sängystä aamulla vauvan kanssa ainakin viikonloppuna ja sinä jatkat unia ja voithan ottaa päikkärit ja mies on lapsen kanssa? Parhaat päikkärit saat kun mies lähtee vauvan kanssa ulkoilemaan tai kylään ja sinä jäät vällyjen väliin

 

Meillä vauva on nyt 7 kk ja esikoinen 2-vuotias. Ei meillä ole miehellä ole vara sanoa mitään minun nukkumisista tai vaatia valvomaan. Meillä lapset menevät kasilta illalla nukkumaan ja joskus nukahdan vauvan kanssa sänkyyn yhtäaikaa (molemmat lapset heräävät kuudelta).. Yleensä kuitenkin menen hetkeksi mieheni seuraan, mutta viimeistäön kympiltä menen sänkyyn. Mies saattaa jäädä vielä valvomaan. Jos mies alkaisi käskyttämään milloin saan mennä nukkumaan niin huomaisi hyvin nopeasti nukkuvansa pihalla teltassa. Tosin sama kohtalo olisi minulla jos alkaisin miestäni käskyttämään nukkumaan yhtäaikaa minun kanssa ilta kasilta

Nyt ap keskustelua sen miehesi kanssa, että järkikäteen. Mielenkiinnosta kysyn, että mitä miehesi tekee, jos menetkin nukkumaan aikaisemmin? Huutaa, mököttää, nalkuttaa??? Menet tästä eteenpäin viikon ajan nukkumaan vauvan kanssa yhtäaikaa ja ignoraa miehesi vaatimukset. Sanot, että on univelkaa ja se siitä. Mikä sinun miehesi on määräämään sinun univelan määrän? Taidat olla sen verran väsynyt, ettet itse enää näe tuon käytännön järjettömyyttä mikä teillä on.

 

[QUOTE="kohta neljän äiti";28862366]Miehille on rankkaa tulla isäksi ja luopua vaimosta, josta tulee synnytyksen myötä äiti ja jota vauva tarvitsee enemmän kuin isä. Muistan miten hankalaa omalle miehelleni oli kun esikoinen syntyi ja joutui luopumaan omasta elämästään, esikoinen huusi yötä päivää ensimmäisen puolivuotta. Kolmen vuoden kuluttua meille syntyi kaksoset. Mies oli jo ehtinyt tottua isompaan lapseen, joka ei vaadi hänen huomiotaan eikä minunkaan huomiota enää siinä määrin mitä vauva ja oli jo pystynyt harrastamaankin. Kaksoset oli uusi kriisi (hekin huusivat ensimmäisen puoli vuotta yötä päivää) eli oli jo unohtanut kuinka rankkaa vauva-aika voi olla. Esim. iltaisin kun saatiin kaksoset niille tunnin unilleen ei tullut itse nukkumaan vaan jäi valvomaan ja koko ajan väsytti niin kovasti. Nyt kohta syntyy neljäs lapsi (kaksoset alle 2v) ja voin kuvitella millasta tuon ukon kanssa tulee olemaan kun minä en ehdi hoitaa kaikkia neljää lasta yöllä tai muutoinkaan yksin -painajaiset, muut yöheräilyt, kun ovat kipeinä.[/QUOTE]

Ja te hankitte jatkuvasti lisää lapsia, koska--?

 

Mies nalkuttaa ja syyllistää kuinka en pidä hänestä enää enkä halua edes viettää kuulemma hänen kanssaan aikaa, ajattelen vain vauvaa ja asetan vauvan tarpeet etusijalle joka asiassa jne. Kun valitan väsymystä sanoi, että valitan turhasta ja voin kuulemma nukkua vaikka koko sen ajan kun hän on töissä.

Viikonloput on harrastuksissa ja kavereiden kanssa jolloin tulee myöhemmin kun töistä kotiin eli miehen vapaapäivinä näemme vielä vähemmän. Ennen töitä haluaa olla netissä, lukea jne. Eikä olla vauvan kanssa kun ei jaksa ennen töitä.

 

Mies nalkuttaa ja syyllistää kuinka en pidä hänestä enää enkä halua edes viettää kuulemma hänen kanssaan aikaa, ajattelen vain vauvaa ja asetan vauvan tarpeet etusijalle joka asiassa jne. Kun valitan väsymystä sanoi, että valitan turhasta ja voin kuulemma nukkua vaikka koko sen ajan kun hän on töissä.

Viikonloput on harrastuksissa ja kavereiden kanssa jolloin tulee myöhemmin kun töistä kotiin eli miehen vapaapäivinä näemme vielä vähemmän. Ennen töitä haluaa olla netissä, lukea jne. Eikä olla vauvan kanssa kun ei jaksa ennen töitä.

:-O Jos tää ei oo provo, niin suosittelen että käytte vakavan keskustelun aiheesta parisuhde, perhe ja toisen huomioonottaminen. Mitä sä tommosella ukolla teet?

 

Eipä se sun miehesi näytä olevan kiinnostunut lainkaan vauvasta. Muistan kuinka paljon oma mieheni joka kävi pitkät päivät töissä auttoi silti öisin koska minulla on sairauksia ja olin kovin väsynyt. Päivisin lapsi huusi koliikkia ja refluksiaan ja ilman mieheni tukea en olisi ikinä pärjännyt.

 

Me puhuttiin vauvantulon myötä, että sittenhän se yhteinen aika vähenee ja etenkin alussa energiaa ei välttämättä ole viihdyttää sitä puolisoa. Päätimme, että vauva ottaa aikansa ja annetaan mennä niin.

Nyt kun vauva ei tarvitse aikusta 24/7, alkaa sitä yhteistä kahdenkeskistä aikaakin olla. Meille myös perheaika on tärkeää, ei vain se kahdenkeskinen.

Ap:n miehen nyt vain pitäisi kasvaa aikuseksi.

 

Ap, miehesi on itseriittoinen ja henkisesti keskenkasvuinen. Nyt on kasvun paikka hällä ja sinun on aika lopettaa hänen myötäilemisensä.

 

Nukun silloin kun nukuttaa ja siihen saa mahdollisuuden. Kolmosen kanssa nukuin päiväunia yhdessä kun isommat eivät olleet kotona. Nelosen kohdalla taas kolmonen nukkuu päiväunia niin harvoin ja yleensä vielä eri aikaan kuin vauva joten en ole päässyt päikkäreille. Olen siis yleensä mennyt nukkumaan aiemmin kuin iltavirkku, vuorotyötä tekevä mies.

Ap:n tapauksessa voisin hyvin suostua valvomaan miehen kanssa myöhempään sillä ehdolla että mies sitten aamulla herää vauvan kanssa ja saan itse nukkua sinne 10-11 asti.

 

Mies nalkuttaa ja syyllistää kuinka en pidä hänestä enää enkä halua edes viettää kuulemma hänen kanssaan aikaa, ajattelen vain vauvaa ja asetan vauvan tarpeet etusijalle joka asiassa jne. Kun valitan väsymystä sanoi, että valitan turhasta ja voin kuulemma nukkua vaikka koko sen ajan kun hän on töissä.

Viikonloput on harrastuksissa ja kavereiden kanssa jolloin tulee myöhemmin kun töistä kotiin eli miehen vapaapäivinä näemme vielä vähemmän. Ennen töitä haluaa olla netissä, lukea jne. Eikä olla vauvan kanssa kun ei jaksa ennen töitä.

Luehan ajatuksella nyt oma tekstisi läpi. Mikä tuossa kuulostaa sinun korviisi järkevältä lapsen isän käytökseltä? Jos tuo mitä kerroit on totta niin sinunhan tässä pitäisi nalkuttaa miehellesi ja vaatia elämään teidän kanssa perhearkea eikä suinkaan toisin päin. Pääsisittekö juttelemaan jonnekin parisuhteestanne? Kuulostaa nimittäin siltä, että teidän perheessä sinä olet saanut ainoastaan vauvan ja miehesi on jatkanut lapsettomassa parisuhteessa elämistä. Ja miehellesi voit sanoa, että lapsen kanssa on jaksettava.. Jos jaksaa roikkua netissä niin jaksaa olla myös vauvan kanssa vaikka ulkona.

"Jos lapsesi häiritsee telkkarin katseluasi niin sulje telkkari, ettei se häiritsisi olemistasi lapsen kanssa."

 

halusiko miehesi lapsen? Kovasti kuulostaa siltä, että häntä ei kiinnosta perhe-elämä ollenkaan.

Ja jokainen aikuinen mies ymmärtää, että on ihan itsestään selvää että vauva on joka tilanteessa etusijalla. Toki parisuhteellekin pitää olla aikaa, mutta eipä sitä järjesty jos mies jättää noin muuten sinut ihan yksinhuoltajaksi.

 

Mies nalkuttaa ja syyllistää kuinka en pidä hänestä enää enkä halua edes viettää kuulemma hänen kanssaan aikaa, ajattelen vain vauvaa ja asetan vauvan tarpeet etusijalle joka asiassa jne. Kun valitan väsymystä sanoi, että valitan turhasta ja voin kuulemma nukkua vaikka koko sen ajan kun hän on töissä.

Viikonloput on harrastuksissa ja kavereiden kanssa jolloin tulee myöhemmin kun töistä kotiin eli miehen vapaapäivinä näemme vielä vähemmän. Ennen töitä haluaa olla netissä, lukea jne. Eikä olla vauvan kanssa kun ei jaksa ennen töitä.

Huoh! Kuulostaa rasittavalta mieheltä. Jos itse luet tekstin huomaat varmaan, että hän asettaa omat tarpeensa kaikkien edelle (tai ainakin kovasti yrittää). Hänellä ei taida olla hajuakaan siitä millaista arkesi on. Tai no miten voisikaan olla, jos hän ei edes vapaa-ajalla vietä aikaa perheen kanssa.

Vauva ollessa pieni parisuhde voi joutua kovallekin koetukselle. Molempien pitäisi olla joustavia ja muuttaa vanhoja tottumuksiaan.

Voisit kokeilla onnistuisko vauvan nukkumaan menon aikaistaminen vähitellen. Saisit itsekin hieman omaa aikaa, jos saisit hilattua nukkumaan menon 20-20.30 väliselle ajalle.

Pidä puolesi.

 

alat nyt rohkeasti rytmittää vauvan päiviä. tietyt syötöt aina tiettyyn kellon aikaan. kylpy aina samoina päivinä samaan kellon aikaa yms.
itse nukun viellä 11kk kanssa aina sillon kun se nukkuu, nukkuu noin 2-3h päiväunet ja yöllä sen n12h. miehen kanssa valvoskelen sinne 11-12yöhön asti.
sanot miehelle nyt vaan suoraan että sä et jaksa ja iltatyö nyt ei vaan sovi vauvapäivärytmin kanssa yhteen! kyllä se helpottaa kun teiänkin vauvalla unirytmi taas jossainvaiheessa kääntyy paremmaks .

 

Meillä voetetiin kyllä kahden keskistä aikaa aina kun vauva saatiin unille, molempien vauvojen kanssa. Se oli molempien tahto ja "sen eteen tehtii töitä". Toisin sanoen, meillä mies otti sitten myös vastuuta valvomisista. Kuopuksen kanssa vallankin kun en kyennyt imettämään lääkityksen vuoksi...Mies heräili viikonloppuisin vauvaa syöttämään ja mä taas viikolla kun mies oli töissä.

Mä en nyt heti tyrmäis sitä kahden keskistä aikaa pois tai sen tarvetta. Mutta ottaisin miehen jutulle siitä että et sä yksin voi vaan jaksaa täyttää lapsen ja "aikuisen" miehen vaateita. Kyllähän hänkin saa vaatia ja toivoa sun läheisyyttä ja läsnäoloa, niin kuin sinäkin saat vaatia häntä auttamaan TEIDÄN lapsen hoidossa. Eihän se lapsi kai sinun projekti yksin ole.

Jutelkaa. Tuore vanhemmuus haastaa. Miehesi taitaa pitää nyt liian kovaa kiinni vanhasta, vaikka tässä kohtaa juurikin olisi osattava muuttua totaalisesti. Koittakaa keskustella aiheesta. Ja sinulle kerron neuvon jonka anoppini minulle sanoin: Nuku aina kun lapsi nukkuu. Esikko oli hyvin itkuinen ja silloin tuon neuvon sain. Anoppini oli fiksu nainen ja 5 lapsen äiti. Hän minulle sanoi senkin että ei sinne kärrylenkille tartte lähetä jos ei jaksa (meillä ei esikko nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa). Vauva vaan kainaloon ja unille.

 

Lue ap ajatuksella omat kirjoituksesi. Ne kyllä kielii siitä, että valvominen on vain huippu teidän ongelmissa. Ei kuulosta millään lailla toimivalta. Oletko sinä onnellinen?

 

Miksei mies herää aikaisemmin aamulla, jotta voi olla teidän kanssa? Ai niin, koska ei jaksa niin lyhyillä yöunilla... mutta äidin pitäisi jaksaa. Mies kuulostaa ihan idiootilta.

Vauvalla tuntuu olevan ihan "normaali" rytmi, nukkuu siiis yöllä je herää suht aikaisin aamulla, samoin kuin suurin osa aikuisista, pikkulapsista, koululaisista jne. Miehellä on poikkeva rytmi (osittain tietysti iltatyön takia), ja on ihan älytöntä vaatia sua taipumaan siihen. Mene hyvä ihminen illalla nukkumaan, ei sitä kahdenkeskistä aikaa tarvitse tuntitolkulla joka ilta olla. Ei voi tulla normaaliälyiselle, aikuiselle ihmiselle yllätyksenä, että "omaa aikaa" ei pienten lasten vanhemmilla aina kamalasti ole?

Älä ap anna miehesi sanella, milloin saat mennä nukkumaan. Ja neuvoisin myös, että tee kotityöt ja muut pakolliset silloin kun vauva on hereillä. Jos vauva viihtyy, ota sitteriin tai lattialle viereen katselemaan ja juttele samalla vauvalle. Jos vauva viihtyy vain sylissä, hanki kantoliina tai reppu, esim. manduca, niin vauva voi olla siellä kun teet kotitöitä. Niitä lepohetkimahdollisuuksia ei missään nimessä kannata tuhlata kotitöihin! Ja kun vauva kasvaa, ota lapsi mukaan kotitöihin, anna vaikka oma puhdas rätti jolla saa pyyhkiä pöytää/lattiaa/lelukoiraa tai anna lapsen ojennella sulle pyykkipoikia jne. Lapsi toki hidastaa kotitöitä, mutta se on lapselle hauskaa puuhaa ja yhdessäoloa, ja saat kotityöt hoidettua ipanan ollessa hereillä.

 

munkaan mies ei tajunnut melkeen millään miten väsynyt ihminen voi ollla.. meillä 2 lasta, 5v ja 10kk.. valitti aina miksi nukahdan 23 aikaa sohvalle tai menen sänkyyn 22 aikaa.. ite heräsi siinä 12 aikoihin ja nukkumaankin kävi vasta 3 aikaa.. nyt välillä saattaa nousta lasten kanssa ylös siinä 8 aikaa

:O Minkälaisia miehiä teillä oikein on??

Itse ollaan lapseton pariskunta, ja voi luoja jos mies kehtaisikin valittaa siitä milloin minä menen nukkumaan?!
Herätys on molemmilla joka aamu klo 6, ja itse menen nukkumaan yleensä viimeistään klo 21, eilen olin rättiväsynyt jo kahdeksalta. Ei ole tainnut miehellä käydä mielessäkään että voisi loukkaantua tästä.

 

Tähän on ihan turha tunkea mitään "nukut päiväunet tai muutat lapsen rytmiä" neuvoja, tai edes "laita miehesi heräämään viikonloppuisin". Nuo ehkä toimisivat normaalissa perheessä, mutta eivät tässä tapauksessa.

Mies on selkeästi hyvin itsekäs, ehkä jopa jossain määrissä narsistinen. Hän ei näe muiden tarpeita, ei kykene empatiaan eikä kykene ymmärtämään että vaimonkin tunteet ovat todellisia. Tällaiselle ihmiselle on turha selittää kuinka järjestely on epäreilu (toisella ihmisellä ei ole merkitystä, ja miehelle järjestely toimii, joten miten niin epäreilu??), tai yrittää taivuttaa muu elämä niin että miehen itsekkyys ei haittaisi (tämä ei poista alkuperäistä ongelmaa).

Lisäksi, ymmärrettävästi koska muuten tilanne ei olisi päässyt näin pitkälle, ap on läheisriippuvainen eikä pidä itseään missään arvossa. Hänen kommenteistaan kuultaa läpi että hän paitsi hyväksyy osittain miehen käytöksen, ei ymmärrä että hänellä on täysi oikeus saada nukkua ihan niinkuin huvittaa. Hän kyseenalaistaa oman järkensä, eikä ilmeisesti edes ymmärrä kuinka mielipuolisesti mies käyttäytyy vaatimuksissaan. Tämähän on tullut ilmi jo vuosia aiemmin, kun hän ilmeisesti on taipunut valvomaan miehen perheen luona vieraillessaan. Normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen ei olisi tuohon suostunut alkujaankaan, saatika alkanut moiseen tilanteeseen tekemään vielä lapsia.

Ongelmien juuret ovat siis PAAALJON syvemmällä kuin tässä nukkumisasiassa. Tuskin miehen itsekkyys ja empatiakyvyn puute rajautuvat tähän esimerkkiin. Kehoittaisin AP:ta hankkimaan ensisijaisesti itselleen keskusteluapua esim. neuvolan kautta. Kun hän saa oman arvon tuntonsa takaisin, voi hän sitten alkaa nähdä koko tilanteen ihan eri valossa ja tehdä sitä myöten myös päätöksiä sen suhteen. On hyvin surullista jos lapsi joutuu kasvamaan tuollaisen isän vaikutuspiirissä, ja/tai oppimaan äitinsä käytöksen kautta ettei muiden ihmisten tunteilla ole mitään arvoa.

 

Meillä lapset 2 ,5v ja 6 kk. Isompi menee nukkumaan puol kymmenen, itse menen viimeistään puol 11. Eli miehen kans kahdenkeskistä aikaa ehkä puoli tuntia päivässä, mut yleensä olen niin väsynyt että haluan silloin lukea ihan rauhassa jotain lehteä tms. Nyt molemmat päiväunilla ja sen ajan lepää itsekin, joko nukun tai sit vaan olen. En tod silloin siivoile tms.

Mies välillä toivoisi, että olisi enemmän aikaa, mutta ymmärtää kyllä että en nyt vaan jaksa. Ei ne lapset kauaa pieniä ole, kohta pääsee yösyötöistä ja sit helpottaa.

 

Piti minunkin sanomani, että mies kuulostaa jopa narsistiselta. Näkee ap:n hyödykkeenään, jonka käyttöarvo on nyt laskenut. Melko huolestuttavalta kuviolta kuulostaa

 

Jos on noin hullu ukko, ettei anna sinun nukkua, niin on vaihtoehtoja: a) Ukko herää yöllä syöttämään vauvan vaikka pullosta eli nukkuu vauvan kanssa ja sinä nukut omassa huoneessa, b) Sanot ukolle, että jos et saa nukkua rauhassa tarpeeksi, niin joko ukko lähtee tai sinä lähdet vauvan kanssa omaan asuntoon, jotta saat tarpeeksi leopa. Sairasta vaatia seuraa illalla ja yöllä, kun tarvitsee kaiken unen! Olen itse ollut tosi väsynyt, kun lapsi oli pieni ja muistan alkuvaiheet, kun olin aivan poikki. Onneksi mies syötti yöllä välillä eikä tosiaan vaatinut itselleen seuraa. Se vielä olisi puuttunut...

 

Ala vuorostasi syyllistaa kun mies ei heraa klo 7 olemaan sun ja vauvan kanssa. Eiko kiinnosta? Eika muutenkaan osallistu. Sairasta tuollainen toisen valvottaminen!
Ja ei, meilla ei ollut ko. Ongelmaa. Painvastoin mies kehotti minua menemaan aiemmin nukkumaan ja herasi aamulla vauvan kanssa.

Paha mieli tuli puolestasi. Et saa ymmarrysta etka arvostusta, etka saisi olla oma itsesi. Koita nyt pitaa puolesi!

 

Nimimerkki 'järjetöntä' kiteytti aika hyvin koko ongelman. Miehesi on aivan täysi idiootti. Kirjoitustesi perusteella hän ei osallistu lainkaan vauvan hoitoon tai kotitöihin. Hän haluaa viettää aikaa kanssasi vain silloin kun se hänelle sopii (ei esim. aamuisin tai viikonloppuisin).

Jos miehesi oikeasti haluaisi yhteistä parisuhde aikaa, myös hän tulisi siinä vastaan. Hän hoitaisi lasta välillä öisin, hän heräisi aamulla aiemmin, hän viettäisi viikonloppuja kotona. Hän hoitaisi päivällä ennen töihin menoa vauvaa, jotta sinä saisit nukuttua päiväunet. Hän ei tee mitään näistä. Eli todellisuudessa miehesi ei todellakaan halua yhteistä parisuhde aikaa. Ainoa mitä hän haluaa on, että elämänne pyörii täysin hänen ehdoillaan.

Mitä sä oikein saat tuosta parisuhteesta? Ajattelepa nyt oikein ajan kanssa mitä olet kirjoittanut ja mitä vastauksia olet saanut. Tuollainen elämä ei ole normaalia ja todella auttaisi, jos voisit puhua esimerkiksi neuvolassa teidän tilanteesta ja saada sitä kautta vähän perspektiiviä asiaan. Mutta yleensä ihmiset ei tuollaisessa tilanteessa vaan enää edes tajua miten uskomaton mulkku niiden mies on, kun ne on jo aivopesty uskomaan, että vika on niissä itsessään. Surullista.

 

Jos miehesi oikeasti haluaisi yhteistä parisuhde aikaa, myös hän tulisi siinä vastaan.

Jep, tämä jäi minulta alleviivaamatta. Mies sanoo "haluan yhteistä parisuhde aikaa", koska siihen on hyvin vaikea väittää vastaan. Mitä hän oikeasti tarkoittaa, on "haluan elämäni säilyvän samanlaisena kuin se oli ennen lasta, ja haluan että teet kaiken niinkuin ennenkin ja niinkuin minä sanon". Vetoamalla yhteiseen aikaan hän yrittää samalla painella ap:n syyllisyysnappeja, siinä ilmeisen hyvin onnistuen.

Ap:lta jää kuitenkin huomaamatta juurikin se mitä Cerine sanoi: jos mies oikeasti haluaisi parisuhdeaikaa, myös hän tekisi sen eteen jotain. Hän voisi vaikka herätä aamulla, tai hän voisi hoitaa lasta päivällä niin että ap saisi nukkua silloin (ja jaksaisi sitten valvoa paremmin yöllä).

Mies ei kuitenkaan tee näin, koska hänen oikea tavoitteensa ei ole saada yhteistä aikaa puolison kanssa. Mies vain haluaa että nainen (= hänen omaisuutensa, josta hän ei enää hyödy yhtä paljon kuin ennen) tekee niinkuin ennenkin ja ennenkaikkea niinkuin mies (=omistaja) haluaa. Kun esine ei käyttäydy niinkuin mies haluaa, mies tottakai ärtyy.

Kukapa meistä ei olisi joskus karjunut toimimattomalle tietokoneelle tai kolauttanut radiota kun kanava ei kuulu? Ja kun mies tietää että puolisossa on nappula "syyllisyydentunto", niin tottakai hän vääntää siitä nappulasta, ja sehän näyttää toimivankin.

Annapa ap kun veikkaan muita miehen ominaisuuksia: hän ärtyy sinulle kun sinä sairastat? Jos yrität puhua hänelle tunteistasi, hän saa sinut uskomaan että tunteesi ovat vääriä? Jos kerrot hänelle että hän loukkasi sinua sanoillaan, hän vakuuttaa että muistat väärin tai sitten olet vain yliherkkä - kukaan muu ei moisesta loukkaantuisi? Hän saa sinut epäilemään omaa mielenterveyttäsi, ja itseasiassa olet kiitollinen että edes joku, siis mies, jaksaa sietää sinua kun olet niin huono ihminen. Hän on ehkä saanut sinut lopettamaan yhteydenpidon omiin ystäviisi ja sukuusi, niin että kukaan muu ulkopuolinen (kuin hänen yhtä kieroutunut perheensä) ei näe mitä teillä tapahtuu? Hän keksii sinusta (ulkomuodostasi, tavoistasi) mukahauskoja vitsejä, mutta hänelle itselleen ei saa vitsailla? Hän määrää kuinka usein ja millaista seksiä teillä harrastetaan?

Kuulostaako tutulta?