Vauvojen vaihtumisesta sairaalassa

Tuli tosta iltasanomien tsekkivauva-artikkelista mieleen et, mitä jos tää meen vuosikas ei olisikaan meidän biolapsi. En kyllä suostuisi vaihtamaan biolapseen. kyllä mä just tätä lasta rakastan ylikaiken ja loppupeleissä itselleni ei olisi mitenkään erityisen tärkeää onko lapseni bio vai ei. Haluaisin kyllä tietää vuosien varrella mitä biolapsen elämään kuuluu mutta en kyllä lastani suostuisi ilman oikeustaistelua luovuttamaan tämän bioäidille.

Mites te muut?

 

En osaa kuvitella tilannetta...enkä haluakaan

 

Joo kyllä sullekkin voisi tulla toinen fiilis, jos todella tietäisit että oma biologinen lapsesi kasvaakin toisessa perheessä.

 

mä kans aattelin et onpa lapselle kamalaa vaihtaa äitiä

 

Tuli tosta iltasanomien tsekkivauva-artikkelista mieleen et, mitä jos tää meen vuosikas ei olisikaan meidän biolapsi. En kyllä suostuisi vaihtamaan biolapseen. kyllä mä just tätä lasta rakastan ylikaiken ja loppupeleissä itselleni ei olisi mitenkään erityisen tärkeää onko lapseni bio vai ei. Haluaisin kyllä tietää vuosien varrella mitä biolapsen elämään kuuluu mutta en kyllä lastani suostuisi ilman oikeustaistelua luovuttamaan tämän bioäidille.

Mites te muut?

no siis toi ois aika kauhee tilanne,mutta jos aattelee näin itelleen että mun joku lapsista ois siellä vaihtunu ja saisin nyt tietää siitä niin en kyllä luopuis millään ilveellä tästä lapsesta,painuisin vaikka maanrakoon..

 

Mä en kans edes halua ajatella tuollaista... Tosin olen 100%:n varma, että meidän lapsi on meidän biologinen lapsi, niin on isänsä ja isosiskonsa näköinen :heart:

 

Sitä nyt kuitenkin on rakastanut ja huoltanut sitä vaihdokasta ihan omanaan, vaikee on kuvitella tilannetta :/ ja se biolapsi rakastaa vanhempinaan toisia... Ei oo helppo vaihto! Mä varmaankin haluaisin tutustua tähän biolapseeni ja ystävystyä ja pitää tiivistä yhteyttä tän perheen kanssa. Jos se kans kävis heille. 'omaani' en pois antaisi suosiolla!

 

Mietin ihan samaa.. tottakai haluaisin oman biologisen lapseni, mutta miten voisin luopua siitä toisesta jota olen pitänyt lapsenani melkein vuoden päivät.. tosi kamala paikka molemmille perheille/sukulaisille.. toivottavasti tulevat pitämään tiiviisti yhteyttä loppuikänsä ja mummot/kummitkin näkevät välillä edes ohimennen ja kuulevat miten sillä toisella kaverilla menee jota lapsenlapsekseen luulivat.. :/

 

kyllä mä haluisin omani takasin...

 

Varmasti on kova shokki kaikille osapuolille, mutta varmasti sen omansa haluaa kuitenkin. Kuitenkin jää raastava ikävä sitä jo omana pitämäänsä kohtaan :/

 

En pystyisi vaihtamaan, en vain pystyisi. Kuka on minua nämä 11kk hymyillään valaissut ja yöllä huutanut heräämään. Kuka lapsi käpertyy illalla viereeni nukkumaan jalat sikiöasennossa ja ihan kiinni ihossa. Kuka juoksee karkuun avoimen vaipan kanssa ja kikattaa kun saan hänet kiinni. Kuka on saanut minun kanssani ensimmäiset hampaat.

Tämä kuulostaa hullulta, mutta minun lapseni on tuo otus jonka kanssa olen nämä kuukaudet elänyt ja jota olen rinnoistani ravinnut. Ei se tuntematon lapsi, joka ei ole muuten kuin perimältään samankaltainen kanssani. Saati, että joku tulisi näitä vanhempia lapsia vaatimaan takaisin. Painuisin piiloon ja menisin karkuun. Nämä ovat minun lapsiani! Näpit irti :|

 

Mä haluaisin molemmat: sen, jota olen vuoden ajan omanani pitänyt, sekä biologisen lapseni :kieh:

 

en varmaan voisi vaihtaa lastani.
jos tuommoinen tilanne tulisi niin yrittäsin ystävystyä perheen kanssa kuka on kasvattanut biolasta. voitas sitten kumpikin pitää toistemme lapset,samoin voitas aina "yhdessä" hoitaa molempia.

 

muuten voi olla etes mahdollista vauvojen vaihtuminen?

kun olin osastolla niin silloin hoitaja toi yöllä jollekkin naiselle väärän vauvan syötettäväksi. äiti imetti hetken pimeässä ja sit alko huomaamaan jotain outoa..kappas,väärä lapsi.
samantien lähtivät kaksi äitiä ja kaksi vauvaa kaikkiin testeihin

 

En pystyisi vaihtamaan, en vain pystyisi. Kuka on minua nämä 11kk hymyillään valaissut ja yöllä huutanut heräämään. Kuka lapsi käpertyy illalla viereeni nukkumaan jalat sikiöasennossa ja ihan kiinni ihossa. Kuka juoksee karkuun avoimen vaipan kanssa ja kikattaa kun saan hänet kiinni. Kuka on saanut minun kanssani ensimmäiset hampaat.

Mutta mulle tuli tästä mieleen, että mites se vauva jota kannoit sydämesi alla 9kk ja jolle juttelit iltaisin ja silittelit masun päältä.....

Pystyisitkö elämääm niin, että tietäisit sen vauvan olevan toisessa perheessä?

Olisi kyllä vaikea paikka, ei tuota voi kuvitellakkaan....

Mä ottaisin molemmat jos voisin

 

Mä haluaisin molemmat: sen, jota olen vuoden ajan omanani pitänyt, sekä biologisen lapseni :kieh:

No entä se toinen perhe?

 

muuten voi olla etes mahdollista vauvojen vaihtuminen?






Kylla se vaan on ihan mahdollista : meidan esikoisen paras kaveri vaihtui synnytyssairaalassa. Aiti imetti monta paivaa vaaraa lasta, kunnes yksi hoitaja huomasi erehdyksen !

 

En pystyisi vaihtamaan, en vain pystyisi. Kuka on minua nämä 11kk hymyillään valaissut ja yöllä huutanut heräämään. Kuka lapsi käpertyy illalla viereeni nukkumaan jalat sikiöasennossa ja ihan kiinni ihossa. Kuka juoksee karkuun avoimen vaipan kanssa ja kikattaa kun saan hänet kiinni. Kuka on saanut minun kanssani ensimmäiset hampaat.

Mutta mulle tuli tästä mieleen, että mites se vauva jota kannoit sydämesi alla 9kk ja jolle juttelit iltaisin ja silittelit masun päältä.....

Pystyisitkö elämääm niin, että tietäisit sen vauvan olevan toisessa perheessä?

Olisi kyllä vaikea paikka, ei tuota voi kuvitellakkaan....

Mä ottaisin molemmat jos voisin

Kyllä minä sen ymmärrän ja olen miettinyt. Ja tämä tunneside, jonka nyt tunnen on paljon vahvempi. Olisi järkyttävän syvä isku tajuta ettei tämä lapsi olisikaan se mitä olen sisälläni 9 kk kantanut, mutta vielä syvempi järkytys olisi nähdä oma lapsi huutamassa ojennetuin käsin perääni, itkemässä suruaan siitä, ettei äiti ole nukuttamassa iltaisin tai anna sitä tissiä suuhun ja halaa kun sattuu. Ja tilalla olisi yhtä surullinen lapsi, joka suree oman äitinsä menetystä. Tieto siitä, etten näkisi enää tätä lasta saa minut voimaan pahoin. Olen vain niin viimeistäkin sydämensopukkaani myöten varma, että tämä lapsi on minun vaikkei perimältään olisikaan.

 

tätini on 80% varmuudella vaihtunut sairaalassa. mummuni kertoi siitä kuolinvuoteellaan. sanoi että sairaalassa oli viereisessä huoneessa romaninainen joka synnytti samaan aikaan, siihen aikaan ei ollu mitään rannekkeita ymm..meidän suku on tummaverisiä (ei siis romaneja vaan tumma silmäisiä ja tukkaisia) joten vauvojen vaihtumista ei huomattu, mummu epäili jo sielä että vauvat vaihtui ja oli siitä sanonut mutta kukaan ei uskonut. vuosien saatossa mummu huomasi paljon eroavaisuuksia käytöksissä ymm. kuolinvuoteellaan oli sitten äidilleni ja miehelleen kertonut että tyttö ei ollut varmaankaan heidän. sitä ei ole koskaan todistettu ja tuskin tätini edes tietää sitä. ei sillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. hassua vain että tädin tytöt 3kpl on kaikki naimisissa romani miesten kanssa ; ) (en ole heidän kanssaan missään tekemisissä,asuvat toisessa maassa.) tämä tapahtui -50 luvulla

 

No, mulla on ollu molemmat synnytyksestä asti kokoajan vieressä joten ei liene mahollista....
Tai siis ei ne tietenkää enää oo kokoajan mun vierellä mut sillon vauvana oli...nyt jo koulussa molemmat.

Enpä osaa kuvitella miltä se vis tuntua... varmaan ihan kamalaa

 

No, mulla on ollu molemmat synnytyksestä asti kokoajan vieressä joten ei liene mahollista....
Tai siis ei ne tietenkää enää oo kokoajan mun vierellä mut sillon vauvana oli...nyt jo koulussa molemmat.

Enpä osaa kuvitella miltä se vis tuntua... varmaan ihan kamalaa

Samoin, vierellä ovat olleet joten vaihtuminen olis ollut mahdotonta.
Sitäpaitsi jos on kerran vauvansa nähnyt niin ei häntä vois sekoittaa toisen, kyllä ne vastasyntyneetkin on jo niin oman itsensä näköisiä.