vauvat ja koirat

[Koiraihmisiä moneen lähtöön]

Jos ei tykkää koirista ja eläimistä, niin ei sitä tarvitse tulla tänne kertomaan. Ihmiset on erilaisia.

Mikä koiraihmisiä vaivaa kun ei mikään asiallinen keskustelu onnistu. Täällä ei ole kukaan sanonut ettei tykkäisi koirista. Että hiljaa rivissä vaan ne, jotka arvostelee koiristaan luopumaan joutuneita. Sekin on yksi vauva ja koira -skenaario. Ja se on kova kuulkaas päätös eikä kaipaa ilkeilyjä.

 

[koiria ja ihmisiä]

Että hiljaa rivissä vaan ne, jotka arvostelee koiristaan luopumaan joutuneita.

Ei täällä kukaan ole koiristaan luopuneita arvostellut, ainoa mitä kysyttiin oli se, että vietiinkö terve koira tapettavaksi, koska se irvisti vauvalle. Ja tämä on mun mielestä heppoinen perustelu koiran lopettamiselle, siis jos ei edes yritetä etsiä sille uutta (lapsetonta) kotia.
Eri juttu jos eläin käy tosissaan kimppuun raatelu/tappomielellä, mutta siinä kohtaa saisi mun mielestä melkein ihmisenkin lopettaa...

Tähän sitten vastattiin tyylillä "No eläin nyt on vaan eläin", ja SE kuulosti nimenomaan siltä, että ei se lopetuspäätös ole edes erityisen vaikea, sen kun viitsii ajaa eläinlääkärin vastaanotolle ja homma sillä selvä. Ei liene ihmeellistä että eläinrakkaa(mma)t kertoo oman näkemyksensä asiaan.

 

[eläinrakas myös]

Minä taas pidän eläinrakkautena sitä, että ymmärtää kuinka raskasta koiralle on tulla erotetuksi omasta laumastaan (=joutuminen uuteen kotiin ja sieltä ehkä vielä seuraavaan). Eutanasia voi olla siinä kohtaa armollisempi.

Me ihmiset ja eläimet eroamme muun muassa siinä, että eläimet harvemmin suojelevat elämää vain elämän suojelemisen vuoksi.

 

[Nasu.]

Juu ja ap kyseli koira harrastuksista ja symbioosista koiran sekä lapsen kanssa eikä eutanasiasta ja siitä kuka tykkää ja kuinka paljon koirista(aan).

 

[Höh :-(]

Aina ei symbioosi ole se lopputulos kun vauva tulee taloon. Tässä lähdettiin sivupoluille tasan siinä kohtaa, kun joku rupesi moralisoimaan taustoja tietämättä tätä ikävämpää vaihtoehtoa.

Mutta sovitaankin niin että rajoitetaan jokainen keskustelu jatkossa vain ja ainoastaan vastaukseksi ap:n kysymykseen. Muutetaan palstan nimeksi kysymyspalsta.

 

[meillä näin]

Tässä ihan tälläisiä käytännön asioita lapsen ja koirien yhdistämisestä.

Meillä oli vauvan tullessa 2 koiraa.Lapsi on nyt vähän yli vuoden. Ennen vauvaa harrastimme paljon koiriemme kanssa ja vietimme lähes kaiken vapaa-ajan niiden kanssa touhuten. Koiramme vaativat myös paljon liikuntaa. Kyllä harrastamiset ja touhuamiset jäi vauvan tulon myötä joksikin aikaa kokonaan, hyvä kun pikku lenkille ehti ja jaksoi kerran päivässä ja kädet olivat muutenkin täynnä pienen vauvan kanssa. Johtuen osittain varmasti myös siitä, että olin pari kuukautta melko kipeänä sektiosta. En varmasti olisi selvinnyt yksin päivisin, jos meillä ei olisi ollut omaa aidattua pihaa, minne koirat päästää esim. aamupisulle.

Muistan hyvin, että vasta kun vauva oli noin 4 kk, aloimme taas touhuamaan enemmän koiriemme kanssa (pidempiä lenkkejä,pihalla oloa niiden kanssa, leikkimistä, otimme mukaan paikkoihin/kylään jne.), varsinaiset koiraharrastukset kuitenkin jäivät, osittain johtuen myös koiriemme iästä. Joskus huomaan vieläkin syyllistäväni itseäni, kun koirat "jäävät vähemmälle", vaikkakin ihan tyytyväisiltä vaikuttavat, niin siitä huolimatta!

Vauvaan koirat ovat suhtautuneet hyvin ja vaaratilanteita ei ole niiden osalta ollut, lukuunottamatta tuota mistä joku kirjoittikin, että koirat "jyräävät" tai "tönivät" pienen kumoon mennessään puolivahingossa, tuota varsinkin piti vahdata, kun vauva oli pieni (jättää lapsi aina esim. sitteriin ei keskelle lattiaa). Pieni hankaluus on myös koirien ruokakupit ja vesikuppi, joita lapsen mielestä on kiva kaataa, kolistella ja heitellä. Samoin likaiset vaipat kiinnostavat koiria ja mahdollisuuden tullen levittävät ne. Lapsen ruokia on myös kiva varastaa, kun käännän selkäni. Ja tottakai lasta joutuu komentamaan ja opastamaan, miten koiria saa paijata jne.

Olen itse kasvanut perheessä, jossa ei ollut lemmikkejä ja jo pienestä pitäen olen niitä koko lapsuuden kaivannut, joten katson myös, että eläimet rikastuttavat lapsen elämää: mm. antavat vastuudentuntoa, ovat seurana ja niitä saa hoitaa ja halailla. Kaikista pienistä ärsyttävistä asioista huolimatta olen iloinen, että meillä on koirat ilostuttamassa pienen elämää ja tietenkin meidän aikuistenkin elämää .

 

[vintskuli]

Kiitos niille, jotka vastasivat asiallisesti.

 

[--""--]

meillä näin. Koiramme oli reilu vuoden kun vauva tuli taloon. Alku meni mukavasti. Koira ei ollut juuri kiinnostunut vauvasta kävi haistamassa ja se siitä. vieraita kun kävi niin nen huomioivat ensin koiraa ja antoivat yleensä namia. kun oli tervehditty vein koiran portin taa, kun se vaan hyöri ja pyöri jaloissa. kun tuli pieniä lapsi jotka hyppivät ja juoksivat niin koira ei sitä ymmärtänyt ja hamusi ja näykki. silloin aina laitoimme koiran jo ennen oven taa. kotana kun ollaan koira on meidän kanssa ja kaikki ok. nyt kun vauva on alkanut liikkumaan niin menee koiraa kohti kontaten koira väistyy aina ja se on tehty sille selväksi että väistyä pitää. jos näyttä siltä ettei se saa pahaakaan rauhaa niin laitetaan portin taa huilaamaan. koira antaa silittää ja taputtaa ihan hyvin. katsotaan miten yhteis elo jatkuu. Olemme myös miettineet mitä jos jotain tulee ja pari ei yhteen sovi. Silloin täytyy antaa koira jollekin missä sen on parempi, mutta aika näyttää. Toivottavasti kaikki menee hyvin. tietysti opetamma myös lasta miten kohdellaan koiraa nätisti ja hellästi. Kaikkea ei koirabnkaan pitä/ tarvitse sietää!