Vauva ja koira

[Elli kera kennelin]

Hei Ellit!

Toivomme perheeseemme vauvaa, ja olenkin nyt usein miettinyt kuinka vauva-arki sujuu kun taloudessa on koiria. Kuulisin mielelläni kokemuksia kuinka koirien ulkoiluttamiset, harrastaminen ja muu puuhailu on lähtenyt sujumaan?

Kuinka teillä on koirat totutettu uuteen tulokkaaseen? Miten koirat ovat suhtautuneet kun taloon tulee vauva, joka pitää meteliä, vaatii huomiota eikä muutenkaan toimi kuten muut ihmiset joihin koira on kotonaan tottunut?

Koirien ja vauvan kanssa eläminen vaatii varmasti hieman suunnittelua, koska esimerkiksi minä en uskaltaisi jättää vauvaa sitteriin ja mennä käymään toisessa huoneessa, vauvan jäädessä koirien kanssa samaan tilaan valvomatta. Omat koirani ovat takuulla kilttejä, mutta toisaalta kun kyse on eläimestä niin ei koskaan voi olla 100% varma.

Kertokaa ellit kokemuksia siitä, miten olette lemmikkienne kanssa arjessa toimineet ja miten olette saaneet kasvatettua koirat ja lapset saman katon alla?!

 

[tervettä järkeä vaan]

Omaa kokemusta ei ole, mutta yhden ystävän 2x lapsi ja 2xkoira kasvatusmetodeja olen päässyt läheltä ihastelemaan Hänellä on periaate, että lapset ja koirat kasvatetaan samalla tavalla - paljon rakkautta, silti pysytään jämpteinä ja johdonmukaisina, ja selkeät säännöt on jokaiselle.

Lapsille opetettiin ihan pienestä pitäen, että koirat ei ole leluja, ja niilläkin on omat oikeutensa häiriöttömään lepoon, ruokarauhaan yms. Lapsi haettiin vaikka 1000 kertaa pois koiraa häiritsemästä, jos kielto ei mennyt perille. Huutoahan siitä seuraa, mutta huutaa ne lapset joka tapauksessa jollain tekosyyllä
Heidän koirat on todella kilttejä, mutta joskus jos kävi niin, että lapsi pääsi repimään koiraa karvoista ja koira ärähti lapselle varoituksen (tämä on siis täysin asia kuin aggressio, minkä varmasti tiedätkin), niin vanhemmat ei lähteneet torumaan koiraa eikä kauhistelemaan tms., vaan lapselle sanottiin että kun kiellettyä tekee, niin noin voi käydä. Oppi muuten kerrasta )

Lisäksi koirat sai tutustua nyytteihin heti kun sairaalasta kotiduttiin, ja mies oli tuonut jo etukäteen sairaalasta vaatteen, jossa äiti oli imettänyt vauvaa. Koirat sai nuuhkia näitä ja "valmistautua" vauvan tuloon.

Mitään isoa numeroa ei ole tehty lapsista eikä koirista, molemmat pyörii luonnollisella tavalla elämässä mukana, eikä elämä niiden ympärillä Ja koko porukka on hyvinkäyttäytyviä, reippaita ja mukavia, niin lapset kuin eläimetkin.

 

[edellinen, typo typo..]

(tämä on siis täysin asia kuin aggressio

Niin tietenkin täysin ERI asia kuin aggressio

 

[Yksi vinkki]

Muistan lukeneeni jostain, että koira voi olla mustasukkainen vauvalle, koska ei saa enää huomiota entiseen malliin. Siksi koiran omistaja voisi radikaalisti vähentää huomionosoituksia koiralle pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Kun vauva sitten tulee taloon, omistaja lisää huomionosoituksia koiralle (todennäköisesti koira saa vähemmän huomiota kuin ennen vauvaa, mutta tässä tilanteessa joka tapauksessa enemmän kuin silloin kun jätetään tarkoituksella hyvin vähälle huomiolle). Koira ei siksi olisi niin mustasukkainen vauvalle.

En tiedä toimiiko, en ole kokeillut sillä kuulin tästä vasta sen jälkeen kun meillä oli sekä koira että vauva.

 

[.......]

Meillä yksi iso koira ja 2-vee lapsi, ja alusta asti mennyt hyvin, koira sai nuuhkittavakseen lapsen tuoksuisia vaatteita jo ennen kuin tulimme sairaalasta kotiin vauvan kanssa. Kun vauvan kanssa tultiin kotiin, sai koira nuuhkia vauvaa niin paljon kuin halusi, ja tutustua vauvaan. Koira on kiltti eikä tekisi pahaa kenellekään, aluksi tietenkin olimme erityisen varovaisia emmekä jättäneet lasta koskaan yksin koiran kanssa. Koiraa myös huomioitiin kovasti ettei tulisi mustasukkaisuutta. Lapselle on opetettu, ettei koiraa kiusata, vaan sille ollaan kilttejä. Eli osaavat molemmin puolin otta toisensa huomioon.
Ulkoiluttaminen tehtiin aina kun mahdollista vaunulenkkien yhteydessä, eli aina kun vauva nukkui päikkäreitä lähdin koiran ja vaunujen kanssa lenkille. Meillä on kaikki sujunut todella hyvin, vaikka saatiinkin ennen vauvan syntymistä kuulla kaikenlaista, tyyliin että mitäs te nyt koiralle teette... haloo, vastasin aina että se on perheenjäsen eikä sille mitään "tehdä", vaan vauva vaan tulee tähän perheeseen lisää.
Kun itse suhtautuu koko hommaan rauhallisesti ja antaa koirien tottua uuteen tilanteeseen, niin kyllä varmasti kaikki sujuu hyvin.

 

[Elli kera kennelin]

Meillä on kaksi kohtuullisen isokokoista koiraa. Vielä ei lähipiiri tiedä meidäbn perhesuunnitelmista, mutta voin kuvitella, että mekin saamme kommentteja siitä, että mitä aiomme koirille tehdä. Mitäpä noille tekisi, siinä ne ovat perhettä nekin.

Uskon minäkin, että maalaisjärjellä pärjää! Mutta on kiva kuulla muiden koirallisten kommentteja siitä miten arki karvaisten kavereiden kanssa on lähtenyt sujumaan.

Tuo lenkittäminen vaunujen kans on mietiityttänyt paljon. Meidän koirat vetää remmissä aika paljon innostuessaan, joten kuonopannat joutuu varmasti ottamaan käyttöön raskauden aikana ja vaunuillessa, ettei pääse vahinkoja sattumaan. Meillä on onneksi myös oma piha, joka varmasti helpottaa asioita. Ennen asuimme kerrostalossa ja siellä arki olisi varmasti ollut vaikeampaa.

 

[Tättähäärä]

Meillä on 3 koiraa ja kaksi lasta. Esikoisen syntyessä koiria oli vielä neljä, mutta yksi muutti jo taivaaseen.
K O S K A A N ei ole meillä ollut ongelmia koirien ja lasten yhteiselossa. Vanhempi lapsi on kasvatettu kunnioittamaan eläinten elämää ja omaa rauhaa ja paikkoja, ja niin tämä uusikin nyytti tullaan kasvattamaan. Samoin koirat on totutettu lapsiin jo ensimmäisestä päivästä. Annettu haistella ja pikkuisen kädestä nuolaista (naamasta en ole antanut nuolla). Toki jos koirat olisivat agressivisia voisin olla enemmän varuillani.
Vanhemmalle lapselle joku koirista on joskus ärähtänyt, tämä on ollut puhtaasti varoitus lapselle. Näissä tilanteissa on kyse kuitenkin ollut siitä, että koira on pelästynyt jotain, esim. lapsi kaatunut vahingossa koiran päälle tmv. Se ärähtäminen kun on koirien tapa puolustautua ja sanoa, että toi ei ollut kivaa. Kukaan koirista ei ole purrut lapsia tai meitä.
Koirat on jo vanhoja, joten ovat aika rauhallisia, mutta esikoisen syntyessä kun on olivat vielä aika riehakkaitakin.
Minusta tärkeintä on että ottaa eläimen eläimenä ja lapset lapsena, mutta eletään kuitenkin arjessa yhdessä.
Tuo nimim. Yksi vinkki kirjoittama koiralta huomion vähentäminen kuulostaa todella raalta. Eihän vanhemmilta lapsiltakaan vähennetä (ainakaan meidän perheessä) huomiota etukäteen....???? Minusta taas täysin toisin päin. Ottakaa koirat mukaan vaippa-arkeen jne. Jutelkaa niille samalla kun imetätte ja kylvetätte. Näin koira tuntee olevansa edelleen tärkeä osa laumaa.
Perhettähän ne koiratkin ovat vaikka ovatkin vain eläimiä.

 

[.......]

Meidän isokokoinen koira kyllä vetää kans lenkillä, jos sattuu näkemään jotain ylitsepääsemättömän kiinnostavaa. yhteen aikaan meillä oli se kuonoremmi käytössä, ja auttoi kovasti. Nyt riittää se, että koiralla on kunnon valjaat, joista saan kunnon otteen jos on tarvetta. Ja kun lenkillä ollaan niin yritän vähän ennakoida ja nähdä ne mahdolliset kissat sun muut ennen koiraa, niin mulla on valmiiks tukeva ote siinä vaiheessa kun koiraa hoksaa sen kissan... mutta siis yleensä menee ihan hyvin ja koira on tässä vuosien aikana oppinut kulkemaan nätisti vaunujen vierellä. sit talvella kun on liukasta niin omien kenkien alle ne mummuiset nastasysteemit niin pysyy paremmin pystyssä : ) Tietty kaks koiraa on varmasti hankalampi kuin se yks, mutta uskon kyllä että hyvin tuutte pärjäämään : )

 

[Yksi vinkki]

Tuo nimim. Yksi vinkki kirjoittama koiralta huomion vähentäminen kuulostaa todella raalta. Eihän vanhemmilta lapsiltakaan vähennetä (ainakaan meidän perheessä) huomiota etukäteen....???? Minusta taas täysin toisin päin. Ottakaa koirat mukaan vaippa-arkeen jne. Jutelkaa niille samalla kun imetätte ja kylvetätte. Näin koira tuntee olevansa edelleen tärkeä osa laumaa.
Perhettähän ne koiratkin ovat vaikka ovatkin vain eläimiä.

Olen samaa mieltä siitä, että koirat ovat perheenjäseniä. Mutta: on väistämätöntä, että koira saa vähemmän huomiota kun vauva tulee taloon. Vauva nyt vaan tarvitsee aikuista niin paljon, ettei mitenkään pysty antamaan yhtä paljon huomiota koiralle kuin ennen vauvaa.

 

[Tättähäärä]

Varmasti huomio vähenee hieman, mutta ei sen nyt niin merkittävästi tarvitse vähetä. Been there, done that ;-) Koiralle sulkeminen pois laumasta on pahin rangaistus ja näin ollen sitä minusta pitäisi välttää viimeiseen saakka. Äitiysloman myötä kuitenkin kotona ollaan enemmän kuin työaikana, joten siinä mielessä huomion voi jakaa useammalle tunnille. Äskenkin imetin kahden koiran välissä sohvalla ja höpöttelin niille koko ajan jotain.
Edes lenkkien ei tarvitse vähetä, kun kärryjen kanssa pääsee hienosti kulkemaan, ainakin meidän teillä. Itseasiassa saavat varmaan pitempiä lenkkejä kuin aiemmin.
No tarkoitus ei ollut kritisoida ketään henk koht vaan kertoa vain oma mielipiteeni....

 

[Karvakorva*]

Minäkään en lähtisi vähentämään koiran saamaa huomiota etukäteen. Se on koiralle pahin rangaistus ja saa sen ihan sekaisin, sekä yhdistää sen pahimmassa tapauksessa lapsen tuloon ja sitten on soppa valmis. Jos isäkin jää alussa kotiin, niin kyllä koiralle on jommalla kummalla aina aikaa.

Meillä on mennyt tosi hyvin koiran ja lapsen kanssa. En ole kannustanut koiraa tutustumaan lapseen mutten sitten kieltänytkään kun se tutustelee, eli en ole tehnyt lapsesta sen suurempaa numeroa. Parempi, että lapsi ja koira ottavat toisensa itsestäänselvyyksinä. Jos kerralla tulee vain yksi lapsi taloon, niin ainahan se toinen kainalo on sitten koiralle vapaana.

Tuore äiti ja vauva tarvitsee paljon raitista ilmaan, mikäs sen parempi syy päästä ulos kotimökistä kuin koiran lenkkeilytys! Lisäksi on hienoa seurata, kuinka lapsen ja koiran yhteiselo lähtee pikkuhiljaa kehittymään. Tässä yhtenä iltana koira makasi kyljellään lapsen leikkimaton vieressä ja lapsi matolla. Koira päästeli kaikenlaisia hassuja leikkivinkaisuja (joita en ole pentuaikojen jälkeen sen kuullut päästävän) ja lapsi vastasi kirkumalla ja hihkumalla ihastuksissaan. Noilla kahdella oli selvästi tosi hauskaa keskenään!

 

[Uupunutmamma]

Riippuu varmaan lapsesta, koirasta ja omasta jaksamisesta, mutta ainakin meillä koira on saanut paljon vähemmän huomiota lapsen syntymän jälkeen, eikä ole sopeutunut tilanteeseen kovin hyvin. Lapsi on vaativa ja haluaa paljon huomiota, enkä yksinkertaisesti pysty repeämään kahteen osaan. Enkä jaksakaan, kun olen yövalvomisten takia väsynyt. Jos nyt saisin päättää, en ottaisi koiraa ja lasta samaan elämäntilanteeseen, mutta kun tuo koira tuossa on niin en raaski luopuakaan vaikka siitä on tällä hetkellä enemmän vaivaa kuin iloa. Lenkkeilen aika paljon vaunujen ja koiran kanssa, mutta näin talvisaikaan se on minusta aika hankalaa. Lapsen pukeminen ja vaunujen työntäminen lumessa sohjossa niin yhdistelmä ei ole helppo.

 

[alku rankkaa]

Pistän minäkin lusikkani tähän soppaan, vaikkei meillä koiria olekaan. Meillä on kolme kissaa ja niiden hoitoa pidän helpompana kuin koirien. Kissoja ei tarvitse ulkoiluttaa, eikä juuri harjatakaan. Riittää kun pari kertaa päivässä antaa ruokaa.

Vaikka meillä molemmat vauvat olivat suht helppoja tapauksin, niin silti ne veivät mehut minusta täysin ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi. En todellakaan jaksanut tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Hädin tuskin ehdin kissoja silittämään ja pelletit vaihtaa puhtaisiin. Kyllä olivat reppanat lähes heitteillä ensimmäiset kuukaudet. Siinä vaiheessa olin kiitollinen, ettei minulla ollut tämän vaativampia lemmikkejä.

Aamupäivisin käymme lasten kanssa leikkipuistossa ja olen aina välillä katsellut, kun ohi kulkee äiti lasten ja koirien kanssa. Tämä äiti ja lapset eivät pääse osalliseksi leikkipuistoelämästä, koska koirat pitää lenkittää. Ilman koiria he eivät ole puistoon tulleet, joten ilmeisesti äiti ei jaksa erikseen enää lähteä lasten kanssa leikkipuistoon. Itse koen saavani tärkeää vertaistukea leikkipuiston toisilta äideiltä ja lapsetkin saavat samalla leikkiseuraa.

Tämän ei ollut tarkoitus olla pelkästään masentava. Kerroinpahan vain omia kokemuksiani. Varmasti kovalla tahdolla ja sisulla pärjää ne rankimmat ensimmäiset kuukaudet sekä vauvan että koirien kanssa. Sitten elämä helpottuukin ja palaa normaaliksi. Vajaan vuoden päästä minulla helpotti molempien lasten kanssa ja silloin oli taas aikaa paneutua kissojen hemmotteluun (ja muuhunkin elämään) entisellä tarmolla.

 

[Karvakorva*]

Se, kuinka rankaksi koiran hoito käy, riippuu myös aika lailla miehen panostuksesta. Meillä mies käyttää koiraa aamupissalla, ja minä käytän päivällä pitemmällä lenkillä. Mies käyttää illalla pitemmän lenkin ja minä iltapissalla. Minulla on siis yllin kyllin aikaa tehdä kaikki tarvittavat hommat, ja kerhoissa ja harrastuksissa käymme paljon - lapsihan nukkuu päikkärit samaan aikaan kun koiraa lenkitetään.

Joskus, jos vauvalla on ollut haastavampi vaihe, on tuo illan pitkä lenkki ollut haluttua kauppatavaraa - se on kuitenkin ihanaa, rentouttavaa omaa aikaa jolloin saa miettiä omia ajatuksiaan.

Jos ihan yksin joutuisin koiran hoitamaan, niin asiahan ois aivan eri. Kyllä silloin ois työlästä.

 

[Uupunutmamma]

Tarviihan koira paljon muutakin kuin pelkkiä lenkkejä: ruokaa, harjausta, lääkärikäynnit, mahd. sairauksien hoito, trimmaus ja etenkin huomiota ja leikkiä. Ainakin meidän koira. Ja siihen ei nyt tunnu olevan aikaa eikä jaksamista, kun lapsi vie kaikki mehut. Saati sitten jos lapsia olisi monta. Riippuu tosiaan aika paljon koirasta ja lapsesta. Meillä kummatkin on vaativia ja huomionkipeitä.

 

[Karvakorva*]

Uupunut mamma; se tosiaan riippuu paljon koirasta. Oma koirani on jo sen verran vanha, ettei se tarvitse huomiota ja aktivointia samalla lailla kuin nuorempana, jolloin se oli todellinen virtapiikki. Silloin oiskin ollut melkonen homma pitää sekin tyytyväisenä! Nyt sille riittää hyvinkin kohtuullinen aktivointi, ja se tykkää enemmänkin seurailla minun ja vauvan puuhia omalta viltiltään.

Me ollaan yhdistetty koiran harjaus- ja trimmaustuokiot viikkosiivoukseen. Mies harjaa koiran samalla kun tamppaa matot, ja joka 3. kuukausi trimmaamme koiran yhdessä kun lapsi nukkuu. Trimmi on lyhyt ja siisti, niin takkuja ei tule. Tosin olen käyttänyt dogsitteriäkin hyvällä omallatunnolla aina, jos on tarvis ja jos tuntuu, että nyt on liikaa univelkaa tai olen ollut kipeä. Meidän nuori ottaa vitosen tunnilta, ja olen ollut häneen tosi tyytyväinen.

 

[Cairni96]

Jos haluat liittyä TaikaTassu ryhmään,niin kirjaudu www.habbo.fi
Sitten etsi minun habbo hahmoni : Cairni96
ja liity ryhmään,
Kiitos.

 

[2 koiraa]

toinen koiristamme,tyttö, suhtautuu vauvaan hyvin, eikä ongelmia ole. Toinen on nuori uros joka on villi ja mustasukkainen vauvan saamasta huomiosta.tämän uroksen kanssa on raskasta.joten riippuu millaiset koirat sinulla on. Vauvasta on pakjon työtä ja hän vie kaiken ajan, joten koirille pitää ehdottomasti antaa vähemmän huomiota jo ennen vauvan syntymää.ettei yhdistä sitä sitten vauvaan!koirat ja vauva on ollut työläs yhdistelmä.hetkeksi en voi jättää niitä samaan tilaan olematta itse vieressä.