Vauvasta tuli vankila :(

Anteeksi kun tässä tulee taas vali vali osastoa. Mutta vauvastani on tullut vankila minulle! En tajunnut miten paljon lapsi sitoo, varsinkaan jos lapsen isä ei osallistu arkeen eikä hoida vauvaa, saati päästä koskaan edes lenkille ilman vauvaa.

Vauva on koko ajan tissillä, jatkuvasti seuraa vailla ja nukahtaa vain rinnalle. Nukkuu kolmet päiväunet joille nukahtaa vain tissi suussa. Jos tissin ottaa suusta että pääsisi tekemään kotitöitä, vauva herää heti. Herännyt vauva on koko päivän kitisevä ja kärttyinen. Jos jään nukkuvan vauvan viereen, tuijotan vain aneemisena telkkua ja menetän päivästä ainakin 2-3 tuntia aikaa itselleni.

Vauva ei nuku myöskään yöunia ilman tissiä, nukahtaa rinnalle ja yöllä herää tarkistamaan olenko vieressä. Jos en ole vieressä, alkaa armoton itku. Vauvakahvilat ja muskarit on kokeiltu useaan kertaan, siellä vauva huutaa itkuparkua jatkuvasti. Lähden sieltä aina häveten vauva kainalossa pois kun muut tuijottaa.

Tuntuu ettei minulla ole enää mitään elämää. Olen vain pyykkääjä, tiskinpesijä ja elävä vauvan tutti. Vauva tulee suihkuunkin mukaan koska ei siedä yksinoloa.

Tätä on nyt jatkunut jo 5 kuukautta, eikä loppua näy. Hoitoapua ei ole, vain sellaisia tuttuja joilla ei ole mitään kokemusta lapsista (eivätkä halua ottaa vastuuta).

Eniten ottaa päähän se että mies nimenomaan halusi lapsia, itse olisin voinut elää ilmankin. Sitten kun vauva syntyi, mies hävisi kuvioista. On niin kiire ja stressi hänellä töissä ettei ehdi antamaan hoitoapua, ei kauniisti pyytämällä eikä uhkailemallakaan.

En pääse edes salille että saisin hoidettua raskauskilot pois. Masentaa, itkettää, tuntuu että elämä on ihan pas*aa. Ilmoittauduin FB-ryhmään hätäkahvit, ja siellä kyllä moni puhelee kauniisti muttei tosiasiassa ole valmis tekemään yhtään mitään. Sitten osalla siellä on niin isoja ongelmia itsellään etten uskaltaisi/ilkeäisi antaa sellaisille vauvaa hoitoon.

Neuvolasta on ohjattu psykologille, mutta ei kertaakaan mainittu perhetyöntekijästä. Kun mainitsin asiasta, ovat kuulema liian kuormitettuja/kiireisiä, psykologi kuulema on minulle sopiva apu.

 

Onko lapsella isovanhempia? Ovatko työelämässä vielä? Mitäpä jos menisit johonkin mummolaan vaikka viikoksi niin olis apukäsiä ja saisit taukoa kotitöihin? Ehkä se mieskin sitten kaipaisi jos olisitte hetken poissa kotoa? Mikähän sitä miestä sitten hiertää? Joskushan ne on pettyneitä kun eivät osaa rauhoittaa vauvaa kun mamma tisseineen on ainut mikä vauvalle kelpaa. Josko pikkuhiljaa totuttelisivat toisiinsa niin isäkin alkaisi kelvata. Sille toki ei voi mitään että äiti on ykkönen niin kauan kuin imetät. Mut jos kävisit vaikka postilaatikolla, viemässä roskat tai lähikaupassa sillä aikaa kun mies on vauvan kanssa, sitten pikku hiljaa pidempiä pätkiä. Silleen isä sais mahdollisuuden opetella miten vauvaa tyynnytellään.

Onko mitään muuta keinoa rauhoittaa vauvaa? Rauhoittuuko vaunuihin, autoon, rintareppuun, hytkyttelyyn tms? Ootko harkinnu imetyksen lopettamista?

 

Ensinnäkin,juttele vielä lapsen isän kanssa. Hän on samanlaisessa vastuussa lapsesta. Sovitte sinulle "omaa aikaa" esim muutaman kerran viikossa. Toisaalta, vauvasi on vielä todella pieni, se nyt vaan kuuluu asiaan ettäon riippuvainen sinusta. Ei mene kauaa, kun lapsi kävelee itse, syö itse jne. Malta odottaa. Ja yritä nauttia tästä hetkestä.
Tuosta tuttina olosta, opeta lapsellesi tutti.... Vaikkakin on jo aika iso siihen, mutta helpottanee teidän arkea.
Miten vauvan isovanhemmat, olisiko heistähoitoapua?

 

Voisi kokeilla siirtyä korvikkeisiin, niin vauva ja isä ei olisi enää niin riippuvaisia sinusta.

Pystyisikö isä sitten jäämään lapsen kanssa kahden, jos saisi antaa korvikemaitoa? Voisitko vielä jutella isälle, että lapsi on hänenkin vastuullaan, ja et jaksa yksin, jos et saa yhtään vapaa-aikaa, edes kunnosta huolehtimiseen?

Jos on rahaa hiemankaan ylimääräistä, eikä sukulaisia, kavereita tms. apuja ole omasta takaa, voisitko harkita lastenhoitajan palkkaamista tunniksi tai pariksi silloin tällöin?

 

Isovanhemmat alkoholisteja. Lapsen isä on muuttanut pois eikä käy kotona. Kerran pari viikossa käy tervehtimässä lasta. Ei siitä miehestä ole keskustelemaan, hän on "luopunut" isyydestään.

 

Jos vauva on jo viisi kuukautta, niin kai annat kiinteitä? Niillä ainakin meillä nukkuminen parani ihan merkittävästi. "opetin" myös oman vauvani nukkumaan vaunuissa. Heti vaan kun jaksoin, niin vaunulenkille aina suurinpiirtein samaan aikaan päivästä. Muutaman kuukauden jälkeen vauva suostui nukkumaan jo paikallaan olevissa vaunuissa siihen samaan aikaan. Pahimmillaan meilläkin nukuttiin vain sylissä, joten sitten vaan makasin sohvalla vauva sylissä ja tuijotin Netflixiä. Ajattelin, että harvoin saa elämässä puhtaasti laiskotella . Nyt vauveli on jo kymmenen kuukautta eikä enää suostu nukkumaan sylissä. Vähän haikeudella muistelen meidän yhteisiä torkkuhetkiä.

 

Mitä jos koittaisit osaimetystä. Mua masens se imetys, ja sen takia oli tuo vankila tunne. Oli kaikki mukavampaa, kun löysin sopivan korvikkeen mikä vauvalle kelpasi ja pääsimme paremmin liikkumaan ulkona. Tuli heti vapaa olo ja se nostatti mielialaa kummasti.

 

Olemme maistelleet kiinteitä mutta vain lusikallisia kerrallaan. Vauva on saanut kovia ilmavaivoja kiinteistä ja valvoo niiden takia. En enää jaksa vaunutella, kävin ahkerasti vielä kk sitten. Nyt hädin tuskin pääsee aamulla sängystä ylös. Jos jaksaa jutella vauvalle, sekin on jo saavutus.

 

Isovanhemmat alkoholisteja. Lapsen isä on muuttanut pois eikä käy kotona. Kerran pari viikossa käy tervehtimässä lasta. Ei siitä miehestä ole keskustelemaan, hän on "luopunut" isyydestään.

No jo olet tilanteeseen vauvan tehnyt! Kaikki isovanhemmat holisteja, isä hylännyt lapsensa...hei eiks sunkin mielestä ole ihan oma vika kun oot tehnyt lapsen tuohon tilanteeseen.

 

Olemme maistelleet kiinteitä mutta vain lusikallisia kerrallaan. Vauva on saanut kovia ilmavaivoja kiinteistä ja valvoo niiden takia. En enää jaksa vaunutella, kävin ahkerasti vielä kk sitten. Nyt hädin tuskin pääsee aamulla sängystä ylös. Jos jaksaa jutella vauvalle, sekin on jo saavutus.

:hug: olet uupunut. Mitä kaikkea olette syöneet? Miten olisi riisipuuro sieltä vauvanruokahyllyltä?

 

Olemme maistelleet kiinteitä mutta vain lusikallisia kerrallaan. Vauva on saanut kovia ilmavaivoja kiinteistä ja valvoo niiden takia. En enää jaksa vaunutella, kävin ahkerasti vielä kk sitten. Nyt hädin tuskin pääsee aamulla sängystä ylös. Jos jaksaa jutella vauvalle, sekin on jo saavutus.

Sinulla on vaikea synnytyksen jälkeinen masennus. Eikä ihme tuossa tilanteessa. Soitat maanantaina neuvolaan ja kerrot tuon ettet jaksa oikein hymyillä lapselle ja tarvitset HETI apua.

 

No jo olet tilanteeseen vauvan tehnyt! Kaikki isovanhemmat holisteja, isä hylännyt lapsensa...hei eiks sunkin mielestä ole ihan oma vika kun oot tehnyt lapsen tuohon tilanteeseen.

Aloittaja vissiin osasi ennustaa että tuo mulkunnuppi (lapsen isä) häipyy kuvioista.

 

Missäpäin Suomenmaata asutte? Rekkaudu ja laita YV, jutellaan siellä lisää!

 

No jo olet tilanteeseen vauvan tehnyt! Kaikki isovanhemmat holisteja, isä hylännyt lapsensa...hei eiks sunkin mielestä ole ihan oma vika kun oot tehnyt lapsen tuohon tilanteeseen.

No niin, tulihan se sieltä, eka syyllistysviesti. Että jos teidän vanhemmat on alkkiksia niin älkää nyt herranjumala lapsia tehkö. Kärsikää vaan hiljaa vanhempienne teoista, ei se teidän syy ole että ne juo mutta ei teillä ole oikeutta lapsia tehdä. Luopukaa myös muista asioista, tulevaisuussuunnitelmista ja perheestä. Hiljaisen kärsijän osa on kärsiä ensin paskoista vanhemmista ja sitten kärsiä vielä ettei saa tehdä elämässä mitään muuta kun istua hiljaa kotona.

Niinpä onkin, oma vika. Mitäköhän nyt tekis. Jospa tuntisi ihan helvetillistä syyllisyyttä, soittais sossun hakemaan lapsen pois ja jättäytyisi itse junan alle. Oiva ehdotus. Se vissiin ratkaisee kaiken.

 

Aloittaja vissiin osasi ennustaa että tuo mulkunnuppi (lapsen isä) häipyy kuvioista.

No ehkä kannattais tutustua äijään ennen kuin hänen nuppiinsa.

 

No jo olet tilanteeseen vauvan tehnyt! Kaikki isovanhemmat holisteja, isä hylännyt lapsensa...hei eiks sunkin mielestä ole ihan oma vika kun oot tehnyt lapsen tuohon tilanteeseen.

tsiisus mikä daiju olet

 

Yllättävän usein kuuluu jonkun valittavan, ettei tiennyt tai osannut ollenkaan arvata, miten kamalaa pienen lapsen vanhempana on. Mistäköhän tällainen johtuu? Onko se aitoa tiedon puutetta, vai blokkaako lapsia haluava mielestään kaikki negatiiviset viestit. Minulle on itsestäänselvää, että lapsen kanssa voi olla juuri tuollaista kuin ap kuvailee. Kertomuksessa ei ole kerrassaan mitään poikkeuksellista.

 

[QUOTE="M33";30732353]Yllättävän usein kuuluu jonkun valittavan, ettei tiennyt tai osannut ollenkaan arvata, miten kamalaa pienen lapsen vanhempana on. Mistäköhän tällainen johtuu? Onko se aitoa tiedon puutetta, vai blokkaako lapsia haluava mielestään kaikki negatiiviset viestit. Minulle on itsestäänselvää, että lapsen kanssa voi olla juuri tuollaista kuin ap kuvailee. Kertomuksessa ei ole kerrassaan mitään poikkeuksellista.[/QUOTE]

Sitä ei voi etukäteen edes kuvitella millasta se unenpuute on, ei tunnetta voi tietää ennen kuin sen tuntee. Ja se, että joka ilta siis JOKA ilta monta monta kuukautta imettää 5h niin ei sitä pysty edes käsittämään miten ikävältä se tuntuu fyysisesti ja henkisesti. Se tuntuu kestävän ikuisuudelta vaikka jälkikäteen ne ovatkin vain ikäviä muistoja. Aika parantaa, mutta ei se sillä hetkellä lohduta, kun sitä hetkeä elää. Pari kuukautta valvomista voi sanontona tuntua lyhyeltä ajalta, mutta sillä hetkellä se on maailman loppu ja valoa ei tunnelin päässä näy.

 

Minä en ymmärrä miksi imetyksestä pitää kynsin hampain kiinni. Kyllä se lapsi selviää ilman imetystäkin. Miksi tehdä elämästä vielä vaikeampaa. Ap:n lapsi jo niin vanha että jätä imetys ja helpota elämääsi. En minä ainakaan jaksaisi jatkuvana tuttina olla. Enkä koe siitä mitään syyllisyyttä.

 

No ehkä kannattais tutustua äijään ennen kuin hänen nuppiinsa.

Eipä sitä äijän luonnetta loppuun asti tunne ennenku on tilanne päällä.

 

Minä en ymmärrä miksi imetyksestä pitää kynsin hampain kiinni. Kyllä se lapsi selviää ilman imetystäkin. Miksi tehdä elämästä vielä vaikeampaa. Ap:n lapsi jo niin vanha että jätä imetys ja helpota elämääsi. En minä ainakaan jaksaisi jatkuvana tuttina olla. Enkä koe siitä mitään syyllisyyttä.

Peesi tälle, aikansa kutakin.
Suotittelen Tuutia, se on ehdottomasti parhaimman makuista korviketta.

 

Onko lapsen isän vanhemmat siis myös alkoholisteja? Jos ei niin oisko heistä mitään apua?
Varmasti kannattais nyt soittaa sinne neuvolaan ja vaatia perhetyöntekijää vaikka sitten lastensuojelun kautta. Tai soita suoraan sinne lastensuojeluun.
Selvää varmasti on että tuossa tilanteessa ei voi yksin jaksaa eikä tarvitse jaksaa. Apua vaan täytyy jaksaa vaatia.

 

Sitä ei voi etukäteen edes kuvitella millasta se unenpuute on, ei tunnetta voi tietää ennen kuin sen tuntee. Ja se, että joka ilta siis JOKA ilta monta monta kuukautta imettää 5h niin ei sitä pysty edes käsittämään miten ikävältä se tuntuu fyysisesti ja henkisesti.

No minulla on ainakin sen verran kokemusta unettomuudesta, että pystyn kuvittelemaan tuon aivan hyvin. Mutta eihän tämä asia sinänsä edellytä, että osaa visualisoida yksityiskohtaisesti ja elävästi, miltä jokin lapsiperhe-elämän vaikeus omassa kehossa ja mielessä tuntuu. Riittää, että tietää tällaisia vaikeuksia olevan olemassa.

Se, ettei "ole omaa elämää" tai että on "vain pyykkääjä, tiskinpesijä ja elävä vauvan tutti" saattaa vituttaa tosipaikan tullen enemmän kuin ennakoi, mutta kenenkään ei pitäisi yllättyä, kun noin käy. Silti monet yllättyvät. Eivätkö naiset puhu lapsiperhe-elämän realiteeteista keskenään?

 

[QUOTE="M33";30732387]No minulla on ainakin sen verran kokemusta unettomuudesta, että pystyn kuvittelemaan tuon aivan hyvin. Mutta eihän tämä asia sinänsä edellytä, että osaa visualisoida yksityiskohtaisesti ja elävästi, miltä jokin lapsiperhe-elämän vaikeus omassa kehossa ja mielessä tuntuu. Riittää, että tietää tällaisia vaikeuksia olevan olemassa.

Se, ettei "ole omaa elämää" tai että on "vain pyykkääjä, tiskinpesijä ja elävä vauvan tutti" saattaa vituttaa tosipaikan tullen enemmän kuin ennakoi, mutta kenenkään ei pitäisi yllättyä, kun noin käy. Silti monet yllättyvät. Eivätkö naiset puhu lapsiperhe-elämän realiteeteista keskenään?[/QUOTE]

Eihän ihminen oikein mitään käsitä ennen kuin sen itse kokee. Ainahan jokainen uskoo kestävänsä vaikka mitä. Eihän kukaan varmaan edes synnyttäisi jos oikeasti tietäsi miltä se tuntuu ja jos aika ei parantaisi sitäkin muistoa, sillä hetkellä se tuntuu siltä kuin siihen kuolisi tai ainakin toivoisi kuolevan jotta pääsisi pois tuskasta. Ihmisen mieli on tehty huijaamaan meitä jotta lisääntyminen olisi taattu.

 

Ainahan jokainen uskoo kestävänsä vaikka mitä.

Tässäkö se avainasia onkin? Läheskään kaikilla meistä nimittäin ei ole tällaisia kuvitelmia. Minusta on päinvastoin aivan selvää, että jos tyypillinen suomalainen nainen tai mies kohtaa nuo aloittajan kokemat vaikeudet (jotka eivät siis ole mitenkään poikkeuksellisia), hänellä on äärimmäisen kurja, voimaton, lohduton, petetty ja mahdollisesti syyllinen olo. Täytyisi olla todella poikkeuksellinen yksilö, jos tuollaiset ongelmat eivät tuota psykologista ja fyysistäkin pahoinvointia.