Ah, taas päästään lempiaiheeseeni eli lapsen syömisongelmiin. Varmaan suurimpia asiantuntijoita ovat pienipainoisten lasten vanhemmat tässä suhteessa..
Hieman taustaa, meidän lapsemme syntyi ennenaikaisena ja vietti pitkän aikaa sairaalassa ja siellä aloitimme myös kiinteiden syömisen. Onneksi lapsi saa ravintonsa nyt suun kautta eikä enää olla letkuruokinnassa tai napin varassa.
Klassiseti syömisongelmaisen lapsen syöttäminen eroaa tavallisesta lapsesta mm. siten, että lapsen suun ympäristöä ei saa pyyhkiä lusikalla syötön aikana. Näin vähennetään herkän suun alueen häiritsemistä ruokailun aikana.
Koska syöminen on hankalaa, lelujen, kirjojen, oheistoimintojen, laulamisen ja leikkimisen käyttö syöttämisapuna on välttämätöntä. On lapsia jotka eivät syö jos leikkiauto ei ole mukana syömässä, toiset haluavat kirjoja, joku leikkii avaimilla. Tärkeää on se että on viihdykettä jolla saadaan huomio pois syömisestä ja kohdennettua johonkin muuhun ja vanhempi pystyy syöttämään lapsen leikin varjolla.
Ruoka-aineista tärkeitä ovat proteiinit ja rasvat. Rasvassa on pienessä määrässä paljon energiaa ja proteiinia tarvitaan kasvuun. Lihan lisääminen ruokaan antaa enemmän proteiinia ja rasvalisä energiaa. Kasvisöljyä suositellaan rasvalisäksi, mutta meillä ihan voi on parasta, sitä lapsi söisi suoraan purkistakin.
Lisäenergiaa ravintoon saadaan myös lisäämällä perussoseeseen korvikejauhetta. Siinä on proteiinia ja energiaa. Samoin jos lapsi juo velliä niin velli kannattaa tehdä maitoon tai korvikkeeseen vellijauheesta, saadaan tuplasti kaikkea pienemmässä määrässä ruokaa. Joku ravintoterapeuteistamme sanoikin että lapsilla on kaksi vatsaa, ruokavatsa ja jälkiruokavatsa. Jälkiruokaa kannattaa antaa jokaisen ruokailun päätteeksi.
Meillä nyt vuoden verran on toiminut seuraava rutiini:
aamulla maitopohjainen velli, alkuun rintamaitoa nyt luomumaitoa
päivällä nestle luomu pastaa ja porsasta 6kk, päälle jugurtti tai vanukas. Aikaisemmin oli käytössä nestlen luomujugurtti sillä se on markkinoiden proteiinipitoisin vauvajugurtti
välipalaksi jugurttia tai velliä tai rahkaa
iltaruoaksi purkki lihasosetta ja päälle jugurtti tai vanukas
iltapalaksi vellipullollinen, jugurtti tai vanukas
ja joka päivä noudatetaan samaa aikataulutusta. Jos lapsi ei syö jotain ruokalajia niin sitten tarjotaan vaihtoehtoja niin kauan että sopiva ruokalaji löytyy. Meillä se on ollut tuo luomupasta ja sitä on siis kohta puolitoista vuotta vedetty oikeastaan ainoana ruokana. Ravintoterapeuttimme mukaan vielä vanhuksenakin voisi syödä vauvojen lihasosetta koska se sisältää kaiken tarvittavan. Tosin toinen ravintoterapeutti sanoo että pitää antaa karkeampaakinruokaa jotta siihen kurkku tottuu mutta meille se on ollut vielä täysin mahdotonta.
Meillä oli tuossa kävelyynlähtövaiheessa myös kausi, jolloin kuukauteen ei lapsi suostunut syömään käytännössä mitään. Ja sitten todettiin että lapsi haluaakin jo mausteisempaa ruokaa ja lisättiin pikkasen suolaa soseeseen ja taas lähti syöminen käyntiin. Kun kysyin sairaalassa että miksi tätä ei meille kerrottu vaikka itkimme heille tilannetta lähes päivittäin sanoivat vain että he eivät saa antaa käytännön neuvoja jotka tilanteeseen auttavat jos ne ovat terveyssuositusten vastaisia. Sama juttu oli voin kanssa, eivät saaneet sitä suositella vaikka nyt se onkin meillä herkkua, leipää ei syödä, pelkkä voi siitä päältä. Mutta lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan ja ottaa kiinni niin pituus- kuin painokäyriäkin.
Kuten sanottuna, viralliset ravintosuositukset olisivat tappaneet jo lapsemme mutta noudattamalla lapsen omia haluja olemme saaneet pituutta ja painoa lisää hyvin. 1v-1,5v aikana tuli pituutta yli 10 cm ja painoa yli 3 kg. Painon lisäys tuohon aikaan taisi olla noin 50%...
Eli tiivistetysti: jos lapsi suostuu syömään edes yhtä lihasosetta, antakaa sitä 2-3 kertaa päivässä ja päälle proteiinipitoista jälkiruokaa. Vellit ja puurot pitää tehdä maitopohjaan, lihajauhetta lisätä ruokaan, korvikejauhetta ruokaan, rasvaa lisää ruokaan ja noudattaa säännöllisiä ruoka-aikoja. Meillä ei ole välipaloissa (kekseissä) rajoituksia eli niitä työnnetään aina kuin vain mahdollista lapseen.
Voin sanoa, että lapsen syöttäminen on työlästä, siihen menee 3-5 tuntia päivässä ja välillä on tosi rikki kun mikään ei mene, ruoka syljetään ulos tai oksennetaan kaikki sisään mennyt. Mutta niin se vain pitää koettaa tehdä. Mikään virallinen organisatio ei osaa auttaa tilanteeseen, korkeintaan sairaalan puheterapeutti.
Muuten, meillä maistui huonossa vaiheessa kanaletut edes jollain tasolla: keitetty kana jauhetaan pieneksi, tehdään lettutaikina korvikkeeseen (tai rintamaitoon) ja laitetaan kanajauhe taikinaan, osan jauhoista voi korvata maissijauholla. Paistetaan voissa. Voi käyttää vähän yrttimaustetta. Niitä sai itse tehdä, syödä ja ne olivat uudenlaisia. Aika POP silloin.
