meillä vauva on nukahtanut 1 kk:n iästä asti itse omaan sänkyyn. Teen iltatoimet ja sitten syödään ja sylitellään vielä viimeisen kerran, jos nukahtaakin tissille, niin röyhtäytän vielä ja siihen tyttö vähän havahtuu. Laitan tytön kapaloon ja kävelen hitaasti ja rauhallisesti makkariin (iltasyöminen tapahtuu olkkarissa, valot himmeällä ja telkkari hiljaisella, puhutaan miehen kanssa rauhallisesti) ja lasken tytön omaan sänkyyn. Yleensä tässä vaiheessa silmät rävähtää auki, mutta pistän tutin suuhun ja silitän muutaman kerran ohimolta (ainakin meidän tytöllä ohimosilittely saa silmät luppaamaan) ja menen pois huoneesta. Muutaman kerran saa tuttia mennä tuppaamaan suuhun, mutta muuta itkua ei sitten kuulukkaan. Ja niille joiden mielestä pikkuvauvan kuuluu nukkua vieressä tai syliin: en todellakaan ole missään vaiheessa huudattanut tyttöä ollenkaan ja hänellä on selkeästi turvallinen olo, varsinkin kun meidän äänemme kuuluvat olkkarista makkariin. Ja jos tyttö joskus on ruvennut itkemään muuten kuin tutin putoamista, niin nostan hänet kyllä syliin tai annan tissiä jos on nälkä. Mutta tämä nukuttamiskeino ei tietenkään kaikille vaan toimi, jos vauva ei vaan tykkää olla hetkeäkään yksin.