H
hanna
Vieras
ap:lle
Just,ehkä jätän riitelyyn kommentoimatta vaikka mieli tekisi... Mulla on 4,5kk poika, joka on nyt pikkuhiljaa alkanut viihtyä itsekseen. Opittuaan äskettäin kierähtämään harjoittelee tätä kovasti
ja masulteen viihtyy hyviäkin aikoja nykyisin, kunnes niskat väsähtää.
Olen laittanut joka huoneeseen (WOW, toi kuulostaa siltä et meillä olis kymmenittäin huoneita, ihan kaksiossa vaan asutaan) peiton lattialle ja vaihtelu tuntuu virkistävän herraa ihan kiitettävästi. Oon käyttäny ihan noita aikuisten peittoja kaksinkerroin taiteltuna ja pussilakanaa vaihtamalla tulee vaihtelua pojan silmille . Lisäksi keittiön kaappien ovenkahvoista roikkuu mitä ihmeellisempiä leluvirityksiä ja kaapin ovissa on pojan tasolla värikkäitä kuvia mitä katselee. Jumppaleluun vaihtelen leluja aika usein että mielenkiinto säilyy. Soivat mobiilit on meillä pop!!
Voin myöntää rehellisesti että olen välillä kateellinen siskolle, jonka suunnilleen samanikäinen vauva on juuri tätä ""nukahtaa-itsekseen-kesken-leikin-jota-on-jaksanut-leikkiä-
puoli-tuntia-itsekseen-hiljaa-ja-tyytyväisenä""- tyyppiä. Mutta vauvoissa (näissä serkuksissa) on muutenkin hyvin paljon eroa, meillä nyt vaan sattuu olemaan tulisempi ja aktiivisempi tapaus toisaalta kun seuraan miten tarkkaavaisesti poikani katselee maailmaa ja oikein imee itseensä kaiken uuden minkä irti saa, olen pakahtua ylpeydestä. Hyvähän se loppujen lopuksi on, että vauva osaa suuntautua ulospäin.
Just,ehkä jätän riitelyyn kommentoimatta vaikka mieli tekisi... Mulla on 4,5kk poika, joka on nyt pikkuhiljaa alkanut viihtyä itsekseen. Opittuaan äskettäin kierähtämään harjoittelee tätä kovasti
ja masulteen viihtyy hyviäkin aikoja nykyisin, kunnes niskat väsähtää.Olen laittanut joka huoneeseen (WOW, toi kuulostaa siltä et meillä olis kymmenittäin huoneita, ihan kaksiossa vaan asutaan
) peiton lattialle ja vaihtelu tuntuu virkistävän herraa ihan kiitettävästi. Oon käyttäny ihan noita aikuisten peittoja kaksinkerroin taiteltuna ja pussilakanaa vaihtamalla tulee vaihtelua pojan silmille . Lisäksi keittiön kaappien ovenkahvoista roikkuu mitä ihmeellisempiä leluvirityksiä ja kaapin ovissa on pojan tasolla värikkäitä kuvia mitä katselee. Jumppaleluun vaihtelen leluja aika usein että mielenkiinto säilyy. Soivat mobiilit on meillä pop!! Voin myöntää rehellisesti että olen välillä kateellinen siskolle, jonka suunnilleen samanikäinen vauva on juuri tätä ""nukahtaa-itsekseen-kesken-leikin-jota-on-jaksanut-leikkiä-
puoli-tuntia-itsekseen-hiljaa-ja-tyytyväisenä""- tyyppiä. Mutta vauvoissa (näissä serkuksissa) on muutenkin hyvin paljon eroa, meillä nyt vaan sattuu olemaan tulisempi ja aktiivisempi tapaus
toisaalta kun seuraan miten tarkkaavaisesti poikani katselee maailmaa ja oikein imee itseensä kaiken uuden minkä irti saa, olen pakahtua ylpeydestä. Hyvähän se loppujen lopuksi on, että vauva osaa suuntautua ulospäin.