Vauvan hoitoon laittamisesta (esim yökylään mummulaan)

Ap, jos kerran olet noin vastaan yökyläilyä miksi suostut ottamaan niitä vauvoja teille hoitoon??? Olet täysin vakuuttunut että se ei ole lapselle hyväksi ja silti suosit toimintaa. Miksi et ole kieltäytynyt ja ilmoittanut että sinähän et vauvaa teille ota vaikka tilanne olisi mikä, koskapa kaikki ero äidistä on vauvalle haitaksi.

Voisitko vastata?

Kyllä voin vastata. Täällä palstalla ja muuallakin yleensä väitetään, että imettävät syyllistää pullolla ruokkivia siitä, että "imetys on vain ja ainut oikea tapa". Minusta näin onkin. Minä en silti tee toisten puolesta päätöksiä. Eli en katso kieroon, kun joku ruokkii vauvaansa puollosta vaikka itse olenkin ehdoton imetyksen puolesta puhuja. Minä en kuitenkaan elä muiden puolesta enkätee muiden puolesta päätöksiä. Sen sijaan seison omien päätösteni ja sanojeni takana. Näin on myös tässä tämän ketjun asiassa. Eli vaikka minä en kuuna kullan valkeana antaisi vauvaani hoitoon/yökylään ns. muuten vain niin minä en tee niitä päätöksiä toisten puolesta.

Ja minulla ei ole ollut hoidossa mitään "vauvoja" kuten kirjotat. AInoastaan yhden läheisen vauva ollut neljä yötä hoidossa aikavälillä 6vko-7kk. Hänet olen ottanut, koska he olisivat joka tapauksessa laittaneet hänet jonnekin hoitoon, mutta toivoivat ensisijaisesti, että minä ottaisin vauvan. Yksi suuri syy oli se, että minä imetän vielä meidän kuopusta joten minulla oli myös mahdollisuus imettää heidän vauvaansa, jos jostain syystä olisi tehnyt lakon eikä huolinutkaan pulloa. Normaalisti saikin vain rintamaitoa siis kotona. Itseäni lohdutti myös se ajatus, että minä ainakin tuoksun myös samalla tavalla maidolle kuin hänen äitinsä eli että se olisi tuttua vauvalle.

Eli viekää te muut hoitoon. Tämä on minun mielipiteeni, samoin asiantuntijoiden mielipide ja minulla myös kokemus siitä miten se vauva käyttäytyy vieraassa paikassa.

Aika koominen mielipide/selitys jollain tuossa, kun toteaa ettei vauva tajua olevansa erossa äidistä koska ei tajua olevansa erillinen äidistä. Voihan sen toki noinkin mutkalle vääntää, jos tahtoo asian itselleen mieleiseksi ja edulliseksi selittää.

 

Kertokaapa mulle, mistä sen tietää mitä ne vauvat ajattelee? Ja jos ne on niin samaa ihmistä äitinsä kanssa, niin miksei ne sitten ole tasan tarkkaan samassa rytmissä kuin se arvoisa äitinsä, vaan itkee ja kitisee ja on eri mieltä siitä, onko kaikki hyvin? Ja sitäkään en tajua, miten se vauva tietää onko se hoidossa siksi että äiti on esim. sairaalassa, vai siksi että äiti on baarissa, ja miten hän traumatisoituu vähemmän siitä, jos äiti on sairaalassa eikä hurvittelemassa

Ei missään ole sanottu, että traumatisoituisi siitä vähemmän. Se on vain tilanne, joka on PAKKO! Käsitätkö? PAKKO! Ei muuta vaihtoehtoa.

Ja miten sinä nyt luulet, että tässä maailmassa ylipäätään mistään mitään tiedetään. Minäkin voisin samantien väittää, että ei mitään synnytysmasennusta tai ylipäätään masennusta ole olemassakaan. PMS:n ovat keksineet kireät ämmät, jotka vain tahtoo keksiä hyviä selityksiä sille, että ovat vain hankalia. Ei PMS:ää ole olemassakaan. En minä ainakaan ole nähnyt enkä kokenut niin että mistä se muka tiedetän, että sellainen on olemassa? Ei varmasti ole ei.

 

samaa mieltä ap!!!

Mä en ikinä laittas vauvaa yöksi hoitoon!Siis toki jos ois joku pakkopakkopakko tilanne, mut muuten en.

Meillä esikoinen 3v ollut 3 kertaa yökylässä, kuopus 1v2kk ei oo ollut hoidossa yötä.

Ja isä on tietty asia erikseen. Meillä lapset ei oo hoidossa jos ovat isänsä kanssa kotona.

 

Aika koominen mielipide/selitys jollain tuossa, kun toteaa ettei vauva tajua olevansa erossa äidistä koska ei tajua olevansa erillinen äidistä. Voihan sen toki noinkin mutkalle vääntää, jos tahtoo asian itselleen mieleiseksi ja edulliseksi selittää.

Mutta selitätkö nyt tyhmälle, että miten tämä oikein toimii? Että miten se vauva ymmärtää itsensä, äitinsä ja erossaolemisen?

Ja ei, omaa vauvaani en ole laittanut viikkojen tai kuukausien ikäisenä hoitoon, ja nytkin kantorepussa tuossa tuhisee mahd. lähellä sitä äitiään. Kiinnostaa vaan, mihin nämä palstatotuudet oikein perustuu.

 

Minä inhoan sitä kun sanotaan, että vauvaa luulee olevansa yhtä äidin kanssa, niin älytön ja typerä lause kuin olla ja voi.

 

Ei missään ole sanottu, että traumatisoituisi siitä vähemmän. Se on vain tilanne, joka on PAKKO! Käsitätkö? PAKKO! Ei muuta vaihtoehtoa.

Ja miten sinä nyt luulet, että tässä maailmassa ylipäätään mistään mitään tiedetään. Minäkin voisin samantien väittää, että ei mitään synnytysmasennusta tai ylipäätään masennusta ole olemassakaan. PMS:n ovat keksineet kireät ämmät, jotka vain tahtoo keksiä hyviä selityksiä sille, että ovat vain hankalia. Ei PMS:ää ole olemassakaan. En minä ainakaan ole nähnyt enkä kokenut niin että mistä se muka tiedetän, että sellainen on olemassa? Ei varmasti ole ei.

Eipäs nyt provosoiduta viattomista kysymyksistä. VAUVAN KANNALTA sillä ei ole mitään väliä, missä se äiti on. Tämä oli pointtini - se ei siis ole "eri asia" onko äiti baarissa vai sairaalassa, eikö niin?

Ja käsittääkseni aikuiset, vaikkapa masentuneetkin, kykenevät kertomaan tuntemuksistaan aika yksityiskohtaisestikin. Väitätkö, että vauvat pystyvät samaan? PMS myös on lähinnä aikuisten naisten ongelma, eikö niin? Jos tiedät, mihin nuo näkemykset vauvojen tuntemuksista perustuvat, mikset kerro?

 

Aika koominen mielipide/selitys jollain tuossa, kun toteaa ettei vauva tajua olevansa erossa äidistä koska ei tajua olevansa erillinen äidistä. Voihan sen toki noinkin mutkalle vääntää, jos tahtoo asian itselleen mieleiseksi ja edulliseksi selittää.

Mutta selitätkö nyt tyhmälle, että miten tämä oikein toimii? Että miten se vauva ymmärtää itsensä, äitinsä ja erossaolemisen?

Ja ei, omaa vauvaani en ole laittanut viikkojen tai kuukausien ikäisenä hoitoon, ja nytkin kantorepussa tuossa tuhisee mahd. lähellä sitä äitiään. Kiinnostaa vaan, mihin nämä palstatotuudet oikein perustuu.

Hyvänen aika! Ei ole kyseessä mikään palstatotuus. Etkö ole ikinä yhtään pätkänvertaa perehtynyt lapsen/vauvan kehityspsykologiaan? Niitähän on jo vauvalehdet ja kaikki täynnä. Nykyäänhän tiedetään jo sikiön kehityksestä niin valtavasti puhumattakaan vauvan kehityksestä.

Tiesitkö, että tietyn ikäisenä vauva ei pysty käsittelemään sitä, jos se näkee yhtäaikaa äitinsä peilistä ja suoraan edessään. Eli kahtena. En muista enää mikä se ikä oli, koska vauva pelästyy tuota mutta noita kaikkia asioita on selitetty ja paljon ihan yksinkertaisimmissakin oppaissa ja vihkosissa.

 

Ei missään ole sanottu, että traumatisoituisi siitä vähemmän. Se on vain tilanne, joka on PAKKO! Käsitätkö? PAKKO! Ei muuta vaihtoehtoa.

Ja miten sinä nyt luulet, että tässä maailmassa ylipäätään mistään mitään tiedetään. Minäkin voisin samantien väittää, että ei mitään synnytysmasennusta tai ylipäätään masennusta ole olemassakaan. PMS:n ovat keksineet kireät ämmät, jotka vain tahtoo keksiä hyviä selityksiä sille, että ovat vain hankalia. Ei PMS:ää ole olemassakaan. En minä ainakaan ole nähnyt enkä kokenut niin että mistä se muka tiedetän, että sellainen on olemassa? Ei varmasti ole ei.

Eipäs nyt provosoiduta viattomista kysymyksistä. VAUVAN KANNALTA sillä ei ole mitään väliä, missä se äiti on. Tämä oli pointtini - se ei siis ole "eri asia" onko äiti baarissa vai sairaalassa, eikö niin?

Ja käsittääkseni aikuiset, vaikkapa masentuneetkin, kykenevät kertomaan tuntemuksistaan aika yksityiskohtaisestikin. Väitätkö, että vauvat pystyvät samaan? PMS myös on lähinnä aikuisten naisten ongelma, eikö niin? Jos tiedät, mihin nuo näkemykset vauvojen tuntemuksista perustuvat, mikset kerro?

Niin ei ole vauvalle merkitystä ei, mutta luulisi että sille äidille on merkitystä että antaako se vauvalle ne kokemukset tietentahtoen vai ainoastaan pakon edessä jos umppari paukahtaa tms. hieman pakollisempaa kuin pari drinksua tai uutuusleffa teatterissa.

Ja aloita vaikka tästä:

http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm#_LAPSEN_PSYYKKINEN_VARHAISKEHITYS

 

luin tutkimuksen joskus jostain, että 2kk:n ikään asti vauva kelpuuttaa kenet vaan hoitajan eikä ole niin riippuvainen omasta äidistään. Varsin jos ei pysty imettämään. Muuta faktaa en osaa sanoa tästä.

Sinä aikana vauva ikäänkuin etsii, että kuka se minun äitini on. Ihmisäitejä on kuollut paljon synnytyksissä ja silloin joku muu yhteisön nainen on ottanut lapsen imetettäväkseen ja kasvatettavakseen. Jopa tuon ensimmäisen kahden kuukauden aikana kannattaisi olla vain yksi ja sama hoitaja.

Ap, rohkeeta tekstiä. Olen samaa mieltä; joutuessaan eroon äidistään, pieni vauva menee "säästöliekille" ja selviytymismoodiin: Miten saada tämä uusi hoitaja tykkäämään minusta kun äiti kuoli/hylkäsi?

 

Aika koominen mielipide/selitys jollain tuossa, kun toteaa ettei vauva tajua olevansa erossa äidistä koska ei tajua olevansa erillinen äidistä. Voihan sen toki noinkin mutkalle vääntää, jos tahtoo asian itselleen mieleiseksi ja edulliseksi selittää.

Mutta selitätkö nyt tyhmälle, että miten tämä oikein toimii? Että miten se vauva ymmärtää itsensä, äitinsä ja erossaolemisen?

Ja ei, omaa vauvaani en ole laittanut viikkojen tai kuukausien ikäisenä hoitoon, ja nytkin kantorepussa tuossa tuhisee mahd. lähellä sitä äitiään. Kiinnostaa vaan, mihin nämä palstatotuudet oikein perustuu.

Hyvänen aika! Ei ole kyseessä mikään palstatotuus. Etkö ole ikinä yhtään pätkänvertaa perehtynyt lapsen/vauvan kehityspsykologiaan? Niitähän on jo vauvalehdet ja kaikki täynnä. Nykyäänhän tiedetään jo sikiön kehityksestä niin valtavasti puhumattakaan vauvan kehityksestä.

Tiesitkö, että tietyn ikäisenä vauva ei pysty käsittelemään sitä, jos se näkee yhtäaikaa äitinsä peilistä ja suoraan edessään. Eli kahtena. En muista enää mikä se ikä oli, koska vauva pelästyy tuota mutta noita kaikkia asioita on selitetty ja paljon ihan yksinkertaisimmissakin oppaissa ja vihkosissa.

Mutta miten tuo todetaan, ei vauva osaa puhua, nuo tutkimukset ovat vain jonkun tutkijan päätelmiä, kun se on seurannut joukkoa äitejä ja vauvoja ja tehnyt niistä omat päätelmänsä, mitään tarkkaa tietoa ei voi sanoa ja se noissa tutkimuksissa on, että tutkimustulokset saattavat olla 10 tai 20 vuoden päästä ihan erit, kun toinen tutkija tuokin ihan erilaisen päätelmän ilmoille ja taas toitotetaan että asia onkin näin.

 

Hyvänen aika! Ei ole kyseessä mikään palstatotuus. Etkö ole ikinä yhtään pätkänvertaa perehtynyt lapsen/vauvan kehityspsykologiaan? Niitähän on jo vauvalehdet ja kaikki täynnä. Nykyäänhän tiedetään jo sikiön kehityksestä niin valtavasti puhumattakaan vauvan kehityksestä.

Tiesitkö, että tietyn ikäisenä vauva ei pysty käsittelemään sitä, jos se näkee yhtäaikaa äitinsä peilistä ja suoraan edessään. Eli kahtena. En muista enää mikä se ikä oli, koska vauva pelästyy tuota mutta noita kaikkia asioita on selitetty ja paljon ihan yksinkertaisimmissakin oppaissa ja vihkosissa.

OK, eli asia ei ole sullekaan erityisen selvä - olet vain lukenut vauvalehtiä ja oppaita ja vihkosia. Tämä vastasi kysymykseeni Mun mielestä kehityspsykologiaan "perehtyminen" ois sitten jo vähän eri asia.

 

Ei missään ole sanottu, että traumatisoituisi siitä vähemmän. Se on vain tilanne, joka on PAKKO! Käsitätkö? PAKKO! Ei muuta vaihtoehtoa.

Ja miten sinä nyt luulet, että tässä maailmassa ylipäätään mistään mitään tiedetään. Minäkin voisin samantien väittää, että ei mitään synnytysmasennusta tai ylipäätään masennusta ole olemassakaan. PMS:n ovat keksineet kireät ämmät, jotka vain tahtoo keksiä hyviä selityksiä sille, että ovat vain hankalia. Ei PMS:ää ole olemassakaan. En minä ainakaan ole nähnyt enkä kokenut niin että mistä se muka tiedetän, että sellainen on olemassa? Ei varmasti ole ei.

Eipäs nyt provosoiduta viattomista kysymyksistä. VAUVAN KANNALTA sillä ei ole mitään väliä, missä se äiti on. Tämä oli pointtini - se ei siis ole "eri asia" onko äiti baarissa vai sairaalassa, eikö niin?

Ja käsittääkseni aikuiset, vaikkapa masentuneetkin, kykenevät kertomaan tuntemuksistaan aika yksityiskohtaisestikin. Väitätkö, että vauvat pystyvät samaan? PMS myös on lähinnä aikuisten naisten ongelma, eikö niin? Jos tiedät, mihin nuo näkemykset vauvojen tuntemuksista perustuvat, mikset kerro?

Niin ei ole vauvalle merkitystä ei, mutta luulisi että sille äidille on merkitystä että antaako se vauvalle ne kokemukset tietentahtoen vai ainoastaan pakon edessä jos umppari paukahtaa tms. hieman pakollisempaa kuin pari drinksua tai uutuusleffa teatterissa.

Ja aloita vaikka tästä:

http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm#_LAPSEN_PSYYKKINEN_VARHAISKEHITYS

Ja siis tuossa nyt ekat kappaleet... ei tässä nyt varmaan tarvi narsismista ja muusta heti alkaa puhua, mutta voit googlettaa lisää erilaisilla sanoilla

 

Hyvänen aika! Ei ole kyseessä mikään palstatotuus. Etkö ole ikinä yhtään pätkänvertaa perehtynyt lapsen/vauvan kehityspsykologiaan? Niitähän on jo vauvalehdet ja kaikki täynnä. Nykyäänhän tiedetään jo sikiön kehityksestä niin valtavasti puhumattakaan vauvan kehityksestä.

Tiesitkö, että tietyn ikäisenä vauva ei pysty käsittelemään sitä, jos se näkee yhtäaikaa äitinsä peilistä ja suoraan edessään. Eli kahtena. En muista enää mikä se ikä oli, koska vauva pelästyy tuota mutta noita kaikkia asioita on selitetty ja paljon ihan yksinkertaisimmissakin oppaissa ja vihkosissa.

OK, eli asia ei ole sullekaan erityisen selvä - olet vain lukenut vauvalehtiä ja oppaita ja vihkosia. Tämä vastasi kysymykseeni Mun mielestä kehityspsykologiaan "perehtyminen" ois sitten jo vähän eri asia.

Ai siis pointti on se, että minun pitäisi olla itse joku psykologi tai psykiatri jotta voin olla jotain mieltä ensin? En voi siis tietää asioista vain sen takia, että minulla ei ole alan koulutusta? Eli nämä kaikki asiat muuttuu epätodeksi vain koska minä itse en sattumalta ole alan ammattilainen?

 

Mutta minä en väännä tästä asiasta enää enempää. Kukaan ei osannut sanoa tai esittää mitään vasta-argumenttia tuolle, että mistä syystä ne vauvat on niin pirun rauhallisia ja nukkuvat hyvin aina siellä mummolassa tai muussa hoitopaikassa. Minä osasin ja linkitinkin asiaan kuuluvia tekstejä, mutta kun nyt puuttui se tutkinto niin.... ei voi mitään.

Mutta tehkää niinkuin teette, minä vain tein ihan huvinpäiten asiasta avauksen koska olin asiaa pohtinut tässä viime aikoina vielä normaalia enemmän.

 

Minä en nyt ymmärrä että kuinka moni sitä vauvaa vie hoitoon jonkun baarireissun takia? Itse en tämmöisiä äitejä tunne. Viihteellä ovat saattaneet käydä samalla kun osallistuvat esim. parhaan ystävänsä häihin tms. mutta mitään dokausreissuja en tiedä. Mikä on se tarpeeksi hyvä syy olla erossa vauvasta? Kuolemanuhkako vaan? Entä se uupumus ja masennus? Tai parisuhteen parantaminen? Loppukokeet? Häät tai hautajaiset?

Eihän se kivaa ole, jos vanhemmat turhaan lastaan lykkäävät hoitoon, mutta se turhuus on hyvin subjektiivista. Ja ennen kuin alatte rutisemaan, niin meidän tyttö ei ollut minusta erossa yhtään yötä kun reilusti yli vuoden ikäisenä.

 

Yks tällanen jankutijankuti-ketju on hyvä olla jokaikinen päivä, jotta mammat saa kiillottaa sädekehäänsä ja loput kuulla kuinka häiriintyneitä lapset ovat.

Jatkakaa.

 

Ap, jos kerran olet noin vastaan yökyläilyä miksi suostut ottamaan niitä vauvoja teille hoitoon??? Olet täysin vakuuttunut että se ei ole lapselle hyväksi ja silti suosit toimintaa. Miksi et ole kieltäytynyt ja ilmoittanut että sinähän et vauvaa teille ota vaikka tilanne olisi mikä, koskapa kaikki ero äidistä on vauvalle haitaksi.

Voisitko vastata?

Kyllä voin vastata. Täällä palstalla ja muuallakin yleensä väitetään, että imettävät syyllistää pullolla ruokkivia siitä, että "imetys on vain ja ainut oikea tapa". Minusta näin onkin. Minä en silti tee toisten puolesta päätöksiä. Eli en katso kieroon, kun joku ruokkii vauvaansa puollosta vaikka itse olenkin ehdoton imetyksen puolesta puhuja. Minä en kuitenkaan elä muiden puolesta enkätee muiden puolesta päätöksiä. Sen sijaan seison omien päätösteni ja sanojeni takana. Näin on myös tässä tämän ketjun asiassa. Eli vaikka minä en kuuna kullan valkeana antaisi vauvaani hoitoon/yökylään ns. muuten vain niin minä en tee niitä päätöksiä toisten puolesta.

Ja minulla ei ole ollut hoidossa mitään "vauvoja" kuten kirjotat. AInoastaan yhden läheisen vauva ollut neljä yötä hoidossa aikavälillä 6vko-7kk. Hänet olen ottanut, koska he olisivat joka tapauksessa laittaneet hänet jonnekin hoitoon, mutta toivoivat ensisijaisesti, että minä ottaisin vauvan. Yksi suuri syy oli se, että minä imetän vielä meidän kuopusta joten minulla oli myös mahdollisuus imettää heidän vauvaansa, jos jostain syystä olisi tehnyt lakon eikä huolinutkaan pulloa. Normaalisti saikin vain rintamaitoa siis kotona. Itseäni lohdutti myös se ajatus, että minä ainakin tuoksun myös samalla tavalla maidolle kuin hänen äitinsä eli että se olisi tuttua vauvalle.

Eli viekää te muut hoitoon. Tämä on minun mielipiteeni, samoin asiantuntijoiden mielipide ja minulla myös kokemus siitä miten se vauva käyttäytyy vieraassa paikassa.

Aika koominen mielipide/selitys jollain tuossa, kun toteaa ettei vauva tajua olevansa erossa äidistä koska ei tajua olevansa erillinen äidistä. Voihan sen toki noinkin mutkalle vääntää, jos tahtoo asian itselleen mieleiseksi ja edulliseksi selittää.

Sä oot jotenkin sairas...

Ja jos mulla olisi noin vahva periaate jostain, niin sillon pitäisin siitä kiinni, enkä ottaisi hoitoon ja sen jälkeen tulisi palstalle valistamaan ihmisiä.

Joten kokeillaanko uudestaan sitten kun olet sanojesi mittainen oikeasti?

 

Mutta minä en väännä tästä asiasta enää enempää. Kukaan ei osannut sanoa tai esittää mitään vasta-argumenttia tuolle, että mistä syystä ne vauvat on niin pirun rauhallisia ja nukkuvat hyvin aina siellä mummolassa tai muussa hoitopaikassa. Minä osasin ja linkitinkin asiaan kuuluvia tekstejä, mutta kun nyt puuttui se tutkinto niin.... ei voi mitään.

Mutta tehkää niinkuin teette, minä vain tein ihan huvinpäiten asiasta avauksen koska olin asiaa pohtinut tässä viime aikoina vielä normaalia enemmän.

Niin tosiaan, sulla oli kokemusta yhdestä vauvasta. En nyt mitään paraatia tollasesta pistäis pystyyn... Ja vaikka pelkästään sinä nyt osasitkin argumentoida ja linkittää tekstiä, niin silti otat lasta hoitoon...En pidä tuollaisista selkärangattomista käärmeistä.

Ehkä se vauva on hiljaa sen takia, että aistii ettet oikeasti hyväksy hänen siellä oloaan.

 

Kertokaapa mulle, mistä sen tietää mitä ne vauvat ajattelee? Ja jos ne on niin samaa ihmistä äitinsä kanssa, niin miksei ne sitten ole tasan tarkkaan samassa rytmissä kuin se arvoisa äitinsä, vaan itkee ja kitisee ja on eri mieltä siitä, onko kaikki hyvin? Ja sitäkään en tajua, miten se vauva tietää onko se hoidossa siksi että äiti on esim. sairaalassa, vai siksi että äiti on baarissa, ja miten hän traumatisoituu vähemmän siitä, jos äiti on sairaalassa eikä hurvittelemassa

Jarkipuhetta!

 

Kumpi on parempi, että vuosikas on hoidossa äidin työpäivän, joskus jopa 8 tuntia, kuin että se on yökylässä, jonne äiti sen jättää iltapalan jälkeen ja tulee aamupalan jälkeen noutamaan? Yöllähän se nukkuu lähes koko hoitoajan ja päivällä taas on hereillä! Tässäpä ajattelemista Minun neljävuotias ja yksivuotias olivat juuri mummolla yötä sisarusteni kanssa. Iltapalan jälkeen lähdimme veljeni luo ja aamulla palasimme 10 maissa. Illalla ehtivät olla hereillä tunnin lähdettyämme ja aamulla kolme. Yöllä pienempi oli herännyt kolme kertaa ja uinahtanut tutilla. Enpä usko noiden kovin paljon "kärsineen" tätiensä ja isovanhempiensa seurassa

 

Minä jätin yhden ainoan kerran esikoiseni alle puolivuotiaana yökylään. Seuraavana päivänä mentiin hakemaan ja kyllä kadutti: vauva ei katsonut minuun päinkään, hätkähti kyllä, kun kuuli äänen, mutta oli muuten tosi väsyneen ja velton oloinen, katse harhaili muualle. Meni pari päivää ennenkuin hymyili seuraavan kerran. Imetin vielä tuolloin, oli poissaoloni aikana saanut korviketta.

Ikinä en enää tuota virhettä tee uudestaan. Tuntuu vieläkin tosi pahalta. Vauva/taapero sitä nyt ei tietenkään enää muista, ja ymmärrän kyllä jos vanhemmat tarvitsevat unta, mutta minun tapauksessani kyseessä oli "turha meno".

 

Miten te jaksatte päivästä toiseen riidellä samoista asioista... :
imetys vs. pullo,
koti vs. hoito,
reima vs. h&m,
perhepeti vs. pinnis,
potta vs. vaippa,
1 vs 10 lasta,
teiniäidit vs- +40-äidit.
vaimot vs, toinen nainen

tämä palsta on niin "elävä" todiste sanonnasta Nainen on susi toiselle naiselle.

 

Ap, jos kerran olet noin vastaan yökyläilyä miksi suostut ottamaan niitä vauvoja teille hoitoon??? Olet täysin vakuuttunut että se ei ole lapselle hyväksi ja silti suosit toimintaa. Miksi et ole kieltäytynyt ja ilmoittanut että sinähän et vauvaa teille ota vaikka tilanne olisi mikä, koskapa kaikki ero äidistä on vauvalle haitaksi.

Voisitko vastata?

Kyllä voin vastata. Täällä palstalla ja muuallakin yleensä väitetään, että imettävät syyllistää pullolla ruokkivia siitä, että "imetys on vain ja ainut oikea tapa". Minusta näin onkin. Minä en silti tee toisten puolesta päätöksiä. Eli en katso kieroon, kun joku ruokkii vauvaansa puollosta vaikka itse olenkin ehdoton imetyksen puolesta puhuja. Minä en kuitenkaan elä muiden puolesta enkätee muiden puolesta päätöksiä. Sen sijaan seison omien päätösteni ja sanojeni takana. Näin on myös tässä tämän ketjun asiassa. Eli vaikka minä en kuuna kullan valkeana antaisi vauvaani hoitoon/yökylään ns. muuten vain niin minä en tee niitä päätöksiä toisten puolesta.

Ja minulla ei ole ollut hoidossa mitään "vauvoja" kuten kirjotat. AInoastaan yhden läheisen vauva ollut neljä yötä hoidossa aikavälillä 6vko-7kk. Hänet olen ottanut, koska he olisivat joka tapauksessa laittaneet hänet jonnekin hoitoon, mutta toivoivat ensisijaisesti, että minä ottaisin vauvan. Yksi suuri syy oli se, että minä imetän vielä meidän kuopusta joten minulla oli myös mahdollisuus imettää heidän vauvaansa, jos jostain syystä olisi tehnyt lakon eikä huolinutkaan pulloa. Normaalisti saikin vain rintamaitoa siis kotona. Itseäni lohdutti myös se ajatus, että minä ainakin tuoksun myös samalla tavalla maidolle kuin hänen äitinsä eli että se olisi tuttua vauvalle.

Eli viekää te muut hoitoon. Tämä on minun mielipiteeni, samoin asiantuntijoiden mielipide ja minulla myös kokemus siitä miten se vauva käyttäytyy vieraassa paikassa.

Aika koominen mielipide/selitys jollain tuossa, kun toteaa ettei vauva tajua olevansa erossa äidistä koska ei tajua olevansa erillinen äidistä. Voihan sen toki noinkin mutkalle vääntää, jos tahtoo asian itselleen mieleiseksi ja edulliseksi selittää.

Sä oot jotenkin sairas...

Ja jos mulla olisi noin vahva periaate jostain, niin sillon pitäisin siitä kiinni, enkä ottaisi hoitoon ja sen jälkeen tulisi palstalle valistamaan ihmisiä.

Joten kokeillaanko uudestaan sitten kun olet sanojesi mittainen oikeasti?

Kuule. Minä olen sanojeni mittainen ja minun ei tarvitse kasvattaa tasan kenenkään muun lapsia kuin omiani. Heidän kannalta teen ne päätökset ja en ole anteeksi vain mitenkään sairas, mutta jos tahdot asiaa niin selitellä. Minä en hauku ketään, mutta aika moni on haukkunut minua jo tässä ketjussa, sinä sairaaksi, joku aasiksi ja juntiksi... Minulla on vahva periaate, mutta minä en todellakaan tee toisten puolesta päätöksiä ja valintoja enkä kanna vastuuta toisten tekemistä päätöksistä. Ja minä en VALISTANUT ketään. Kunhan esitin oman pohdintani ja huomiot asiasta, josta olen asiantuntijoiden kanssa ollut tähänkin asti samaa mieltä.

 

Kertokaapa mulle, mistä sen tietää mitä ne vauvat ajattelee? Ja jos ne on niin samaa ihmistä äitinsä kanssa, niin miksei ne sitten ole tasan tarkkaan samassa rytmissä kuin se arvoisa äitinsä, vaan itkee ja kitisee ja on eri mieltä siitä, onko kaikki hyvin? Ja sitäkään en tajua, miten se vauva tietää onko se hoidossa siksi että äiti on esim. sairaalassa, vai siksi että äiti on baarissa, ja miten hän traumatisoituu vähemmän siitä, jos äiti on sairaalassa eikä hurvittelemassa

Jarkipuhetta!

Vauva-aikana äidin onkin määrä elää vauvan rytmissä eikä vauvan äidin rytmissä. Ei ole tarkoitus, että saadaan vauva ja se menee sitten siinä sivussa ja sopeutuu äidin rytmeihin ja äidin elämään. Äiti on jo kehittynyt (kuka sitten mitenkin) ja se vauva vasta kehittyy, joten vauvan mukaan mennään. Ei vauva äidin mukaan.

 

Se kiinnostaisi tietää, että kun täällä monet tietää ettei sillä ole väliä kuka sitä vauvaa hoitaa ja onko se yökylässä vai ei jne jne niin miksi te nousette niin kauheaan vastarintaan sitten heti? Minäkään en syytellyt yhtään ketään vaan avauksessani selvästi puhun omasta mielipiteestäni ja siitä, että minä olen vakuuttunut asiasta. Minä olen todennut jo moneen kertaan, että minulle on herttaisen yhdentekevää, että miten muut toimii. Minulla on kolme lasta joiden parhaaksi haluan ja aion toimia parhaan kykyni mukaan. Muiden lapsista en ota kasvatusvastuuta enkä ole koskaan ollut sanomassa kenellekään,että "nyt teit väärin". Meillä ei otettu sikarokotuksiakaan kukaan koko perheestä. Jokainen kaveri, joka on ne ottanut itselleen tai lapsilleen niin olen vain todennut, että hieno homma. Se on heidän ratkaisunsa.