Vauvakuumeen torjuntaa - kuinka kauan?

[Haikailija]

Moi!

Tämä sama keskustelu on avattu myös vauvakuume kohdassa - laitoin myös tänne.

Olen pian 30-vuotias ja ollut seitsemän vuotta naimisissa.
Minulla on ollut jo kolme kertaa vauvakuume, mutta aina olen torjunut sen.

Syy: mieheni on välillä työtön, välillä duunarin pätkätöissä ja nyt opiskelee - valmistuu joskus 32-vuotiaana. Olen opiskellut AMK-tutkinnon ja parhaillaan yliopistossa. Kaiken aikaa olen tehnyt myös töitä. Haluaisin ja niin haluaisi miehenikin, että hänellä olisi töitä ja elämämme olisi vakiintunut ennen vauvaa. Toisaalta - eihän vauva vaadi mitään omistusasuntoa, uutta autoa tai vanhemmiltaan vakituista työpaikkaa... rakkaus, perusturva ja huolenpito ovat hänelle tärkeitä.

Kertokaa onko teillä samanlaisia kokemuksia. Välillä koen olevani ainut tällaisessa tilanteessa oleva nainen... niin monilla on miehet vakitöissä, on hyvät koulutukset jne...

Kertokaa myös kuinka olette selviytyneet taloudellisesti epävakaassa tilanteessa lasten kanssa ja kuinka parisuhteenne on kestänyt.

Puhumme vauvoista lähes joka päivä... toivottavasti emme päädy pian lapsettomiksi. :\|

 

[tamalo]

Jos vauvan haluatte, ei muuta kuin yrittämään )
Ei se pikku nyytti kaipaa upouusia asioita ympärilleen vaaan rakkautta, täyden masun ja kuivan vaipan.

Nykyään saa kaikkea vauvatarvikkeita käytettynä ja edullisesti. Ei sillä, että oikeesti sitä kaikkea krääsää tarttis mitä lehdet mainostaa, mutta perusjutut tietty helpottaa arkea.

En halua olla pessimisti, mutta ei se lapsen saanti aina ole edes helppoa vaan siinä voi mennä aikaa. Aikoinaan pohdimme mieheni kanssa, että uskallammeko ottaa riskin, että olemme kykenevät hoitamaan pientä ihmisen alkua, mutta onneksi päädyimme oikeaan ratkaisuun. Nyt vauva jo melkein 4 vuotias ja toinen tulossa helmikuussa ja mitään en ole katunut vaikka välillä kukkaronnyörit on tiukalla olleetkin.

Ei muuta kuin tsemppiä yritykseen jos vauvaa todella haluatte.

 

[pööpö]

mun mies on kyllä vakityössä, mutta itse en ole. olen kyllä lukenut ammatin mutta päivääkään en ole alan töitä tehnyt syystä siitä koska mä valitsin väärän alan jota opiskelin. nyt itsellä olisi tarkotus syksyllä mennä uudestaan lukemaaan mieleistä ammattia vaikka tyttö onkin nyt vasta 3kk.
jos asioita jää pohtimaan liian pitkäksi aikaa ja suunnittelemaan elämää liian tarkasti voi käydä niin että suunnitelmat ei pidäkkään ja pohtimsen aikana aika käy kokajan vähemmäksi. jos kummatkin haluavat lapsen niin miksikäs ette sitten alkaisi yrittämmään lasta. vakaa suhde ja rakastavat vanhemmat on paras pohja lapselle ja onneliselle perhe-elämälle.

 

[Satu]

Lasta vaan tekemään, sanon minäkin....

Kun aloin ekaa odottamaan 23 vuotiaana, olin vakitöissä , samoin mieheni. Minä olin hoitoalalla ja mieheni ravintola-alalla. Jäin äitiysloman jälkeen hoitovapaalle ja esikiosen ollessa n. vuoden aloimme odottaa toista. Toinen synytyi tasan viikko sitten jouluaattona. Nyt äitiyslomalla taas ollessani rahatilanne vähän koheni verrattuna kotihoidontukeen. Mutta tarkoitus olisi että molemmat pojat hoidetaan kotona sinne kolmeen ikävuoteen saakka.

Asumme vuokralla kolmiossa ja sitten kun palaan työelämään ostamme asunnon. Rahaa tarvitsemme vain elämiseen, ruokaan ja lastenvaatteisiin, itsemme heitämme vähän syrjään ja hankitaan vain välttämättömin. Ihan hyvin on pärjätty vaikka ELÄMÄ ON MELKO KALLISTA....Kaikkea ei voi rahalla mitata, tärkeintä on yhtenäinen toisistaan huoltapitävä perhe.

Onnea teille ja hyvää uutta vuotta!

 

[viekku]

Mäkin kehottaisin vaan tarttumaan tilanteeseen ja alkamaan yrittämään huolimatta siitä, että on opinnot vähän kesken aikä siinä rahassa nyt tule kieriskeltyä... Tosiaankaan niitä lapsia ei aina ihan heti saa kun haluais ja muutenkin elämä voi yllättää vaikka millä tavoin. Että liika varmistelu on mun mielestä vain harhaa. Esimerkiksi jos miettii kuinka vakinaisia nykyajan vakinaiset työpaikat on, niin ei senkän varaan nyt aivan kaikkea kannata elämässä laittaa. Toisaalta kun tietää, että vaikka miten haluaisi ajatella olevansa paremmassa parisuhteessa kuin muut, niin realisti tajuaa, että "ne ulkoisesti tasapainoiset ja onnelliset" ei aina sitten siellä sisällä olekaan ihan niin ihanneperheitä. Eli että erokin voi olla edessä, vaikka itse miten ajattelisi, että kyllä tämä suhde kestää. Eli siis että senkään suhteen ei minusta kannata liikaa varmistella. Kolmas mikä tulee mieleen on terveys. Kaverini hankki ennen varsinaista koulutuksen hankkimista lapsen, mitä vähän kauhisteltiin. Mieskään ei ollut mikään turvallisin mahdollinen. Tämä oli jälkikäteen hänen kohdallaan ainoa oikea ratkaisu, koska synnytyksen yhteydessä hänellä huomattiin pahanlaatuinen kohtukasvain ja häneltä oli kohtu poistettava vähän päälle parikymppisenä. Jollei olisi tuolloin tehnyt "epävarmaan tilanteeseen" lasta, ei olisi saanut sitä koskaan. Että elämä on elämistä varten eikä näennäisten turvarakennelmien odottelua varten . =)

 

[ToukoMamma]

mulle sanottiin kerran että jos rupee oottamaan hyvää kohtaa lasten hankkimista varten niin sitä ei tuu ikinä. esim. taloudellisestihan aina voisi mennä paremmin, se on ihan kiinni vaan siitä mihin tyytyy. ei kaiken tartte olla uuttaa ja hienoo, käytettynä saa edullisesti hyvin toimivaa tavaraa. ja on sitä aika pienissä asunnoissa lapsikatraita kasvateltu, että ei kai se siitäkään ole kiinni. nyt vaan vauvantekohommiin, kyllä asiat lutviutuu! ja onnea yritykselle!

 

[SuSu79]

\

mulle sanottiin kerran että jos rupee oottamaan hyvää kohtaa lasten hankkimista varten niin sitä ei tuu ikinä. esim. taloudellisestihan aina voisi mennä paremmin, se on ihan kiinni vaan siitä mihin tyytyy. ei kaiken tartte olla uuttaa ja hienoo, käytettynä saa edullisesti hyvin toimivaa tavaraa. ja on sitä aika pienissä asunnoissa lapsikatraita kasvateltu, että ei kai se siitäkään ole kiinni. nyt vaan vauvantekohommiin, kyllä asiat lutviutuu! ja onnea yritykselle!

Me kun aloimme odottaa ensimmäistä, oli asiat kaikkea muuta kun varmaa, mutta meillä oli toisemme!!!
Asiat tosissaan lutviutuu itsestään ja hyvää aikaa ei koskaan tule..

Kälyni kouristelee vauvakuumeessa jo useampaa vuotta, mutta kohta hän on yksinkertaisesti ajanut tämän pysäkin ohi... :/ Hän myös odottelee sopivaa ajankohtaa! Mies on hyvässä vaikituisessa työsuhteessa, heillä on omakotitalo ja taloudellisesti menee ihan kohtuu hyvin..

 

[Äiskäpäiskä]

meillä molemmat on opiskelijoita mutta ihan tarkoituksella vauva maailmaan saatettiin. Taloudellinen tilanne on tiukka ja silloin tällöin tulee ihan kunnon riitojakin siitä rahan käytöstä, mutta mistään ei ole ollut puutetta (paitsi siis niistä ylimääräisistä yleellisyyksistä...). Jonkun mielestä ehkä vastuutonta touhua, mutta vauva saa kyllä kaiken tarvitsemansa, materian, rakkauden ja huolen pidon. Ollaan 19-vuotiaita vanhempia ja hyvä niin. Kumpikaan ei halunnut odottaa, ettei sitten joskus vaan olisi liian myöhäistä.

 

[Iicca]

Meillä miehellä tosi epävakaa työ. Ikän ei tiiä millon on työttömyys edessä. Kun vauva syntyi olin ite juuri 2vkoa aikaisemmin valmistunut ylioppilaaksi ja mies saanu 2 kuukautta aikasemmin ammatin akk:sta. Otetaan päivä kerrallaan ja yritetään karsia kaikki turha pois. toisaalta taas nautitaan kun sitä rahaa on. Vielki ollaan onnellisesti yhessä kun alusta asti molemmat tiesi että tiukkaa tulee tekemään.
Teillekkin vain vinkkinä että kannattaa niitä vauvoja hankkia heti kun vaan mahdollista. KOskak KOSKAAN et tuu löytämään sellasta "sopivaa" aikaa tehä niitä vauvoja!
Onnea yritykselle! =) =)