Opiskelu ja lapset

Kertokaapa omia kokemuksianne opiskelusta ja lasten hankinnasta.
Itselläni on kova vauvakuume ja olen aina halunnut tehdä lapset suht nuorena (olen 23 v). Nyt kun mieskin on näyttänyt vihreää valoa ja ammatti hankittu, olisi hyvä aika antaa lasten tulla. Itseasiassa pillerit on lentäneet roskikseen jo jokin aika sitten.
Minulla on kuitenkin kova halu jatkaa opiskeluja yliopistossa mahdollisimman pian. Onko kokemuksia? Kuinka hyvin yliopisto tukee perheellisiä opiskelijoita? Onko eroja eri tiedekuntien välillä? Kuinka raskaana olette kokeneet opiskelun ja perheestä huolehtimisen? Onko kukaan opiskellut toisella paikkakunna? Itse joutuisin muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Toisena vaihtoehtona olisi, että ajaisin n. 100km opiskelupaikkakunnalle. Kertokaa kokemuksistanna!!

 

jos haluat ihan rehellisen mielipiteen niin kaiva ne pillerit sieltä roskiksesta ja ala popsia jos aiot opiskella JA HOITAA MIEHEN kanssa suhteen. ite tein kaksi lasta ihan liian nuorena enkä ole opiskellu, nyt mies joutuu tekemään vaan töitä että saadaan lapset hoidettua enkä pääse kouluun vaikka haluaisin ku pitää lähteä töihin ku äitiysloma loppuu.
surullista mutta totta

 

Mulla taas on vain hyviä kokemuksi lasten ja opiskelun yhdistämisestä. Olin opiskeluut neljä vuotta yliopistolla, kun saimme esikoisen (mies oli jo ollut töissä muutamia vuosia). Pidin sitten vuoden vapaata opiskeluista ja kun meidän tyttö viime syksynä täytti vuoden, meni hän päiväkotiin ja mulla jatku opiskelut. Nyt oon taas raskaana (LA 04/05) ja kerkeän just valmistua ennen kakkosen syntymää. Musta oli ihanaa pitää vuoden tauko opiskeluista ja hoitaa vauvaa ja nyt taas gradun kirjotus luistaa kun on ollut vuoden pois + motivaationa myös se että haluan paperit käteen ennen kun kakkonen tulee.

Kumpanakin odotusaikana olen opiskellut ihan normaalisti. Mulla ei ole ollut mitenkään vaikeita nää raskaudet, joten hyvin oon jaksanut (ainakin molemissa raskauksissa toinen kolmannes on ollut tosi energistä aikaa). Vauvan kanssa en halunnut opiskella, koska vauvanhoito vie mielestäni kaiken huomion, enkä halunnut silloin ruveta stressaamaan opintojen kanssa.

Meillä ei ainakaan tdk tai koko yliopisto mitenkään huomioinut raskauksiani / sitä että olen perheellinen. Joten semmoisesta en osaa sanoa mitään.

Mulla taloudellista tilannetta helpotti se, että olen myös työskennellyt opintojen ohella, joten sain ihan ok äitiyspäivärahaa (jos saa pelkkää opintotukea, niin onhan se päiväraha aikasen pieni...) . Ja lisäks on tietty tuon miehen tulot.

Joten mä en näe siinä mitään kummallista että hankkiutuu raskaaks kesken opintojen (meilläkin siis kumpikin tapaus on ollut ihan suunniteltuja ja toivottuja). Onnea vaan yritykseen!

 

Älkää tehkö lapsia ellei teillä ole paljon rahaa!!!!!!
Lapset kärsivät. Itse olen varakas 3kymppinen kotiäiti. Mieheni tienaa tod. hyvin ja olemme niiiin onnellisia! Romantiikka kukoistaa!

 

\

Älkää tehkö lapsia ellei teillä ole paljon rahaa!!!!!!
Lapset kärsivät. Itse olen varakas 3kymppinen kotiäiti. Mieheni tienaa tod. hyvin ja olemme niiiin onnellisia! Romantiikka kukoistaa!

mie taidan olla hieman erimeltä. me ei olla rikkaita mutta kyllä meilläkin romantiikka pelaa ja poik aon oikein iloinen ja tyytyväinen vauva.

itse kirjoitin itseni ylioppilaaksi keväällä 04 ja sain pojan 07/04 nyt pidän kahden vuoden paussin ja minulla on opiskelupaikka tiedossa joten aloitan syksyllä 2006.poikakin on silloin 2 vuotias ja voi mennä päiväkotiin

 

Ei raha tee onnelliseksi, mutta helpottaa, jos sitä on jonkun verran.

Itse sain esikoisen opiskeluaikana. Päiväraha jäi minimiin, kun olin silloisen edellisen valmistuneen verotuksen aikana ollut ulkomailla töissä ja tuloja ei huomioitu. (Jos opiskelee, niin kuuden kuukauden sääntöä ei Kelassa huomioida.) Meille tuli paljon riitoja rahasta, kun en itse voinut maksaa juuri mitään. Minäkin olin tottunut elelemään vähän leveämmin, kun olin koko opiskeluajan kaikki kesät töissä ja tein vielä opiskelun aikan hommia. (Mutta Kela on Kela ja noita tuloja ei em. syistä huomioitu ollenkaan.)

Nyt odotan toista ja ehdin valmistua ennen joulua. Aloitin työt heti vanhempainloman jälkeen ja olen ehtinyt olla töissä vuoden verran, joten nyt päiväraha on ihan kelvollinen, kun ehdin valmistua ja Kela laskee päivärahan kuuden kuukauden säännön mukaan. Luulen, että nyt on vähän helpompaa, kun 'voin elättää itseni', mihin olen tottunut.

Minun mielestäni on kyllä ok, jos mies käy työssä ja tienaa, mutta ainakaan meillä tuo ei toiminut ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt. Eli sain kuunnella syyllistystä siitä, etten tienaa juuri mitään. (Unelmamaailmassa tällaista syyllistystä ei tietenkään tarvitse kuunnella.)

 

Tervehdys!

Minä opiskelen Helsingin yliopistossa (pääaine folkloristiikka) ja aloitin syksyllä 2003 juurikin ollessani 23v. ja esikoispoika oli silloin vähän päälle vuoden. Nyt syntyy ennen vappua toinen ja ensi vuosi menee mammalomalla (aion tosin tehdä pari tenttiä ja esseetä silloinkin). Kun tämä kakkonen syntyy niin plakkarissa pitäisi olla sellainen 90ov eli tiukkaa tahtia olen pitänyt, kun on tosiaan vasta toinen opiskeluvuosi menossa - arvosanat on kyllä olleet erinomaisia, joten ei se tahti ole haitannut (sanoo hän itsetyytyväisyyttä hehkuen ja kaiken viimevuotisen stressin unohtaneena :saint: ). Kaikkiaan uskon valmistuvani maisteriksi 5 tai 6 vuodessa mammaloma mukaan lukien, joten selviän nopeammin kuin moni lapseton.

Minulla on ihanteellinen tilanne sillä armas aviosiippani on tähän asti myös ollut opiskelija (nyt päättötyötä vaille ja siirtynyt täyspäiväisesti töihin) joten joustoa on löytynyt sieltä. Ja lisäksi anoppi on eläkkeellä ja omalla äidilläkin mahdollisuus auttaa välillä, joten poika on ollut kotihoidossa. Tämä on järjestynyt tekemällä paljon kirjatenttejä ja lisäksi sivuaineopintoja avoimessa niin on osa opiskeluista sijoittunut ilta/ viikonloppuaikaan, kun mies on kotona. Vähemmänkin ihanteellisessa tilanteessa olevan kohdallakin uskon kyllä, että kaikkiaan opiskelun ja lastenhoidon yhdistäminen on helpompaa kuin työn ja lastenhoidon ja tuota jälkimmäistähän jengi tekee koko ajan. Esim. jos olet laittamassa muksun päivähoitoon heti mammaloman jälkeen niin varmasti jää hoitopäivät lyhyemmiksi kuin työssäkäyvän lapsilla. Ja töissä aikataulun suunnittelee työnantaja - opiskellessa sinä itse.

Toimeentulohan on opiskelijalla tunnetusti niukka mutta ei se ole meillä tahtia haitannut silloinkaan, kun myös mies vielä opiskeli täyspäiväisesti. Kyllä meillä on riittänyt rahaa kaikkeen tarpeelliseen ja usein vielä tarpeettomaankin - kun oppii tulemaan toimeen vähällä niin ei tarvitse tuntea jäävänsä paitsi mistään. Sitäpaitsi pienten lasten kanssa iso kämppä ynnä muu sellainen ei todellakaan ole vielä välttämätöntä ja alle kouluikäinen kuluttaa muutenkin todella vähän - kaikkea kun ei tarvitse ostaa ainakaan uutena.

Ryhdy siis ihmeessä opiskelemaan ja tehtailemaan lapsia. Minä ainakin ennemmin teen lapset nuorena ja opiskelen heidän ollessaan pieniä ja olen enemmän heidän kanssaan ja tienaan sitten enemmän ja omaan mieleiseni koulutuksen ja kenties sitä vastaavan työnkin, kun muksut on isompia ja perheen kulut kasvaa.

Lisäksi kuljen toisesta kaupungista ja tunnin junamatkat käytän lukemiseen ynnä muihin opiskelujuttuihin. En osaa sanoa muiden tiedekuntien tai laitosten meiningeistä enkä juuri omanikaan sillä jouston olen järjestänyt omalta puolelta enkä ole sitä yliopiston puolelta kaivannutkaan. Mitään ekstra tukea ei tietääkseni perheellisellekään heru mutta enpä ole sellaistakaan kaivannut Täällä subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja ilmaisen koulutuksen sekä kattavan sosiaaliturvan maassa kyllä opiskelu ja lastenteko onnistuu. Tarvitkoon moiseen "paljon rahaa" kuka haluaa - minä ja onnellinen perheeni olemme eri mieltä.

 

Kiva kuulla positiivisia asioita opiskelusta ja lasten hankkimisesta!!
Itse olen kerennyt olemaan jo vuoden töissä joten säästöjäkin on jonkin verran. Mieheni on myös töissä. Hän on tukenut minua koko ajan ja kehoittanut opiskelemaan. Onneksi!! Häntä kun ei opiskelu kiinnosta, joten ehkä hän toivoo minun opiskelevan hänenkin edestään.
Toivottavasti pian tärppää molemmilla saroilla, vauva ilmoittaisi tulostaan ja opiskelupaikka löytyisi.
Olen kuullut, että joissakin yliopistoissa opiskelijajärjestöt järjestävät lastenhoitoa. Onko kokemuksia?

 

Moikka! Mulla oli koulua takana n. 1,5 v kun tulin raskaaksi, pystyin opiskelemaan lähestulkoon laskettuunaikaan asti, joten koulua oli käytynä n.2,5v kun jäin äitiyslomalle. Nyt mulla on juuri äitiysloma loppunut ja helmikuussa palaan takaisin koulun penkille, opiskelua vielä jäljellä n.1,5v,musta oli ihana jäädä pienelle "lomalle"koulusta, nyt on saanut uutta puhtia koulun jatkamiseen.Äippälomalla olen suorittanut rästejä sekä ahkeroinut opinnäytetyön parissa. Monet luokkalaiseni olivat sitä mieltä, että tekevät lapsen vasta valmistuttuaan, mutta musta on hyvä, että kun valmistun voin jäädä tuoreilla tiedoilla töihin, eikä siinä vaiheessa kun valmistuu jäädä äitiyslomalle(siis tämä vaan mun mielipiteeni)Hyvin ollaan toimeen tultu vaikka minimi äippärahaa sainkin (nyt tekisin toisin, heti kun tietäisin olevani raskaana menisin puoleksi vuodeksi opiskelun ohessa töihin) sillä se nostattaa äitiyspäivärahaa ihan todella paljon!

Stemppiä yritykseen ja toivottavasti tärppää pian!!!

 

Olen kuullut, että joissakin yliopistoissa opiskelijajärjestöt järjestävät lastenhoitoa. Onko kokemuksia?
[/quote]

Helsingin yliopistossa ainakin toimii jossainpäin keskustakampusta lapsiparkki kertamaksulla. Pitää ilmoittaa etukäteen, että lapsi on tulossa silloin ja silloin ja aika on muistaakseni max 3 tuntia kerrallaan (eli kerkeää käydä luennolla tms.). Hintaa en muista, kun itse en ole käyttänyt, kun kuljen tunnin matkan Helsinkiin junalla luennoille, joten olisi hankalaa. Jos asuisin lähempänä kampusta varmaankin käyttäisin parkkia. Olen ymmärtänyt, että on pidetty palvelu.

 

\

Älkää tehkö lapsia ellei teillä ole paljon rahaa!!!!!!
Lapset kärsivät. Itse olen varakas 3kymppinen kotiäiti. Mieheni tienaa tod. hyvin ja olemme niiiin onnellisia! Romantiikka kukoistaa!

entäs sinun itsetunto? Omaa itsetuntoa ei hivelisi elellä tulottomana toisen rahoilla.

 

mäkin ehdotan et kaivat ne pillerit esiin. ymmärtäisin jos sulla olis jo ikää, mut oot viel tosi nuori. mä oon nyt 27 ja sain tytön toukokuussa ja opiskelut viivästy vuodella. mun opinahjo sijaitsee 350km pohjoseen eli tarkoittaa sitä et joudun jättää tytön kotiin miehen kanssa jos sinne täytyy ja kun täytyy mennä ainakin muutamiks päiviks. ykskin yö ilman neitii kuulostaa jo kamalalle. miehen olenkin tottunut jättää kotiin aina viikoiks kun olen opiskelupaikkakunnalla.
aloita ensin opiskelut ja sit kun ne on hyvällä mallilla ja ikääkin tullu muutama vuos - niin sit se ei oo mikään suurijuttu kun opinnot on mallillaan. ei perheelämää voi lapsen kanssa elää niin et toinen vanhemmist joutuu oleen kokoajan erossa - se ei oo reiluu ja se on myös rankkaa kaikille. helpompaa on ja ememmän nauttii kun ei opiskelut paina mieltä et pitäs sitä päättötyötä väsätä, mut ku lapsen kanssa on niin kiva vaan olla ja touhuta muuta. ja sit sitä vaan ollaan ja touhutaan ja aika kuluu.

 

en osaa tohon vastata miten lapset ja opiskelu yhdessä onnistuu, mut sen verran voin sanoa et ite kuljen lähes päivittäin 110 km toiselle paikkakunnalle opiskelemaan junalla. hieman kallistahan se on, mut kyllä ton matkan pystyy kulkemaan. aikaa menee yhteensä kolme tuntia päivässä. meillä tässä myös odotetaan tärppiä lapsen suhteen ja opiskeluja on jäljellä 2,5 vuotta...mua ei ainakaan yhtään epäilytä lapsen hankkiminen!mut opiskelupaikkakunnalle en kyllä pystyisi viikoiksi muuttamaan.

 

Sitä jos voiskin itse suunnitella mutta lapsia ei voi tehdä sillon ku niitä haluaa vaan niitä annetaan jos annetaan ja sillon ku annetaan....

Mun mielestä mikään aika ei ooo huono lapsille tulla. Pitää vain olla oikea arvojärjestys. Mä oon köyhästä perheestä. Meillä ei ollut varaa käydä esim. koulun järjestämillä laskettelureissuilla tai ostaa uusia vaatteita kuin parit vuodessa, lukio aikana tienasin itse rahat lukiokirjoihin ja esim. ajokorttiin kun kotoa siihen ei olisi voitu antaa avustusta. Harrastukset piti valita niin ettei niihin mennyt paljoa rahaa, esim. juoksu, lukeminen jne. Opin tekemään töitä ja ymmärtämään rahan arvon ja sen mistä onni tulee. Onnellisimmat hetket on aina perheen kanssa vietetyt yhteiset hetket. Kuitenkaan en koe eläneeni onnetonta lapsuutta ja nuoruutta. Suurin rikkaus minulle on ollut sisarukset ja vanhemmat. Suhteet vanhempiin ja sisaruksiin on todella hyvät. Mahtavinta oli pyöräillä koulusta kotiin ja arvuutellla naapurintytön kanssa tuleeko tuoreen pullan tai leivän tuoksu heiltä vai meiltä...

Olen itse 24 v. Odotan esikoistani ja opinnot ovat kesken. Olen opiskellut yliopistossa nyt 4 vuotta. Vielä on pari vuotta edessä, mutta kun elämäni mies löytyi en hetkeäkään epäillyt etteikö lapsi jo saisi tulla. Tiedän useamman opiskelijan yliopistolla joilla on jo lapsi tai lapsia ja hyvin ovat onnistuneet yhdistämään perheen ja opiskelun. Yliopisto on hyvin joustava paikka. Opinnoistani voin paljon tehdä etäopintoina jne.

Elän luottavaisin mielin. Jos taivaan linnuista pidetään huolta niin kyllä minusta ja perheestänikin. Yllättäviä tilanteita voi tulla vastaan vaikka olisi kuin hyvin valmistautunut. Mies voi esim. jäädä rahakkaastakin työstä työttömäksi juuri kun se ensimmäinen lapsi on syntynyt. Tai toinen voi sairastua todella pahasti, vaikka halvaantua loppuelämäksi. Kaikkihan on mahdollista. Minä elän tätä päivää, nautin tästä ensimmäisestä raskaudesta, enkä anna tulevaisuuden vaivata liikaa. Koskaanhan ei tiedä milloin on aika lähteä täältä lopullisesti pois. Minä elän nyt.