Tämähän vaikuttaa melko kivalta pinkalta mulle! Täytin keväällä 30 vuotta ja mieheni on 33. Meillä on yksi tytär 1v3kk. Miehelläni on oikeastaan yhtä kova halu saada lisää lapsia kuin minullakin ja vähän väliä aina osin leikillään ehdottaakin, että tehdään lisää noita - etenkin kun tyttö on ollut erityisen suloisena tai iloisella tuulella.
Tilanne on kumminkin aika hankala juuri nyt. Mieheni lähti opiskelemaan uutta ammattia itselleen ja mulla itsellänikin on valmistuminen vielä vähän vaiheessa ja asuntolainaakin kumminkin on maksettavana. Esikoinen tuli maailmaan nimittäin hieman hankalalla hetkellä, suunnittelematta, mutta on kyllä mitä ihanin, mahtavin ja upein asia tässä elämässä, eikä "vahinko" olisi voinut olla mieluisampi :heart:
Mä teen siis nykyisessä työpaikassani lopputyötä, jota aloitin jo ennen tyttären syntymää ja se jäi sitten kesken sattuneesta syystä (kun piti synnyttämään lähteä

). Nyt olen palannut äitiyslomalta takaisin lopputyön pariin ja muutama tentti olisi myös suoritettavana, jotta voisin valmistua. Onneksi siis minulle kuitenkin maksetaan ihan kohtuullista palkkaa, että selvitään miehen kanssa noista lainamaksuista (on meillä sitten vähän säästöjä myös pahan päivän varalle). Työni on kuitenkin määräaikainen eikä jatkosta valmistumisen jälkeen ole vielä varmuutta, vaikkakin työnantajani suhtautui oikein positiivisesti tuohon äitiysasiaan ja määräaikaista sopimustani jatkettiin aina tarpeen mukaan. Nyt siis olisi tuo valmistuminen ja työn varmistaminen etusijalla ja ehkä olisi hyvä, että mieskin ehtisi myös valmistumeen ennen seuraavan lapsen syntymää. (miehen suunniteltu valmistuminen olisi ensi keväänä 2008 ja itsellä toivon mukaan tän vuoden puolella lokakuun loppuun mennessä) Eli siis kun saa tähän tilanteeseen vähän selvyyttä, niin sitten vasta voisi mielestäni alkaa yrittää. Jos siis esim mulla varmistuu vakipaikka valmistumisen jälkeen niin siitä ehkä puoli vuotta niin yritys saa mun puolestani alkaa. Näillä näkymin siis keväällä 2008. Ehtisin siis ainakin sen reilun vuoden opetella varsinaista työtäni, enne kuin olisi taas äitiyslomalle jääminen ajankohtaista (tietysti ehkä kauemminkin, kun eihän siitä tärppäämisestä tiedä, jos ollenkaan??)
No tulipas aiva mielettömän pitkä sepustus, mutta tämä siis on meidän tilanne. Onpa ihana kumminkin kun on tuo yksi lapsi jo, josta nauttia etenkin kun nyt joutuu vähän jarruttelemaan.<br><br>