Toggle sidebar

=)Vauvahaaveet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hanne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Moikka haaveilijat pitkästä aikaa :)

Aikalisällä ollaan edelleen näistä vauvajutuista, mutta tulin taas kurkkimaan mitä tänne kuuluu. Näyttää kovasti tää ketju hiljentyneen :/

Kesäheinä kävi piipahtamassa ketjussa ja plussasi melkein heti. Uusille tulokkaille tää ketju taitaakin tuoda onnea, meille vanhoille sitten taas.... No joo. Mut joka tapauksessa Kesäheinälle paljon onnea =)

Olen pikkuhiljaa alkanut julkistamaan tilannettamme, ettei lapsia meille välttämättä koskaan tule. Anopille ja muutamille kavereille olen kertonut. Ihan siksi, että haluan välttää ne inhottavat ""koskas teille vauva tulee""-kyselyt. Aina sopivan tilanteen tullen olen kertonut asian laidan. Anopin suhteen en vaan ole oikein varma, ymmärsikö hän mitä sanoin. Kun suhtautui jotenkin kumman välinpitämättömästi asiaan. Ihan kun olisin kertonut, etten ole jaksanut siivota tai jotain muuta ihan arkipäiväistä. Vai oliko hän sitten niin häkellyksissä asiasta, ettei osannut mitään sanoa. Mutta kerroin varulta asian toiseenkin kertaan myöhemmin, samanlainen reaktio taas. Ärsyttävää, olis nyt edes jonkinmoista myötätuntoa tullut, mutta että ""ei se haittaa""!! Mulle nyt on ihan sama, haittaako anoppia meidän lapsettomuus vai ei, mut mua haittaa! Häkellyin kyllä itsekin moisesta vastauksesta, etten älynnyt kysyä, tajusiko OIKEASTI hän mitä sanoin.
Puuh, sainpas purettua paineita ;)

Mitäpä tänne muille ketjulaisille kuuluu?

Oikein aurinkoisia kevätpäiviä toivottelen teille ja niitä plussasäteitä nyt kovasti!

Käyn taas joskus täällä moikkaamassa.

Karpalo
 
Hei kanssaellit!

Kevääseen ollaan taas ehditty. Minäkin olen ketjua silmäillyt, mutta hiljaista on tosiaan ollut... Mukava lukea muitakin kuin ""nosto""-viestejä välillä. :)

Itse olen nyt lekurilla vieraillut; verta on pullotettu, virtsa tutkittu, sukupuolitaudit kartoitettu ja papa otettu. Kaikissa testeissä huippuarvoja, eikä poikkeavuuksia, papan tulos tulee tänään. En usko siinäkään mitään ihmeellistä olevan. Keltarauhashormoneja aloittelen papa-tuloksen varmistuttua. Sitten alkaa taas ihmettely- tasottuuko kierrot, tapahtuuko ovulaatio... Jos mitään toivottua ei tapahdu (ovulaatio, raskaus), tutkitaan hormonit toden teolla. Odotellaan taas.....

Mukava kuulla Karpalo sinusta, vaikkakin olisin toivonut viestisi olevan aurinkoisempi... Voimia kovasti, mitä siellä onkaan meneillään! Onko sinulla todellinen syy puhua jo lapsettomuudesta? Tiedän toki pitkästä ajasta kun lasta olette yrittäneet, mutta onko diagnosoitu jotain uutta? Olisi ""kiva"" kuulla enempi... vaikka s-postia...? Mutta kovasti voimia!!! En osaa tuota anoppisi reaktiota mitenkään kommentoida. Järkyttävä suhtautuminen! Onko niin, että hänellä kuitenkin jo on lapsenlapsia? Oli miten oli, niin me ihmiset osaamme toisinaan olla niin ajattelemattomia ja sillä toisiamme loukata ja satuttaa! Toivottavasti anoppisi havahtui itsekin kommenttiinsa ja ottaa vielä asian pehmeämmin puheeksi...

Tämän tyttösen pitää nyt alkaa pakertaa koulutehtäviä kasaan! Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Kirjoitellaanhan taas!!!

Maria
 
Moi!

Olipa kiva kuulla Mariastakin pitkästä aikaa :) Hyvä että sulla on ollut kaikki kunnossa tutkimuksissa ja vihdoin menit lääkärille. Nyt vaan toivotaan, että tärppäisi.

Ei meillä mitään sen kummempaa ole, gynelle odottelen aikaa (hirveät jonot, soittavat sitten lääkäriasemalta kun saan ajan) ihan papa-kokeen merkeissä. Viimeks kun oli II-luokkaa, niin pitää nyt sitten kontrolloida. PCO:han mua vaivaa, raskaaksi en ole tullut clomeilla, en ovistikkujen avulla, en joka toinen päivä-tahdilla, en greippimehulla, en vitamiineilla, en millään. Voi hyvinkin olla miehessäkin vikaa, mutta ei ole käynyt simppatestissä. Emme näe siinä järkeä, koska emme isompiin hoitoihin halua lähteä. Kun ei Clomeilla onnistunut, niin ei sitten. Jätettiin asia herran haltuun, vauva tulee jos tulee. En vaan kertakaikkiaan jaksa alkaa omistamaan elämääni lapsettomuushoidoille, mieluummin kohdistan energiani harrastuksiini yms. Mulla on kuitenkin elämän perusasiat kunnossa, hyvä parisuhde jne. Pystyn kyllä olemaan näistäkin asioista onnellinen, vaikkei meille lasta tulisikaan. Ja haaveita on mulla muitakin.... ;)

Anopilla ei ole lapsenlapsia, miehelläni ei ole kuin pikkusisaruksia ja kaipa ne odotukset sitten ovat meihin kohdistuneet kun ollaan vanhimmat ja naimisissakin vielä! En vaan sit tiedä, että ymmärsikö se anoppi ihan tosissaan mitä sille sanoin. Kun en sitä sille sanonut, että ollaan jo pitkälle toista vuotta oltu ilman ehkäisyä. Sen sanoin, että olen hormoneitakin syönyt, mutta ei onnistunut niilläkään. Vai onko tuommoiseen uutiseen vaan niin vaikea keksiä mitään sanottavaa? Tarttis varmaan jossain vaiheessa vielä vääntää rautalangasta tai jotain, kun otti asian niinkuin se olisi ihan pikkujuttu. Mulle tää on kuitenkin tosi arka paikka.

Ääh, ei jaksa enää jauhaa asiasta. Siivottiin miehen kanssa äsken ja nyt on ihana olo kun on puhdasta! Kyllä meillä olikin mitä siivota...

Mutta nytpä taidan mennä laittamaan ruokaa, alkaa olla jo nälkä.

Palaillaan taas joskus astialle =)

Karpalo


P.S. Maria, mä yritän saada aikaiseksi laittaa sulle säpoa jossain vaiheessa :)
 
Aajalle peukkuja masuasukiltakin :)

Täällä menossa rv 23+ eli yli puolen välin jo. Silti ei meinaa vieläkään tätä uskoa todeksi ja alkaa varustautumaan vauvan tuloon...
 
Huti meni.... kp 1 nyt niin kuin pitikin, tai siis ei pitänyt. Mulla oli karmeat oviskivut kp 14. Mahasta juili ja nipisteli niin kovaa että ei tarvinnut miettiä mitä tapahtuu. Paitsi etten ollut kierrosta siinä vaiheessa perillä yhtään. Ovistikkuilua en ees muistanu saatikka et ois muistanu ovisajan olevan lähellä. Sekstailutkin jäi alkukierrosta tuohon kp 14:n hommailuun, sen jälkeen sitten tahti kiihty vaan eihän siitä periaattees hyötyä sillon enää oo.... PLÄÄH..

Olin töissä ko huomasin et menkat alkaneet.. Kyllä piti kerätä voimia et pysty astumaan vessasta ulos ja jatkamaan töitä. Se toivo kun kyti vaikka tuntui että siellä massussa ei ketään oo. En minä tiedä tosin tuntisinko jos siellä joku olis mutta...! Tuntuu taas niin vaikealta selvitä tästä.. menee varmaan muutama päivä ettei enää itketä. Töissä näkee kyllä lapsia melkein joka päivä, eikä nyt olis kyllä yhtään väliks. Mutta kyllä tämä tästä...

Käyn minä täällä joka päivä katsomassa onko kukaan kirjoitellut mitään, mutta mutta.... ei oikein jaksa enää intoilla pitkin kiertoa tänne mitään kun tämä on tätä yhtä ja samaa pettymistä vaan. Joskus tuntuu että alkuvaiheen keskenmenokin olis jotain, tietäisi että raskautuminen on kuitenkin tapahtunut... Toisaalta sitten taas tuntuu että jos kuitenkin nyt pettymykset ja itkut itkis vain menkkojen alkamisen takia.. Sekavaa tekstiä eikö? Sekava on olokin.. ja itkuinen ja kärttyinen ja kaikkea!!!!

Olen alkanut jo miettiä että kesällä, viimeistään alkusyksystä jos ei ole tärpännyt voisi käydä kyselemässä neuvolassa jatkosta. En kyllä yhtään tiedä mitä tutkimuksia omalla paikkakunnalla tehdään. Osaisko yhtään kukaan kertoo? Terveyskeskuksessa / aluesairaalassa siis? Pakko tässä on kohta alkaa jotain keksiä, että mä saisin mielenrauhan. Missä vika, mussa vai miehessä vai pelkkää huonoa tuuria.... *huokaus*

Mutta.. onneksi on työ. Sain taas kuulla että mua ei olla pistämässä ulos ja saan jatkaa edelleen, Luojan kiitos! On mielekäs työ ja mä olen päässyt näyttämään kynteni ja muhun luotetaan. Se tuntuu hyvältä muuten. Jospa se poikisi vielä joskus vakituisenkin työn...

Mutta nyt mä käperryn taas hetkes huovan alle itkemään...
 
Iso lohdutushalaus Aajalle minultakin *halaa,rutistaa ja ojentaa nenäliinaa*

Fiilikset on täällä ihan samat, käväisen silloin tällöin (viime aikoina vähän harvemmin) kurkkaamassa josko joku kirjoittelisi, mutta itseltä ei oikein mitään irtoa. :(

Iso askel itselle oli jo myöntää että tosissamme yritetään, pelkän tjottailun sijaan, mutta silti edelleen ahdistaa ajatus kalenterin ja kellon kanssa sekstailusta, ovistikuista yms. nyt sitten puhumattakaan.
Useamman kerran olen ehtinyt jo pohtia että haluanko minä sitä vauvaa kuitenkaan ""ihan oikeasti"", kun ei kuitenkaan ole valmis tekemään ihan mitä tahansa sen eteen.
Toisaalta tämä ainainen pettyminen on saanut aikaan sen että kaikkessa yrittää nähdä se ""hyvä kun ei vielä ole lapsia""-puolen ja sulkee mielestään sen että se toive voisi täyttyä ihan milloin tahansa.
Pettymykseen varautuu jo niin sokeasti, että unohtaa toivoa ja jännäillä.

Ovis taisi jättää mut väliin tälläkin kertaa tai ainakaan mitään megaoireita ei tässä kierrossa vielä ole ilmaantunut. (Niin oishan sitä saanut tikuttaakin..)
Kävin työterveyslääkärillä viime viikolla ja sain taas uuden kuurin lääkettä jota ei (yllätys, yllätys!!) suositella raskauden aikana. Silloin ei edes riittänyt intoa kysyä oisko tuolle lääkkeelle sopivampaa vaihtoehtoa kun alkaa olla muutenkin vaihtoehdot vähissä. :(
Täytyy vain lopettaa tuo kuuri kesken, jos niin onnellisesti sattuisi käymään, että onnistuisi raskautumaan. Sekin on niin Iso Jos ettei jaksa edes pohtia.

Sorry Aaja, etten osaa vastata noihin kysymyksiisi tutkimuksista.
Olen aina käynyt gyneasioissa yksityisellä lääkäriasemalla. Meillä kun tuo työterveyslääkäri on mies ja muiden lääkäreiden vastaanotolle en kiireettömissä asioissa pääse. No, ehkä kuitenkaan se varsinainen kynnyskysymys ei ole se että lääkäri on mies, onhan niitä hyviä miesgynejäkin, mutta tunnen oloni varmemmaksi käydessäni tutummalla yksityisellä naisgynellä. Harmi vain että se maksaa melkein maltaita.
Tutkimuksiin olisimme jo pääseet viime kesänä reilun vuoden ehkäisyttömän elämän jälkeen. Tuolloin en vielä kokenut tarvitsevani sen ihmeemmin tutkimuksia, enkä sitten tiedä mitä olisi ollut vuorossa ja missä.
Mun käsittääkseni yksityinen lääkärikin voi ohjata tutkimuksiin julkiselle puolelle (toimi ainakin toisen alan lääkärin kohdalla).

Mutta tsemppiä Aaja! Koeta jaksaa nousta tuosta suosta. *ojentaa kättä*
Jos oisit sitten jo viikon päästä kovalla maalla nostelemassa minua... ;)


-Meri-
 
Tulinpas täällä pyöröhtää.
Viime kesänä täällä kirjoittelin ja pienestä kääröstä, toisesta meille haaveilin. Ja nyt menossa jo rv33+1, että pian se nyytti saapuu.
Hieman jänskättää miten tuo esikoinen 1v5kk suhtautuu tulokkaaseen, mutta eiköhän se kivasti mene.

Aurikoista kevättä ja plussa säteitä.
 
Ajattelin tulla kirjoittamaan jotain vaikka tää ketju on kyllä aika hiljainen nykyään. En ole itsekään enää käynyt edes pitkään aikaan kurkkaamaan teidän kuulumisia.

Poitsu sen kun kasvaa ja kehittyy. Ihana äidin oma kulta. <3 Kiirettä pitää kun yritän saada opiskelut loppuun ja samalla olen tehnyt satunnaisia työvuoroja. Töitäkin olen ens syksyksi hakemassa ja poika menee päiväkotiin. Omasta kodistakin haaveillaan. Pikku2:sta haaveillaan varmaan vasta joskus ensi talvena, vaikka mies potee kovaa vauvakuumetta. Mä taas oon aika tyytyväinen elämään näin, yhden lapsen äitinä. Aika huvittavaa että nyt se onkin mies joka on se jolla on enemmän vauvakuumetta. ;) Mulla on nyt nää työasiat enempi mielessä kun toinen lapsi. Ja onhan meidän poitsu vielä niin pieni..

Kerrohan Chloe kuulumisia täällä välillä, olen pahoillani kun en ole sanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Aika vähän kerkeän koneella pyöriä muuta kun kouluasioissa.

Toivon kaikkea hyvää ja plussatuulia++++++++++++++++
 
Pitkästä aikaa myöskin....

Tänne ei uutta kuulu. Vauvat kovasti mielessä ja oma nyytti toiveissa. Keltarauhashormoneja sain, mutten ole vielä hakenut. Liikuntaa ja opiskelua.

Mitä muille???
 
Nostan, en olekaan moneen päivään / viikkoon käynyt ees kurkkaamassa..

Reilun viikon päästä taas jännäillään, nyt kylvettiin siemeniäkin enemmän ko aikoihin. Ovistestiä en ees muistanut joten ei harmainta hajua mistään...

Töissä kauhee kiirehässäkkä, laihiskin jämähti kun sairastuin enkä nyt ole edes jaksanut lähteä lenkille. Nolottaa ja ottaa päähän...

Tämmöstä siis tänne.
 
Että ei mulla muuta kun kp 1, jälleen kerran PRKL! Jäi kierto taas 26 päivään ellen nyt väärässä ole... En ole edes katsonut kalenteria. Joten... mulla alkaa olla mitta täys.. Katsotaan mutta taustailen tältä palstalta yhä enemmän ja enemmän.... Vissiin käyn aina kuukauden välein ilmoittamassa että ""kp 1, taas...."" ;o(
 
Heippa!

Pikkulinnut lauloivat että mua oli täällä kaipailtu ;)

Mulla on nyt vauvahaaveet jääneet oikeastaan ihan kokonaan taakse. Ei ole tullut vauva-juttuja mietittyä enää pitkiin aikoihin, joten tosi harvoin enää käyn täällä edes lukemassa.
Harrastukset ovat vieneet niin mennessään, että tulee niihin liittyvillä webbisivuilla ja foorumeilla enemmänkin pyörittyä.

Keskitymme mieheni kanssa jatkossakin ihan muihin juttuihin, kuin raskaaksi tulemiseen. Siispä aika harvakseen mua täällä enää tapaa.

Aajalle menkkapahoittelut, toivottavasti sun onnesi vielä kääntyy. Tiedän kyllä tunteen, been there... *halaus*

Ei muuta kuin oikein aurinkoista ja mukavaa kevättä kaikille! Niin ja sitä plussaonnea sitä tarvitseville!


T. Karpalo =)

 
Hei, mietin tässä että pääsisikö teidän ketjuun? Olen lueskellut ketjuja jo vuoden 2005 alusta aina välistä ja joskus tuntuu, että joka päivä pitää käydä katsomassa kuulumisia!(Karpalon ainakin muistan ketjusta) Varsinkin tahkoojien ketjua, kun he ovat niin aktiivisia. =) Itse en varmaan joka päivä kirjoittele, mutta välillä olisi kiva jakaa kuulumisia.
Olen siis 31v ja avomieheni hieman vanhempi. Pillerit jätin kesäkuussa -04 ja menkat alkoivat marraskuussa -04. Ilmeisesti 16v. pillereiden syönti ei aivan heti poistunut elimistöstä?! Eli voisi sanoa, että vuodesta -05 ei olla käytetty kuin nelisen kuukautta varmoja päiviä. Ja eipä ole natsannut! :( Gynellä kävin viime keväänä ja sanoi, että jos vuoden päästä ei ole tärpännyt kolmen päivän välein menetelmällä niin sitten aletaan tutkimaan syytä. Minulla on myös lievä endo, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa asiaan, JOS ei sitten ole kasvanut! Mutta olen huono käymään lääkäreillä ja ajattelin siirtää syksyyn! Emme ole edes varmoja haluammeko isompiin tutkimiuksiin, jos niikseen menee..
Nyt olisi taas menossa Kp15 vai 16/30-31 joten lakanoiden väliin pitäisi innostua.( Ikävä kyllä on myönnettävä, että halut on alkanut hiipua vauvanteko prosessin myötä ei tod. ole kolmen päivän reseptiä noudatettu! =) ) Olen kova stressaamaan ja sehän ei ole hyvästä!!
Mutta oikein kovasti niitä plussatuulia meille kaikille vauvahaaveilijoille!!
 
Päätinpä kirjoittaa taas pitkästä aikaa kuulumisia.
Johan tuosta on puol vuotta kerinnyt vierähtää kun viimeksi kirjoittelin.
Silloinhan oli meillä se tilanne että vauvahaaveet jätetään toistaiseksi unholaan. Nyt sit on taas ollut yritystä parin kuukauden ajan eikä tuo näytä edelleenkään tarppäävän. Katsotaan nyt tapahtuuko tässä mitään muutamaan kuukauteen. Ja jos vauvaa ei ala kuulua, niin sitten ollaan ajateltu loppu vuodesta mennä lääkäriin.

Kuitenkaan en mitään stressiä ota tämän asian kanssa, puol vuotta sitten stressasin ihan liikaa tämän asian suhteen ja tuntui etten huomio ukkoa enää ollenkaan.
Vaikka vaikeaahan se on, etenkin kun näkee kaupungilla raskaana olevia naisia tai pikkuisia vauvoja kaupassa.

Olisi kiva välillä kuulla mitä muille kuuluu, vaikka vauva-asiat eivät olisikaan nyt päällimmäisenä.

Kaikille ihanaa kevättä ja kesän alkua!

-Wilma-
 
Minäkin olen välillä vanhaa porukkaa kaipaillut... Olihan meillä joskus vilkkaat keskustelut täällä.

Minua on alettu nyt hiljalleen tutkia. Aloittelen kohta toista kiertoa Teroluteja, tosin en usko niiden auttavan raskautumistani... Ensimmäinen Terolut-kierto oli kuitenkin ihan positiivinen kokemus; tunsin, että elimistössäni tapahtui jotain. Oletetun ovulaation jälkeen rinnat kipeni ja vatsaa juili. Minä onneton menin tietysti testiä jo tekemään kun menkat oli viikon myöhässä. Negaahan se näytti, mitäs muutakaan. Menkat alkoi pari päivää testin jälkeen, kierron pituudeksi sain 34, mikä on huippuhyvä juttu todella pitkien kiertojen jälkeen. Nyt taas tarmokkaasti kohta uutta kiertoa. Syön vielä pari kiertoa noita ""teroja"" ja sitten seuranta.

Olen siis ap. ketjulaisia, ikää pian 23, haikaran tuloa odoteltu jo pari vuotta.

Uusia ketjulaisia myös mukaan!!!!

:) Maria
 
Tunkeudun uutena ketjuunne:) Taustalta oon jo jonkin aikaa seuraillut. Mietityttää että miten voi olla stressaamatta, jos on oikeen kova vauvakuume ja tietää, ettei sais stressata!!! Ollaan miehen kans ihan alottelijoita täs hommassa, joten vielä ei ole stressattavaakaan. Jotenkin vaan kokoajan alitajuisesti miettii asiaa.

Olisko jollain tietoa miten perintötekijät vaikuttaa raskautumiseen? Eli jos omalla äidillä on ollut aikoinaan vaikea raskautua voiko se jotenkin periytyä? Oon koittanu ettii mut en oo mistää löytäny tietoo.
 
Hyvä SUOMI!!! Hallelujaa!! :)
En ole kyllä koskaan kuullut , että raskautuminen olisi perinnöllistä..mutta enpä mene vannomaan.
Täällä meni tämä kierto plörinäksi, ei vaan innostanut sänkypuuhat oikeina päivinä enkä halua siitä ""enenpää"" pakkopullaa! Eli jospa tämän kesän tässä yrittäisi taas rennommin ja syksyllä pitäs sit varmaan tehdä jotain!?
Kauanko teillä muilla on ollut vauvahaaveita? Itselläni siis vuodesta -05 lähtien välillä enemmän välilä vähemmän. (välillä vähemmän on varmaan elimistön oma puollustus mekanismi ;) )
Hyvää alkanutta viikkoa haaveilijoille!!
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
5K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa