vauva suostuu

[vain äidille]

Heippa!

Minulla on 2 kk ikäinen vaavi ja näyttää tosissaan siltä, että vauva ei tahdo enää tyyntyä kellekkään mulle kuin minulle.
Isä varmaan tuntee sydämmessään pistoksen ja tunteen huonommuudestaan. Aivan hillittömästi vaivaa ja häiritsee. Ei tahdo tosin tyyntyä isolle siskollekkaan. Ennen kyllä heidänkin syli kelpaa. Nyt vaikuttaa, että kun iskällä on niin heti alkaa huuto. Olen sanonut, että pitää pystyasennossa eikä aina vaakatasossa. Mutta tuntuu että sekään ei auta.

Mikähän psykologinen juttu tässä on vai mikä lie? Osaako kukaan sanoa tai onko kellään samankaltaista? Vai onko se vaan yksinkertaisesti niin, että kun se äiti on 24 h vaavin kanssa, niin lopputulos on tosiaan tämä... Tuntuu, että uskaltaako/kehtaako edes jättää vaavia iskälle, kun/jos se sitten vain huutaa. Ymmärrän kyllä kuinka ikävää tämä on iskälle ja varmaan hänellä on ""paha olla"". Mikä neuvoksi?

 

[Mameli]

Meillä tyttö 4 kk ja on suunnilleen joka toinen viikko yhden illan viikossa isänsä kanssa. On kyllä joskus osoittanut mieltään, itkenyt ensin lähdettyäni, mutta rauhoittunut sitten ja syönyt hyvin, nukahtanut ihan mallikkaasti.

Tyttö osaa jo ihan selvästi osoittaan mieltään. On osannut jo jonkin aikaa.

Isää tämä joskus harmittaa, kun ollaan molemmat kotona. Yleensä auttaa, jos katoan eri huoneeseen - poissa silmistä, poissa mielestä. Kivaa ei ole kuulla toisen huoneeseen, kun vauva itkee, mutta haluamme, että lapsi rauhoittuu myös isänsä kanssa, jotta äidilläkin on mahdollisuus käydä joskus asioilla tai hetki tuulettumassa.

Kannattaa mielestäni vaan olla sitkeä, ei nyt mielin määrin huudattaa, mutta huutaahan ne lapset äidinkin sylissä joskus. Eikä ne siitä rikki mene.

 

[Pia]

Heippa!
Voin lohduttaa sua kertomalla että meillä on ollut ihan sama juttu molempien lapsien kanssa ja meillä meni se ohi muutamassa kuukaudessa. Ihan vauvana kelpasi syli kuin syli mutta muutaman kk:den iässä ei kelvannut ketään muu kuin äiti. Meillä isä ihmetteli myös että missähän on vika, mitä väärää hän tekee jne.. mutta ei hän tehnyt mitään väärää. Jotenkin se oli vaan se äiti joka piti hoitaa, kaiketi siihen vaikuttaa se 24 tunnin hoiva jonka äiti antaa, äiti on äiti.
Mutta nyt on jo toisin.. aikaa se hetken meiltä vei mutta nyt kelpaa kyllä isäkin. Isältä vaaditaan rautaisia hermoja ja sitkeätä yritystä.. kyllä se palkitaan. Antakaa vauvan ja iskän pikkuhiljaa totutella ja tutustua toisiinsa vaikka siellä väliin huudetaankin.

 

[jaa-a..]

Ei kai tuohon ole oikein yksiselitteistä vastausta.. yrittääköhän isä olla mahdollisemman paljon vauvan kanssa? tyttö on reilu 3kk eikä meillä ole ollut vastaavaa, muutakun neuvolassa tai kyläilessä.. eli jossakin ei tutussa ympäristössä mutta kyllä silloin kelpaa kumpi tahansa (neuvolassa nyt ollaan tytön kanssa kaksin mutta kyläillessä).. isä on aina illat tytön kanssa syöttää, vaihtaa vaipat, kylvettää kun on tarvis ja laittaa iltapukeisiin, sitten yleensä vasta minä astun kuviin iltavellin kanssa.

 

[hmm]

Miksi äiti on vauvan kans 24/7? Meillä vauvaa hoidetaan tasapuolisesti ja kumpikin on vauvan kans n. 80% ajastaan. Kannattaa vaan isillä jatkaa vauvan tyynnyttelyä ja ruokkia vaikka päivässä vähintään yksi syöttö pullosta niin vauva tajuaa että isi on yhtä tärkee ku äiti.

 

[niksiprikka]

totta. vauvaa vaan nyt isille PALJON. siitä se tuttuus ja turvallisuuden tunne kasvaa. ísihän voi esim. hakea vaavin päiväunilta (vaikka illan torkuilta) niin ettei äitiä näy missääna

 

[Äippä 79]

No meillä ainakin isä on töissä ja äiti on kotona. Joskus isä ylitöissä ja työmatkoihinkin kuluu välillä lähes tunti molempiin päihin, eli aamulla herää viiden jälkeen jotta ehtii seitsemäksi töihin, normaalisti pääsee puoli neljän aikaan ja on siis kotona neljän jälkeen. Jos ylitöissä, voi mennä kuuteen. Lisäksi harrastuksena (toisaalta myös lisätienestiksi) muusikon hommat, eli keikkaa viikonloppuisin. Ei siis ole mahdollista viettää aikaa 80 %. Meillä ainakin olen 24/7 vauvan kanssa. Isä on sen mitä ehtii ja jaksaa. Luulenpa että monissa muissa perheissä myös isä joutuu oleen paljon töissä.. Eli on ymmärrettävää, että äiti tulee vauvalle tutummaksi. (tosin meillä kyllä kelpaa kumpi vanhemmista vain..)

 

[laura]

Meillä oli tuossa vaiheessa lyhyen aikaa ihan sama juttu, isi ei kelvannut millään. Meni n. viikossa ohi. Isi on ollut koko vauva-ajan paljon töissä, kuten normaalisti (yksityisyrittäjä), joten minähän se vauvan kanssa olin lähes koko ajan. Nyt pojan ollessa 1v 3 kk vain isi kelpaa nukuttamaan yms. tiettyihin juttuihin. Nämä on näitä kausia, joita tulee ja menee useimmilla vauvoilla.

 

[*]

joo tuttu juttu. Mutta kyllä ne sitten pärjää kaksistaan kun oot vaan poissä näkyvistä ja kuuluvilta. Eikä vauva rikki mee jos se silläaikaa vähän itkeekin. Jos vain isä jaksaa sen aikaa hoitaa protestoivaa lasta. Helpottaa iän myötä kun vaan harjottelette tuota äidin pois lähtöä ja menoa. Eli sitä pitää tehdä niin lapsi alkaa luottaa että tulee se äiti sieltä takasikkin.