Vauva sittenkin?

[N29]

Minulla ei myöskään ole ollut koskaan vauvakuumetta tai mitään halua perustaa perhettä. Muistan ajatelleeni jo lapsena, että elän aikuisena miehen kanssa kaksistaan. En kuitenkaan vanno, ettenkö lasta joskus tekisi, sen aika vain saattaa olla paljon myöhemmin. Toivottavasti sen vielä sitten saan.

Elän rakastavassa avoliitossa seitsemättä vuotta ja vanhemmat sekä sukulaiset patistelevat meitä jo lastentekoon. Se on melko rasittavaa. Huomaan kyllä olevani siinä elämänvaiheessa, jossa tulee tuo "tyhjyyden tunne". Bilettäminen ei oikein kiinnosta, kavereilla on jo lapsia jne. Tuntuu, että olisi aikaa ja jaksamista vaikka mihin. Olen ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä lähiaikoina, joten se nollaa varmasti lastentekoaikeet taas vuosiksi eteenpäin.

 

[utelooos]

Onko joillain ihmisillä niin huono mielikuvitus, että ei keksitä muuta tekemistä elämässä kuin bilettäminen, ja kun se ei enää huvita, tehdään lapsi ajankuluksi?
(en nyt tarkoita edellistä, vaan noin yleisesti huomioin)

Mulla on koko ajan niin paljon kaikkea kiinnostavaa tekeillä ja kivoja harrastuksia ja miehen kanssa puuhastellaan kaiken näköistä, että vaikken biletä enkä kiidä uraputkessa, niin ei tähän lasta mahtuisi

 

[ammuu]

"Onko joillain ihmisillä niin huono mielikuvitus, että ei keksitä muuta tekemistä elämässä kuin bilettäminen, ja kun se ei enää huvita, tehdään lapsi ajankuluksi?
Samaa minäkin ihmettelen!!

 

[Lucretia]

Tulee sellainen tyhjyyden tunne, jonka täyttää vain ja ainoastaan lapsi. Se on sisäinen tarve, jota ei minun mielessäni täytetä matkustelulla, uran luomisella, juhlimisella tms. Lapsi ei estä näitä asioita jatkossakaan.

 

[toks_]

Tulee sellainen tyhjyyden tunne, jonka täyttää vain ja ainoastaan lapsi. Se on sisäinen tarve, jota ei minun mielessäni täytetä matkustelulla, uran luomisella, juhlimisella tms. Lapsi ei estä näitä asioita jatkossakaan.

Ehkä ei, mutta tasapainoisella, elämää tukevalla parisuhtaella täytetään. Se on mielestäni elämän tärkein asia. Lisääntyminen on toissijainen funktio minun elämässäni. Jätän sen siis tekemättä.

 

[Lucretia]

Tulee sellainen tyhjyyden tunne, jonka täyttää vain ja ainoastaan lapsi. Se on sisäinen tarve, jota ei minun mielessäni täytetä matkustelulla, uran luomisella, juhlimisella tms. Lapsi ei estä näitä asioita jatkossakaan.

Ehkä ei, mutta tasapainoisella, elämää tukevalla parisuhtaella täytetään. Se on mielestäni elämän tärkein asia. Lisääntyminen on toissijainen funktio minun elämässäni. Jätän sen siis tekemättä.

Puhuinkin vain omasta itsestäni. Sinä voit omalla elämälläsi tehdä mitä sinä haluat. Minä ja mieheni haluamme lapsen. Se on meidän yhteinen toive ja tunne siitä, että lapsi täydentäisi hyvän parisuhteemme. Ihmettelen "vela"-ihmisten vihamielistä suhtautumista lapsia haluaviin, kamala todistelu oman lapsettoman elämän paremmuudesta. Minulle se on ihan sama hankkivatko pariskunnat lapsia vai ei - eihän se ole kaikkien ns. juttu - enkä pidä kumpaakaan elämäntapaa toista huonompana tai epätäydempänä. Vain oma elämäni olisi epätäydellistä.

 

[toks_:ille]

Sinun elämässäsi ei selvästikään ole sijaa biologisen kellon tikityksen kuunteluun. Sehän on ihan okei ja sinun valintasi. Eiköhän näin luonto ole asian tarkoittanutkin, että jos jonkun naisen lisääntymisvietti on liian vaimea, luonto hoitaa asian itsestään eli kun nainen ei jatka sukua, hänen perimänsä ei enää jatku, vaan katkeaa.

Minun mielestäni ihmisen elämään mahtuu monta ihanaa asiaa: rakkaus vanhempiani ja sisaruksiani kohtaan, rakkaus miestä kohtaan, tyydytystä tuova työ, ihanat ystävät, kiinnostavat harrastukset ja päälimmäisenä kaikista rakkaus lapsiani kohtaan.

Tietysti hyvä parisuhde on kaiken perusta. Jälkikasvu ei huonoa suhdetta pelasta millään tavoin, vaan huonossa suhteessa lapset ovat sitten se vihoviimeinen riippakivi. Surku niitä lapsia, jotka sysäävät ongelmansa viattomien lastensa syyksi. Hyvä parisuhde elää, kasvaa ja kehittyy. Kun pitää huolta parisuhteesta eikä vain ajaudu jälkikasvun myötä pelkäksi iskäksi ja äiskäksi, niin parisuhde kohtaa erilaisia vaiheita yhteiselämän aikana, joista toinen ei ole toista parempi, mutta vaiheet ovat mielenkiintoisella tavalla erilaisia.

 

[Onnellinen nykyään]

Olin itse vähällä tehdä saman virheen, että miehen takia olisin lapsia tehnyt. Olin jo suostunut siihen rakkauden huumassa, kunnes sitten asiat menivätkin toisin ja mies petti minua ja sain siitä toista kautta tietää. Koko maailma romahti silmissä ja pilvilinnat karisivat ja onneksi en ehtinyt yhtäkään lasta pukata maailmaan hänen kanssaan ja sain jatkaa uraani. Jos olisin tuossa rakkauden huumassa tehnyt kaiken mitä mies toivoi, huonosti olisi käynyt. Nyt tuo mies oli jo ottanut uuden naisen, saanut lapsen ja hylännyt jo molemmat ja tuo nainen on nykyään yksinhuoltaja. Huoh! Olisin kokenut tuon saman kohtalon, jos en olisi saanut tietää, mikä tuo hurmurimies oikeasti on, ei mikään unelmavävy tosiaankaan.

Aloittaja, mieti tarkkaan mitä teet ja tee vaan asioita joita itse haluat, ei toisen toiveesta eikä painostuksesta eikä tyhmyyttään rakkauden huumassa. Järki päässä on sitä varten että sitä käytetään.