Vauva ja taloudellinen tilanne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuuraajatyttö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos sinulle alkuperäinen selvennyksestä. Ensin tekstistäsi sai hieman väärän kuvan. Opiskelujen ja lapsen sovittaminen on mielestäni paljon tärkeämpi pohdinnan aihe, kuin taloudellinen pärjääminen muutaman kuukauden ajan, jonka ä-loma kestää.

Sinun, ja siihen ei kukaan muu voi puuttua, täytyy yksin punnita oletko riittävän motivoitunut yhdistämään perheen ja opinnot. Itse ajattelen nyt, jo opinnot suorittaneena, että opiskeluaika olisi ollut varsin hyvä aika hankkia lapsi. Minulle ei silloin kuitenkaan vauvakuumetta tullut. Näin opintojen jälkeen työelämään sopiva ""oikea aika"" saa paljon suuremman merkityksen, joustavuus aikatauluissa vähenee, vaikka rahaa olisikin hieman enemmän.

Mielestäni tilanteesi ei edelleenkään ole kehno: miehesi tuntuu olevan valmis elättämään perhettä juuri nyt, myöhemmin ehdit kyllä saada hyväpalkkaisen työn ja tukea puolestasi miestäsi. Lapsi on kuitenkin yhteinen asia, eikä mielestäni ole mitenkään epätasa-arvoista, jos mies (tai vastaavasti nainen) maksaa elämisestä enemmän kun toinen on kotona ja hoitaa vauvaa. Äititysloma on niin lyhyt kuin itse haluat, rahaongelmat siis tuskin ehtisivät paisua sen aikana. Tienaisit kuitenkin melkein saman verran kuin nyt, koska opiskelijalla on oikeus nostaa opintotukea äitiysrahan lisäksi.

Tärkeää on tietää millaiset asiat itselle ovat tärkeitä - meillä ihmisillä on niin vaihtelevat odotukset ja erilainen määrä tarmokkuutta. Sen kuitenkin uskallana sanoa, ettei Oikeaa Hetkeä tule koskaan; vanhemuuteen kuitenkin valmistuu kuin itsestään siinä vaiheessa kun maha alkaa kasvaa. Silloin pienet käytännön ongelmat menettävät pelottavat mittasuhteensa.

 
Kiitos sinulle kannustuksesta:)

Mutta kuten tuolla kyllä jo aiemmin kirjoitin, olen lopettamassa opinnot. Minulla on siis jo yksi tutkinto ja opiskelen toista tutkintoa, koska en ole saanut tutkintoani vastaavia töitä. Ja opinnot olen lopettamassa sen takia, että en haluaisi lasten saantia (tai edes yrittämistä) lykätä yli kolmekymppiseksi (valmistuminen menisi yli kolmekymppiseksi). Opiskelua ja lapsen hoitoa en halua yhdistää.

Huomasin tuossa tutkittuani vielä Kelan sivuja, että mikäli tulotaso nousee huomattavasti (yli 20 %), vanhempainrahan laskentaperusteena ei käytetäkään edellisen vuoden verotusta, vaan laskentaperusteena voivat tuolloin olla esim. viimeisen puolen vuoden tulot. Tuo oli iso helpotus :) Eli nyt jos alkaisi yrittämään, ja vaikka tulisin heti raskaaksi, ehtisi tässä vielä tienata paremmat äitiysrahat! :) (Mielestäni tuo äitiysrahan tienaaminen tuntuu ajatuksena älyttömältä. Mitä paremmat tulot, sitä parempi äitiysraha.)

Olen pahoillani, jos tällä kyselylläni olen ärsyttänyt tai loukannut jotain. Tuntuu pahalta, että saa heti kommenttia siihen suuntaan, ettei ole valmis äidiksi, jos kyseenalistaa tai kyselee asoita. Minusta se on vaan tervettä. Muistan kyllä vielä lukion psykologian kursseilta, että asioiden pohtiminen ja kyseenalaistaminen kuuluu äitiyteen kasvamiseen. Ei mielestäni ole ollenkaan paha miettiä etukäteen tulevaa. Eihän sitä tulevaisuutta, tai elämää, miettimällä eletä, mutta mielestäni vastuullinen vanhempi kuitenkin miettii, millaiset puitteet lapsellensa terjoaa.

Kiitos teille kaikille! Meillä pohdinta jatkuu tästä miehen kanssa yhdessä, ja myös mahd. isovanhempien kanssa. :)
 
En minä provosoitunut :o. Ihmettelen vaan kun haet noin kovasti hyväksyntää noin luonnolliselle asialle kuin perheen perustaminen... Hyvä jos miehesi elättää sinua mielellään, yksi riidanaihe vähemmän teille ;).

Ps. Tuo juttu isovanhempien kanssa puhumisesta...Et kai nyt sentään, aikuinen ihminen, lähde hakemaan sieltäkin hyväksyntää?? Isovanhemmat saattavat olla aivan erimieltä kun me muut- ja taas joudut pettymään.
 
Kysytkö isovanhemmilta voitko/saatko luvan perustaa perheen vai taloudellista tukea? Tää menee jo yli hilseen... Minusta se on jokaisen pari oma asia eikä suinkaan siihen kannata muita sukulaisia sotkea!
 
En nyt hyvänen aika sentään hyväksyntää vanhemmiltani tämän asian suhteen hae, mutta kyllä mielestäni on elämän suurista ja pienemmistäkin asioista kiva jutella ja keskustella. Niin saa erilaisia näkemyksiä asioihin. Itse teen päätökset tietysti. :) Elämä on mielestäni rikkaampaa kun sen voi toisten ihmisten kanssa jakaa. Tässä vauva-asiassa kun ei ole valitettavasti ystävää, jonka kanssa pohtia, haaveilla tai suunnitella. Ihmiset ovat erilaisia: toinen pohtii hiljaa mielessään, toinen kyselee muidenkin ajatuksia. :)
 
En ole koskaan ymmärtänyt stä, että jos täällä palstalla haluaa kysyä mielipiteitä ja neuvoja ja saakin osakseen kauheasi arvostelua. En usko ap.n pitävän sukuneuvotteluja asiasta, mutta aikuisena omat vanhemmat voivat tuntua kuin ystäviltä, joiden kanssa haluaa keskustella elämästään.

Itse olen ilmaissut äidilleni suoraan vauvakuumeestani ja anopille , että haluan jossain vaiheessa lapsia. Tuntuu luonnolliselta puhua kyseisestä aiheesta kuin on ""siinä iässä"".Olemme kuitenkin tehneet miehen kanssa sen päätöksen, että kenellekkään emme kerron nyt kun yritämme lasta. Eihän tiedä vaikka siihen menisi vuosia, emmekä halua säälikatseita lähipiiristä.Sitten vasta ehkä kun kolme raskauskuukautta täyttyy, jos siis pystyy olla kertomatta.

Meillä taloudellinen tilanne ei ole kauhean hyvä. Itse olen työtön tällä hetkellä ja mies on päättämässä opintojaan eikä ole myöskään vielä löytänyt työtä. Palaamme pian takaisin ulkomailta Suomeen, eikä meillä ole edes asuntoa siellä. Niin vain luotan siihen, että löydämme töitä ja kodin ja ainakin vauva saa kaksi rakastavaa vanhempaa.

Itse olen aikaisemmin miettinyt kaikkea mahdollista, mm. taloutta ja nyt kun olen kypsynyt, en enää liikaa mieti taloudellisia asioita, vain sitä, että olemme nyt hyvässä iässä , haluamme lapsia,emmekä halua enää odottaa kuin pakollisen 9kk. :)
 
Meillä on tällä hetkellä sellanen tilanne, että ostettiin juuri omistusasunto, mä valmistuin maisteriks ja jäin suoraan työttömäksi ja mies on ok palkkaisessa vakiduunissa. Eli ihan samanlainen kun teillä, oon myös 26v. Itse ajattelen tilannetta näin, että haluan ekaks itselleni töitä ennen vauvaa, vaikka varmasti tulisimmekin jotenkin toimeen miehen palkalla ja tottakai lapsi saisi rakastavat vanhemmat. Kyllä muakin asia mietityttää, mutta en aio siitä joustaa. Haluan että meillä on tasaiset kohtalaiset tulot ja mulla paluumahdollisuus duuniin äippäloman jälkeen. Kuten oot varmasti monista vastauksista huomannut, täällä muut kuin ""vauvanyttännehetivaikkaeioorahaatöitä"" listitään heti. Mun mielestä ainakin on turvallisempaa että on ekaks duuni johon palata ja sitten voi rauhallisin mielin alkaa vauvapuuhiin. Jos siirrät asiaa vuodella, en usko et missaat mitään :) Äläkä aattele et masentavaa vaan usko ja luota hyvän työpaikan tuomaan varmuuteen tulevaisuudessa. Kiva lukee et muutkin miettii samoja juttuja! Kiti
 
kyllä on tänä päivänä niin vaikea saada vakituista työtä.. en todellakaan halua lannistaa ja tietysti riippuu myös mille alalle hakee. Ja loppujen lopuksi mikä on vakituinen... irtisanomisia ja lomautuksia tapahtuu kokoajan.

Olen itse suorittanut amk tutkinnon ja valmistuessani ajattelin ihan samalla tavalla. Töissä kyllä olen ollut kaksi vuotta mutta vaki paikkaa en ole saanut eikä taida olla tiedossakaan. En tiedä vaikuttaako vakipaikan saantiin se että on nuori ja lapseton... Kai ne ajattelee että kohta se kuitenkin jää äippälomalle, en tiedä...

Me aloimme heti kuin valmistuin yrittämään omaa vauvaa mutta eipä ole vielä onnistanut:( Yritystä siis takana yli kaksi vuotta.

Onnea teille!
 
Useimmilla raskaus kuitenkin onnistuu parissa kuukaudessa.
Tämä vauvahaavekeskusteluvääristää sitä kuvaa, koska täällä luonnollisesti kirjoittavat ne, joilla haaveilu jatkuu tärppiä odotellessa.
Ne, joilla tärppää heti, eivät pyöri tällä palstalla kommentoimassa.

Kun odotusaika puolella on galluppia kuinka nopeasti tuli plussa, niin voittopuolisesti ekasta kierrosta on useilla tärpännyt. On kuitenkin HARVINAISEMPAA, ettei raskaus alakaan muutaman kuukauden sisällä. Siksihän käytetään ehkäisyä.
 
Olen 25v. opiskelija, mies vakityössä (joskin aika pienipalkkaisessa) ja vuokralla asutaan kaksiossa. Opiskelen siis yliopistossa aika alkuvaiheessa vasta. Lapsi on nyt 1,5v. Ja hyvin menee! Taloudellisesti pärjätään hyvin: saadaan rahaa jopa säästöön (asunnon ostoa varten), vaikka on autosta velkaa, vähän vielä opintolainaa (on jo melkein maksettu pois) ja minä saan pelkän opintorahan (n.230 euroo käteen) ja lapsilisän 100 euroo. Miehen palkalla siis periaatteessa elellään, mutta niin se vaan menee... Ei haluttu lapsia lykätä hamaan tulevaisuuteen. Jos odottaisin valmistumistani ja vakityöpaikkaa olisin muuten varmaan 35-40v. hyvällä -tai siis huonolla säkällä, ennen kuin vois alkaa yrittään.

Pohdiskelu toimeentulosta on ihan tervettä, mutta minä olen ajatellut asian niin, että ""jos ei koskaan ota askelta eteenpäin, niin saa seistä yhdellä jalalla koko ikänsä"" :) Sori huono sananlasku -en nyt just muista, kuinka se virallisesti menee. Ajatus on kuitenkin toi :)
 
Tämä on juuri syy siihen, miksi työnantajat eivät mielellään palkkaa nuoria naisia vakitöihin: he tietävät että useimmilla on mielessä että heti vakipaikan saatuaan voi hankkiutua ""turvallisin mielin"" raskaaksi.
 
Hei vaan,

meillä on tällainen tilanne, että mä opiskelen ekaa vuotta vasta (suht. alipalkattuun ammattiin), mies opiskelee myös ja asumme vuokralla. Ikää on mulla 24 ja miehellä 26, ollaan naimisissa. Taloudellista tukea emme kumpikaan olla saatu sen jälkeen kun kotoa on muutettu alle parikymppisinä. Me kuitenkin haluamme lapsia, ja etenkin kun ei tiedä kuinka kauan saaminen kestää, niin päätimme aloittaa jo, vaikka ajankohta ei ehkä ole täydellinen.

Ihmiset on erilaisia, toisille taloudellinen tuki on tärkeää, toisille toiset asiat painaa enemmän. Mä uskon, että vanhempien suhde esim. on tärkeä, sekä ystävät ja perheen tuki. Ja ehkä eniten se, että ymmärtää lapsen saannin muuttavan elämän joka tapauksessa. Siinä saa kuolla moni oma haave ja omaa aikaahan ei juuri ole. Se on kuitenkin uhraus, jonka mä ainakin olen valmis tekemään.

Rahaahan voi kuitenkin säästää. Me esimerkiksi laitetaan 10% tuloista säästötilille, ja sinne on pikkuhiljaa kertynyt rahaa.. ei nyt mitään suuria summia, mutta jotain kuitenkin. Ja kun se 10% on laitettu sinne, niin ei sitä sitten enää ""ole olemassa"".. Ja pikkusen niukemmalla eläminenkään ei ole mahdotonta.. Mä oon nyt lisäksi töissä viikonloppusin, ja ne rahat menee kans suoraan säästöön..

Ja sitten jäi häiritsemään toi, että raha on suurin syy miksi erotaan. Saattaa olla, en tiedä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, miksi se raha on sitä.. Onko se rahan puute, vai se, mihin rahaa käytetään, tai että toinen käyttää enemmän kuin toinen tms..? Mä oon kuullut sellastakin, että usein suhteen alkuvaiheessa, kun molemmat ehkä opiskelee, ja raha on tiukassa, niin suhde on kuitenkin ehjä, ja yhdessä pidetään raha-asioista huolta ja se ""köyhyys"" saattaa jollain tapaa jopa yhdistää. Kun pitää vetää yhtä köyttä. En tiedä osaanko nyt selittää mitä haluan sanoa, mutta juu..

Toivon sulle alkuperäinen viisautta tehdä sellainen valinta, johon olet tyytyväinen vielä vanhanakin. :)
 
Tuolla ylempänä mainitsin, että tutkimuksissa pariskuntien yleisin riidan aihe on raha. Ei kukaan ole väittänyt, että
raha on syy eroihin. Vaan RIIDANAIHE nro 1.
Kakkossjalla vapaa-ajan käyttö, siis lastenhoito, harrastukset, siivous, jne. Huvittavaa, miten tämä pillastuttaa ihmisiä. Tehdään tulkintoja, että MINUN eelämässäni on siis raha tärkeällä sijalla. Huh huh, kun ei osta lukea ja tulkitaan tulkitaan ja tulkitaan oman pienen ymmärryksen avulla.
Jokainen varmaan ymmärtää, että raha ei sinällään tuo onnea, ja silloinkin kun rahasta riidellään, takana saattaa olla aivat muut asiat. Mutta tosiasia on se, että arjen niukkuus ja hätä maksamattomista laskuista kiristää keskiveroihmisen hermoa. Mutta tietenkin täällä vauvahaavepalstalla kaikki ongelmat tuntuvat helpoilta, kun ne eivät vielä ole oikeasti käsillä.
 
Hei ap! Et ole ollenkaan yksin etkä erikoinen pohtiessasi työuraan ja toimeentuloon liittyviä asioita suhteessa toiveeseenne saada perheenlisäystä. Ymmärtääkseni asia on aika kuuma peruna yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päiväpolitiikassakin tällä hetkellä.

Kirjoittelit, että olet valmistunut amk-tutkinnosta etkä ole työllistynyt omalle alallesi ja olet aloitellut nyt yo-opintoja. Korkeasti koulutettujen työllisyystilanne ei ole kovin hyvä tällä hetkellä ja erityisen hankalaa on ensimmäisen ""oman alan -paikan"" saaminen. Työllistymiseen vaikuttaa tietenkin suuresti alasi, asuinpaikkasi ja aiempi työkokemuksesi sekä verkostot, joita sinulla työelämään päin on. Yleensä työllistyminen helpottuu kun työkokemusta alkaa kertyä.

Tiedän, että vuosi työnhaussa on TODELLA pitkä aika mutta toivoisin, ettet kuitenkaan anna sen suhteen periksi. Olethan hyödyntänyt erilaisia työnhaun tekniikoita ja hakenut tukea työnhakuun esim. työvoimatoimistosta tai yliopistosi urapalveluista tms. Voisiko reitti oman alan työpaikkaan aueta esim. harjoittelun tms. kautta?

Aurinkoista jatkoa sinulle ja miehellesi, hienoa, että pohditte asioita ja keskustelette niistä!
 
Taisin olla minä, joka puutui tuohon ""toisen tädin"" esille nostamaan rahaan riidanaiheena. En mielestäni ole missään vaiheessa mitenkään pillastunut, ainakaan ei adrenaliini nouse näistä jutuista. Ja tulkinnat: ne ovat sekä lukijan että kirjoittajan vastuulla. Minäkin kuitenkin vain sanoin, että mikäli raha olisi niin merkittävä riidan aihe, luulisi että rikkailla ei riitoja (ja eroja) olisi.

Toisaalta rahasta voi tietysti riidellä, vaikka sitä olisi niin, että sillä voisi pyyhkiä takapuoltaan. On kuitenkin eri asia riidellä taloudellisessa ahdingossa kuin ap:n tilanteessa, jossa rahat saattaisivat hyvinkin riittää aivan mukavasti. Niin fraasilta kuin se kuulostaakin; ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
 
Kiitos edelleen mielipiteistä, ajatuksista ja kannustuksesta :)

Mietin, että täällä Elleissähän voisi olla Vauvahaaveet-palstan lisäksi joku toinenkin perheenperustamispalsta. Tuntuu tosiaan, että tällä palstalla pyörivät lähinnä ne, jotka jo yrittävät vauvaa.

Olemme miehen kanssa miettineet ja keskustelleet asiasta, ja olemme tehneet sellaisen päätöksen, että yritän nyt ensin löytää työpaikan. Vakipaikkaa tuskin löydän/saan, mutta edes jotain kokopäivätyötä, että saisimme sitten parempaa äitiysrahaa. Nyt se olisi tosiaan vain 300 euroa kuussa. Sitten kun työpaikka löytyy, niin pikku hiljaa aletaan yrittää. Mieluummin kuitenkin haluan omalta osaltani turvata meidän toimeentulon. Ei tässä olla vielä jäniksen selässä... Yksi puoli vuotta sinne tänne siis ;) Ja ainakin on oma äiti, hänen siskonsa ja mun serkut nopeasti raskautuneet. Noh, se ei tietystikään kerro mitään.

Aurinkoista kevättä kaikille! Ja plussaonnea yrittäjille! :)
 
""Tuntuu tosiaan, että tällä palstalla pyörivät lähinnä ne, jotka jo yrittävät vauvaa.""

Jos et ole huomannut tämä palsta on tarkoitettukin vauvahaaveilijoille?

Erikseen odottavat yms.
 

Similar threads

Yhteistyössä