vakipaikka vs. lapsi

[Taru]

Hei!
Olen tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa. Määräaikainen jatko on kyllä melko varmaa, kun tämä pesti vuoden vaihteessa loppuu. Olen kovasti toivonut vakituista työtä, mutta mahdollisuudet siihen ovat todella pienet kunnassa, jossa asun. Olen myös rivien välistä lukenut ettei alle 30v. lapsettomalle naiselle vakituista paikkaa haluta antaa. Vauvakuume on ollut melko pahaa sorttia jo 4vuotta eikä tilanne ainakaan parempaan suuntaa ole menossa!!!

Olemme avomieheni kanssa miettineet taloudellista tilannetta ja pyöritelleet lapsen yrittämistä puoleen ja toiseen. Molemmat haluavat lapsen mahdollisimman pian (mies on ehdottanut jo pillereiden lopettamista), mutta raha on suuri ongelma. Miehelläni on vakituinen työpaikka omassa firmassa. Hän on onneksi valinnut alan jolla töitä kyllä riittää.....
Meillä on edessä joko talon rakentaminen tai ostaminen lähiaikoina ja nykyinen asuntomme ei riittäisi lapsen kanssa vuotta pidempää aikaa. Siinäkin on yksi syy, jonka vuoksi taloudellinen tilanne pitäisi yrittää taata.

Viimeisein käänne sunnitelmissa tapahtui kuukasi sitten. Mieheni ilmoitti ettei halua aloittaa yrittämistä ennen kun saan vakituisen työpaikan. Olen tosin sanottuna kuluttanut viimeisen kuukauden pohtien, yritänkö kääntää mieheni pään, vai alanko kissojen ja koirien kanssa metsästää vakipaikkaa muiden kuntien alueelta, joissa myös mahdollisuudet ovat olemattomat.

Kelloni tikittää enkä malttaisi enää odotella yritystä. Millaisia tilanteita muilla yrittäjillä tai yrittämistä odottavilla on töiden suhteen? Mielipiteitä riittää varmaankin puoleen ja toiseen, olisin todella iloinen jos voisitte jakaa ne kanssani. Välillä tuntuu siltä kun tässä yrittäisi laskelmoida ja varautua vähän liiankin huolellisesti. Niitäkin ihmisiä kuitenkin ilmeisesti riittää jotka työttöminä pärjäävät lapsen kanssa rahallisesti lähes siedettävästi.

 

[Nipsu]

Hello!
Vähän taustaa aluksi. Olen 25 v., mies 29v. Kummallakin on vakkarityöt. Lasta ollaan yritetty elokuun alusta lähtien, häät tulossa marraskuussa.
Muakin välillä huolestuttaa raha-tilanne. Asuntolaina imee aika paljon rahaa koko ajan. Mies kuitenkin sitä mielttä että kyllä me pärjätään rahallisesti, jos vaikka nyt tulisin raskaaksi.
Olen tullut siihen tulokseen että kyllä sitä ehtii niitä töitä varmaan elämän aikana tehdä vaikka kuinka paljon. Ja ei ne tärkeät asiat saisi olla rahasta kiinnin! Elämässä on niin paljon muutakin. Ja sitä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, nimimerkki Thaimaa 26.12.04.
Joten älä stressaa turhaan rahasta ja töistä, kyllä se vauva on niin paljon tärkeämpi asia elämässä kuin työ/raha!
Kerrohan lisää sun mietteistä!

 

[Taru]

Kiitos tuosta kommentista. Olen käynyt alle 20v. läpi yhden keskenmenon. Raskaus tuli täydellisenä yllätyksenä, ehkäisystä oli huolehdittu tarkasti. Vasta pari vuotta myöhemmin tämä kuumeilu alkoi, vaikka silloin ennen keskenmenoa ajattelinkin onnellisesti salaisen haaveen toteutuvan.
Nyt tässä asiassa tuntuu olevan järki ja tunteet vastatusten. Ajatukset ovat muuttuneet ajasta ennen keskenmenoa. Sitä se ikä teettää, vaikkei vuosia olekaan vielä 24v. enempää. Pelko lapsen tulevaisuuden turvaamisesta on kenties yksi suurimmista murheista. Ja kyllä ajatus uupumisestakin vaivaa. Jos sitä sitten väsyy työtä etsiessä vauvaloman jälkeen tai tehdessä huonopalkkaista pätkätyötä. Monta muttaa tässä asiassa on. Haluaisin tarjota lapselle turvallisen ja taloudellisesti vakaan kasvuympäristön. Liikaa lapsen ei tarvitse materiaa saada, mutta minä muistan riittävästi siitä millaista lama-aikana oli ja sen jälkeen, enkä halua samaa omalle lapselleni.
Meilläkin on häät mielessä, tarkka päivä on vielä auki, mutta todennäköisesti elokuussa 2006.

Kun vielä saisin tuon miehen hyppäämään tuntemattomaan... Onhan se aivan mahdotonta tietää huomisesakaan mitään. Nuoren sukulaisen kuolema viikko sitten kyllä muistutti siitä rajulla tavalla.

Onnea yritykseen. Toivon pikaista plussaa.

 

[ip]

Niin ei niitä vauvoja rahalla saa.....

itselläni vakituinen paikka ollut 1,5v, Mies opisekli kun vauvaa alettiin yrittämään, ja ajattelin tuolloin kauhulla, että miten pärjäämme taloudellisesti tottakai sitä haluaisi lapsellensa antaa turvatun elämän taloudellisellakin puolella.

Niin siinä vain on käynyt, että yli vuosi yrittämistä ja ei sitä vauvaa ole kuulunut. MIes töissä jo. Itse olen jossitellut, että olisipa sitä pitänyt vain aloitella jo ennen vakkaripaikan saamista yrittämistä, eikä vain odottaa.

Olen itse alalla jossa töitä riittää, ainankin sijaisuuksia.

ikää 27v.

 

[Helmi]

Hei,

Meillä yritys alkoi 06/05, vaikkei minulla (25v.) ole mitään tietoa vakituisesta työstä. Valmistuin viime keväänä. Mieheni on puolestaan ollut virassa jo vuosia (ikää hänellä 28v.). Olemme kuitenkin ajatelleeet asian niin, että me pärjäämme - vakituinen työ nykyaikana on kuitenkin melkoinen lottovoitto, joten sitä emme jää odottelemaan. Ja toisaalta, onhan meistä toinen kuitenkin vakkarityössä. Olemme muutenkin niin väsyneitä ""SITTEN KUN"" -elämään. Laitoimme asiamme tärkeysjärjestykseen ja huomasimme molemmat toivovamme omaa, yhteistä lasta. Asioilla on tapana järjestyä - sen olemme jo useaan otteeseen huomanneet monessakin asiassa.

Mutta näin meillä - jokainen pariskunta tekee itse omat ratkaisunsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle.
Toivon, että Teillä kaikki kääntyy vielä loppujen lopuksi parhain päin yhteisymmärryksessä

 

[Taru]

Ihanaa saada vahvistusta omille ajatuksille. Liian läheltä katsoessa asiat helposti vääristyvät. Kiitos siis kaikille vastanneille. Kyllä asiat varmaankin ennemmin tai myöhemmin järjestyvät parhain päin meillä kaikilla. Toivotan siis plussa-onnea kaikille jo yrittäville. Ja pidän peukut pystyssä, että meillä tapahtuisi jokin käänne joko työ- tai asuntoasioiden suhteen ja voisin liittyä mukaan jännäämään tärppääkö vai ei!

 

[Täti]

Taru, toki torvattu toimeentulo on iso asia, mutta jos muuten olette valmiita vauvoja hankkimaan, niin ei se yks vakipaikka kuitenkaan ole maailman isoin asia, niin nopeasti kuin ne nykyiset vakipaikat vaihtuvat yt-neuvotteluiksi, eli kaikkea ei voi kuitenkaan aina varmistella. Tärkein tausta lapsenhankintaan on hyvä parisuhde. Kuten niin monelle varmistelleelle käy, ei niitä lapsia sitten vain niin tilauksesta tulekaan. Nimim. 42 v

 

[haaveeton]

tämä olikin tutun kuuloinen ketju! meillä tuntuu olevan rahahuolia nyt jo, miten vauva siihen sopisi. uupumusta tuntuu olevan nyt useasti - olen itse kärsinyt masennuksesta pari vuotta- ja asiat muutenkin tuntuu epävarmoilta. mutta toisaalta meidän suhteemme on loistava, tämän ihmisen kanssa haluan ne lapset tehdä, jos ollenkaan. ja miehelle riittää töitä niin paljon kun vain jaksaa tehdä, itse teen pätkätöitä jos saan, oman alan töitä ei ole tarjolla lähistöllä eikä oikein kauempanakaan... mutta minä ajattelen että me pärjätään jotenkin, pakko se sitten olisi, pärjääväthän muutkin. minulle ei onneksi raha ole koskaan ollut mikään ""huolen"" aihe, mutta voin kyllä kuvitella että miehellä menisi hermot jos raha ei riittäisi vauvan takia joihinkin harrastuksiin jne. eli huolia riittää täälläkin! alkuperäiselle ja muillekin tsemppiä, toivottavasti kaikki alkaa sujumaan, ja olisi mukava joskus jutella uudestaan jos vaikka plussaa tulisi...(=

 

[Hellu]

Taisin aloittaa lähes samanlaisen ketjun noin kuukausi sitten Minulla on sellainen tilanne, että määräaikaisena hommia riittää vuoden loppuun. Sen jälkeen pomoni on lupaillut että virkani vakinaistetaan, se ratkeaa lopullisesti vasta marras-joulukuussa.

Olemme mieheni kanssa antaneet vauvalle luvan tulla toukokuusta lähtien, ja kuukausi sitten pohdimme kiivaasti pitäisikö yritykset keskeyttää kun tuli tämä tieto mahdollisesta vakinaistamisesta. Kun vauvaa ei ollut vielä silloin kuulunut, ajattelimme ettei yritystä parane lopettaa, tiedä vaikka emme vauvaa pystyisikään saamaan. Jatkoimme siis harjoituksia, ja viime viikolla plussasin Nyt toivon ettei maha ala näkymään ennenkuin töiden jatkosta tulee päätös, ei auta muu kuin luottaa siihen että kaikki järjestyy!

Tsemppiä pohdinnoillesi, saanko kysyä millä alalla olet jos noin tiukassa on vakipaikka?

 

[Sandra]

Täällä sellainen tilanne, että miehellä myös vakipaikka. Itse olen valmistumiseni jälkeen ollut kokoajan samassa firmassa töissä, kaksi äitiysloman sijaisuutta, joista toinen on loppumassa luultavimmin vuoden vaihteessa. Jatkosta ei ole yhtään tietoa, firmassa on meneillään vaihe, että yhtään uutta työntekijää ei oteta.

Työkkärin sivuilla on tasan kaksi paikkaa auki omalle alalle ( kyseessä siis tekstiiliala ) ja ihan väärällä puolen suomea. Joten ei hääviltä näytä : (

Myös minua mietityttää miten työpaikan saannin kanssa käy kun äippälomalta joskus on työelämään palaamassa. Samaa paikkaa on kuitenkin hakemassa juuri valmistuneita joilla tuoreet tiedot yms... Mutta ei sitä lasten hankintaakaan voi loputtomiin lykätä. Jos tältä alalta ei töitä löydy niin sitten tarvitsee vaihtaa tulevaisuudessa alaa, jos vain mahdollista... kyllä asiat tuppaavat järjestyä : )

 

[Eeva]

Mä valitsin lapsen. Tai siis me valitisimme.

Mulla vuoden määräaikainen pesti, joka tod.näk vakinaistetaan marraskuun lopussa. Paitsi ettei enää välttämättä vakinaisteta. Emme nimittäin jaksaneet odottaa yrityksen aloittamista siihen asti, vaan aloitimme heinäkuussa sillä verukkeella, että saattaa mennä vuosikin. Meni kk.

Eli isolla todennäköisyydellä mun määräaikaisuus ei muutu vakkariksi, koska luultavasti viikoilla 20+ näkyy jo ihan hyvin...
Mutta en aio surra asiaa, koska mikään työ ei mene lapsen edelle. Mulla ainakaan. Löydän varmasti työtä myöhemmin tai sitten teemme putkeen monta lasta...ja oon vain kotimamma...

Että näin se elämä vie...

 

[Taru]

Sosiaalialalla olen, mutta alueella paljon työttömiä päteviä. Se vaikeuttaa asiaa huomattavasti.

 

[hertta]

Hei,
mun mielestä ei tänä päivänä kannata enää luottaa ns. vakipaikkaan. Kaikki työpaikat ovat nykyään enemmän tai vähemmän määräaikaisia. Koska tahansa kenet tahansa voidaan lomauttaa, irtisanoa tai koko firma voi mennä konkurssiin, joten mikään ei ole vakituista. No ehkä vielä kunnan työpaikat (=virat) ovat lähes koskemattomia, mutta noin muuten.

Itse pohdin tuota samaa, joskus vuosi sitten. Minulla ei siis ole työpaikkaa mihin palata äitiyslomalta (äitiyslomalle jäin määräaikaisesta työpaikasta), mutta so what, meillä on nyt aivan ihana pieni poika =D (miehellä kuitenkin ns. vakipaikka).