Vauva ja parisuhde

[Äiti69]

Hei,
en tiedä, onko tämä oikea palsta, mutta kysyn teiltä kuumeilijoilta mielipidettä.
Eli meillä on 4- ja 8- vuotiaat lapset. Olen kärsinyt vauvakuumeesta jo 3 vuotta,
mutta hillinnyt sitä, koska meillä ei mene parisuhteessa kovin hyvin (kohtuullisesti, mutta kuitenkin...) ja mies ei ole innostunut lisää perhettä kasvattamaan.
No nyt minulla on ikää jo sen verran, että kolmatta pitäisi alkaa yrittämään jos sitä koskaan enää aikoo tehdä. Ja minulla tekisi mieli. Mieskin on hieman myöntyväinen, mutta...hän ei ole kiinnostunut kotiasioista, vaan työstään ja mieluiten hän matkustelee työssään paljon ja on poissa kotoa. Vapaa-aikanaan hän myös mieluiten on kavereiden kanssa ulkona tai minun kanssani jos saamme lapsenvahdin, mutta hän ei siis ole kotona viihtyvää tyyppiä. Viime vuodet on kunnioitettavasti vähentänyt vapaa-ajan menojaan, mutta nyt kuulemma haluaisi tehdä jo jotain muuta kuin hoitaa lapsia.
Raskausaika on mennyt aina huonosti parisuhteessamme, koska mies ei halua seksiä kun olen raskaana ja haluaa sen sijaan yhä useammin 'poikien' kanssa ulos.
Meillä menee hyvin parisuhteessa silloin kun olemme kahdestaan matkoilla, ravintolassa, juhlissa, mutta tuo arki ei oikein suju. Mies on silloin kyllä paikallakin, mutta useimmiten katselee telkkaria tai lukee lehteä tai on tietokoneella.
Summasummarum...tilanne ei ole siis kovin paha, mutta ei aivan ideaalinenkaan. Pitäisikö ne vauvahaaveet haudata vai uskoa omaan jaksamiseen?

 

[Mielipide]

Ihan näin ulkopuolisena sanoisin, että jos parisuhde ei ole täysin kunnossa - vaikka eihän mikään parisuhde mitään täyttä auvoa ole - ja jos mies ei ole innostunut kasvattamaan lapsilukua, niin miksi ihmeessä siis kannattaisi?
Voihan se olla, että yksi lapsi lisää ajaisi miehen taas entistä enemmän omiin menoihinsa, kauemmas. Tai toki voi myös lähentää, mutta jos lähtökohdat ovat nuo kirjoittamasi niin itse rohkenen epäillä.
Jos kyseessä olisin minä, jättäisin lapsiluvun tuohon ja koittaisin parantaa sitä parisuhdetta. Tsemppiä!

 

[>x]

Tuntuu kamalalta, että joutuu valitsemaan, vauva vai mies.
Tilanne kuulostaa siltä, ettei lapsilukua kannata enää lisätä. Mutta entä jos vaikka tuleekin ero myöhemmin, katuuko sitten sitä, ettei tehnyt sitä vauvaa?
Hankalia asioita tällaiset.

 

[Vauva ei pelasta parisuhdetta]

Hankala on tosiaan tilanne, mutta kannattaa muistaa että vauva EI pelasta rakoilevaa parisuhdetta, päinvastoin.

Mies vai vauva: vaikea kysymys. Jokaisen pitää löytää se oma ratkaisu, eli kun ei ole edes kertoa omia vastaavia kokemuksia vinkiksi ja esimerkiksi, ei voi muuta kuin toivottaa jaksamista ja auringonpaistetta!

 

[Äiti69]

Hei,
kiitos kaikille fiksuista vastauksista.
Onhan se tietenkin niinkin, että jos minä vain haluan hoitaa lapsia ja elää lapsiperhe-elämää vuodesta toiseen, niin en voi vaatia sitä samaa mieheltä.
Voihan se olla, että naisen hoivavietti on jotenkin voimakkaampi ja minun pitää
vain löytää muita keinoja käyttää sitä kuin lasten määrän lisääminen.
Mutta ei tämä pelkästään minun haaveeni ole, kyllä lapsetkin kovasti toivovat
pikkusisaruksia ja niitä ajoittain kyselevät.
Täytyy kai alkaa haaveilemaan kissasta tai koirasta...se oli miehen ehdotus.
Toisaalta olen aika tiukasti vaatinut miestä osallistumaan myös lasten hoitoon ja
kodin hoitoon ja voisi ehkä sanoa, että 'pitänyt tossun alla' siltä osin. Muissa perheissä miehet eivät osallistu yhtä paljon ja ehkä sekin nyt sitten tulee tässä vastaan niin,
ettei hän enää halua enempää 'töitä'. Mutta sitä suuremmalla syyllä minun on nyt otettava miehen toiveet huomioon ja alettava todella ajamaan tätä vauvakuumetta alas. Tuntuu kuitenkin jotenkin surulliselta...

 

[Minni80]

Heippa, olen kuullut jostain sellaisen viisauden että lapsi/vauva vie suhdettä enemmän siihen suuntaan mihin se oli jo menossa.

Vaikea tilanne. Mielestänne teidän kannattaisi jutella mitä te haluatte, koska ei sitä vauvaa voi yksinkään tehdä. Jos mies rakastaa sinua (ja tottakai rakastaa!) niin on hänkin sitten valmis keskustelemaan miten saatte arjen toimimaan. Suhteessa joutuu aina tekemään kompromisseja.

 

[Uteloo]

Mitenkäs on ap. tilanne ratkennut?