vauva ei nuku omassa sängyssä

[Maarit74]

Tässä yksi tumpula vajaa kaksi viikkoisen esikoisvauvan äiti kyselee, mitä tehdä kun ensin omassa kopassa nukkunut lapsi saa raivarin ja itkee selkä kaarella joka kerta, kun hänet laittaa sänkyynsä. Imetys on takunnut matalien rinnanpäiden takia alusta asti, välillä onnistuu ilman rintakumia, kun rinta ei kovin täynnä, mutta useimmiten imetys onnistuu vain makullaan ja rintakumin kanssa, mikä sekin rassaa minua itseäni. Lapsi saa rintaraivarin JOKA kerta, kun alan syöttää sitä ja nukahtaa lopulta tyytyväisenä rinnalle. Kun yritän siirtää nukkuvan vauvan omaan sänkyyn, hän säpsähtää välittömästi hereille ja alkaa itkeä ja huutaa. Varsinkin yöllä, kun on aivan poikki ja meinaa nukahtaa pystyyn, ei kyllä jaksa tunti kaupalla huudattaa lasta, vaan antaa mieluummin hänen nukkua parisängyssämme, mutta siinäkään hän ei hyväksy minkäänlaista siirtämistä, vaan saa raivari heti, jos yrittää laittaa vauvan parempaan kohtaan, jottei makaa keskellä sänkyä. Nyt mies nukkuu toisessa huoneessa ja me vauvan kanssa rinnakkain kuin vanha aviopari. En tiedä, mistä tämä sänkypaniikki tuli, sillä alussa vauva oli ihan tyytyväinen valvoessaankin sängyssään, örisi itsekseen, kunnes nukahti ja itkulla ilmoitti, kun halusi nousta syömään. Tiedän, että alku on opettelua, mutta yöt ahdistaa minua, kun "tukihenkilöni" nukkuu toisessa päässä taloa ja minä valvon yksin rintaraivottaren kanssa makuuhuoneessamme. Lapsi oli pitkään yritetty toiveiden täyttymys, mutta avuttomuus hänen hoitamisessaan ja pettymys, kun synnäriltä lähdettiin "osaamatta imettää" harmittaa...Ensi viikolla selviää neuvolassa onneksi maidon riittävyys eli onko paino noussut. Ristiriitaisia tunteita on muutenkin imetyksestä, sillä ensin ajattelin tehdä kaikkeni, jotta imettäisin mahdollisimman pitkään, nyt välillä ajattelin, että olisiko helpompi, kun oma maito ei riittäisikään ja mies voisi pelailla myös korvikepullojen kanssan, että saisi kerran viikossa nukkua vaikka kolme tuntia putkeen...Mulla on diabetes ja yletön valvominen ja imetys aiheuttaa jatkuvasti matalia verensokereita, joten huolta on siitäkin, etten saa yöllä shokkia tai kuukahda ...

 

[ÄssÄ!]

Ihan ensiksi tsemppiä ja voimia sulle! Muistan miltä tuntui olla ekaa kertaa äiti, sitä välillä murehti ja stressasi ittensä puoli kuoliaaksi (tässä sitä ollaan hengissä minä sekä 3 lastani )

Mä imetin esikoista tosi pitkään rintakumin avulla, muistaakseni liki 3kk... imetys ei vaan onnistunu meiltä kummaltakaan. Sitten kun molemmat harjoteltiin niin lopulta imetin ilman rintakumia onnistuneesti. Muista että on sinun asia tää imetys-asia. Jatkat niin kauan kun sinulle ja vauvalle sopii =)

Mun 2. ja nyt tämä kolmas on molemmat havahtuneet laitokselta asti kun olen koittanu siirtaa omaan sänkyyn. Yleensä pidänkin sideharsoa tms. allani kun yöllä imetän (tai vauvan ympärillä) näin ollen sänky ei tunnu vauvasta viileältä kun mun lämpösestä sylistä tai viekusta siirtyy pois. Kokeile tommosta konstia

terkuin ÄssÄ+2 isompaa rinsessaa ja "pikku-Myy" 6 vkoa

 

[Odota hetki]

Odotatko hetken, ainakin 10 min ennen kuin siirrät sänkyyn? Vauvalla kuulemma kestää 20 min päästä syvään uneen, mutta en ole ihan niin kauaa odottanut. Ja tosiaan kannattaa pitää kapalossa imetyksen ajan, ja siirtää sitten siinä sänkyyn. Nykyään meillä ei tarvitse enää yösyötöillä odottaa kuin pari minuuttia, eikä yleensä herää.

Jos sänky on iso, oletko laittanut esim. peiton rullalle molemmille reunoille, jotta olisi turvallisempi olo? Siten, että ei saa kiskottua päällensä.

Meillä vauva on myös saanut rintaraivareita, jopa sairaalassa. Halusi maitoa heti, ja kun en alussa osannut auttaa rintaa suuhun että olisi heti saanut imettyä, niin hermo meni. Pullolla piti rauhoittaa syömään, tai rintakumilla. Ne kun sai tungettua heti suuhun ja 'tajusi' alkaa imeä. Kun vauva on ensin syönyt pahimpaan nälkäänsä, niin koita sitten tarjota vaikka toista rintaa ilman kumia.

Olen myös rintaraivarin aikana koittanut kiinnittää vauvan huomion pois syömisestä esim. helistimellä tms. vaihtanut imetysasentoa ja paikkaa, laulanut tuutulaulua ym. Rintaraivareita meillä oli etenkin illalla, yöllä söi paremmin kun oli väsynyt. Nykyään jos tulee raivarit illalla (on päässyt yliväsyneeksi, esim. ei ole nukkunut kunnollisia päikkäreitä iltapäivällä) niin nukutan vauvan syliin 10-15 minuutiksi, joka jälkeen syö rauhassa.

Ohessa linkki Imetystukilistan sivuille, jossa mm. juttua rintaraivareista ja imetysasennosta, rinnalle auttamisesta jne.

http://www.imetystukilista.net/faq/faq.php

Tsemppiä, kyllä se helpottaa!

 

[Ulkkis-Ewa]

Tuttuja tunnelmia nuo yölliset ja päivänkin siirtoyritykset: on kuin ladattua pommia kanniskelisi, elikkä herääkö vai eikö herää :-D

Vannoin alkuun, ettei ikinä vauvaa meidän sänkyyn yöllä ja päiväunillekkin omaan sänkyynsä. Mutta niinpä meillä vaan nukutaan perhepedissä. On tuntunut vaivattomammalle kuin siirrellä omaan sänkyynsä. Minäkin nukun paremmin, kun ei tartte nousta tarkastamaan hengittääkö. Ja miehelle on pedattu lastenhuoneeseen peti, mutta haluaa useimmiten kuitenkin nukkua mieluummin meidän älämölössä ja vieressä. Meidän yösyönnit on kyllä harvoja ja helppoja, mutta viimeiseksi illalla on joskus rintaraivareita.

Päiväunia meillä nukutaan pisimmät vaunuissa ulkona ja muuten saa kuukahtaa milloin mihinkin: syliin, sitteriin (vain harvoin), sohvan nurkkaan, lattialle omalle leikkipeitolle jne. Tässäkin on siis joustettu alkuperäissuunnitelmista ja on tuntunut meille parhaalta näin...

Imettäminen on kaiken kaikkiaan sujunut hyvin ja on opeteltu juomaan äidinmaitoa pullostakin. Kaverini häiden ajaksi piti jättää isovanhemmille hoitoon ja siksi sekin on harjoiteltu. Kävi ihan ilman ongelmia, eli voisiko miehesi juottaa pumpattua äidinmaitoa, jotta saisit yhtenäisemmät unet silloin tällöin?

Lohduksi sen verran, että mielstäni eka kuukausi oli vaikein. Kohta alkaa sinullakin varmasti helpottaa ja tuntuma vauvan hoitoon varmentua. Olen suunnilleen samanikäinen kuin sinä (nimimerkkisi perusteella) ja luulenpa että meille iäkkäämmille on tämä kontrollin menettäminen ja osaamattomuus vähän isompi ja oudompi juttu kuin nuoremmille :-D

 

[avaruus]

en sen kummempaa osaa neuvoa mut kyllä meillä on molempien kanssa ihan "opeteltu" omaan sänkyyn. Tää toinen ei meinannu millään suopua mut kuus viikkosena se sitten loksahti. Laatikko on ollut myös aika pieni ja turvallinen, muistathan että nyt kun laitat isompaan sänkyyn, se ei saisi olla liian avara. Meillä on molempien aikana laitettu niin koppaan ku sänkyynkin reunoille semmoset peitoista käärityt rullat että ne pienentää sänkyä. Ja sit se on kyllä sitä opettelua, syöttöä, sänkyyn, syöttöä, sänkyyn....

 

[mami5]

ap. kirjoituksesi sai minut hymyilemään, kirjoitustyylisi on mainiota
Eli, oletko kokeillut nukuisiko vauvasi paremmin vaununkopassa ja usein myös kapalointi auttaa pientä levotonta nukkujaa. Kannattaa myös kokeilla eri nukkumisasentoja tai kokeilla jos hän rauhoittuisi kevyeen pään silittelyyn.

 

[gskelue]

Jos kyseessä on pieni vauva, sanotaanko alle 5 kk, niin itse pitäisin vauvan siinä vieressä. Noin pieni tarvitsee läheisyyttä ja näin saat syötettyä mutta myös itse nukuttua, joka on nyt se ensisijainen juttu. Kun vauva kasvaa ja imetys alkaa rullamaan vieläkin paremmin, sitten huolehdi vauvan nukkumisesta omassa sängyssään. Ja miehen

Ole siis armollinen ennenkaikkea itsellesi. Nyt susta tuntuu että ei näin voi mennä että mies toisella puolella taloa, mutta kyse on kuitenkin ohikiitävästä hetkestä. Kuitenkin paras kun te kaikki nukutte mahdollisimman hyvin.

t. äippä x 2

PS. Kirjoitus oli kuin omani esikoisen kanssa

 

[mie-vaan]

Tuo ladattu pommi oli kyllä tosi hyvä vertaus Meillä jatkuu vielä 10 kk iässä sama juttu. Nukahtaa meidän väliin tissille ja kun yritän siirtää omaan sänkyyn niin kylläpä pamahtaa, ei sitten millään sinne ja taas sama nukutusprosessi alusta. Nyt kyllä olen viime aikoina ruvennut tekemään niin että imetän istuullaan ja kun nukahtaa syliin niin siitä helpompi nostaa omaan sänkyyn, jossa nukkuu jopa tunnin heräämättä, heh,heh...Nyt pitää ottaa äidin tahto peliin ja laittaa kova kovaa vasten jos haluaa nukkua itse yönsä hyvin. Tähän asti en ole hennonnut, mutta kun töihin lähtö lähenee niin pakko ruveta opettamaan nukkumaan omassa sängyssä. En ehkä mitään unikouluja rupea pitämään, mutta jotakin täytyy keksiä. Meilläkin esikoinen kyseessä ja tällaista opettelmistahan tämä...

Tsemppiä !

 

[Maarit74]

Kiitos kannustuksesta! Tuo kapalointi- juttu on muutaman kerran nyt onnistunutkin, kun tosiaan ei ole heti vauvan simahdettua siirtänyt omaan sänkyyn, vaan antanut hetken vajota syvempään uneen. Yöllä uni jotenkin pinnallisempaa ja tuntuu, että välillä vauva herää juuri sillä siunaamalla hetkellä, kun sammuttaa valot ja ajattelee, että miten ihana on päästä nukkumaan. Eilen kävin sukulaisen syntymäpäivillä tuulettamassa pääkoppaani ja lypsin pikkuiselle eväät jääkaappiin. Pullottelu ei tunnu haittaavan onneksi imetystä, mutta pumppaamani maitomäärät ei päätä räjäytä eli jos meinaa saada 100 ml. kasaan, täytyy ranne kipeänä pumpata aikas kauan. Neuvolan ohjeista ymmärsin kuitenkin, että pumppaaminen on vain maidontuotannolle hyväksi ja lisää maidon määrää. Hämää vain ne kirjoitukset, missä joku äiti käyttää termiä " maitoa riittää pumpattavaksi/ luovutettavaksi asti". Mistä sen tietää, että riittää ja eihän rinta periaatteessa tyhjene, vaan täyttyy koko ajan?

 

[ÄssÄ!]

Käytätkö muuten maidonkerääjää? Sillaikin voi saada maitoa keräiltyä Mä käytän aina kun vaan muistan... Jäähdytän aina jääkaapissa ja kerään yhteen astiaan sen päivän keräysmaidot ja pakastan. Mulla vuotelee aika runsaasti, joka syötöllä vaihdan kastuneet liivinsuojat.

Mä olen koittanu tällä kertaa olla lypsämättä jos ei ole pakko... edellisellä muksulla olin ns.lypsykierteessä, maitoa tosiaan tulee sen verran lisää kun lypsää. Nyt välillä tarvii lypsää aamulla, mutta lypsän vain "herneet pois" eli välttämättömän.

 

[gdunnik]

Hei voimia sulle. Minä muistan tuon. On oikeastaan ainoita asioita mitä muistan aivan alkuajoista: vauva aina tissillä ja oma uni kateissa. Nyt puolivuotiaan kanssa tissittelyt ovat kohtuullistuneet noin 10-15 minuutin imukerroiksi, mutta uni on ihan hepskeikkaa molemmilla. Meillä mies nukkuu olkkarissa, me vauvan kanssa makuuhuoneessa. PAri-kolme kuukautta jaksoin nostaa vauvan nukuttaisen jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan, mutta sitten totesin, että pääsen helpommalla, kun jätän sänkyyn on parempikin, että vauva herää samassa paikassa kuin mihin on nukahtanut.

Lähiaikoina on kyllä tarkoitus yrittää opettaa vauva nukkumaan omaan sänkyyn.

Voimia.. Vaikka minua ärsytti hirveästi, jos joku näin sanoi, niin sanon siltikin. alkuaika vauvan kanssa on opettelua, ja ennen kuin huomaatkaan, asiat alkavat luistaa ja eri asiat ahdistavat kuin juuri nyt.

 

[Tuisku joka ei kirjautunut]

Meillä on ollut samaa imetys/nukuttamis taistelua kun sinulla. Minäkin yritin joka ilta kaikkeni jotta tyttö imetyksen jälkeen nukkuisi omassa sängyssä edes tunnin tai kaksi. Mutta siihen kun vielä lisättiin lievä koliikki en jaksnut enää. Kun kello alkoi lähenemään puolta yötä ja koliikkihuuto oli vihdoin loppunut ja tyttö nukahtanut sänkyyn minun viereeni en kertakaikkiaan jaksnut enää siirtää häntä omaan sänkyyn, koska pelkäsin hänen heräävän ja taas sama rumba olisi alkanut. niinpä me nukutaan edelleen perhepedissä. Tyttö on nyt 7kk ja vähitellen olen alkanut häntä opettaa omaan sänkyyn. Mä olen itse vonut paljon paremmin kun olen aamulla pirteämpi ja jaksan jopa jotain tehdäkkin päivän aikana. Joten lapsi kainaloon ja unta kaaliin=)