Vauva- arki?

Moikka! Täällä yksi pian 24v esikoisesta haaveileva nais-immeinen miettii kaikenlaista..ja haluaisi nyt kuulla teiltä fiksummilta kokemuksia muutamista jutuista?

Millaista arki vauvan kanssa on/oli? Yllättikö mikään vauva- arjessa? Millainen teidän "päiväohjelma/vuorokausirytmi" oli/on? Oliko koskaan tylsää? Oliko sinulla paljon samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä? Oliko sinulla omia harrastuksia ilman vauvaa? Entä vauvallisia harrastuksia?

Entä miten arki koira- vauva perheessä rullaa? Ulkoilut/koirien pissilenkit? Olisin kovin kiitollinen jos joku jakaisi kokemuksiaan... =)

 

Vauva-arjen sujuminen riippuu pitkälti sun omasta luonteestasi. Toisilla menee kaikki hyvin ja helposti, vaikka vauva olisi ns. vaikea ja rytmitön, toiset aikuiset tuntevat olonsa helpommaksi hyvärytmisen, sopeutuvan vauvan kanssa.

Sun täytyy miettiä, oletko valmis nyt luopumaan usean vuoden ajaksi omista menoistasi, vapaa-ajasta, yöunista ja leppoisasta parisuhteesta. Myös kaverit, joilla ei ole pieniä lapsia, voivat kaikota ympäriltäsi. En millään halua maalata piruja seinälle, mutta tällaista se vauva-arki pahimmillaan on.

Koirahommaan en ota kantaa. Meillä mies hoiti koiran aamulenkin klo 03 ennen töihin lähtöä ja minä päästin vain omakotitalon pihalle pissaamaan päivällä ja lenkitin kun kävin vauvan kanssa vaunulenkillä.Se siis sujui helposti minun puoleltani. =)

 

Oma vauva-arkeni oli todella mukavaa. Olen kyllä tylsistymiseen taipuvainen, mutta koetin kehitellä ohjelmaa joka päiväksi - tapasin kavereita, käytiin vauvamuskarissa, kaupungilla muuten, kävelyllä. Vapaa-aikaa oli kyllä ruhtinaallisesti, nyt töihin palattua onkin sitten toinen juttu. Vauva kyllä herätteli joka yö useita kertoja, mutta univelkaa ei tuntunut kertyvän, nukuin hyvin ne pätkät aina tissittelyjen välillä. Rytmin päästä kiinni saatiin muistaakseni n. 2 kk iässä, ja mukavia kolmen tunnin päiväunia tyttö vetelikin. Parisuhde on yhtä leppoisa kuin ennenkin, yhteenkuuluvuus on entisestään kasvanut ja nautin perhe-elämästä täysillä. Kuulostaa varmaan höperöltä mutta ei voi mitään.

Koirasta en minäkään osaa sanoa, kun meillä ei ole, mutta sen varmaankin riippuu miehesi työrytmistä ja asumismuodostanne, millaista siitä tulee. Tuskin ylivoimaista kuitenkaan.

Vauva-arjen yllätyksen tarjosi se, miten paljon paremmaksi kaikki elämässäni muuttui vauvan myötä. Oikeasti :heart:

 

Joo kovin yksilöllistä varmaan, että miten kukakin nuo asiat kokee =) . Kiitos vastauksistanne ja mielelläni lukisin paaaaljooon paaaljoon lisää tarinoita . Uskon, että itselläni ei ole kovinkaan vaaleanpunaiset käsitykset noista arjen asioista..

 

Kertokaahan nyt joku kokemuksianne/ajatuksianne?? :heart:

 

Hmm, yllättikö mikään, hieman yllätti se kuinka paljon vauva on minussa kiinni, tarkoitan sitä että luulin että vauva viihtyy esim. lattialla kellien niinku mun kaverin vauva oli mutta oma vauvani haluaa koko ajan olla sylissä. Yksinäistä on hieman kun ei ole päivisin juttuseuraa, kaverit töissä enkä tunne muita äippälomalaisia. Harrastuksia ei ole vauvan kanssa eikä ilman, energiaa ei ole enää iltaisin lähteä mitään harrastamaan..

 

Yllätti: vauvan sitovuus. Kun istut vessassa ja vauva herää tai on vain tyytymätön, joko otat vauvan sylissä mukaan tai kuuntelet huutoa. Sitovuus on 110%:sta varsinkin jos satut saamaan lapsen joka on todella riippuvainen äidistään (niinkuin meidän esikoinen). Eroahdistuksen aikaan en saanut tehdä yhtään mitään. Kun nousin sohvalta seisomaan, huuto alkoi ja loppui vasta kun istuin jälleen samassa kohdassa (jatkui 2kk). Iltaisin nukkuttamiseen meni pahimmillaan 3 tuntia-> omaa aikaa ei ole tipan tippaa. Huono omatunto kaikesta mitä teet (lähdet salille, baariin, leffaan tms). Sosiaalisten suhteiden puuttuminen/vähentyminen: jos sinua ei huvita perhekahviloiden sisäpiiriin lähteä änkeämään, äitikavereita voi olla vaikea löytää. Koko päivän kun kuuntelet väsyneen ja huonolla tuulella olevan lapsen kiukkuamista, tekisi mieli lähteä ja paiskata ovi takanaan kiinni.Rakkauden määrä mikä lapseen kohdistuu, sitä ei voi verrata mihinkään aikaisempaan. Ihanat hetket kun silmät kostuu hymystä, halista tai ihanista sanoista:"Äiti, rakastan sua". Ja yhdyn siihen että lapset tuovat sisältöä elämään. En osaisi enää edes kuvitella millaista elämä olisi ilman näitä kahtaa piipertäjää.

Koiran kanssa meillä sujunut loistavasti. Lenkillä käydään sään salliessa päivällä vaunujen kanssa tai illalla mies/minä yksin/vauvan kanssa jos päivällä ei ole käyty. Mies käyttää aamusta ennen töihin menoa ja illalla jompikumpi päästää iltapissille.

 

Minua mietitytti ennen lapsen saamista ainoastaan, miltä tuntuu olla sitten kauhean väsynyt. No, meille tulikin kauhean kiltti ja hyvin nukkuva lapsi, joten se jäi arvoitukseksi. Kannattaa kuitenkin varautua pahimpaan niin voi positiivisesti yllättyä (kaikki lapset ne kiltitkin valvottavat joskus). Olen myös huomannut, että oma ajattelutapa vaikuttaa myös paljon siihen, millä jalalla herää aamulla. Esimerkiksi jos joudun nousemaan yöllä jatkuvasti (tyyliin puolen tunnin tai tunnin välein) laittamaan tuttia pojalle suuhun niin on parempi ajatella, että vielä muutama tunti ja sitten voidaan nousta ylös, kuin TAAS PITÄÄ nousta eikö se jo ole hiljaa! Positiivinen asenne auttaa pysymään rauhallisena. Pitää myös muistaa, että vauva ei tee mitään tahallaan, vaan jos se huutaa esim. koliikkiin niin siihen sattuu ja sitä pitää ymmärtää. Vähän isompi lapsi osaa jo tehdä asioita tahallaan, mutta ei vauva.

Itse lähdin noin kakasi kuukautta synnytyksen jälkeen perhekahvilaan. Tarvitsin sosiaalista ulottuvuutta ja näiden kerhojen avulla olen nauttinut kotona olemisesta paljon enemmän kuin mitä olisin yksin nyhjätessäni. Vauva-arki on ihan mukavaa, mutta minulla on silti mennyt noin puoli vuotta ennen kuin osaan olla rauhassa kotona enkä haikaile työyhteisön perään. Elämänmuutos on suuri.

Kerronpa vielä vähän meidän päivärytmistä:
Kun vauva oli vastasyntynyt, niin yöt aloitettiin noin 22. Ensin nukuttiin 4h sitten syötiin, nukuttiin 3h ja syötiin ja vielä 2h ja syötiin. Tässä vaiheessa nousin yleensä ylös. Vauva pää-asiassa söi vaihdoin vaipan söi uudelleen ja nukahti. Pikkuhiljaa valveajat tuossa vaipan ja syönnin välissä kasvoivat. Iltaisin oli yleensä muutaman tunnin kitinävaihe. Silloin laitoin telkkariin pyörimään jotain mukavaa ja kanniskelin syötin ja oleilin olohuoneessa kunnes vauva nukahti. Levottomuuden jälkeen vauva aloitti tuon pisimmän univaiheen, joten itselläkin pää tyynyyn heti kun vauva nukahti.

2kk ikäisenä vauva hoksasi, että maailmassa on muutakin kuin äiti ja alkoi viihtymään pitempään leikkimatolla. Sain esim. syötyä puuron muutenkin kuin vauvan pään yli Tässä vaiheessa vauva jaksoi olla valveilla maks. tunnin tai puolitoista ja sitten taas nukuttiin.

4kk ikäisenä valveajat ovat maks kaksi tuntia ja yöllä syödään enää kerran siinä kolmen aikaan. Tähän aikaan on helppo ja toisaalta vaikea liikkua. Meidän poika rupesi jo vaatimaan vähän rauhaa unilleen ja koska unia vetetään vielä noin neljä kertaa päivässä niin kovin kauas ei pääse kerralla, lyhyet unet kuitenkin vielä onnistuvat liikkeelläkin ollessa. Vauvan kanssa on kuitenkin jo kiva jutella kun kommunikaatiota rupeaa jo olemaan.

6kk ikäisenä, jota nyt ollaan niin nukutaan syömättä noin yhdeksästä kuuteen aamulla. Tuttia joudun kuitenkin laittamaan suuhun 1-lukemanton kertaa riippuu yöstä. Yleensä noin 1-3 kertaa. Päivällä nukutaan kahdet unet ja yhdet torkut. Pitkät päiväunet pitää jo nukkua omassa kodissa, jossa on rauhallista. Autossa nukkuu mutta ei enää kaupan hälinässä. Jaksaa valvoa 2-4 tuntia putkeen riippuu vähän päivästä.

Mitä isommaksi vauva kasvaa sitä enemmän tykkään olla kotona.