Väsyneen äidin viimeinen neuvonpyyntö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Anni

Vieras
Hei. Olen 27-vuotias 1v 1kk:n ikäisen pojan äiti ja odotan toista lasta raskausviikolla 15. Tällä hetkellä arkeni tuntuu todella takkuiselta ja halusin kysyä vielä viimeisen kerran neuvoja kokeneemmilta, voiko lapsen uniongelmille tehdä mitään. Poikani herää 5-10 kertaa yön aikana ja vaatii yleensä minut rauhoittamaan eli useimmiten antamaan käden, jotta hän nukahtaa uudestaan.

Parannusta vuoden aikana on tapahtunut siinä, että hän nukahtaa nykyisin helposti sänkyynsä laulun ja käden avulla. Häntä ei myöskään tarvitse nostaa yöllä ylös sängystä hysteerisesti itkevänä. Molemmat parannukset ovat seurausta siitä, että luovuimme noin kuukauden yrittämisen jälkeen ensi-ja turvakodin unikouluohjeista olla antamatta lapselle kättä hänen sitä vaatiessa. Unikoulun ohjeiden mukaisesti totutimme kuitenkin lapsen pois tutista 10 kk:n ikäisenä ja se sujui todella helposti. Poika on vieroitettu rinnasta reilun vuoden ikäisenä, eikä siinäkään ollut mitään ongelmia. Nykyisin hän nukkuu yhdet, vajaan 2 tunnin päiväunet puolen päivän aikaan. Niiden aikana hän herää vähintään kerran. Nyt häntä totutetaan nukkumaan sisällä, koska hän ei enää mahdu vaunukoppaan. Nukuttaminen sujuu niille käytännössä lähinnä minun sylissäni. Yöunille poika menee puoli yhdeksältä ja herää noin puoli seitsemältä (viimeisen kerran). Hän syö mielestäni aika paljon, 5 kertaa päivässä kunnon annokset, viimeisen kerran puuroa noin puoli kahdeksan aikaan. Hänellä ei ole mitään allergioita eikä hänellä ole koskaan ollut iho-ongelmia tai ripulia.
Poikani on minusta todella herkkä kosketukselle. Hän ei pidä hieronnasta, jota on kokeiltu, vaan kutisee helposti. Tassuhoito ei toimi meillä ollenkaan, koska hän vain sieppaa heti kädestä kiinni eikä rauhoitu käden alle. Tassua on kokeiltu oikeastaan koko ajan, mutta siitä on nyt kerta kaikkiaan luovuttu. Poikaa on myös yritetty nukuttaa meidän välissämme, mutta enää hän ei siinä halua olla vaan pyörii rauhattomana, kunnes pääsee omaan sänkyynsä. Peittoa hän ei siedä ollenkaan vaan meillä ollaan joko ilman tai unipussissa.

Mielestäni poika herää usein siihen, että hänellä on pissahätä. Kun hän saa pissattua vaippaan, hän usein rauhoittuu ja rupeaa nukkumaan. Illalla hänelle yritetään antaa vain vähän juomista. mutta silti vaippa on yleensä tosi märkä aamulla. Joskus vaihdan sen aamuyöllä. Käytämme päivisin kestovaippoja, mutta villakuoren jäätyä pieneksi, olemme nyt muutaman kuukauden käyttäneet kertakäyttövaippoja öisin. Kokeilemme kuitenkin vielä kestojakin yöllä. Yhdessä vaiheessa käytimme poikaa pissalla potalla ensimmäisellä heräämisellä, ja se rauhoitti unen ainakin muutamaksi tunniksi, mutta nyt hän ei halua nousta sängystä. Päivisin häntä käytetään potalla lähinnä leikillä vaipanvaihdon yhteydessä, mutta hän ymmärtää periaatteen täysin ja pissaakin pottaan aina kun jotain pissattavaa on. Kakat hän on tehnyt pottaan 10 kk:n ikäisestä.
Eli siis, olemme mielestäni kokeilleet kaiken mitä voi kokeilla ja olen itse luovuttanut eli yritän vain ajatella, että tämä on kestettävä, poikamme nyt vain sattuu nukkumaan huonosti. Istun mieluummin käsi lapsen kädessä kuin kuuntelen tuntikausien huutamista (mitä se unikouluohjeiden kokeilu oli), joka saa myös minut suuttumaan. Yritän ajatella sitä, kuinka ihana poika meillä on ja oikeasti hän on todella terve ja aurinkoinen nuori mies. Mutta silti olen todella lopussa. Välillä vain istun lattialla ja toivon, että päivä loppuisi. Mieheni hoitaa joitain yöheräämisiä, mutta jotenkin koen, että ne ovat minun asiani, kun olen siis kotona lapsen kanssa. Mies nukuttaa kyllä lapsen nykyisin aika usein. Tiedän, että useilla äideillä on paljon vaikeampaa puhumattakaan yksinhuoltajista ym...silti olen todella väsynyt ja tunnen siitä jatkuvaa huonommuudentunnetta. Miksi minä en tahdo millään jaksaa? Jos joku voi antaa neuvoja, ottaisin kiitollisuudella vastaan.
 
Hei!

Rankalta kuulostaa. :( Meillä unirytmi löytyi kuin taikaiskusta, kun aloimme pitämään lapsen päivärytmistä todella tiukasti kiinni. Toiset lapset tarvitsevat tiukemman rytmityksen kuin toiset ja meillä tarkka rytmistys auttoi. Toinen ajatus oli, että onko pissaaminen päivällä lapselle kivuliasta, eli olisiko mahdollisesti kivusta kysymys, kun pissaamiseen yöllä herää?
 
voi ei,kurjaa,varsinkin nyt kun itsekin tarvitsisit paljon unta.Onko teillä isompia rattaita missä hän mahtuisi nukkumaan.Ehkä tuossa tilanteessa tekisin niin että päikkäreille mentäessä annat nukahtaa itse joko omaan sänkyyn tai ulos.Meillä on aina nukahdettu hyvin itse ja yölläkin jos herää korkeintaan tarvitsee tutti antaa käteen.Mitä jos kokeilisit unikaveria.Sekin voisi rauhoittaa
 
saatko pojan sänkyä "sivuvaunuksi"? Jos pelkkä käsi kädessä riittää niin meillä neidillä aikoinaan riitti kun pinnojen välistä yöllä pidin kädestä kiinni.. Siis ei tarvinnut itse nousta jne..
Muuten ei voi kuin todeta että ajan kanssa, ja ISOSTI jaksamista.. =)
 
:hug: Koita päästä siitä huonommuuden tunteesta. Se vie hirveästi niitä vähäisiäkin voimavaroja! Mullakin tuli mieleen kellontarkka päivärytmi. Se voi ehkä olla mahdollisuus parempiin uniin. Alkuun siis täysin kellontarkka, ja kun rupee sujumaan, niin noi jo ns. löysätä. Nukkuuko poika pimennetyssä makkarissa, onko valoja tms. mikä vaikuttaisi?
 
Kokeilkaa, jos siirtäisitte lapsen nukkumaan omaan huoneeseen? Jos siis vaan mahdollista. Monesti lapsi on niin herkkäuninen, että herää vanhempien kääntyilemiseen yms. Meillä ainakin poika (samaa ikäluokkaa) tarttee 2-3 päiväunet päivässä, jotta yö menee suht rauhallisesti. Yleensä vauva nukkuu paremmin yönsä, miten paremmin nukkuu päivän. Ja tämä ainakin pätee meillä.

Jaksamista! :hug:
 
Olet aivan varmasti väsynyt! Meillä 1,5v lapsi ja itse olen rv35. Tyttö on nukkunut yönsä läpeensä omassa huoneessaan jo pitkälle yli puoli vuotta ja SILTI olen ollut koko tämän toisen raskauden ajan ihan armottoman väsynyt koko ajan. Nyt on ollut 2 viikkoa risaisia öitä korvatulehduksen ja mahataudin takia ja tuntuu että järki lähtee päästä.. Meillä kyllä mies tekee yövuoroa että jos joku illalla/yöllä hulinoi niin se olen aina minä joka hoitaa.

Tän viestin tarkoitus oli siis ihan vaan tsemppiä toivottaa, älä tunne huonoa oloa väsymyksestä! (helpommin joskus sanottu kuin tehty..)
 
Voimia :hug: Meiän poika on saman ikäinen, syö aikalailla samoja määriä, käy samalla tavalla potalla ja muutenkin meiän arki kuulostaa aika samalta kun teillä. Mutta meiän poika nukkuu, onneksi :|

Mutta siunkin on pakko saada nukkua ja levätä :attn: Päästä irti tuosta ajatuksesta, että sie pääset olevinaan helpommalla, kun olet pojan kanssa kotona. Ei pidä paikkaansa! Lapsenhoito on täyttä työtä, vuorokauden ympäri! Miehen kanssa laitatte puoliksi yöheräämiset ja nukuttamiset, että sie saat joskus huilia, muuten ei hyvä kohta heilu, kun sie uuvut ihan totaalisesti.
 
minäkin..Sekö ei toiminut että 1.yöstä lähtien pidennitte viereenmenotaukoja kerta kerralta?Siis kokeilitte tavallaan antaa itkeä,mutta menitte joka kerran myöhemmin paikalle?Meillä on iltanukkumiset olleet taistelua,sängystä tultu pois kymmeniä kertoja..siihen ei auttanut kuin sitkeys..Tsemppiä vain,ja lujaa tahtoa.Eikä ehkä kannattaisi sitä kättäkään antaa,helpompaa kun vauva tulossa,tottua nukkumaan ilman.Meillä on aina ollut unikaverit,jotka kyllä aina hukanteillä :'(
 
Unohda huudatusunikoulut, joista ei seuraa mitään hyvää tai pysyvää. Laittakaa lapsen pinnasänky / sänky teidän sänkyyn kiinni.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80-85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
 
Huudatusunikoulua ei Searsien mukaan kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään. Uimaopetus on oiva vertaus: eihän lasta heitetä veteenkään suinpäin, ja toivota tämän oppivan kerrasta uimaan. Eli ei myöskään laiteta pinnasänkyyn, ja toivota että osaa nukkua...

Nukkumisjuttuja opetellaan vähitellen, aloittaen siitä ettei nukkumista tarvitse pelätä; nukkuminen on mukavaa eikä vauvaa hylätä olemaan yksin. Lopuksi opetetaan keinot pysyä unessa.

Kannattaa olla joustava. Jos valitset jonkun metodin, ei sitä ei tarvitse noudattaa 100 prosenttisesti. Tee sitä mikä toimii, unohda loput. Nukutuskeinoista muodostuu kokemuskansio, ja vaikkei joku keino jonain yönä toimisikaan ei se tarkoita, että yöheräilyt silti jatkuisivat vuosia.

Aika on puolellasi, ja kaikista yrityksistä viisastut.

Joku konsti, joka ei toiminut kuukausi sitten saattaakin nyt toimia. Kannattaa koittaa opettaa vauvalle monia eri keinoja nukahtaa (sekä iltanukahtamiseen että yöheräilyihin), tämä lisää omaakin jaksamista jos ei aina tarvitse tehdä saman kaavan mukaisesti.

http://www.babyidea.fi/vinkkeja/einuku.html
 
Sears: Nighttime Parenting:

Kirjan läpikäyvä ajatus on siis se, että kun perheessä noudatetaan attachment parenting -käytäntöjä (AP), lapset ja sen myötä myös vanhemmat saavat nukkua paremmin. Asian ymmärtämiseksi Sears esittelee tosiseikkoja ja tutkimustuloksia vauvojen ja pikkulasten unesta.

Nykyäänhän törmää hätkähdyttävän usein ajatuksiin, että jo pikkuvauvaa pitäisi "itsenäistää": totuttaa nukkumaan itsekseen, viihtymään yksin ja pakottaa aikuisten mielestä oikeisiin rytmeihin. AP:n mukaan vauva, joka varhaisvaiheessa kyllikseen läheisyyttä ja turvallisen kiintymyssuhteen, kasvaa itsenäiseksi ja luottavaiseksi maailmaa kohtaan.

Mitä hyötyä AP:n käytäntöjen omaksumisesta sitten on? Searsin mukaan vanhemmat oppivat niiden avulla tuntemaan lapsensa hyvin. He tulevat herkiksi lapsen reaktioille ja pystyvät vastaamaan niihin, ymmärtävät intuitiivisesti lapsensa viestejä. He myös luottavat itseensä vanhempina. Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsears.html
 
Mikset lähde muutamaksi yöksi ystävällesi, vanhemmillesi tmv, niin että olet poissa näköpiiristä. Tottakai poika huutaa sinua kun tietää sinun pitävän aina kädestä ja antavan joka kerta periksi!
 
Mitä tehdä kun lapsi ei nukahda? Tähänkään ei liene yksiselitteistä vastausta mutta erilaisia keinoja joilla voi yrittää ongelman ratkaista varmasti löytyy. Ensimmäiseksi kannattaa miettiä mikä voisi olla syynä nukahtamisvaikeuksiin. Onko lapsi liian virkeä, yliväsynyt, peloissaan jostakin, nälkäinen, kylmissään, kuumissaan tmvs.? Mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi?
Lapsen vierellä ollaan mikäli hän ei halua jäädä yksin ja alkuun onkin suotavaa, että lapsen kanssa ollaan kunnes hän nukahtaa.

Muutokset elämäntilanteessa voivat aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia, samoin uudet nukkumajärjestelyt. Jos lapsi vaikkapa siirretään omaan huoneeseen hän saattaa alkuun nukahtaa aivan normaalisti mutta myöhemmin voi tulla ongelmia. Lapsi ei jääkään nukahtamaan itsekseen tai nukahtaminen kestää tolkuttoman kauan jne. Usein auttaa kun vaihtaa nukkumaanmenorituaaleja. Voi koittaa tehdä asiat vaikkapa eri järjestyksessä kuin ennen. Myös uudet hienot jutut, kuten uusi "oikea" sänky, uusi "isojen" peitto tai oma tyyny voivat olla hyvä houkutin jäädä hyvillä mielin omaan sänkyyn nukahtamaan.

Iltarituaalit ovat useimmille lapsille erittäin tärkeitä ja osaltaan edesauttavat nukahtamista. Kaikki asiat kuuluu tehdä aina samalla tavalla ja uusia rituaaleja voi syntyä vaikkapa vahingossa. Rituaalien sarja saattaa myös kasvaa turhankin pitkäksi ja silloin voi olla paikallaan jostain päin alkaa karsimaan.

Vaikka rituaalit ovatkin lapselle tärkeitä, joskus voi olla hyvä vaihtaa niitä tai tehdä asiat eri järjestyksessä jos nukkumaanmenosta meinaa tulla koettelemus.

Liian rajuja muutoksia kannattaa välttää, muutoin tilanne saattaa pahentua paranemisen sijaan.

Hyvä keino rauhoittaa hetki ennen Nukkumattia on lukea iltasatu sylitysten tai vaikkapa antaa lapsen kuunnella unilauluja kasetilta (tai jotain muuta musiikkia, kenties lapsen lempparilevyä) kun hän pötköttää sängyssään. Apu voi löytyä myös hämärästä valaistuksesta, esim pistorasiaan kiinnitetystä yövalosta (7 Watin lamppu valaisee ihan kiitettävästi olematta kuitenkaan häiritsevä, vähempitehoisilla ei juuri ole muuta virkaa kuin osoittaa oikeaa suuntaa). Entäpä jos lapsi saisi hetken puuhailla itsekseen, vaikkapa lukea kirjoja sängyssä kunnes uni tulee? Äiti tai isä voi sitten myöhemmin käydä keräämässä kirjat pois sängystä ja peitellä ja sammuttaa valot. Tätä tarkoitusta varten kannattaa hankkia vaikkapa pieni pöytälamppu ja yöpöytä jos sellaisia ei ennestään ole.

Mikäli lapsi ei ilmiselvästi halua jäädä yksin nukahtamaan, lastenhuoneeseen voi hankkia nukuttajalle mukavan tuolin jossa hän voi vaikkapa lueskella sen aikaa kun lapsi nukahtaa. Tähän päästäkseen voi joutua muutaman illan tuolissa nököttämään pitkäänkin, varsinkin jos lapsi on aiemmin tottunut nukahtamaan pimeässä mutta silti vaatinut vanhemman läsnäoloa. Kattovaloa ei kannata pitää päällä vaan käyttää sitä pientä pöytälamppua tmvs. Kun tästä tavasta tulee tottumus, useimmat lapset nukahtavat melko pian petiin päästyään ja vanhempi voi jatkaa illan askareitaan pienen rauhoittumis- ja lukuhetken jälkeen.

Jos lapsen siirtäminen omaan huoneeseen ei ota onnistuakseen, vaan seuraus on nukahtamisvaikeuksia, iltaisia rähinöitä ja hampaiden kiristelyä, turhaa stressiä ja ahdistusta sekä lapselle, että vahemmille, kannattaa harkita asioiden palauttamista ennalleen ja koittaa muuttoa myöhemmin.

Nukahtamishetken pitäisi aina olla positiivissävytteinen ja hyvä kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään tulisi ongelmaa. Lapsella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo, jotta hän voi huoletta nukahtaa.


Mikään näistä vinkeistä ei varmasti toimi toivotulla tavalla, mikäli lapsi ei ole valmis nukkumaan. Jos häntä ei vielä väsytä, on nukuttaminen turhaa. Toisaalta, yliväsyneen lapsen nukuttaminen saattaa myös olla yhtä tuskaa, eli olisi hyvä löytää se jokaiselle oma, oikea nukkumaanmenoaika. Toiset lapset - aivan kuten aikuisetkin - voivat olla aamuihmisiä, toiset iltaihmisiä. Ei liene olemassa mitään yleistä oikeaa lasten nukkumaanmenoaikaa, vaan jokaisella on oma rytminsä. Samoin lapset nukkuvat aamusta eri tavoin, kuka herää kuudelta kukkumaan, kuka vasta puolilta päivin.

Virkeän lapsen nukuttaminen on vaikeaa ja hermostuttavaa ja saattaa kestää pitkäänkin. Sitten kello jo onkin vaikka kuinka paljon ja omille hommille ei loppujen lopuksi jää juuri aikaa.

Yksi vaihtoehto on antaa lapsen valvoa ja tehdä sellaisia töitä joita voi tehdä vaikka lapsi siinä mukana valvookin.

Tai sitten voi ottaa lapsen nukkumaan samaan huoneeseen itsensä kanssa ja nukahtaa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen nukahtaa omia aikojaan.

Joka tapauksessa, jos homma ei tunnu sujuvan, kannattaa kokeilla jotain muuta eikä jäädä kiristelemään hampaitaan ja rassaamaan hermojaan.


Mieli kannattaa pitää avoimena ja olla rohkea ja ennakkoluuloton kokeiluissaan. Ei kannata muodostaa mitään selkeää ja ehdotonta kuvaa siitä miten lasten kuuluu nukahtaa, milloin, missä ja kuinka. Silloin on vain vaikea irrottautua ikävästä ja toimimattomasta kuviosta ja ongelmien ratkaisu karkaa helposti käsistä.

Olisi hyvä jos voisi pitää pään kylmänä ja olla hermostumatta pienelle hermosahalle. Koska silloin peli useimmiten menetetään kun kontrolli pettää. Sen jälkeen tilanne on kahta vaikempi saada rauhoittumaan ja nukahtaminen vain pitkittyy entisestään.

Joskus voi auttaa kun antaa periksi ja lähtee lapsen mukaan. Kokeilee hänen tapaansa ja jos se auttaa, niin hyvä. Jos se ei toimi toivotulla tavalla, voit aina lopettaa ja palata takaisin lähtöruutuun.


 
Mun yoheraamiset vaheni kun otin lapseni viereen nukkumaan, ei tarvinut enaa nousta sangysta ja pojankin heraamiset vaheni. Vauva nukkui pinnasangyssa samassa huoneessa, oisin imetin kiikkustuolissa ja vauva jatkoi unta sitten omassa pinnasangyssaan.
 
mulle tuli heti mieleen meiän kuopus, samanlainen nukkuja oli hänkin aikoinaan. kokeileppa kääriä poika kapaloon tms. meillä ainakin rauhoitti vähän tilannetta ja helpotti nukkumista. viileä huone, raikasta ilmaa ja jokin himmeä yövalo voivat myös auttaa... tuo kosketus arkuus kuulostaa joo niin tutulta. meillä kuopus oli ja on edelleen kosketusarka ja nyt viime syksynä pojan ollessa 4v selvisi syy aisti ali- ja yliherkkyys!!!
muuten en osaa neuvoa, mutta noi edellä mainitut helpotti meillä ja tottakai aika ja ikä tekevät tehtävänsä, vaikka rankkaahan se on :hug: :hug: :hug: ja sitten säännöllinen päivärytmi, ulkoilua tarpeeksi ja hei jos tykkää ja osaa nukkua vaunuissa niin kokeile laittaa pelkkään vaunujen ratasosaan nukkumaan ja vaikka jokin peitto siihen alle pehmusteeksi
 
kuulostaa niin tutulta. Meil tosin tutin laittaminen suuhun riittää rauhoittumaan! Neiti on nyt 1v ja yleensä herää siihen, et peitto karannut pois päältä! Tähän auttoi oisittain, se et vaihdettiin isompi lasten koon peitto (laitan sen poikittain, ni on varaa pyöriä). Tuttia en ole vielä raskinut vieroittaa, tuntuu et just on vieroitettu tissiltä ja hoitoon lähtökin on edessä! Jätetään sitten pois, kun imemisen tarve on heikompi ja ennen kaikkea miulla löytyy virtaa (nyt ei jaksa, kun töihin lähtö edessä). Meil aikaisemmin yö heräilyn syynä, oli läheisyyden tarve, tissille olis pitäny päästä muistaakseni 5yötä itkettin.. kerran ku meni yöllä antamaan periksi, ni taas oli monen yön kiukkuaminen edessä!
Miniäkin kehoittaisin miettimään, tuota lapsen toiseen huoneeseen siirtämistä, tai sitä et joku muu olisi lapsen kanssa muutaman yön (saisit sinä nukuttua) ja sitten tiukasti se taktiikka et laps nukkuu ilman sitä kättä vaik uni kaverin kans! Meil on nostettu suosiolla yöllä vieraan nukkumaan, jos ei malta omassa sängyssä nukkua ja kun nukahtaa siirretty omaan sänkyyn!
 
nukkuuko lapsi teidän sängyn vieressä? auttaisiko jos vaihtaisitte isän kanssa paikkaa? tai se et sinä menet korvatulppien kans nukkumaan toiseen huoneeseen (jo ens yöksi, kun on v.loppu edessä)..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt:
meillä 1v 7 kk ja sama ralli. Ja toinen tulossa, hirvittää kyllä

Miksi jo toinen tulossa kun noin vaikea edellinenkin?

Mä ihmettelen kans että miksi niitä lapsia pitää tehdä lyhyellä ikäerolla kun jo ennestään vaikeaa?

Ei taida auttaa tässä asiassa tämä.. miettikääs minkäikäinen lapsi on ollut kun uusi raskaaksi tulo on tapahtunut. alussa kaikilla on enemmän ja vähemmän hankalaa ja asiat alkavat rullata kun lapsi vanhenee. Tässäkin toivottavasti käy niin. Eihän kukaan lapsia haluaisi jos tuo olisi asenne, et ei lisää jos vaikeaa. Ja milloin on sitten hyvä kun vaikeudet alkavat helpottaa?

AP:lle. olet raskaanakin joten sinua väsyttää sekin. Olet samoilla viikoilla kuin minäkin, minulla 4 ja 6 v lapset. Ota esikon sänky kiinni omaan sänkyyn ja ole johdonmukainen yölläkin toimissasi. Lapsi kokee sen turvallisuutena. Onhan ihmisiä joiden munuaiset toimivat pitkällään paremmin ja siksi virtsaa erittyy nukkuessa paremmin. Voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
saatko pojan sänkyä "sivuvaunuksi"? Jos pelkkä käsi kädessä riittää niin meillä neidillä aikoinaan riitti kun pinnojen välistä yöllä pidin kädestä kiinni.. Siis ei tarvinnut itse nousta jne..
Muuten ei voi kuin todeta että ajan kanssa, ja ISOSTI jaksamista.. =)

tätä ehdotan minäkin.
 

Yhteistyössä