A
Anni
Vieras
Hei. Olen 27-vuotias 1v 1kk:n ikäisen pojan äiti ja odotan toista lasta raskausviikolla 15. Tällä hetkellä arkeni tuntuu todella takkuiselta ja halusin kysyä vielä viimeisen kerran neuvoja kokeneemmilta, voiko lapsen uniongelmille tehdä mitään. Poikani herää 5-10 kertaa yön aikana ja vaatii yleensä minut rauhoittamaan eli useimmiten antamaan käden, jotta hän nukahtaa uudestaan.
Parannusta vuoden aikana on tapahtunut siinä, että hän nukahtaa nykyisin helposti sänkyynsä laulun ja käden avulla. Häntä ei myöskään tarvitse nostaa yöllä ylös sängystä hysteerisesti itkevänä. Molemmat parannukset ovat seurausta siitä, että luovuimme noin kuukauden yrittämisen jälkeen ensi-ja turvakodin unikouluohjeista olla antamatta lapselle kättä hänen sitä vaatiessa. Unikoulun ohjeiden mukaisesti totutimme kuitenkin lapsen pois tutista 10 kk:n ikäisenä ja se sujui todella helposti. Poika on vieroitettu rinnasta reilun vuoden ikäisenä, eikä siinäkään ollut mitään ongelmia. Nykyisin hän nukkuu yhdet, vajaan 2 tunnin päiväunet puolen päivän aikaan. Niiden aikana hän herää vähintään kerran. Nyt häntä totutetaan nukkumaan sisällä, koska hän ei enää mahdu vaunukoppaan. Nukuttaminen sujuu niille käytännössä lähinnä minun sylissäni. Yöunille poika menee puoli yhdeksältä ja herää noin puoli seitsemältä (viimeisen kerran). Hän syö mielestäni aika paljon, 5 kertaa päivässä kunnon annokset, viimeisen kerran puuroa noin puoli kahdeksan aikaan. Hänellä ei ole mitään allergioita eikä hänellä ole koskaan ollut iho-ongelmia tai ripulia.
Poikani on minusta todella herkkä kosketukselle. Hän ei pidä hieronnasta, jota on kokeiltu, vaan kutisee helposti. Tassuhoito ei toimi meillä ollenkaan, koska hän vain sieppaa heti kädestä kiinni eikä rauhoitu käden alle. Tassua on kokeiltu oikeastaan koko ajan, mutta siitä on nyt kerta kaikkiaan luovuttu. Poikaa on myös yritetty nukuttaa meidän välissämme, mutta enää hän ei siinä halua olla vaan pyörii rauhattomana, kunnes pääsee omaan sänkyynsä. Peittoa hän ei siedä ollenkaan vaan meillä ollaan joko ilman tai unipussissa.
Mielestäni poika herää usein siihen, että hänellä on pissahätä. Kun hän saa pissattua vaippaan, hän usein rauhoittuu ja rupeaa nukkumaan. Illalla hänelle yritetään antaa vain vähän juomista. mutta silti vaippa on yleensä tosi märkä aamulla. Joskus vaihdan sen aamuyöllä. Käytämme päivisin kestovaippoja, mutta villakuoren jäätyä pieneksi, olemme nyt muutaman kuukauden käyttäneet kertakäyttövaippoja öisin. Kokeilemme kuitenkin vielä kestojakin yöllä. Yhdessä vaiheessa käytimme poikaa pissalla potalla ensimmäisellä heräämisellä, ja se rauhoitti unen ainakin muutamaksi tunniksi, mutta nyt hän ei halua nousta sängystä. Päivisin häntä käytetään potalla lähinnä leikillä vaipanvaihdon yhteydessä, mutta hän ymmärtää periaatteen täysin ja pissaakin pottaan aina kun jotain pissattavaa on. Kakat hän on tehnyt pottaan 10 kk:n ikäisestä.
Eli siis, olemme mielestäni kokeilleet kaiken mitä voi kokeilla ja olen itse luovuttanut eli yritän vain ajatella, että tämä on kestettävä, poikamme nyt vain sattuu nukkumaan huonosti. Istun mieluummin käsi lapsen kädessä kuin kuuntelen tuntikausien huutamista (mitä se unikouluohjeiden kokeilu oli), joka saa myös minut suuttumaan. Yritän ajatella sitä, kuinka ihana poika meillä on ja oikeasti hän on todella terve ja aurinkoinen nuori mies. Mutta silti olen todella lopussa. Välillä vain istun lattialla ja toivon, että päivä loppuisi. Mieheni hoitaa joitain yöheräämisiä, mutta jotenkin koen, että ne ovat minun asiani, kun olen siis kotona lapsen kanssa. Mies nukuttaa kyllä lapsen nykyisin aika usein. Tiedän, että useilla äideillä on paljon vaikeampaa puhumattakaan yksinhuoltajista ym...silti olen todella väsynyt ja tunnen siitä jatkuvaa huonommuudentunnetta. Miksi minä en tahdo millään jaksaa? Jos joku voi antaa neuvoja, ottaisin kiitollisuudella vastaan.
Parannusta vuoden aikana on tapahtunut siinä, että hän nukahtaa nykyisin helposti sänkyynsä laulun ja käden avulla. Häntä ei myöskään tarvitse nostaa yöllä ylös sängystä hysteerisesti itkevänä. Molemmat parannukset ovat seurausta siitä, että luovuimme noin kuukauden yrittämisen jälkeen ensi-ja turvakodin unikouluohjeista olla antamatta lapselle kättä hänen sitä vaatiessa. Unikoulun ohjeiden mukaisesti totutimme kuitenkin lapsen pois tutista 10 kk:n ikäisenä ja se sujui todella helposti. Poika on vieroitettu rinnasta reilun vuoden ikäisenä, eikä siinäkään ollut mitään ongelmia. Nykyisin hän nukkuu yhdet, vajaan 2 tunnin päiväunet puolen päivän aikaan. Niiden aikana hän herää vähintään kerran. Nyt häntä totutetaan nukkumaan sisällä, koska hän ei enää mahdu vaunukoppaan. Nukuttaminen sujuu niille käytännössä lähinnä minun sylissäni. Yöunille poika menee puoli yhdeksältä ja herää noin puoli seitsemältä (viimeisen kerran). Hän syö mielestäni aika paljon, 5 kertaa päivässä kunnon annokset, viimeisen kerran puuroa noin puoli kahdeksan aikaan. Hänellä ei ole mitään allergioita eikä hänellä ole koskaan ollut iho-ongelmia tai ripulia.
Poikani on minusta todella herkkä kosketukselle. Hän ei pidä hieronnasta, jota on kokeiltu, vaan kutisee helposti. Tassuhoito ei toimi meillä ollenkaan, koska hän vain sieppaa heti kädestä kiinni eikä rauhoitu käden alle. Tassua on kokeiltu oikeastaan koko ajan, mutta siitä on nyt kerta kaikkiaan luovuttu. Poikaa on myös yritetty nukuttaa meidän välissämme, mutta enää hän ei siinä halua olla vaan pyörii rauhattomana, kunnes pääsee omaan sänkyynsä. Peittoa hän ei siedä ollenkaan vaan meillä ollaan joko ilman tai unipussissa.
Mielestäni poika herää usein siihen, että hänellä on pissahätä. Kun hän saa pissattua vaippaan, hän usein rauhoittuu ja rupeaa nukkumaan. Illalla hänelle yritetään antaa vain vähän juomista. mutta silti vaippa on yleensä tosi märkä aamulla. Joskus vaihdan sen aamuyöllä. Käytämme päivisin kestovaippoja, mutta villakuoren jäätyä pieneksi, olemme nyt muutaman kuukauden käyttäneet kertakäyttövaippoja öisin. Kokeilemme kuitenkin vielä kestojakin yöllä. Yhdessä vaiheessa käytimme poikaa pissalla potalla ensimmäisellä heräämisellä, ja se rauhoitti unen ainakin muutamaksi tunniksi, mutta nyt hän ei halua nousta sängystä. Päivisin häntä käytetään potalla lähinnä leikillä vaipanvaihdon yhteydessä, mutta hän ymmärtää periaatteen täysin ja pissaakin pottaan aina kun jotain pissattavaa on. Kakat hän on tehnyt pottaan 10 kk:n ikäisestä.
Eli siis, olemme mielestäni kokeilleet kaiken mitä voi kokeilla ja olen itse luovuttanut eli yritän vain ajatella, että tämä on kestettävä, poikamme nyt vain sattuu nukkumaan huonosti. Istun mieluummin käsi lapsen kädessä kuin kuuntelen tuntikausien huutamista (mitä se unikouluohjeiden kokeilu oli), joka saa myös minut suuttumaan. Yritän ajatella sitä, kuinka ihana poika meillä on ja oikeasti hän on todella terve ja aurinkoinen nuori mies. Mutta silti olen todella lopussa. Välillä vain istun lattialla ja toivon, että päivä loppuisi. Mieheni hoitaa joitain yöheräämisiä, mutta jotenkin koen, että ne ovat minun asiani, kun olen siis kotona lapsen kanssa. Mies nukuttaa kyllä lapsen nykyisin aika usein. Tiedän, että useilla äideillä on paljon vaikeampaa puhumattakaan yksinhuoltajista ym...silti olen todella väsynyt ja tunnen siitä jatkuvaa huonommuudentunnetta. Miksi minä en tahdo millään jaksaa? Jos joku voi antaa neuvoja, ottaisin kiitollisuudella vastaan.
Meillä unirytmi löytyi kuin taikaiskusta, kun aloimme pitämään lapsen päivärytmistä todella tiukasti kiinni. Toiset lapset tarvitsevat tiukemman rytmityksen kuin toiset ja meillä tarkka rytmistys auttoi. Toinen ajatus oli, että onko pissaaminen päivällä lapselle kivuliasta, eli olisiko mahdollisesti kivusta kysymys, kun pissaamiseen yöllä herää?
