Vasu-keskusteluista; ahdistaako vai odotatteko innolla?

Me kävimme päiväkodissa juttelemassa tyttömme ryhmän hoitajan kanssa tyttömme kehityksestä ja ihan hyvin se sujui, keskustellen. Etukäteen piti täyttää jokin kyselykaavake. Hoitaja kertoi omia havaintojaan ja mielipiteitään ja me omiamme. Hoitaja kirjoitti omat juttunsa siihen kaavakkeeseen myös, se kai jäi sinne ja siirtyi tytön mukana eskariin. Kivempi tuo vasukeskustelu on kuin ne tylsät vanhempainillat, joissa vain tietyt ihmiset/vanhemmat saavat puheenvuorot !
 
Meidän lasten hoitaja tekee kaksi kotikäyntiä kaikille uusille lapsille, liittyi johonkin uuteen kokeiluun koskien koti-hoitopaikka yhteistyötä.
Itse ainakin odotin innolla molempia käyntejä, mun mielestä hirveän mielenkiintoista kuulla miten ammattilainen näkee ja kokee mun lapseni, miten he pärjäävät ryhmässä, ovatko sosiaalisia ja "hyvätapaisia", mikä on haastavaa ja mitä pitäisi vielä opetella..
Noilla hoitajilla on kuitenkin iso otos lapsia joihin verrata, ja he näkee mun lapseni joka päivä. Hyvä kokemus joka tavalla!!

Niin se pitää vielä sanoa, että mä en ole tällainen nykyaikainen "kaikki pitää siloitella ja mitään negatiivista ei ikinä saa olla" -äiti, vaan ihan jalat maassa tyyppi. Mä en ota tavoitteiden asettamista, vaikeuksista puhumista tai ei-positiivista palautteen antamista arvosteluna ja haukkumisena, vaan ymmärrän ettei mun(kaan) lapseni ole täydellisiä, ja heilläkin on vielä paljon oppimista elämässä :).
 

Yhteistyössä