Vastuun jakautuminen lapsenhoidossa

[mitä pitäisi tehdä]

Meillä on kymmenkuinen vauva, jota en imetä enää. Olen hoitovapaalla, mies työssä. Yöt ja päivät minä hoidan vauvaa (herättelee yhä paljon), illalla odotan että hoidamme yhdessä. Mutta mies yrittää pakoilla näitä vastuita, odottaa että minä syötän, nukutan jne.. hän mielellään vaan leikkisi välillä lapsen kanssa, mutta kunnon hoitaminen tuntuu olevan rasittavaa. Meillä on selkeä lappu jossa lukee lapsen päivärytmi ja mies tietää sen aivan hyvin, eli kyse ei ole siitä etteikö tietäisi milloin annettava päivällistä tms.

Mies inhoaa sitä että minä käsken. Kuulemme teen sitä aivan liikaa, ja olen itse samaa mieltä. En tahdo neuvoa ja käskyttää, mutta kun muuten kaikki hoito jää minulle! Mies kysyikin, että miksät sä voi tehdä niitä. Niinpä niin.. tällä lapselle on kaksi huoltajaa, isä ja äiti, miksi minä tekisin kaiken yksin? Sentään hoidan yksin nuo yöt, lapsi kun herättelee parin tunnin välein. Todellakin kaipaan vastuunjakoa iltaisin! AInoa konsti tuntuu olevan, että lähden pois kotoa johonkin harrastukseen. Siitäkin mies toteaa, miksi mä menen, miksei olla yhdessä perheenä. Olisihan se kiva, jos äiti olisi siinä ja tekisi koko ajan kaiken... Haluaisinkin olla paljon kolmistaan, mutta mulla ei ole muuta keinoa ottaa omaa aikaa kun mennä käymään jossain kodin ulkopuolella (käyn tosi vähän kuitenkin).

Neuvoja? Minä haluan että mies on aktiivinen omasta aloitteestaan, en halua neuvoa. Eikä mies tahdo että minä käskytän, mutta ei ota oma-aloitteisesti lapsenhoitovastuuta.

 

[mariella81]

Tilanne meillä sama paitsi että lapsia on kaksi. Jo ensimmäisn kohdalla luvuin, mies ei halua osallistua, en voi väkisinkään pakottaa. Leikkii lasten kanssa joskus, ja pitää sylissä jos ovat hyväntuulisia, itkevää lasta ei osaa lohdutttaa mitenkään. Vetoaa siihen että mulle maksetaan tästä että hoidan kodin ja lapset, ennen niin tasaarvoinen avioliitto on käynyt aikakoneella matkan 40-50-luvulle, jolloin mies töistä tullessaan perehtyi lukemaan lehtiä (nyk. katsoo telkkaa on tietokoneella.) ja vimo siinä hiljalleen hoiteli pyykit, kodin siistiksi, ruokki lapset, laittoi nukkumaan. Esikoista (kohta 2v) ei kylvettänyt kertaakaan vauvana, ja nyt toisen on kylvettänyt kerran. Viikonloppuisin suostuu joskus lähtemään lasten kanssa pihalle tai esikoisen kanssa uimahalliin että saan tehtyä viikkosiivouksen silläaikaa..

 

[vastuu yhteinen]

Miten sä Mariella hyväksyt moisen? Ja suostuit hankkimaan toisen lapsen ennen kuin saitte tilannetta käsiteltyä ja korjattua?

 

[mittaliisa]

Kuulostaa varsin tutulta, mutta meillä lapsia löytyykin 4 ja viidettä odotan. Ihan samallalailla itse joudun tekemään kaiken, yötä myöten herämään yksin ja päivällä, illalla hoitamaan kaiken, ruat, pesut kodin siisteys, lemmikit ja jopa lumityöt Mies hoitaa päivisin työt ja iltaisinkin kotoa käsin, itse olen ollut pitempään kotona lasten kanssa, en valita pidänkin tekemisestä, mutta joskus kyllä saatan pamahtaa jos itsellä loppuu vaik illasta kädet kesken eikä puoliso tajua auttaa ilman käskemättä.

Monesti kyllä mietin niinkin etten viitsi teetättää puolisolla hommia kun itse olen kotona ja toinen raataa töissä.. Olen luonteeltani sellainen passaaja tyyppi.

 

[Voi ei teitä naisia]

Kuulostaa aika kamalalta nuo teidän miehenne. Omani käy töissä, rakentaa taloa ja hoitaa 7 kk vanhaa vauvaamme. Talonrakennusajaksi olemme sopineet että minä pesen pyykit ja enimmäkseen laitan ruoat, mutta kyllä silti herra mopinvarteenkin tarttuu.

Vauvan kanssa mieheni leikkii, hoitaa, syöttää, kylvettää, eli tekee kaikkea ja ilman sen kummempia kehotuksia. Olen siis tainnut löytää unelma-aviomiehen itselleni

Mutta tuo teidän ukkonne sietäisivät saada vähän kurinpalautusta. Se, että käy töissä ei nyt ihan vielä vapauta kotitöistä, pitäähän jonkun ne kotityöt tehdä sitten kun molemmat ovat taas töissä. Aiotteko sittenkin paapoa ukkojanne ja raataa itse kahta duunia, ensin töissä ja sitten kotona? Kannattaa kans muistaa että tuosta kotityön "jaosta" tulee helposti ns. saavutettu etu, jos ette asiaan puutu.

 

[Appua]

Oletko kysynyt mieheltäsi, että miksi hänen mielestä SINUN pitäisi hoitaa tuo "oikea hoitaminen" Miten hän sen perustelee ja kysy häneltä, että onko se tasapuolista, jos vain sinä joudut hoitamaan nuo arjen hoitotilanteet? Nehän eivät siis ihan helppoja ole ja ei välttämättä kiinnosta äitiäkään joka ilta aina keittää samoja iltapuuroja ja syöttämisiä ym. Menisi koko arki paremmin, jos kumpikin vuorottelee.

Omalla kohdallani tuollaisesta ei käytännössä edes keskustella, koska se on niin automaattinen asia, että mies joutuu hoitamaan lapsia aivan yhtä paljon kuin minäkin. Kyllä meilläkin mies varmaan mielellään luistaisi niistä ja joskus satunnaisesti luistaakin, niin kuin itsekin joskus, kun en millään jaksaisi esim. syöttää tai vaihtaa vaippaa. Se piristää, kun ei tarvitse itse JOKA kerta hoitaa jotakin asiaa. Meillä esim. mies pääsääntöisesti kylvettää ja vaikka siitä tykkääkin niin rutiini vaan joskus kyllästyttää, niin sitten minä hoidan sen. Erittäin harvoin kylläkin, koska ennen kylpyä pääsääntöisesti minä valmistelen ja syötän iltapuuron, ja senkin mies hoitaa silloin tällöin, jos itseäni "laiskotuttaa" tai minulla on jokin muu homma kesken.

Miten jos kokeilisitte vuoroviikkoja tai päiviä? Eli yhdellä viikolla miehesi hoitaa lasta kaikki illat ja myös viikonlopun ajan. Hänellä on siis päävastuu ja hän hoitaa KAIKEN, silloin sinä itse voit tehdä mitä haluat, vaikka istua sohvalla jos huvittaa. Välillä tietenkin voit auttaa jossakin asiassa, jos miehesi pyytää. Mutta yrität vain olla neuvomatta ja annat miehen hoitaa kaiken. Sitten toisella viikolla sinä taas hoidat myös ne illat ja viikonlopun, ja miehesi voi tehdä mitä haluaa. Sinulla on silloin päävastuu ja miehesi voi silti auttaa sinua satunnaisesti silloin kun pyydät.

Sitten tuohon kaikkeen olisi vielä hyvä sovittaa sellaista "yhteistä aikaa", että ollaan yhdessä perheenä, mutta sitä en ole itse onnistunut kovin hyvin toteuttamaan. Yleensä kun on miehen vuoro hoitaa niin sitten minä teen jotakin kotihommia eli en ole siinä lähellä välttämättä. Joskus kyllä luen lehtiä siinä vieressä ja joskus onnistutaan leikkimään lapsen kanssa yhdessä, mutta harvemmin.

Aikamoista sompailua yrittää saada aikaiseksi tasapuolista perhe-elämää, kun oletuksena aina on, että nainen hoitaa lähes kaiken... Jotkut naiset näin haluavatkin, mutta niille jotka sitä eivät halua, on tosi rankkaa yrittää muuttaa perinteistä kaavaa. Tämä nyt menee hieman asian vierestä, mutta mielestäni myös se, että jompikumpi vanhempi on kotona lapsen kanssa, ei tarkoita, että tämän vanhemman pitäisi myös hoitaa kodin siivous, pyykkäys ja ruuanlaitto. Mielestäni sen vanhemman joka on kotona pitää pystyä keskittymään lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen SUURIMMAN osan ajasta. Kotityöt pitäisi jakaa silloinkin vanhempien kesken ja hoitaa ne iltaisin ja viikonloppuisin aivan niin kuin "normaaliperheessä" silloin kun kumpikin vanhempi käy töissä. Tietenkin joitain pienempiä kotihommia voi tehdä myös päivän aikana ja lapset voi joihinkin ottaa mukaan, mutta siitä ei saisi tulla sellaista, että vanhempi tekee puolet päivästä kotihommia ja ei ehdi tarpeeksi leikkiä ja puuhata lasten kanssa. Noh, tämä on vain minun mielipiteeni.

 

[Appua]

Ai niin, mittaliisa laittoi hyvin, että on "passaaja tyyppiä". Toiset on tällaista tyyppiä, jolle helpommin soveltuu tuo perinteisempi jako. Itse en ole ollenkaan passaaja tyyppiä, joten siksi meillä on oltava suht tasapuolinen jako kaikessa kotiin ja lapsiin liittyvässä. Aloittajalle vielä sellainen, että meilläkään mies ei tykkää käskyttämisestä, mutta teen sitä aina kun on tarve ja sanon asiat todella suoraan, yritän sitten olla mukavampi jossakin muussa asiassa ;-)

 

[vuorot sovittu]

Meillä on sovittu niin, että ollaan vuoroiltaisin vastuussa lapsesta. Molemmat voivat olla kotona ja leikkiä lapsen kanssa, mutta vastuussaoleva tekee hoitotoimenpiteet. Omina vapaailtoinani en puutu miehen hommiin, vaikka hän antaakin lapsen kitistä enemmän (voi olla hyväkin). Jos en jaksa kuunnella, menen toiseen huoneeseen tai lähden ulos. Myös yöt hoidetaan vuorovedolla. Yksivuotias heräilee vielä pari kertaa yössä.

 

[//\\]

Meilläkin mies on semmoinen "käskytettävä". Oma-aloitteisesti ei tajua tehdä juuri mitään... Nyt asiasta on kyllä hiljattain taas keskusteltu, ja sen jälkeen mies on vähän paremmin lähtenyt vaipanvaihtoon ym. ihan ilman käskyä. Hänkään ei kyllä yhtään tykkää jos käsketään, mutta minkäs teet jos hän ei itsekään tajua?!? Jos ollaan molemmat kotona, niin vaikka kello tulisi 17 ja mies tietäisi että silloin lapsi syö, hän ei kyllä pistä tikkua ristiin ellen minä ainakin sano että "nyt pitäis sitä ruokaakin antaa"... Iltatoimet meillä menee aika kivasti niin, että mies tekee puuron ja syöttää sen ja minä hoidan iltapesut. Siitä ei onneksi tarvitse joka kerta vääntää kättä. Mies on meillä myös aina hoitanut kylvetyksen, mä olen tehnyt sen ehkä 3 kertaa ja lapsi on nyt 1 v 3 kk. Meilläkin lapsi heräilee vielä öisin, ja mä olen aina hoitanut heräilyt. Kotihommista teen päivittäiset jutut, eli pyykinpesut ja tiskit lähinnä. Isommat siivoukset tehdään yhdessä. Mä en esim. koskaan imuroi... (paitsi rikkaimurilla).
Kannattais vaan yrittää puhua miehen kanssa tästä, ja jakaa niitä hommia. Pakkohan senkin on osallistua, kun yhdessä olette lapsen tänne saattaneet. Mäkin toivon että mun mies tästä lapsen kasvaessa innostuu enemmän. En jaksais enää kauhean montaa kertaa samasta asiasta keskustella. Saamaton mies, mutta muuten ihana.

 

[//\\]

Lisäys vielä: meilläkin menee kyllä usein niin, että jos ollaan kaikki kotona, niin minä istun lapsen kanssa lattialla leikkimässä ja mies makaa sohvalla telkkaria katsoen tai on netissä. Jos mä haluan olla ihan rauhassa vähän aikaa, mun täytyy lähteä ulos tai "lukita" itseni makkariin. Muuten lapsi roikkuu mun puntissa koko ajan kiinni. Nyt sekin asia on kyllä vähän parantunut, kun päätettiin pitää tv kiinni iltaisin pari tuntia ennen lapsen nukkumaan menoa.

 

[%percent]

Jos annatte miehelle vapaata velvollisuuksista, niin se voi käydä parisuhteelle kohtalokkaaksi. Pidemmän päälle nimittäin rupeaa ärsyttämään se, että 365 päivää vuodessa tekee joka hemmetin ilta sitä iltapalaa, korjaa tiskit jne. Kymmenessä vuodessa sitä hommaa onkin tehnyt jo 3650 päivää!!! Pahinta tässä on se, että jos et osaa laittaa miestäsikään komentoon, niin yleensä sellaiset naiset eivät myöskään osaa saada komentoon lapsiakaan, vaan sitä huomaa siivoavansa koko perheen jäljet (omat, miehen ja lasten).

AP:n tapauksessa vaatisin miestä hoitamaan esim. iltasyötön joka ilta (esim. toinen keittää puuron sillä aikaa kun toinen vaihtaa vaipan tai toinen nukuttaa sillä aikaa kun toinen siistii keittiön iltapalan jäljiltä). Olen itse ollut siinä tilanteessa, että mies ei tajunnut minun tarvitsevan omaa aikaa. Tilanne meni sille linjalle, että mies tuli lastenhuoneen ovelle, että: "Vieläkö sä oot siellä, kun mua panettais niin kauheasti". Silloin avasin sanaiset arkkuni ja annoin miehen kuulla kunniansa. Tilanne oli aika paha. Lopulta mies tajusi, että olin jo eroa suunnittelemassa, kun olin niin poikki, enkä osannut vaatia mieheltä omaa osaansa.

Vaimo saa äitiyspäivärahaa tekemästään työstä kotona, mies saa palkkaa tekemästään työstä työpaikalla. Voisi ajatella, että vaimon työaika olisi joku tietty (esim. klo 21 - 16, jolloin vaimo hoitaisi lasten hoidon päivisin ja yöheräämiset öisin tai vaikka vain klo 7 - 17 eli se aika, kun mies on töissä, jonka jälkeen yhdessä hoidetaan kaikki muu aika), jonka jälkeen olisi vapaa-aikaa, jolloin kummankin puolison vapaa-ajalle mahdutetaan lastenhoito, omat harrastukset ja yhteinen parisuhteen laatuaika.

 

[sama se on täälläkin]

Mies on töissä ja minä kotona. Lapsi herää 2-3kertaa yössä syömään + kaikki muu herääminen päälle. Tätä on jatkunu sellaset 5 viikkoo ja tänä aikana olen nukkunu 4 kertaa yöt niin että isä nukkuu lapsen kanssa. Meillä lapsi nukkuu omassa huoneessa, jossa toinen meistä nukkuu heräämisien takia myös. Eli minä suurimmaksi osaksi. Viikonloppuisin onnistun yhdeksi yöksi patistamaan isän siihen tehtävään (ellei lähde viihteelle), tosin viimeksi sanoi että saan itse valita, haluanko nukkua ilman lastani yksin? Äidit saa kuulemma valita - kylläpä ärsytti tuollainen tunteisiin vetoaminen. Viikolla mies ei suostu nukkumaan edes yhtä yötä lapsen kanssa ja vetoaa siihen että käy töissä ja sitten väsyttää. Joo - valvoo puolille öin joka ilta,menee puoli seitsemään töihin, pääsee kahden maissa ja nukkuu sen jälkeen parin tunnin unet kotona.

Eilen sitten painelin nukkumaan yksin kun olen kertakaikkiaan aivan järkyttävän väsynyt. Isä sitten joutu nukkumaan lapsen kanssa vaikka meni aamulla töihin. Tais suuttua. Oma ymmärrykseni ei yllä tähän yhtään: miten toinen viitsii ajatella vain ja ainoastaan omaa oloaan? Asiasta on monet kerrat keskusteltu ja ainoa mitä hän sanoo, on että nuku päivällä. Onhan tuota yritetty,välillä on pakkokin nukkua, mutta sitten ei juurikaan kerkeä ruokaa tekemään ym. Ja omaa aikaa kun ei jää mihinkään jos tytön päiväunien aikaan nukkuu, kerta mies elää noin omilla ehdoillaan omaa elämää. Että täällä kyllä minä hoidan lapsen niin yöt,päivät, illat kun aamutkin.Ihan yh:lta tuntuu ja kohta varmaan sellainen taidan ollakin kun ei tämä tunnu miksikään muuttuvan.

 

[huom]

Työtähän se äitikin siellä kotona tekee kaiket päivät, ja uskallan sanoa että todella tärkeää, eli pitää huolta lapsesta/lapsista. Kyllä monta kertaa töissä on helpompaa, eli ei se mun mielestä oo mikään veruke että ei jaksa hoitaa lapsia kun pitää töihin, varsinkin jos äiti on rättiväsynyt ja tarvitsee lepoa.
Monesti miehet ei vaan tätä asiaa tajua jos ei niitä rautalangasta niille väännä. Eli nyt vääntämään.

 

[mikä tässä auttaa]

Mä en hyväksy sitä, että vastuu lapsenhoidosta ja kodinhoidosta jää minulle, mutta mitä kun selittämällä eikä vaatimalla asiat muutu!? Mitä tässä voi tehdä? Ihanaa kun mies leikkii lapsen kanssa, mutta tarvitaan sitä muutakin. Meillä menee suhde päin p-tä jatkuvan väännön takia...

 

[lakkovahti]

Mä varmaan tuollaisessa tilanteessa tekisin kertakaikkisen lakon. En laittais ruokaa, pesis pyykkiä enkä muutakaan. Hoitaisin lapsen, mutta en tekis miehen eteen mitään. Voisi sitten katsoa millaista on millaiseksi koti muuttuu ja osaisi sen jälkeen arvostaa enemmän. TOinen vaihtoehto että lähtisi viikonlopuksi pois, vaikka kavereiden kanssa pienelle reissulle ja mies saisi sillä välin hoitaa lapsen ja kodin. Siinäpä näkisi miten paljon siinä on hommaa. IHan oikeasti tuollaiset asiat ei toisille jääräpäille aukea muutakuin itse kokemalla.

 

[voevoie]

Sanon saman kuin jossain vastaavassa ketjussa, (näitä alistuvien naisten ketjuja on netti pullollaan, valitettavasti) että jos ette muuten saa ryhdistäydyttyä ja laitettua miestänne kuriin niin miettikää edes lapsianne minkälaisen roolimallin heille annatte.
Meillä ei perheessä tulisi kuuloonkaan tuollainen toisen alistaminen, eikä mieheni sellaista naista kyllä haluaisikaan.

 

[cgvgh]

Siis kyllä auttaisi vähän, jos vain viitsisit unikouluttaa lapsen. Kyllä tämä on oman jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Koko perhe voi paremmin, kun kaikki saavat nukuttua. Tämä on vain minun mielipide, mutten itse viitsisi valittaa, ellen olisi jotain yrittänyt. Mä olen tosin paljon mieluummin itse kotona, kuin töissä. Siitä hyvästä hoidan mieluummin lapsen kotona kokonaan itse.

 

[äittä]

Kuulostaa NIIN tutulta.

Meillä 2 lasta, 2v ja 7kk (+ kolmas isompi, joka ei asu meillä) + koira.
valitettavasti meilläkin tuo tilanne, että minä teen ne varsinaiset HOITOTOIMENPITEET ja hän sitten "viihdyttää"lapsia, vie ulos tms.

Se on todellakin välillä niin puuduttavaa ilta toisensa jälkeen tehdä sitä puuroa ja yrittää nukuttaa...?!
Meilläkin on keskusteltu asiasta monet kerrat ja sitten aina on välillä oma-aloitteisempi, kunnes taas yhtäkkiä kaikki hommat on taas kaatunu mun niskaan.

Mies kyllä auttaa pienissä kotihommissa, kuten roskien vienti ja ast- pesukoneen täyttö ja tyhjennys... mutta kyllähän sitä apua ottais mieluusti enemmän ja juuri eniten noihin jokapäiväisiin rutiineihin aamuin illoin.

ENpä osaa sanoa, miten saisi ymmärtämään ,että näitä hommia on todellakin täällä kotona ihan h--tisti ja että tämäkin on tärkeää työtä (no, tietty välillä saan kannustusta ja tunnustusta tästä mieheltäni,se on kivaa).. mutta se oikein konkreettinen apu sitten jostain kumman syystä on hyvin hyvin vähäistä.. :/

 

[sama se on täälläkin]

Tätä lakkoa yritin ja siinä kävi sitten niin että mieskin teki oman lakkonsa. Kävi kaupassa eikä ostanut ruokaa kuin lapselle - ei mitään ei kertakaikkiaan mitään ruokaa kotiin. Itse todennäköisesti kävi jossain syömässä koska ei tuntunut olevan nälkä. Vitutti aivan suunnattomasti. Teki mieli lähteä ite saman tein kauppaan ostamaan sitä ruokaa mitä toisen olisi pitänyt ostaa, mutta en yksinkertaisesti jaksanut. Tällästä tää on. Jos yritän pistää kovaa kovaa vasten toinen ampuu vielä kovempaa ja tietää että sattuu. Voitte vaan kuvitella miten vähän kiinnostaa olla tässä suhteessa - ja kaikkihan on tietenkin omaa vikaani. Minun mielestä vikaa on molemmissa, heti kriisin tullen ajatellaan vain ja ainoastaan itseään. Raskausaikana kun olin tolkuttoman väsynyt (tein 3vuoro työtä) mies odotti aina niin kauan että kiukku/väsymys laantui ja sitten jatkettiin taas "normaalisti". Olen monta kertaa sanonut, että jos olen pahalla tuulella halaa tai yritä lohdutta niin ei. Olen kuulemma aina niin vihainen ettei halua tulla lähelle. Olen kyllä yrittänyt olla itsekin aloitteen tekijä, mutta ei yksipuolisuutta jaksa pidemmän päälle. Kerroin raskausaikana miltä tuntuu ja että kaikki mättää tässä suhteessa - ihan asiallisesti niin hän vittuili vaan minulle. Se siitä asiallisesta keskustelusta. On todella paha mieli ja lapsi on vielä niin pikkuinen että on hirveän vaikeaa lähteä - oma tunto on kovilla, mutta niin on henkinen kestävyyskin

 

[Aurora Vee]

Ehkeivät miehenne osallistu kotihommiin siksi, että teillä on valmiit rutiinit, jopa lapsen aikataulu seinällä jota pitäisi noudattaa että kaikki menisi kuin haluatte. He ovat ulkopuolisia jotka eivät halua, viitsi tai uskalla sekaantua kodin pyörittämiseen. He ovat asettuneet rooliinsa, eikä tilanne muutu, ellette anna (pakota) ohjaksia heille.

Osalla teistä olisi ehkä mahdollisuus aloittaa jokin harrastus, jatkokouluttautua tai ottaa jotain työkeikkaa, jolloin vastuu kodista siirtyy miehelle. Parasta on poistua kotoa useaksi tunniksi tai päiviksi, jolloin miehen on pakko tehdä muuta kuin toimia lastenvahtina. Eikä teidän kannata tehdä kaikkea valmiiksi heitä varten. Tämä voisi toimia niille miehille, joilla on vielä toivoa.

Osa tapauksista on valitettavasti niin ikävän kuuloisia, että kannustaisin nostamaan kytkintä ja pian... :-(

Meillä mies osallistui kyllä oikein kiitettävästi lasten- ja kodinhoitoon alusta asti, mutta oma-aloitteisuutta ei löytynyt. Ukon silmät avasi neljän kuukauden mittainen hoitovapaa, jolloin hän oli työpaikan vaihdoksen takia kotona 1-vuotiaan ja 2,5-vuotiaan kanssa ja minä toin ruoan pöytään menemällä töihin. Hän myönsi itsekin vasta silloin tajunneen, miten raskasta kotona oleminen on.

 

[Onnellinen_]

Ei voi muuta sanoa kuin, että ihmettelen mistä tuollaisia miehiä löytyy??
Meillä ei kotityöt tai lastenhoito ole koskaan ollut ongelma. Miestä ei tarvitse käskeä tekemään vaan tekee ihan oma-aloitteisesti. Siivoukset, ruoanlaitot, kaupassakäynnit ym. on aina menny puoliksi ja niin myös lastenhoito. Miehelel on itsestään selvää se, että tottakai koti ja lapset kuuluu yhdessä hoitaa. Hän ei edes osaa ajatella sillä tavalla, että vaan minä joutuisin tekemään kaiken, koska olen ollut nyt kotona. (Meillä siis lapset 2,5v ja 4kk).

Kannattaa tosiaan miettiä kuinka paljon on valmis sietämään ja sitä millaisen roolimallin antaa lapsillee. Tuostahan lapsetkin oppivat, että nainen ja äiti on se, joka tekee kaiken ja poikanne tulevaisuudessa tulevat kohtelemaan samalla lailla naisiaan/vaimojaan. Ja tyttärenne tulevat passaamaan miehiään. Meillä on onneksi miehelle jo kotoa tullut sellainen malli, että koti hoidetaan yhdessä.

 

[bombera]

meillä on mies viikot töissä kaukana, eli on vain viikonloppuisin kotona. silloin hoitaa kaiken muun paitsi syöttämisen koska imetän 100%. Välillä kyllä täytyy ottaa ohjat käsiin kun mies haluaisi vain helliä ja lelliä, vaipanvaihto kestää niin kauan että pissa ehtii tulla ennenkuin saa uuden vaipan alleen, koska lässyttely vie ajan. Nukuttaminen on sitä sun tätä, kymmenen min. maksimissaan jaksaa keinuttaa pinnasänkyä ja sitten tulee sanomaan ettei vauva vissiin ole väsynyt kun ei nukahda... just. Mutta yrittää kovin joten en voi valittaa. Omassa väsymyksessäni välillä olen se nalkuttava pirttihirmu, ja kadun heti jälkeenpäin mutta keneen sitten sen viikon aikana kertyneen vi..tuksen purkaisi ellei omaan mieheen... väärin tehty mutta siihen se valiettavasti menee.

 

[no huh]

Ovatko miehenne olleet samanlaisia jo ennen vauvan syntymää? Varmaan eivät vaan vasta vauvan syntymä on laukaissut tuon taantuman. Eihän kukaan täysipäinen nainen olisi tuommoisen miehen kanssa ruvennut lasta tekemäänkään. Minun mieheni siivoaa, laittaa ruokaa ja hoitaa vauvaa, ihan yhtä lailla kuin minäkin. Itse olen itselleni antanut määräyksen, että kun mies tekee niin hän tekee omalla tavallaan ja minä en siihen puutu tai jos puutun, niin tyyliin "ootko huomannut että tämän voisi tehdä näinkin" niin se ei nosta heti näppylöille. Tiedän että yhteenhiileen puhaltaminen jää pian sikseen jos nalkutan vieressä että väärin tehty. Samalla tavoin olemme yhdessä tehneet kotihommat ennen lastakin, näin vaikka olin avioliittomme alkuaikoina työttömänäkin jonkin aikaa.

Yhden avopuolison olen lempannut elämästäni kun hänellä taasen oli äiti joka olisi innokkaana tullut kotiimme puuhastelemaan ja hoitamaan hommat oman mielensä mukaan. Samalla tavoin olisin lempannut elämästäni miehen joka odottaa minun tekevän kotona kaiken. Sitä saa mitä tilaa!

 

[mittaliisa]

Itse en koe että minut olisi mies alistanut vaikka teenkin kotityöt ja hoidan lapset, itselläni se tulee luonnostaan ja en voisi kuvitellakkaan että laittaisin mieheni ruokaa tekemään. Kyllä puolisoni käy kaupassa oma-aloitteisesti ja osaa paremmin ostaa eväät kuin itse ostan, osaa pyykkikonetta, luutua, imuria tarvittaessa käyttää ja lapset hoitaa mutta itse vain suoritan nämä asiat mieluummin kuin annan miehelleni. Olenko lie sitten niin vanhanaikainen että ajattelen näiden asioiden vain kuuluvan naisille... No tärkeintä kai on että perheessä kaikki hyvin teki kuka teki jos jokainen vain sen niin hyväksyy.

 

[onnea vaan]

Itse en koe että minut olisi mies alistanut vaikka teenkin kotityöt ja hoidan lapset, itselläni se tulee luonnostaan ja en voisi kuvitellakkaan että laittaisin mieheni ruokaa tekemään. Kyllä puolisoni käy kaupassa oma-aloitteisesti ja osaa paremmin ostaa eväät kuin itse ostan, osaa pyykkikonetta, luutua, imuria tarvittaessa käyttää ja lapset hoitaa mutta itse vain suoritan nämä asiat mieluummin kuin annan miehelleni. Olenko lie sitten niin vanhanaikainen että ajattelen näiden asioiden vain kuuluvan naisille... No tärkeintä kai on että perheessä kaikki hyvin teki kuka teki jos jokainen vain sen niin hyväksyy.

--valitsemallesi tielle Siis oikeasti, hienoa jos tämä on sinulle ok, mutta ei kannata ehkä katkeroitua jos joskus valinta alkaakin ottaa päähän. Muutoksen tekeminen voisi olla aika mahdotonta kun olet perheesi totuttanut täyshoitoon.

Kuulostaa vaan myös vähän siltä, että et oikeasti luota miehesi taitoihin tai sitten vaan kuvittelet osaavasi tehdä kaiken paremmin. Tuohon menee kauheasti aikaakin, etkö kaipaa omaa aikaa vaikka omille harrastuksillesi?

Jotkut sukupuoliroolit voi kyllä heittää suosiolla romukoppaan!