Omaa aikaa äidille?

[Pölöäiti]

Mitä teen. Tuntuu etten jaksa enää. Taloprojekti saatu juuri valmiiksi. Pihatyöt, maalaukset ym, kaikki odotuttaa vielä tekijäänsä. Vauva 9 kk. Mies kaiket päivät töissä ja töistä tultuaan välillä syöttää ehkä päivällisen vauvalle, sitten painuu pihalle töihin ja on siellä yleensä niin kauan että olenkin jo ehtinyt iltapuurot, pesut kaikki tehdä ja vauva valmis unten maille. Sitten mies hölmistyneenä kysyy, "ai sä ehtisit jo, vaikka mun piti kyllä tulla tekemään iltapesut". Olen siis monet kerrat pyytänyt, että olisi välillä (enemmän) vauvankin kanssa, syöttäisi, pesisi, leikkisi...Välillä ollutkin kiitettävästi, mutta nyt noita töitä näyttää olevan koko ajan. Myös omiin harrastuksiin (lenkille, sählynpeluuseen..) kyllä mies ehtii.

Haluaisin välillä itsellenikin omaa aikaa, edes iltaisin kun mies tulee kotiin. Onko tämä liikaa vaadittu? Vauva syö jo kiinteitä hyvin, juo maidot pullosta ja selvästikin tykkää olla isänsä kanssa, ikävöikin tätä (eroahdistusta). Mies pärjää hyvin vauvan kanssa (muutaman illan hoitanut joskus).
Miehelläni on vain kauhea hoppu saada kaikki muut työt valmiiksi, vaikka minun jaksamiseni kustannuksella! Ja kun tämä taloprojekti pihatöineen on valmis, tiedän että löytyy taas uutta projektia hänelle, hän kun ei osaa olla paikoillaan. Mieheni on luonteeltaan aika työnarkomaani ja erakko, minä taas kaipaan seuraa todella paljon. Hoitoapua meillä ei muita ole (vauvan isovanhemmat asuu kaukana). Ja ulkopuolisia hoitoapuja en tahtoisi käyttää.

Mieheni ei näytä tajuavan, että olen aivan puhki. Syyllistää vaan enemmän, kun en päivisin "tee mitään" (tarkoittaa näitä talon pihatöitä yms..) Minkäs teet, päivät kuluu pitkälti vauvaa viihdyttäessä ja hoitaessa. Vauva on niin huono nukkumaan päiväuniakin, ettei paljon muuta aikaa jää päivisin kuin vauvaa nukuttaa ja kun vauva nukkuu, haluaisi sitä itsekin levätä. Minä yöt valvon vauvan takia, hoidan 24h/päivässä. Tiesin kyllä mihin itseni laitoin, kun suunnittelin raskautta, mutten ikimaailmassa ajatellut olevani näin yksin, väsynyt ja masentunut tilanteeseeni!

Kai minullakin joskus on oikeus mennä "omille teilleni" edes kerran viikossa pariksi tunniksi??? Kertokaa, auttakaa, mitä teen? Miten saan tuon ukon tajuamaan, että maailmassa on muutakin kuin työt, että mekin vauvan kanssa haluamme kuulua enemmän hänen elämäänsä ja että vauvanhoito kuuluu myös hänelle. Yhdessähän tuo vauva tehtiin....

Kiitos jos jaksoit lukea!

 

[millamagia]

sama juttu täällä-paitsi että vauvan lisäksi kolme muuta lasta (3v,5v ja 7v).ja mies töissä,rakentaa taloa 30km päähän ja näemme arkisin 22.00 jlkeen ja vkonloppuisin "joskus". olen ollu kotona 7v-kiitos mieheni..koska kyllähän hänelläkin on pulaa omasta ajasta-hän hankkii rahat,käy töissä ja rakentaa taloa....omaa aikaa ei ole-paitsi yöllä..ajattelen että kun vauva pari-kolme vuotias tulee oman ajan aika....ja jaksan.....

 

[taustalla]

Mitäs jos sanot ihan suoraan miehelle, ettet jaksa enää ja haluat omaa aikaa. Jos ei muuten mene perille, joku ilta kun on tullut töistä viet vauvan vaunuissa pihalle miehellesi ja ilmoitat lähteväsi vaikka lenkille tai kauppaan...

 

[alma]

Tiedän mistä kirjoitit. Itselläni ei mies ollut kauheasti pois mutta jotenkin hoidin itse kaikki kuviot ja väsyin.

Ottakaa asia ihan kunnolla puheeksi ja tehkää kalenteriin sinun tunnit viikossa. Silloin ei tehdä pihatöitä eikä muutakaan vaan sinä menet omiin juttuihin ja miehesi hoitaa vauvaa. Jos silloin miehesi haluaa tehdä töitään ja projektejaan niin hommatkoon sitten lastenvahdin. Riitasoinnuilla ei sopimuksesta tule mitään vaan kunnolla aikuisten keskustelulla.

Syyllisyyttä ei sinun tarvitse tuntea halutessasi joskus omiin juttuihin. Ja silloin jos miehesi on sanonut tekevänsä iltapesut ym. vauvalle niin menepä huhuilemaan pihalta sisälle, koska miehiltä puuttuu tuo sisäinen kello

Suurin omanajan kaipuu minulla oli esikoisen synnyttyä ja sen jälkeen meille on onneksi siunaantunut vielä kaksi lasta. Totta sekin, että omanajan aika on sitten kun lapset on isoja mutta pikkubreikkiä on jokainen äiti ansainnut. Vauvan hoito on rankka laji, jos sen haluaa kunnolla hoitaa ja vaikka mitään ihmeellistä ei olisi.

Tutkimattomia on mielen tiet.

Voimia ja :hug: Voi kun pystyisin näin kirjoituksen avulla kertoa miten aika helpottaa!

 

[Sirkka]

No minulla vähän pisti silmään tuo "kun suunnittelin raskautta".. Suunnitteliko miehesi myös sitä? Yleensä jo pelkästään taloprojekti on raskas, siihen vielä vauva päälle.. Osallistutko sinä talonrakennukseen, pihatöihin yms? Voittehan te tehdä iltaisin yhdessä hommia ja lapsi rattaissa mukana? Niinhän te kuuluisitte enemmän hänen elämäänsä. Mielestäni et voi vaatia että mies käy töissä, rakentaa talon, tekee kaiken valmiiksi JA vielä hoitaa lapsen iltaisin että sinä pääset vapaalle. Kuten sanoit, sinä saat päivisin vähän levätä, miehesi ei saa.

Tottakai sinullakin on oikeus omaan aikaan, mutta mielestäni voisit ihan hyvin kokeilla jotain maksullista lapsenvahtia, jos löytää hyvän ja luotettavan, niin siitä on paljon apua!(pääsette myöhemmin miehenkin kanssa kaksin jonnekin) Tarkoitan, että miehelläsikin on oikeus käydä lenkillä, hänelläkin on varmasti raskasta, talonrakennus on miehille yleensä tärkeä etappi elämässä.

Olen pahoillani jos kirjoitin nyt tylysti, olet varmasti todella väsynyt ja toivon että jotenkin selviätte. Toivon vain ettet aja miestäsi liian ahtaalle omassa väsymyksessäsi. Miehetkin väsyvät, etenkin työnarkomaanit. Voimia!

 

[Pölöäiti]

Kaunis kiitos Almalle sanoistasi! Antoi taas hiukan voimia! :hug:

Mitä taas tulee tuohon Sirkan sanomisiin, ei tuntunut kovin hyvältä tuo, että mies vaan lenkille jolloin minä EDELLEEN hoitaisin siis lastani 24 h/vrk! On se lapsen hoitokin TYÖTÄ, siitähän maksetaankin (vaikkakaan ei paljoa). Erona vaan se, että miehen työpäivä (kevyttä istumatyötä) kestää 8 tuntia/vrk:ssa ja minun n. 12 tuntia + yöheräämiset. (mies vetää sikeitä, eikä lapsen itkuun edes herää) Totta kai mieheni on väsynyt töiden jälkeen, mutta kyllä hän sitä omaakin aikaa aina löytää, nytkin makasi sohvalla jääkiekon parissa, kun minä syötin, pesin ja nukutin vauvaa! Vaikka pyysin tuhannen kertaa, niin vastaus aina sama:"kohta!" Kun ei se ukko tajua, että lapsi ei nyt vaan odota!!!

Kyllä olen itsekin osallistunut talon rakennukseen, pihatöihin yms, en siis ole LAISKA, mutta tällä hetkellä lapsen hoitaminen yksin käy vaan jo niin voimille, että olisi kivaa saada edes joskus siitä breikkiä! Olen siis hoitanut häntä 9 kk ihan yksin, ilman kenenkään apua ja tänä aikana mies on ollut lapsen kanssa ehkä kolmisen kertaa kahden (muutaman tunnin). Eikä lapsemme viihdy rattaissa ollenkaan vaan haluaa heti pois jos ne eivät liiku, vaikka olisi leluja tms. katseltavaa.

Ja kyllä tätä lasta ihan yhdessä "suunniteltiin" ja toivottiin (mies vielä enemmän kuin minä, lupasi aina hoitaa yms...) ja kalliit lapsettiomuushoidot (6 vuotta) takana jotta rakkaan lapsemme saimme! Piti sitten tämäkin tähän vielä laittaa, kun ei se lapsen saaminen aina ole itsestään selvää kaikille ja kyllä me hartaasti ja kauan lasta toivoneetkin joskus lapsen hoitoon väsymme, vaikkakin oma lapsi on kalleinta maailmassa!

Kiitos kuitenkin vastauksistanne! Yritin tänäänki puhua miehelleni että jos saisin vaikka yhtenä iltana tunnin/pari omaa aikaa, niin heti oli ehdottamassa kaikenlaista jumppaa (jotta laihtuisin!!!) :ashamed: eli mies siis senkin jo päättämässä, että mihin aikani tulisi käyttää, pitää kuulemma olla jotakin HYÖDYLLISTÄ!!!! (Terv. työnarkomaani-mieheni) Eli sekin juttu päätyi sitten riitaan...

 

[Sirkka]

Olen nyt todella pahoillani siitä suunnittelukommentistani! :ashamed: Ja tosiaan mielestäni sinullakin siis on oikeus omaan aikaan, kaikki äidit väsyvät joskus, mutta myös miehelläsi on, sitä tarkoitin (olen seurannut paria talorakennusprojektia ja kyseiset miehet ovat olleet todella väsyneitä talo-työ-perhe-pyöritykseen. Toisinaan me naiset emme vain näe sitä miten paljon miehet tekee meidän vuoksemme, enkä tarkoita nyt sinua! Kömpelö puolustus aikaisemmalle kommentilleni..). Nyt kerroitkin että miehesi löytää aikaa television katsomiseen ja lisäksi vielä on ennen vauvaa luvannut hoitaa häntä.

Pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen vanhemmaksi kasvaminen voi olla rankempaa kuin "normaalisti", tästäkin voi olla kyse miehesi kohdalla, en tiedä. Pääsisittekö mihinkään puhumaan suhteestanne, toiveistanne, elämästänne? Usein miehet ymmärtävät vasta kuin joku ulkopuolinen sanoo sen saman mistä vaimo on puhunut vuosia Seurakunnalla on ainakin ilmaista perheneuvontaa, mitä monet ovat kehuneet.

Edelleen toivon voimia, yleensä ensimmäinen vauvavuosi on rankin, mutta ihmeesti se helpottaa kun lapsi (toivottavasti) alkaa nukkumaan kokonaisia öitä!

 

[Greippi]

\

Kiitos kuitenkin vastauksistanne! Yritin tänäänki puhua miehelleni että jos saisin vaikka yhtenä iltana tunnin/pari omaa aikaa, niin heti oli ehdottamassa kaikenlaista jumppaa (jotta laihtuisin!!!) :ashamed: eli mies siis senkin jo päättämässä, että mihin aikani tulisi käyttää, pitää kuulemma olla jotakin HYÖDYLLISTÄ!!!! (Terv. työnarkomaani-mieheni) Eli sekin juttu päätyi sitten riitaan...

Osanotto raskaaseen tilanteeseesi. Lapsenhoito yksin on tosi rankkaa ja jokainen äiti kaipaa omaa aikaa. Itse olen ottanut sitä juuri jumppassa käynnillä, koska hyvä kunto auttaa arjen jaksamisessa, jumppa tyhjentää pään ja on säännöllinen meno, josta on pidettävä kiinni.

Olisiko se jumppa niin kamala vaihtoehto, jos sillä saisit itsellesi sitä omaa aikaa ja jaksamisesi parantuisi? Miehesi tapa ilmaista asia ei varmaan nyt ollut se kaikkein sensitiivisin ; )

 

[Pölöäiti]

Kiitos vastauksistanne!

Tosiaan välillä tuntuu siltä, että mies ei ymmärrä asettaa lapsen hoitoa muiden asioiden edelle, hänen omat jutut menevät siis lapsen hoidon edelle pakostakin (työt, harrastukset...) No, onhan se päävastuu lapsen hoidosta tietysti aina äidillä, ymmärrän.

Ei tuo jumppaan menokaan mikään huono vaihtoehto olisi. Tosin käymme jo kerran viikossa vauvajumpassa ja muskarissa vauvan kanssa eli siis kaikki tämän hetkiset harrastukseni pyörivät vauvan ympärillä. :/ Enemmän ehkä kaipaisin ystävien seuraa, mutta heilläkin monilla pieniä lapsia tai tekevät vuorotyötä, jolloin mitään säännöllistä tapaamista vaikea järjestää.

Omaa aikaa kaipaisin kipeästi ja vielä eilen illalla siitä mieheni kanssa keskusteltiin lisää. Näytti se ainakin nyt hiukan paremmin ymmärtävän tilanteeni ja lupasi yrittää olla enemmän vauvan kanssa kahdestaankin. Saa nähdä miten tämä tästä alkaa menemään. Varmasti myös alkaa helpottaa kun saamme tämän taloprojektin päätökseen, toivottavasti. Kun vain saisin jostain voimia jaksaa vielä.

Ja tosiaan alkaa varmasti myös sitten helpottaa, kun lapsi vielä vähän kasvaa ja oppisi nukkumaan yönsä hyvin. Kiitokset vielä kun viitsisitte vastata!