vasektomia

Voi kun saisin ukkoni tuohon operaatioon! Yrittänyt olen monta kertaa... On vissiin noloa hänen mielestään, mutta pitäähän naistenkin levitellä jalkojaan vaikka minkälaisille lääkäreille välillä ja vaan se ehkäsyn takia!!

Olis se helppoa kun ei tarvis kaikenlaisten hormoonien kanssa pelata. Eikä kumin... sitä kun kuitenkin on kiva leikkiä välillä ilman...

Tosi hyviä kommentteja oli täällä kyllä, pitääkin kertoa heti ukkelille!!

Kuulin ystävältä, että siemenneste maistuu sen jälkeen vähän makeammalle, muttei muuten ole ollut muutosta asiassa... Kovin hekin ovat olleet ratkaisuun tyytyväisiä.

Lastenteko vois jo riittää meillekin, vaikka ne ihania ovatkin

Ei muuta kun kotiin suostuttelemaan!!

 

sattuuko tämä lujasti miehillä??????
:snotty:

 

VASEKTOMIA!Minulle tehtiin muutama päivä sitten vasektomia.Kokemukseni olivat positiivisia.Tosin pelotti valtavasti etukäteen ja inhotti mennä koko toimenpiteeseen..ajatuskin siitä että neulaa pistetään kivespussiin ja ronkitaan johtimia yms.
Kuitenkin itse toimenpide oli nopea ja itse asiassa melko kivuton.15minja homma oi ohitse.Toki "kassit"olivat aika arat 2-3pv.Ja kipulääkettä meni.
Asit hoitui yksityisellä mutkattomasti ja hinta oli edullinen 415 eur.voin suositella (Lääkäriasema Mies,Urho Kekkosenkatu 4-6B,Helsinki)
Kivun kokeminen on jokaisella aina yksilöllistä sekä anatominen rakenne ja tuntohermotukset ovat aina yksilöllisiä...mutta voin suositella Vasektomiaa miettivälle..TERVEISIN TYYTYVÄINEN MIES...

 

Onko iällä tai lapsien määrällä merkitystä että vasektomia voidaan tehdä?

Ikää on jo 31 ja lapsiakin yhteensä kolme, mutta vain kahden biologinen... Mutta enempää tenavia emme enään halua.

 

Ainakin joskus piti olla joko kolmekymppinen taikka kolme lasta, tiedä sitten oliko legendaa...

Tulee olemaan, sitten aikanaan kun lapsiluku on täynnä, meilläkin ehkäisynä.

 

moi
olen 33v miäs ja jälkeläisiä 3kpl. on ollut jo itselleni selvää monta vuotta että käyn laittamassa hanat kiinni.
sitten rohkaisin mieleni helmikuussa ja hakeuduin terveyskeskukseen keskustelemaan asiasta, sain sieltä lähetteen yksityiselle jossa kävin kerran keskustelemassa aiheesta ja eilen oli itse operaatio tampereella yksityisellä klinikalla. laskua hommalle kertyi 22e+22e+22e eli sehän oli melko ilmaista.

nyt on siis itse operaatiosta aikaa 21h ja hieman leveässä haara asennossa pitää kävellä muuten ihan ok, no toki oli vaikeaa keksiä sopivaa asentoa nukkua koska en osaa nukkua selälläni :/

itse operaation aikana huoneessa pyöri lääkäri ja nuori viehkeä naispuolinen sairaanhoitaja, oletin että hommasta tulee vaikeaa mutta eipä siinä mitään housut pois jalasta ja makaamaan pöydälle. peenis teipillä kiinni klo 12 asentoon ja puudutuspiikkiä ihoon, tuntui samalta kuin kevyt näykkäisy oletin sen sattuvan mutta ei mitään. 15min ja homma oli suoritettu molemmilta puolilta, kipua ei tuntunut missään vaiheessa, kuten lääkäri sanoi niin tunto säilyy mutta kipua ei tunne. viillot umpeen 2 tikillä jotka putoavat aikanaan.

kun nousin makuulta ylös niin ilmeisesti jännitys laukesi sen verran rajusti että sormia ja jalkoja pisteli aika rajusti 5min ajan mutta mikäs siinä kun pääsi takaisin makuulle.
pari tuntia homman jälkeen alkoi puudutus lakata ja tilalle tuli pieni jomottava kipu ei se mitään kipulääkkeitä tarvinnut.

join teet vielä lääkärin luona ja poistuin rakennuksesta, aikaa meni kokonaisuudessaan reilu tunti ja ajoin kotiin omalla autolla, kiitos automaattivaihteiden, kytkimen painaminen saattaisi tehdä kipeää


ei tässä vaiheessa muuta raportoitavaa, tunnelmat ovat positiivisia

 

Niin, helppoa. tervetuloa meille päin itä-Suomeen.
Tästä aikaa pari vuotta: vajaan vuoden jonotettuani kyseiseen operaatioon astelin sairaalaan sisälle. Sitä edelsi aiemmin käyty "keskustelu" terveyskeskuslääkärin kanssa. "Keskustelu" rajoittui lähinnä siihen että aha ikää yli 30 ja lapsia neljä. Laitetaan jonoon.
Housut pois ja hoitoon! Tarjosivat sairaalan vaatteita, mutta sanoin mieluummin pitäväni omani päällä. Sitten pöydälle pötkölleen ja toimiin. Mukavat hoitsut putsasivat ja valmistelivat homman ja sitten tuli mieskirurgi paikalle. "Jahas, mites sinun ikäinen heppu tämmöistä menee tekemään? Onko nyt mietitty loppuun asti? Ettet sitten tule minulle itkemään jälkeenpäin!" Jostain kumman syystä ei verbaalinen ulos antini ollut tuossa hetkessä hereillä ja kohdallaan. Sain lähinnä mumistua jotain epäselvää myöntelyä. Mutta vituttihan se pään aukominen.
Kirurgi sanoi että nyt pistetään puudutusainetta. Ei ihmeellistä, vähän nipisti. Ja sitten vielä toiselle puolelle. Sama homma. Ja sitten saman tien veitsi käteen ja viiltoa tekemään. Minä sävähtelin ja välillä yritti nousta oikeasti selkä kaarelle kun sattui niin maan perkeleesti. "Noh, yritähän nyt olla siinä." oli kirurgin kommentti. Tuntui melko kovakouraiselta kun repi siemenjohtimia, tai mitä ne nyt on kun nousee sieltä pusseista ylemmäs kehoon. Lantiossa aika ikävä fiilis. Kun oli saanut johdon poikki nosti sen näköesteen yli pihdeillä näytille ja sanoi että Tässä tämä nyt on, lähdetkö pilkille? Siihen nyt sain jo sanottua että pidetään ne kädet siellä omalla puolella. Toisen systeemin kanssa sama homma. Ja sitten kirurgi häipyi paikalta.
Mulla oli vaatteet hiestä aivan läpimärät, joten vaihdoin sittenkin ne sairaalan kamppeet ja hoitaja ripusteli omani kuivumaan sängyn reunalle. Sairaslomaa sama päivä ja hetken lepäilyn ja kahvien jälkeen kotiin.
Hoitajien kanssa juttelin. He eivät suoraan sanoneet, mutta ikäänkuin rivien välissä pyytelivät anteeksi ja kertoivat että tällä kirurgilla on näissä hommissa tällainen tapa että minimimäärä puudutusainetta ja sitten suoraan töihin ilman vaikutuksen alkamista.
Seuraavana päivänä luumuista oli tullut biljardipallot ja ei puhettakaan normaalista liikkumisesta. Pikkuhiljaa siitä sitten paranivat mutta pitkään se kesti (viikkoja?).
Kavereilta muualta päin Suomea olen kuullut sitten kovasti erilaisia kokemuksia. Ja hetken jo pidin itseäni kovasti kipuherkkänä ja herkästi reagoivana kunnes toinen samalla paikkakunnalla käynyt kaveri kertoi tismalleen samanlaisen kokemuksen.

Nyt myöhemmin kuitenkin. Tämä on ehdottomasti meille ainoa oikea ehkäisykeino helpoin, paras ja halvin.

 

Nyt on reilu kuukausi aikaa ja kaikki mennyt hyvin. ainoa mitä huomasin että jos ei viikkoon siemensyksyä niin alkoi hiukan turvottaa mutta onneksi keksin miten se hoidetaan

mutta tosiaan jonkin ajan päästä pitäis mennä tutkituttamaan löytyykö vielä siittiöitä. tuskin

onneksi en joutunut kokemaan samaa kohtelua kuin Olmi, en ehkä kirjoittaisi näin positiivisesti.
paikka jossa kävin oli tampereella kehräsaaressa, siellä homma hoitui mallikkaasti,
mutta tosiaan ihan huoletta vedin haalarit niskaan ja töihin normaalisti seuraavana päivänä, hiukan aristi paripäivää mutta ei ongelmia

 

Sattuipas sopivasti jotta tämmösen aiheen täältä löysin. Meillä nyt ajan kohtanen asia tää ehkäsystä päättäminen ja vaihtoehtoja nyt sitten mietitään. Tällä hetkellä pelataan kortuilla ja sehän on suoraansanottuna sieltä minne aurinko ei paista.

Mies ehotti putkien katkasua, syystä että mulle ei oikein nuo hormonaaliset ehkäsyt sovi. Tulee haluttomuutta ja kusipäisyyttä. Sinällään kyllä siis toimivat erittäin hyvin ehkäsynä

Mun kanta on ehdoton ei, koska se ois musta niin.. lopullista. Tänä vuonna täytetään 30, eli ei siis mitään vanhoja patuja olla ja voipi tässä vielä tulla tarvetta 4:lle taaperolle Mutta luettuani nuita teijän kirjotuksia asia ei niin pahalta tunnu. Mutta silti.. Täytyy fundeerata

 

Tervehdys ! olen 40v miehen köriläs kahden lapsen isä.
Tällä hetkellä sinkku =) . Mulle tehtiin eilen vasektomia, siinä vaiheessa kun lääkäri sanoi toimenpide pöydällä että se on tehty niin kyllä oli helpottunut olo tila. Tällä hetkellä pikkasen kipuja mutta muuten jees. suosittelen lämpimästi jos asia on harkittu loppuun saakka.
Nyt on elämässä tehty 3 tärkeää päätöstä 2 ihanaa typyä ja ei enää koskaan lisää.
Hyvää jussia kaikille sekä loppu kesää =) .

 

Onnittelut helpottuneelle! :flower: Ja hyvää Jussia sinnekkin B) Meillä vielä on tämä asia pohdinnan alla. Lopullista päätöstä ei olla tehty suuntaan eikä toiseen.

 

Olen pian 36 vuotta täyttävä mies ja minulle tehtiin vasektomia 2.7.08. Olimme vaimon kanssa keskustelleet asiasta jo pari vuotta, syystä että hänellä on ollut ongelmia kierukan kanssa, eikä hormonaaliset valmisteetkaan tulleet kysymykseen. Meillä on yhteensä kolme lasta, eikä minkäänlaista halua saada lapsia enää.

Etukäteen jännitti, ja inhotti ajatus siitä, että vieraat ihmiset näkevät ja kopeloivat vehjettäni, ja välillä oli sellainen olo, että jätän väliin koko jutun. Siis siitä lähtien kun kutsu leikkaukseen tuli. Leikkauspäivän aamuna oli kuitenkin sellainen olo, että tämä juttu käydään nyt läpi. Eipä tarvi enää ainakaan ehkäisystä huolehtia. Vaimo lähti mukaan henkiseksi tueksi.

Minut kutsuttiin sisään ja sain pari mietoa rauhoittavaa ennen kuin itse operaatio alkoi. Hoitaja ajeli häpykarvoja pois kriittisistä paikoista, eikä se loppujen lopuksi hävettänyt ollenkaan, että vieras ihminen näki vehkeeni ja teki työtään. Sitten lääkäri tuli ja laittoi puudutuspiikin molempien kivesten juureen, eikä se tuntunut oikein missään. Seuraavaksi hän viilsi pienet leikkaushaavat kiveksiin vuoronperään ja kertoi koko ajan mitä tekee. Ainoa tuntemukseni oli omituinen fiilis alavatsassa; tuntui kuin sieltä olisi vedetty jotain naruja. Hurjalta tuntui nähdä vähän savua siinä kohtaa kun lääkäri kertoi polttavansa siemenjohtimia ja verisuonia umpeen. Operaatio kesti noin 15 minuuttia per kives, ja oli käytännössä täysin kivuton.

Sairaalasta lähtiessä kipuja ei ollut lainkaan, mutta perkele seuraavaa aamua! Molemmat kivekset helvetin turvoksissa (jonkun aiemmin käyttämä vertaus "luumuista biljardipalloiksi" on todella osuva kuvaus!) ja jopa kuseminen pelotti. Ankkakävelyä siitä asti! Alavatsassa on operaatiosta lähtien tuntunut samanlaista kipua kuin kiveksissä. Tällä hetkellä seksi on viimeinen asia mielessä, mutta eiköhän tämä tästä kun turvotukset ja kivut lakkaa.

Haluan sanoa sellaisille, jotka vielä epäröivät leikkaukseen menoa, että operaatiota itseään ei tosiaan tarvitse pelätä, se on nopea ja kivuton. Toipuminen on asia erikseen! Mutta varmaankin se on yksilökohtaista kuinka kivun kokee. Eikä kipu ainakaan minulla ole mitään "kärvistelyä", vaan lähinnä epämukavuutta.

 

Normaali arki palailee pikkuhiljaa asiassa kuin asiassa. Ei maltettu vaimon kanssa odottaa, vaan harrastimme seksiä neljän päivän kuluttua operaatiosta. Aluksi ei sattunut ollenkaan, mutta aikani "työstettyäni" kivekset alkoivat aristaa, samoin alavatsa. Oli pakko hakea lisää sairauslomaa seuraavana päivänä, koska kiveksetkin tuntuivat paisuvan uudelleen. Pidettiin jälleen pari päivää taukoa sänkyhommista, jonka aikana kiveksetkin toipuivat ja palasivat jälleen omaan tuttuun kokoonsa. Sen jälkeen seksi onkin sujunut erittäin hyvin, ehkä jopa kiihkeämmin kuin aikaisemmin! Niin muuten, se mälli lentää samanlailla kuin ennenkin, eikä orkuissa ole mitään eroa aikaisempaan!!

Edelleen minulla on tunne, että koko operaatio oli kokonaisuudessaan pikkujuttu, ja olenkin puhunut asiasta avoimesti samanikäisille kavereilleni, jotka pähkäilevät mennäkö katkomaan piuhoja vai ei.

 

Täällä tuntuu kaikki olevan tyytyväisiä ratkaisuunsa.. meillä vielä kädenvääntöä tästä aiheesta.. Koska minä haluaisin vielä yhden ja mies ei. Tässä ei oikein kompromissiakaan voi tehdä

Hankalaa.. todella hankalaa..

Sinänsä ajatus siitä että mitään muuta ehkäsyä ei enää tarttis käyttää ois kyllä todella mieluista ja helppoahan se ois ku ei meikäläisellä tarvis mitään härveleitä itteensä tunkee taikka pillereitä syödä..

muttapa.. mutta..

vaikeeta on.. :/

 

Joo, mullekin tehtiin ko. operaatio parisen vuotta sitten, ja sen jälkeen kaikki ovat olleet oikein tyytyväisiä! Päätettiin vaan, että lapsikiintiö on sitten täynnä, ja koska miehillä homma hoituu paljon helpommin, niin ei muuta kuin kuohittavaksi

Itse ajattelin eniten, että orgasmi olisi jotenkin erilainen, mutta ei - siittiötön sperma lentää edelleen vanhaan malliin, ja kaikki hyvin! Ja on se pahus huoletonta, ei tarvitse pillereiden tai kumien kanssa enää velata.

Suosittelen!

 

Moro

Nyt 1 vrk kyseisestä operaatiosta, ja ei mitenkään kumman kipee olo hieman painetta alavatsassa ja kiveksissä, ei mitään ylipääsemätöntä.

Operaatio tehtiin Tampereen Mehiläisessä johonka työterveyden kautta hain. Hintaa koko hommalle tuli noin 800 eur.

Itse homma oli helppo juttu kesti noin 1h kaikkineen liirum laarumeineen, ei sattunut ollenkaan, ainut mikä tuntui hieman omituiselta oli kun siemen johtimia vedettiin esille tuntui vatsanpohjassa painetta.

Operaation suoritti Taija Sompi jota voin suositella, hän teki asian todella hienovaraisesti ja potilasta ja hänen päätöstään ymmärtäen.

Onnellisesti steriloitu

 

hemi1710

onnittelut onnistuneesta sterilisaatiosta..

 

Päivitellääs kokemuksia tänne.
Eli Tampereella asustellaan ja kaksi vuotta sitten juteltiin lääkärin kanssa asiasta ja hän laittoi minut leikkausjonoon. Aikaa on siis ollut kypsytellä päätöstä. Pari viikkoa takaperin tuli kutsu operaatioon ja tänään se vihdoin ja viimein suoritettiin.
Eilinen ilta meni aikamoisessa tunnemyrskyssä. Samaan aikaan itse operaatio hieman jännitti ja aina, kun ollaan tekemässä jotain peruuttamatonta, päätöksen teko arveluttaa. Tänä aamuna ajatukset olivat kuitenkin hyvin nukutun yön jälkeen selvät eli mars matkaan leikkaukseen.
Leikkaus suoritettiin siis Tampereen Hatanpään sairaalassa päiväkirurgian puolella(25,60 ?). Nimellä kutsuttiin toimenpidehuoneeseen, jossa mukavan tuntuinen urologi aluksi kyseli vointia ja jännitystilaa ja sen jälkeen selitti toimenpiteen etenemisen. Siinä sitten riisuin vaatteet ja sain ylleni sairaalamallin mekon jonka jälkeen pistin makuulle leikkauspöydälle. Hoitaja otti pesuvehkeet esiin ja pesi minun esiinotetut vehkeet(karvat olin itse ajellut pois edellisenä iltana). Pesun jälkeen kuivaus ja tämän jälkeen kalun teippaus klo 12:een(eli kannattaa ajella vähän isommalta alueelta ellei halua osittaista ja poikittaista brassivahausta).
Seuraavaksi lääkäri otti kouraisuotteen palleista ja rupesi muljaamaan niitä asemiin. Sitten puudutuspiikki kivespussiin jonka jälkeen pieni odottelu, että aine alkaa vaikuttamaan. Lääkärin tehdessä ensimmäisen viillon tunsin sen kyllä selvästi mutta minkäänlaista kipua ei ollut ts. tunto EI lähde missään vaiheessa mutta itse leikkausalueella ei tunnu kipua. Ainoa kipuun verrattava tuntemus oli paineen tunto alavatsassa mutta se oli tosiaan enemmänkin pahoinvointia/inhottavaa kuin varsinaista tuskaa/kipua/sattumista. Nipsaisujen jälkeen oman palavan lihan haju oli myös hieman hmm... erikoista.
Koko operaatio kesti minulla noin 40 min johtuen palleistani. Lääkärin mukaan inhotus~kipuaste = leikkauksen vaikeus = suoraan verrannollinen pussien roikkumisasteeseen. Tällaiset "napakat ja hieman paksumpaa nahkaa" olevat pallit ovat työläämmät kuin roikkuvammat ja ohutihoisemmat. Kun homma oli hoidettu sain mukaan kotihoito-ohjeet ja naamariin yhden 600 buranan. Siitä sitten hiljakseen ulos ja tyytyväisin mielin kaverin kanssa kahville jonka ilmeet olisivat olleet kyllä kuvaamisen arvoisia kun kerroin tämän homman kulusta.

Nyt leikkauksesta on kulunut n. 5 tuntia ja mitään varsinaisia kipuja, lukuunottamatta pientä alavatsajomotusta, ei ole tullut. Nyt odotellaan 9 vkoa ja sitten kontrollikäynnille, jossa katsotaan liikkuuko siellä nesteessä enää siemeniä.

 

Eli 2009 tammikuussa meinin sairaalaan,jossa nukuttivat (lekuri sanoi että niin on parempi molemmille) homma meni ok,ja eikun parin tunnin kuluttua kotiin,ei mitään suurta kipua ym.no parin päivän kuluttua menin kolaamaan pihaa,ja toinen jalka luiskahti alta,juuri ja juuri räpiköin pystyssä,pikkasen vihlas haaroissa...aamulla heräsin töihin,ja outo tunne haaroissa.vasen kives oli noin kahden appelsiinin kokoinen,ja eihän kävelystä tullut oikein mitään,ja eikun lekuriin...ultraääni kuvauksessa totesivat että,vertahan kassissa on ja kyllä se sieltä poistuu omia aikojaan...kuiteskin muutaman päivän kuluttua menin takaisin,kun pallit edelleen ISOT ja sattui kun painoa kassissa tosi paljon,pyysin leikkaamaan,lekuri sanoi et ei tarvii,veri pikku hiljaa poistuu,mutta en suostunut olemaan saikussa ties kuinka kauan,joten lopulta suostuivat leikkaamaan kassin auki,ja olihan siellä verta pikkasen yli 2 desilitraa..sen jälkeen oli kuin uusi ihminen lyhennetty koko show,sta

 

Laitan tähän omia kokemuksia, koska tästä keskustelusta hain tietoa omaa operaatiotani suunnitellessa.

Taustaa: olen 35 v., naimisissa ja kaksi lasta poika 7v ja tytär kohta 3v. Molemmat lapset syntyneet ennenaikaisena ja varsinkin toinen raskaus vaimolle oli vaikea - tämä ehkä isona syynä miksi emme edes ole harkinneet lisää lapsia. Lisäksi vaimon töihinpaluu koittaa kohta ja on hänen aikansa saada tehdä uraa. Vaimo ilmoitti ettei enää mielellään haluaisi mitään hormonijuttuja ja kokemukset niistä meiltä on jo ennen lapsia, joten vasektomiaan päätyminen oli meille aika selkeä vaihtoehto - vaikkakin oli sitä minunkin jonkun aikaa sulateltava ennen kuin asian sain itselleni selväksi. Vinkki vaimoille - ei kannata painostaa (mua ei painostettu, mutta olisi saattanut päätyä toisin jos olisi).

Vähän ohi aiheen, mutta itse meinaan muuten pitää kolmen kuukauden hoitovapaa jakson siinä vaiheessa kun vaimo lähtee töihin, niin on hänelle helpompi kun ei tarvitse heti aloittaa päiväkotirumbaa - tehtiin aikoinaan pojankin kanssa näin ja oli hyvä ratkaisu.

Vasektomia tehtiin eilen Helsingin lääkärikeskuksessa Manskulla. Työpäivän jälkeen sinne, lääkäri oli n. 20 min myöhässä mutta onneksi odottaessa tarjottiin kahvia ja homma hoitui kuitenkin niin, että sisään kävelyn ja uloskävelyn väli oli noin 1,5h - eli homma napakasti pakettiin.

Itse leikkaus oli täysin kivuton, puudutuspiikki nipisti vähän, mutta koska olen jo iso poika niin en valittanut. Lääkäri kysyi alkuun vielä varmistuksen että olen varma asiasta ja kun vakuutin olevani niin sen jäkeen toimenpiteen aikana keskusteltiin mm. urheilusta (mieslääkäri...). Lääkäri kertoi, että toimenpiteessä otetaan johtimesta pieni pätkä pois välistä, molemmat johtimen päät solmitaan ja vielä poltetaan ne päät umpeen - ei pitäisi enää päästä livahtamaan. Yksi tikki molemmin puolin, mistä oltiin reiät tehty ja teippi päälle.

Homma maksoi reilut 400?, lisäksi tulee vielä spermanäytteen analysointi myöhemmin, joka maksaa jotain - alle 50? kai kuitenkin, ihan sama.

Otin eilen illalla kaksi 400mg buranaa, en tiedä kumpi sattui enemmän - Leijonien toisen erän toilailut Valko-Venäjää vastaan vai munaskuissa - eli kipuja ei eilen ollut ainakaan merkittävästi. Leikkauksen jälkeisenä aamuna (tänään) en ole ottanut särkylääkkeitä, vähän jomottaa alavatsassa, mutta kiveksissä en tunne mitään erityistä kipua - mieli tosin tekee istua haarat hieman levällään. Voi olla että tänään jossain vaiheessa tulee tarve lääkitä, mutta nyt ei ainakaan tunnu mitenkään välttämättömältä.

Mulla on mahdollisuus tehdä etätöitä kotona - joten tänään päätin pitää etäpäivän, mutta huomenna meinaan jo lähteä töihin. Tosin kun olen toimistotöissä, niin tämä onnistuu - jos tekisin työkseni jotain fyysistä, niin saikkua kyllä varmaan pitäisi ottaa - lähinnä hirvittäisi ettei tikit repeä, ei niinkään minkään kivun vuoksi.

Sellainen huomio vielä, että päädyin yksityiselle, koska olen julkisella puolella ollut jonossa nyt jo 10kk ko. leikkaukseen ja viimeisimmän puhelinkyselyn jälkeen ei ollut paljon toivoa siitä, että pääsisin vielä seuraavaan puoleen vuoteen operaatioon. Kertaalleen vaimo joutunut ottamaan jälkiehkäisytabun kumin puhkeamisen takia ja siitä sain viimeisen kimmokkeen mennä yksityiselle.

Tässä jo melko pitkästi, leskelen tätä palstaa nyt jonkun aikaa joten jos joku haluaa kysellä lisää jostain asiasta niin vastailen sitten. Yhtäkaikki tosi helppo ja kivuton juttu mulle ja nyt vaan odottelemaan että pääsee lopullisesti kumipukuiluista eroon

 

Alavatsassa kipuilua, mutta ei napintarvetta. John Wayne -tyyppinen kävely tuntuu kyllä normaalia mielyttävämmältä, toivottavasti ei jää päälle

 

Miehelle olis nyt aika varattu, eka käynnillä ilmeisesti tutkitaan ja keskustellaan ja sitte saa ajan itse operaatioon. Kysyin kuuluuko sinne keskustelutilaisuuteen mennä molempien vai vaan miehen (jostain kun luin että mielellään molemmat mukaan) ja täti sanoi että miten halutaan. Eli onkos teillä miehet ollut rouva mukana?

 

ei ollut ,ihan itsekseni olin

 

yksinäni kävin

 

Meillä on neljä lasta, vaimo 40v, minä 45v. Hormonaalinen ei vaimolle oikein sovi...oireet hyvin samankaltaiset kuin tuolla aikaisemmin Marmeladi kertoi....tehokasta kylläkin...


Olen menossa operaatioon tulevana perjantaina.
Vaikka olen lukenut kokemuksia ja keskustellut tuttavani kanssa, jolle operaatio on jo tehty, silti vähän hirvittää tuo operaatio...enkä edes tiedä miksi.
Ehkä se, että joku tulee ronkkimaan, ei kuulosta oikein hyvältä ajatukselta.


Päätöksestä olemme kuitenkin varmoja.