Tänään tuli vapauttava päätös. So long kumiukot, tervetuloa oikea, aito, viipyilevä, nautinnollinen ja stressitön rakasteluelämä.
Ajattelimpa kirjoitella omat kokemukseni tänne muiden joukkoon.
Aloitin oman "prosessini" viime syksynä, kun olin oman päätökseni tehnyt ja vaimonkin viimeisin pillerikokeilu oli todettu toimimattomaksi ja hänelle sopimattomaksi.
Varasin ajan kunnan terveyskeskukseen yleislääkärille. Oli kuulemma oikein "omalääkäri", jota en tietenkään koskaan aiemmin ollut edes tavannut. Menin sitten lääkärin pakeille sovittuun aikaan, ja kävi ilmi, että tämä omalääkärini olikin aika paljon itseäni nuorempi tyttö.
No, eihän tuo toki mitenkään haitannut, mutta teki tilanteesta aluksi hieman huvittavan, kun esitin asiani ja hieman punastellen alkoi kaivaa kaavakkeita esille. Taisin olla hänen ensimmäinen vasektomia potilaansa
Kaavakkeet saatiin täytettyä, ja hän pisti lähetteet eteenpäin jne.
Muutaman viikon kuluttua tuli HUS:sta kirje, että minut on laitettu jonoon ja, että jonotusaika on tyypillisesti noin puolivuotta. Kirjeessä kerrottiin myös, että HUS keskittää tällaisia operaatioita Peijaksen sairaalaan. Aha, siis Peijakseen, toiselle puolelle koko Uuttamaata.
Puolivuotta kului, ja lähdin sitten soittelemaan Peijaksen Urologian ajanvaraukseen. Ensimmäisenä päivänä klo 9-11 soittoaikana ei ollut mitään toivoa päästä läpi.
Toisena päivänä reilu puolentunnin sinnikkään yrittämisen jälkeen todella "innostuneen" kuuloinen naishenkilö vastasi. Esitin asiani ja kyselin, että mikähän mahtaa olla jonotilanne nyt? Tyrmistyksekseni nainen totesi, että viime syksynä jono on ollut yli kaksi vuotta, eikä se ole siitä ainakaan lyhentynyt.
Siis KAKSI VUOTTA!!! Ja kirjeessä sanottiin puolivuotta!
No, tähän operaatioon oli nyt kuitenkin henkisesti valmistauduttu se puolivuotta, joten yksityisen klinikan muutama satanen verrattuna julkisenpuolen edulliseen kahden vuoden jonoon alkoi houkuttamaan.
Pienellä Googlauksella löytyi Helsingistä kohtuu hintainen lääkäriasema, ja aseman nimikin oli osuvasti Mies.
Ajan urologin luokse sain heti samalle viikolle ja pois lähtiessä varasin ajan itse operaatioon. Tuon ajan olisi saanut heti seuraavaksi maanantaiksi, mutta se ei välttämättä olisi ollut hyvä idea, kun olin lähdössä sitä seuraavalla viikolla laskettelemaan.
Viime maanantaina se sitten tapahtui. Vaimo lähti mukaan kuskiksi ja pääsi mukaan itse operaatioonkin.
Tuo, että vaimo oli mukana salissa, teki operaatiosta loppujen lopuksi ehkä vähemmän kiusallisen. Hoitajakin totesi, että ihan kiva, kun olemme tehneet lasten synnytykset yhdessä ja nyt teemme sille päätöksenkin yhdessä.
Mitään esilääkityksiä ei tarvinnut ottaa, vai housut pois ja pöydälle.
Aluksi tuo mukavan oloinen hoitaja varoitteli, että salissa on tarkoituksella lämmin, jotta paikat pysyvät löysinä. Sen jälkeen hän ajeli karvat pois kulkusista tottunein ottein ja putsasi ne.
Vähän naureskeltiin reijälliselle suojapaperille, jonka hän laittoi alapään suojaksi ja sitten kutsuttiinkin itse tohtori paikalle.
Ensimmäiseksi otettiin käsittelyyn oikeapuoli. Puudutuspiikkiä laitettaessa varoiteltiin, että nyt tulee pieni pisto, ja se laitetaan aivan kiveksen yläosaan. Ajatuskin kauhistutti, mutta pisto oli tosiaan hyvin pieni ja sen päälle aavistus kirvelyä, joka hävisi muutamassa sekunnissa.
Lääkäri kertoi, että vaikutusta piti odotta vain yksi minuutti. Enpä siinä ehtinyt hänelle taivastella kuin, että viimeksi hammaslääkärin puudutuksen vaikutusta piti odottaa 15 minuuttia, kun aine olikin jo vaikuttanut.
Puudutuksen vaikutus varmistettiin pistämällä hieman jollain terävällä.
Sitten hyvin pieni viilto pussin kylkeen, jonka kautta operaatio suoritettiin. Pienen puuhastelun jälkeen lääkäri kysyi, että haluammeko nähdä poistetun pätkän ja, että se on ehkä vähän spagetin näköinen. Minusta se kyllä näytti enemmän nuudelilta
Tämän jälkeen, operoidessaan, hän kertoi tekevänsä kolminkertaisen varmistuksen, eli polttaa jäljellejäävät putkien päät, sitoo ne sulamattomalla langalla ja lopuksi vielä laittaa putkien päät jonkun kudos seinämän eripuolille. Lopuksi hän vielä poltti leikkaushaavan umpeen, ja se oli siinä. Ei siis tikkejä.
Sitten sama toiselle puolelle.
Mitään erikoista nykimistä, vetämistä, kipua, tms. en tuntenut koko operaation aikana, vain hoitajan lämpimän käden, joka piti "heppiäni" pois tieltä ja jos jotain työkaluja sattui osumaan reisille. Itse operaatio ei kestänyt kuin ehkä 20 minuuttia.
Hoitaja antoi vielä kaksi haavatyynyä, jotka sain laittaa kalsareihini, mutta ei niitäkään olisi näköjään tarvittu.
Vielä käynti tohtorin konttorilla, ja sitten kassan kautta kotiin.
Operaatio maksoi 464 ja pysäköintiin meni 8,40. Mukaan sain vielä ohjeet ja näytepurkin, jonka voin "täyttää" ja kiikuttaa labraan 25 siemensyöksyn jälkeen.
Kotiin päästyäni otin pari buranaa ja loppupäivän ja illan istuskelin sohvalla ketarat levällään vain tyyny kalleuksien edessä ja tyhjensin ison sixpackin olutta. Vähäsen kulkuset turposivat, mutta ei ne kipeät olleet. Yötävasten vielä varmuudenvuoksi muutama burana ja aamulla töihin.
Tiistai aamuna taas pari buranaa ja päivä töissä meni jokseenkin normaalisti. Jotain pientä kipua oli, jos sattui istumaan vähän huonosti.
Loppupäivästä tuota kipua enemmän häiritsi kulkusissa oleva sänki, joka sai reidet ja hepin ihan helläksi. Keskiviikkon alkupäivä meni suurinpiirtein samoilla tuntemilla ja buranalla.
Keskiviikkona iltapäivällä se sitten alkoi. Oikean puoleinen kives turposi aikalailla ja aina liikkuessa tuntui voimakasta vihlovaa kipua. Samanlaista kun hyppäisi huolimattomasti polkupyörän satulaan. Tuohon ei auttanut edes burana
Tuota sitten jatkui aina perjantai iltaan asti.
Lauantai päivä meni jokseenkin kivuttomasti. Kalsarit ja sänki lähinnä kiusasivat. Lauantai iltana samanlainen turvotus ja vihlonta sitten iskivät vasemmalle puolelle ja sitä jatkui aina tähän sunnuntai iltaan asti.
Nyt olen istunut muutaman tunnin kylmäpussi jalkojen välissä, ja nyt tuntuisi turvotus ja kipu hellittävän.
Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan...
Tästä tuli nyt hieman pitkä tarina, mutta tarkoitukseni oli tuoda esille mahdollisimman selkeästi esille, että itse operaatio pitäisi olla täysin kivuton, sen arkaluonteisuudestaan huolimatta yllättävänkin mielyttävä ja sinne voi ottaa myös vaimon mukaan "tueksi ja turvaksi". Jälkihoito on kivuliainta, ja kipu voi tulla viiveellä. Se ei ole kuitenkaan ylitsepääsemätön kipu ja sitä voi vältellä pysymällä paikallaan ja kylmäpussilla.
Samalla halusin varoittaa noista julkisen puolen hirveistä jonoista ja siitä että todennäköisesti et saa parasta palvelua, vaikkakin todennäköisesti selviät koko touhusta alle satasella.
Lopuksi vielä kiitos Lääkäriasema Miehelle, mielyttävästä palvelusta!
Aloitin oman "prosessini" viime syksynä, kun olin oman päätökseni tehnyt ja vaimonkin viimeisin pillerikokeilu oli todettu toimimattomaksi ja hänelle sopimattomaksi.
Varasin ajan kunnan terveyskeskukseen yleislääkärille. Oli kuulemma oikein "omalääkäri", jota en tietenkään koskaan aiemmin ollut edes tavannut. Menin sitten lääkärin pakeille sovittuun aikaan, ja kävi ilmi, että tämä omalääkärini olikin aika paljon itseäni nuorempi tyttö.
No, eihän tuo toki mitenkään haitannut, mutta teki tilanteesta aluksi hieman huvittavan, kun esitin asiani ja hieman punastellen alkoi kaivaa kaavakkeita esille. Taisin olla hänen ensimmäinen vasektomia potilaansa
Kaavakkeet saatiin täytettyä, ja hän pisti lähetteet eteenpäin jne.
Muutaman viikon kuluttua tuli HUS:sta kirje, että minut on laitettu jonoon ja, että jonotusaika on tyypillisesti noin puolivuotta. Kirjeessä kerrottiin myös, että HUS keskittää tällaisia operaatioita Peijaksen sairaalaan. Aha, siis Peijakseen, toiselle puolelle koko Uuttamaata.
Puolivuotta kului, ja lähdin sitten soittelemaan Peijaksen Urologian ajanvaraukseen. Ensimmäisenä päivänä klo 9-11 soittoaikana ei ollut mitään toivoa päästä läpi.
Toisena päivänä reilu puolentunnin sinnikkään yrittämisen jälkeen todella "innostuneen" kuuloinen naishenkilö vastasi. Esitin asiani ja kyselin, että mikähän mahtaa olla jonotilanne nyt? Tyrmistyksekseni nainen totesi, että viime syksynä jono on ollut yli kaksi vuotta, eikä se ole siitä ainakaan lyhentynyt.
Siis KAKSI VUOTTA!!! Ja kirjeessä sanottiin puolivuotta!
No, tähän operaatioon oli nyt kuitenkin henkisesti valmistauduttu se puolivuotta, joten yksityisen klinikan muutama satanen verrattuna julkisenpuolen edulliseen kahden vuoden jonoon alkoi houkuttamaan.
Pienellä Googlauksella löytyi Helsingistä kohtuu hintainen lääkäriasema, ja aseman nimikin oli osuvasti Mies.
Ajan urologin luokse sain heti samalle viikolle ja pois lähtiessä varasin ajan itse operaatioon. Tuon ajan olisi saanut heti seuraavaksi maanantaiksi, mutta se ei välttämättä olisi ollut hyvä idea, kun olin lähdössä sitä seuraavalla viikolla laskettelemaan.
Viime maanantaina se sitten tapahtui. Vaimo lähti mukaan kuskiksi ja pääsi mukaan itse operaatioonkin.
Tuo, että vaimo oli mukana salissa, teki operaatiosta loppujen lopuksi ehkä vähemmän kiusallisen. Hoitajakin totesi, että ihan kiva, kun olemme tehneet lasten synnytykset yhdessä ja nyt teemme sille päätöksenkin yhdessä.
Mitään esilääkityksiä ei tarvinnut ottaa, vai housut pois ja pöydälle.
Aluksi tuo mukavan oloinen hoitaja varoitteli, että salissa on tarkoituksella lämmin, jotta paikat pysyvät löysinä. Sen jälkeen hän ajeli karvat pois kulkusista tottunein ottein ja putsasi ne.
Vähän naureskeltiin reijälliselle suojapaperille, jonka hän laittoi alapään suojaksi ja sitten kutsuttiinkin itse tohtori paikalle.
Ensimmäiseksi otettiin käsittelyyn oikeapuoli. Puudutuspiikkiä laitettaessa varoiteltiin, että nyt tulee pieni pisto, ja se laitetaan aivan kiveksen yläosaan. Ajatuskin kauhistutti, mutta pisto oli tosiaan hyvin pieni ja sen päälle aavistus kirvelyä, joka hävisi muutamassa sekunnissa.
Lääkäri kertoi, että vaikutusta piti odotta vain yksi minuutti. Enpä siinä ehtinyt hänelle taivastella kuin, että viimeksi hammaslääkärin puudutuksen vaikutusta piti odottaa 15 minuuttia, kun aine olikin jo vaikuttanut.
Puudutuksen vaikutus varmistettiin pistämällä hieman jollain terävällä.
Sitten hyvin pieni viilto pussin kylkeen, jonka kautta operaatio suoritettiin. Pienen puuhastelun jälkeen lääkäri kysyi, että haluammeko nähdä poistetun pätkän ja, että se on ehkä vähän spagetin näköinen. Minusta se kyllä näytti enemmän nuudelilta
Tämän jälkeen, operoidessaan, hän kertoi tekevänsä kolminkertaisen varmistuksen, eli polttaa jäljellejäävät putkien päät, sitoo ne sulamattomalla langalla ja lopuksi vielä laittaa putkien päät jonkun kudos seinämän eripuolille. Lopuksi hän vielä poltti leikkaushaavan umpeen, ja se oli siinä. Ei siis tikkejä.
Sitten sama toiselle puolelle.
Mitään erikoista nykimistä, vetämistä, kipua, tms. en tuntenut koko operaation aikana, vain hoitajan lämpimän käden, joka piti "heppiäni" pois tieltä ja jos jotain työkaluja sattui osumaan reisille. Itse operaatio ei kestänyt kuin ehkä 20 minuuttia.
Hoitaja antoi vielä kaksi haavatyynyä, jotka sain laittaa kalsareihini, mutta ei niitäkään olisi näköjään tarvittu.
Vielä käynti tohtorin konttorilla, ja sitten kassan kautta kotiin.
Operaatio maksoi 464 ja pysäköintiin meni 8,40. Mukaan sain vielä ohjeet ja näytepurkin, jonka voin "täyttää" ja kiikuttaa labraan 25 siemensyöksyn jälkeen.
Kotiin päästyäni otin pari buranaa ja loppupäivän ja illan istuskelin sohvalla ketarat levällään vain tyyny kalleuksien edessä ja tyhjensin ison sixpackin olutta. Vähäsen kulkuset turposivat, mutta ei ne kipeät olleet. Yötävasten vielä varmuudenvuoksi muutama burana ja aamulla töihin.
Tiistai aamuna taas pari buranaa ja päivä töissä meni jokseenkin normaalisti. Jotain pientä kipua oli, jos sattui istumaan vähän huonosti.
Loppupäivästä tuota kipua enemmän häiritsi kulkusissa oleva sänki, joka sai reidet ja hepin ihan helläksi. Keskiviikkon alkupäivä meni suurinpiirtein samoilla tuntemilla ja buranalla.
Keskiviikkona iltapäivällä se sitten alkoi. Oikean puoleinen kives turposi aikalailla ja aina liikkuessa tuntui voimakasta vihlovaa kipua. Samanlaista kun hyppäisi huolimattomasti polkupyörän satulaan. Tuohon ei auttanut edes burana
Tuota sitten jatkui aina perjantai iltaan asti.
Lauantai päivä meni jokseenkin kivuttomasti. Kalsarit ja sänki lähinnä kiusasivat. Lauantai iltana samanlainen turvotus ja vihlonta sitten iskivät vasemmalle puolelle ja sitä jatkui aina tähän sunnuntai iltaan asti.
Nyt olen istunut muutaman tunnin kylmäpussi jalkojen välissä, ja nyt tuntuisi turvotus ja kipu hellittävän.
Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan...
Tästä tuli nyt hieman pitkä tarina, mutta tarkoitukseni oli tuoda esille mahdollisimman selkeästi esille, että itse operaatio pitäisi olla täysin kivuton, sen arkaluonteisuudestaan huolimatta yllättävänkin mielyttävä ja sinne voi ottaa myös vaimon mukaan "tueksi ja turvaksi". Jälkihoito on kivuliainta, ja kipu voi tulla viiveellä. Se ei ole kuitenkaan ylitsepääsemätön kipu ja sitä voi vältellä pysymällä paikallaan ja kylmäpussilla.
Samalla halusin varoittaa noista julkisen puolen hirveistä jonoista ja siitä että todennäköisesti et saa parasta palvelua, vaikkakin todennäköisesti selviät koko touhusta alle satasella.
Lopuksi vielä kiitos Lääkäriasema Miehelle, mielyttävästä palvelusta!
No niin,
Sen jälkeen kun viimeksi (3.1.2012) kirjoitin on tapahtunut seuraavaa: Kävin helmikuussa kolmannen urologin (tohtori Ch) luona kyselemässä mahdollisista sivuvaikutuksista. Tämäkin tohtori oli pettymys. Minä yritin ainakin kolme kertaa kysyä mahdollisten sivuvaikutusten hoidosta, ja joka kerta tohtori keskeytti minut sanomalla, että jos minä "olen huolissani sivuvaikutuksista, niin selvästikään en halua vasektomiaa". En ymmärrä minkä takia amerikalaisten lääkäreiden on niin vaikeaa vastata kysymyksiin. Menin lopulta takaisin tohtori C:n luokse joka kertoi, että jos tuollaisia "blue balls" tyyppisiä ongelmia ilmenee niin on pari temppua jotka voivat auttaa. Vasta viimeisenä vaihtoehtona olisi vasektomian purku (reversal).
Homma sitten hoidettiin 24.5. Operaatio oli täysin kivuton. Jos hommaa verrataan vaikka hammaslääkärissä käyntiin, niin vasektomia oli huomattavasti miellyttävämpi, nopeampi ja kivuttomampi kokemus. Yksi viilto ja yksi tikki. Paperien täyttämisessä meni enemmän aikaa kuin itse operaatiossa.
Ajoin itse kotiin (tunti moottoritietä) ja odotin koko ajan, että puudutusaineen vaikutus lakkaa ja kipu iskee. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hoituri sanoi minulle leikkauksen jälkeen, että minä tuskin huomaan mitään, koska minun johtimeni olivat niin helposti saatavilla. Tohtorin ei tarvinnut kaivella mitään esiin. Hän kuitenkin muistutti, että seuraavat kaksi päivää jääpussi on paras kaverini.
Seuraavien kahden päivän aikana otin iisisti, vaikka mitään kipuja ei ollut. Sen jälkeen olivat kivekset hiukan arat. Nyt on menossa kahdeksas päivä leikkauksen jälkeen ja kaikki tuntuu normaalilta. Seksiä ei olla vielä kokeiltu. Kotihoito-ohjeiden mukaan pitää odottaa 7-10 päivää. Näyte pitää käydä antamassa kolmen kuukauden jälkeen (elokuun loppupuolella). Jos eläviä siittiöitä tuolloin on jäljellä niin pitää odottaa vielä kuusi viikkoa. Raportoin taas kun on lisää kerrottavaa.
Sen jälkeen kun viimeksi (3.1.2012) kirjoitin on tapahtunut seuraavaa: Kävin helmikuussa kolmannen urologin (tohtori Ch) luona kyselemässä mahdollisista sivuvaikutuksista. Tämäkin tohtori oli pettymys. Minä yritin ainakin kolme kertaa kysyä mahdollisten sivuvaikutusten hoidosta, ja joka kerta tohtori keskeytti minut sanomalla, että jos minä "olen huolissani sivuvaikutuksista, niin selvästikään en halua vasektomiaa". En ymmärrä minkä takia amerikalaisten lääkäreiden on niin vaikeaa vastata kysymyksiin. Menin lopulta takaisin tohtori C:n luokse joka kertoi, että jos tuollaisia "blue balls" tyyppisiä ongelmia ilmenee niin on pari temppua jotka voivat auttaa. Vasta viimeisenä vaihtoehtona olisi vasektomian purku (reversal).
Homma sitten hoidettiin 24.5. Operaatio oli täysin kivuton. Jos hommaa verrataan vaikka hammaslääkärissä käyntiin, niin vasektomia oli huomattavasti miellyttävämpi, nopeampi ja kivuttomampi kokemus. Yksi viilto ja yksi tikki. Paperien täyttämisessä meni enemmän aikaa kuin itse operaatiossa.
Ajoin itse kotiin (tunti moottoritietä) ja odotin koko ajan, että puudutusaineen vaikutus lakkaa ja kipu iskee. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hoituri sanoi minulle leikkauksen jälkeen, että minä tuskin huomaan mitään, koska minun johtimeni olivat niin helposti saatavilla. Tohtorin ei tarvinnut kaivella mitään esiin. Hän kuitenkin muistutti, että seuraavat kaksi päivää jääpussi on paras kaverini.
Seuraavien kahden päivän aikana otin iisisti, vaikka mitään kipuja ei ollut. Sen jälkeen olivat kivekset hiukan arat. Nyt on menossa kahdeksas päivä leikkauksen jälkeen ja kaikki tuntuu normaalilta. Seksiä ei olla vielä kokeiltu. Kotihoito-ohjeiden mukaan pitää odottaa 7-10 päivää. Näyte pitää käydä antamassa kolmen kuukauden jälkeen (elokuun loppupuolella). Jos eläviä siittiöitä tuolloin on jäljellä niin pitää odottaa vielä kuusi viikkoa. Raportoin taas kun on lisää kerrottavaa.
Kirjoitanpa tästäkin asiasta muutaman sanan...
Tältäkin palstalta luin erilaisia kokemuksia asiasta ja pitempään (yli 15v.) harkittuani ja nyt lapset saatuani ajattelin että nyt olisi se aika.
Kävin työpaikan lääkärin luona, esitin asiani. Täytimme muutaman lomakkeen ja lopulta lääkäri sanoi että ajastaan kutsuvat toimenpiteeseen... Loppujen lopuksi mitään ristikuulustelun kaltaista tivaamista asiasta ei ko. lääkärin kanssa tullut vaan keskusteltiin asiallisessa hengessä asiasta. Ehdin jo melkein unohtamaan koko asian kun kunnalliselta puolelta tuli ilmoitus että aika on varattu.
Aika kun tuli menin osastolle, minulle annettiin rauhoittavia, juttelin hoiturin kanssa mukavia lääkäriä odotellessa. Tässä vaiheessa hoitaja sitten valmisteli minut toimepiteeseen, oli mielissään kun olin itse ajellut karvani.
Lopulta lääkäri tuli, juteltiin toimenpiteestä muutamilla sanoilla jonka jälkeen lääkäri alkoi tivaamaan että tiedänkö toimenpiteen lopullisuuden. Pienessä lääkepöllyssä vastasin lääkärille hieman vittuillen halunneeni tätä koko aikuisikäni, joka oli siis totta.
Lääkäri aloitti toimepiteen, puuduttamalla. Tovin puudutuksen tehoamista odoteltuaan alkoi tunnustelemaan onko tuntoa jäljellä. Ei ollut ja tässä vaiheessa ilmeisesti avasi pussit? Oikealla puolella johdinta joutui hieman etsimään, jonka vuoksi ilmeisesti tuo oikea puoli oli hieman kipeämpi jälkeenpäin.
Muuten toimenpide meni ihan hyvin, kolmen vartin päästä olin ulkona ja odottelin taksia joka vei minut kotiin.
Seuraavana päivänä pallit olivat hieman turvoksissa, mutta paraneminen alkoi ihan kivasti. Seuraavat viikot huuhtelin haavaa aina vessassa käydessä, kun en halunnut haavan tulehtuvan. Lopulta haava parani, palleissa on tosin muistona pieni arpikudos, joka tuntuu kun palleja sormin tutkii.
Nykyään on pantu paljaalla jo jonkun aikaa, mitään sivuoireita ei ole ollut, mälli lentää kuten aikaisemminkin.
Seksi on ehkä mukavampaa nykyään kun ei tarvitse kumia käyttää ehkäisyn vuoksi.
Loppujen lopuksi en voi muuta kuin suositella, toimenpide kaikkiaan oli helppo, nopea ja yksinkertainen.
Tältäkin palstalta luin erilaisia kokemuksia asiasta ja pitempään (yli 15v.) harkittuani ja nyt lapset saatuani ajattelin että nyt olisi se aika.
Kävin työpaikan lääkärin luona, esitin asiani. Täytimme muutaman lomakkeen ja lopulta lääkäri sanoi että ajastaan kutsuvat toimenpiteeseen... Loppujen lopuksi mitään ristikuulustelun kaltaista tivaamista asiasta ei ko. lääkärin kanssa tullut vaan keskusteltiin asiallisessa hengessä asiasta. Ehdin jo melkein unohtamaan koko asian kun kunnalliselta puolelta tuli ilmoitus että aika on varattu.
Aika kun tuli menin osastolle, minulle annettiin rauhoittavia, juttelin hoiturin kanssa mukavia lääkäriä odotellessa. Tässä vaiheessa hoitaja sitten valmisteli minut toimepiteeseen, oli mielissään kun olin itse ajellut karvani.
Lopulta lääkäri tuli, juteltiin toimenpiteestä muutamilla sanoilla jonka jälkeen lääkäri alkoi tivaamaan että tiedänkö toimenpiteen lopullisuuden. Pienessä lääkepöllyssä vastasin lääkärille hieman vittuillen halunneeni tätä koko aikuisikäni, joka oli siis totta.
Lääkäri aloitti toimepiteen, puuduttamalla. Tovin puudutuksen tehoamista odoteltuaan alkoi tunnustelemaan onko tuntoa jäljellä. Ei ollut ja tässä vaiheessa ilmeisesti avasi pussit? Oikealla puolella johdinta joutui hieman etsimään, jonka vuoksi ilmeisesti tuo oikea puoli oli hieman kipeämpi jälkeenpäin.
Muuten toimenpide meni ihan hyvin, kolmen vartin päästä olin ulkona ja odottelin taksia joka vei minut kotiin.
Seuraavana päivänä pallit olivat hieman turvoksissa, mutta paraneminen alkoi ihan kivasti. Seuraavat viikot huuhtelin haavaa aina vessassa käydessä, kun en halunnut haavan tulehtuvan. Lopulta haava parani, palleissa on tosin muistona pieni arpikudos, joka tuntuu kun palleja sormin tutkii.
Nykyään on pantu paljaalla jo jonkun aikaa, mitään sivuoireita ei ole ollut, mälli lentää kuten aikaisemminkin.
Seksi on ehkä mukavampaa nykyään kun ei tarvitse kumia käyttää ehkäisyn vuoksi.
Loppujen lopuksi en voi muuta kuin suositella, toimenpide kaikkiaan oli helppo, nopea ja yksinkertainen.
Viimeksi muokattu:
No niin,
Syyskuun lopussa (neljä kuukautta leikkauksen jälkeen) kävin viemässä näytteen laboratorioon. Se ei ollut helppoa. En voinut viedä näytettä samaan paikkaan jossa leikkaus tehtiin, koska sinne on yli tunnin matka. Ohjeiden mukaan näyte pitää saada laboratorioon tunnin sisällä näytteen antamisesta. Lopulta lähempääkin löytyi laboratorio, jossa näyte saatiin tutkittua. Ongelma ei ollut laboratorioiden puute vaan amerikkalaisen terveydenhuollon massiivinen byrokratia - sairausvakuutusalan ihmiset riitelivät siitä kuka maksaa toisessa laboratoriossa tehtävän testin.
Toinen ongelma oli itse näytteen antaminen. Kerroin vaimolle jo ennen leikkausta, että jos minä käyn leikeltävänä niin hänen tehtävänsä on hoitaa näyte purkkiin. Täytyi siis varata aika laboratoriosta sellaisena aikana, jolloin lapset ovat koulussa, mutta vaimo ja minä ollaan kotona. Ja onnistuihan se lopulta.
Seuraavana päivänä hätääntynyt virkailija soitti laboratoriosta ja kertoi, että eläviä siittiöitä oli vielä jäljellä. Nyt piti odottaa kuusi viikkoa ja aloittaa sama ruljanssi uudestaan.
Ihmettelin tilannetta. Leikkauksesta oli kulunut neljä kuukautta vaaditun kolmen sijasta, mutta siittiöitä oli silti jäljellä. Leikkauksen jälkeen aloimme laskea yhdyntöjen määrää, mutta laskut menivät sekaisin kesän aikana. Vaimo arveli, että kyllä niitä ainakin 15 oli. Muistan lukeneeni pari vuotta sitten, että pohjoismaisilla miehillä on enemmän siittiöitä (higher spermcount) kuin muilla miehillä. Ehkä tuossa on jotain perää. Marraskuussa, toisen testin jäljkeen, tuli sitten se vapauttava päätös.
Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut minua huolestutti vasektomian mahdolliset sivuvaikutukset. Leikkauksen jälkeen tuntui siltä, että kivekset olivat herkistyneet. En puhu nyt mistään kivusta, vaan siitä että tulin yllättäen tietoiseksi siitä, että minulla on kivekset. Tähän saakka kivekseni olivat kulkeneet mukana aivan huomaamatta, mutta nyt olin koko ajan selvillä siitä missä ja missä asennossa kivekseni olivat. Tämä tunne on nyt kahdeksan kuukautta leikkauksen jäljkeen tosin häviämässä. Lisäksi seksin jälkeen tuntuu toisinaan tylsää nipistelyä kiveksissä ja seuraavana päivänä lievää kipua alavatsassa. Kyse on siis todella lievästä kivusta, enkä aio tässä vaiheessa tehdä asian suhteen mitään. Kokonaisuutena vasektomia on ollut tähän asti hyvä homma. Raportoin taas jos jotain uutta ilmenee.
Sanon tässä vielä kerran: Jos suunnittelette vasektomiaa niin kysykää lääkäriltä sivuvaikutuksista! Minulla on kaksi työkaveria, joille vasektomia aiheutti pysyvää kipua.
Syyskuun lopussa (neljä kuukautta leikkauksen jälkeen) kävin viemässä näytteen laboratorioon. Se ei ollut helppoa. En voinut viedä näytettä samaan paikkaan jossa leikkaus tehtiin, koska sinne on yli tunnin matka. Ohjeiden mukaan näyte pitää saada laboratorioon tunnin sisällä näytteen antamisesta. Lopulta lähempääkin löytyi laboratorio, jossa näyte saatiin tutkittua. Ongelma ei ollut laboratorioiden puute vaan amerikkalaisen terveydenhuollon massiivinen byrokratia - sairausvakuutusalan ihmiset riitelivät siitä kuka maksaa toisessa laboratoriossa tehtävän testin.
Toinen ongelma oli itse näytteen antaminen. Kerroin vaimolle jo ennen leikkausta, että jos minä käyn leikeltävänä niin hänen tehtävänsä on hoitaa näyte purkkiin. Täytyi siis varata aika laboratoriosta sellaisena aikana, jolloin lapset ovat koulussa, mutta vaimo ja minä ollaan kotona. Ja onnistuihan se lopulta.
Seuraavana päivänä hätääntynyt virkailija soitti laboratoriosta ja kertoi, että eläviä siittiöitä oli vielä jäljellä. Nyt piti odottaa kuusi viikkoa ja aloittaa sama ruljanssi uudestaan.
Ihmettelin tilannetta. Leikkauksesta oli kulunut neljä kuukautta vaaditun kolmen sijasta, mutta siittiöitä oli silti jäljellä. Leikkauksen jälkeen aloimme laskea yhdyntöjen määrää, mutta laskut menivät sekaisin kesän aikana. Vaimo arveli, että kyllä niitä ainakin 15 oli. Muistan lukeneeni pari vuotta sitten, että pohjoismaisilla miehillä on enemmän siittiöitä (higher spermcount) kuin muilla miehillä. Ehkä tuossa on jotain perää. Marraskuussa, toisen testin jäljkeen, tuli sitten se vapauttava päätös.
Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut minua huolestutti vasektomian mahdolliset sivuvaikutukset. Leikkauksen jälkeen tuntui siltä, että kivekset olivat herkistyneet. En puhu nyt mistään kivusta, vaan siitä että tulin yllättäen tietoiseksi siitä, että minulla on kivekset. Tähän saakka kivekseni olivat kulkeneet mukana aivan huomaamatta, mutta nyt olin koko ajan selvillä siitä missä ja missä asennossa kivekseni olivat. Tämä tunne on nyt kahdeksan kuukautta leikkauksen jäljkeen tosin häviämässä. Lisäksi seksin jälkeen tuntuu toisinaan tylsää nipistelyä kiveksissä ja seuraavana päivänä lievää kipua alavatsassa. Kyse on siis todella lievästä kivusta, enkä aio tässä vaiheessa tehdä asian suhteen mitään. Kokonaisuutena vasektomia on ollut tähän asti hyvä homma. Raportoin taas jos jotain uutta ilmenee.
Sanon tässä vielä kerran: Jos suunnittelette vasektomiaa niin kysykää lääkäriltä sivuvaikutuksista! Minulla on kaksi työkaveria, joille vasektomia aiheutti pysyvää kipua.
Näin vaimona kirjoitan asiasta. Miettikää tarkkaa n missä ja kenellä teetätte ko leikkauksen.mieheni oli kunnallisessa jonossa yli vuoden, peruutuspaikalla pääsi vanhemmalle urologille. Puudute kiiltävä kipu, lisää puudutetta...kotiin.yö meni panacod voimalla, takaisin sairaalaan.leikkaava lääkäri tutki päällisin puolin, verenpurkautuma, ei hätää. Taas kaksi päivää myöhemmin takaisin, taas kipulääkettä.mustelmat noussut jo ns napaan ja laskeutunut puoleen väliin reittä.ei tulehdusarvoissa suurta nousua, kotiin.taas kaksi päivää myöhemmin takaisin, taas kipulääkettä.taas kaksi päivää myöhemmin, kipulääkettä sekä 6 tuntia istumista sairaalan päivystyksessä.tässä vaiheessa otin ohjat käsiin, soitin yksityiselle lääkäriasemalle.mieheni sai seuraavalle päivälle ajan.siellä ensimmäistä kertaa lääkäri tarttui ultraäänilaitteeseen, antoi täsmä lääkityksen tulehduskipulääkkeet sekä antibiootin eikä tramalin kipulääkettä, jota leikkaava sairaala antoi. Tuomio toinen kives ns kuoliossa, voidaan joutua poistamaan kokonaan, koska leikkauksessa siemenjohdinta ei ole edes poikkastu, vaan ns. Valtimo suoni.tästä asiasta tehdään potilasasia, törkeä hoitovirhe. Tästä leikkauksesta, joka ns päiväkirurgiantoimenpide puolitoista vk, mieheni kävelee etukumarassa, polla sekaisin, sairaslomalla ehkä pidempääkin.
Mulle tehtiin vasektomia 2005 yksityisellä Helsingissä ja maksoi pikkuisen päälle 500€. Mutta tuota varten silloin olisi kannattanut lähteä vähän kauemmas pk-seudulta, olisi saanut halvemmalla. Nyt ei kannata kun kaikki lääkäriasemata ovat samoja ketjuja, mutta jos jostain maalta löytää vielä jonkun yksityisen sairaalan, tms, joka näitä tekee, sinne kannattaa suunnata.
Itse hakeuduin HUS:n vasektomiajonoon terveyskeskuksen kautta. Soitto osastolle ja sain kuulla jonon olevan n. 2 vuotta. Soittelin naapuriläänien sairaanhoitopiirit läpi ja kas, Hämeestä löytyi vapaa aika kahden viikon päähän. Hintaa operaatiolle tuli alle 200e ja homma hoitui hienosti.
minulle tehtiin leikkaus viikko sitten julkisella. Leikkaus oli kivuton eikä särkylääkkeitä tarvinnut napsia enää seuraavan aamun jälkeen. Mitään sairaslomaakaan en pitänyt leikkauspäivän lisäksi.
Nyt viikon kuluttua leikkauksesta haavasta alkoi tihkua jotain väritöntä nestettä, mutta kai se on harmitonta kun mitään pientä kihelmöintiä suurempaa kipua ei ole.. mutta lääkärin takaisinsoittoa odotellessa nyt kirjoittelen :/ Vähän tietenkin hirvittää että leikkaushaava on auennut ja pitää mennä uudelleen tikattavaksi tms - ei se nyt niin mukavaa ollut että viitsisi alkaa harrastamaan, vaikka eipä pallejani ennen ole kaksi naista + lääkäri samaan aikaan hiplannut
Tuntuisi että julkinen puoli on kaikinpuolin ihan ok, mutta nyt kun tämmöistä pientä komplikaatiota ilmestyi olisi tietenkin kiva kun ei tarvitsisi odotella takaisinsoittoa vaan voisi heti jutella lekurin kanssa. Mutta julkinen maksoi noin satasen, yksityinen reilun tonnin joten kaipa tämä on ihan kohtuullista
Nyt viikon kuluttua leikkauksesta haavasta alkoi tihkua jotain väritöntä nestettä, mutta kai se on harmitonta kun mitään pientä kihelmöintiä suurempaa kipua ei ole.. mutta lääkärin takaisinsoittoa odotellessa nyt kirjoittelen :/ Vähän tietenkin hirvittää että leikkaushaava on auennut ja pitää mennä uudelleen tikattavaksi tms - ei se nyt niin mukavaa ollut että viitsisi alkaa harrastamaan, vaikka eipä pallejani ennen ole kaksi naista + lääkäri samaan aikaan hiplannut
Tuntuisi että julkinen puoli on kaikinpuolin ihan ok, mutta nyt kun tämmöistä pientä komplikaatiota ilmestyi olisi tietenkin kiva kun ei tarvitsisi odotella takaisinsoittoa vaan voisi heti jutella lekurin kanssa. Mutta julkinen maksoi noin satasen, yksityinen reilun tonnin joten kaipa tämä on ihan kohtuullista
Onhan tää ketju elänyt jo jonkin aikaa, mutta hinnoissa tuntuu eroja olevan julkisellakin puolella. 3 lasta ja ikäkriteerikin täyttyy kyllä kirkkaasti. Omalääkärin kautta lähete ja sanoi etei se jono nyt niin pitkä taida olla. Olisko ollu sitte että tuli kirje kotiin jossa sanottiin että jono olis noin 1 vuoden. Tai sitte se oli heti sen lääkärin arvio joka lähetteen kirjoitti. No kuitenkin noin 7kk meni tuli kirje että 2 viikon päästä on aika varattu. Itse kävin operaatiossa nyt sitten noin 3 viikkoa sitten ja lasku tuli hetki sitten ja oli alle 40€. Tiedä sitten mistä näitä arpoo. Itsellä operaatio oli kuitenkin helppo. Ovesta sisään. Leikkaava lääkäri oli siinä vastassa ja viimeiset höpötykset tilanteesta ja operaatiosta.
Housut pois ja pödälle pötkötämään. Ei siis mitään kummallisia valmisteluja siinä tehty. Tietty sitte avustavat (ikävä kyllä makuuni hieman liian vanhat) naiset otti alun haltuun ja pesi/desinfioi paikat pirtulla ja asetteli muutkin toiminnan edellyttämät asiat kuntoon. Saako olla suomipoppia radiosta vai onko joku muu parempi. Ei mulla siinäkohtaa ollut sen asian kanssa juuri mitään väliä ja suomipop on ihan ok. Sitte tuli lääkäri ja hoiti hommat. Voin sanoa että se oli pelkkää lepoa. Mikään ei sattunut ei edes puudutus. Jossain vaiheessa sitte alavatsasta hieman otti tuntumaa vastaavasti kun nyt kiveksistä puristaisi. Lääkäri totesi siihen nytkähdykseeni vaan että onhan kaikki kunnossa ja ollaan siis oikeissa johtimissa kiinni jos tuntui.. Homma oli siis sitten nopeasti ohi. Sanoisin että 30min meni korkeintaan. Pillimehun sain vielä läksiäisiksi kun olin niin reipas poika.
Nyt sitte hoideltu palleja tässä ihan rauhakseen. Alkuun oli herkemmät ja mustelmaa yms siinä, mutta ei mitään ihmeellistä turvotusta edes. Lääkkeitä en juurikaan tarvinnut, buranaa nyt varmuudeks otin pari toisena päivänä vielä. Vinkiksi voisin sanoa, että leikkaushaavojen peitteenä voisi ehkä olla hyvä pitää jatkuvasti jotain etteivät haudo reittä vasten. Se minun tapauksessani ainakin näytti pitkittävän paranemista ja toinen haava jopa alkoi hieman turpoa kun hikoilivat siinä ihoa vasten ja tikit siinä vielä jotenkin omituisesti roikkui eikä päässyt kunnolla happea ottamaan. Nyt alkaa olla jo ihan kohtuu hyvä vaikka vielä on haavoissa kuromista.
Tämä Hyvinkäällä
Housut pois ja pödälle pötkötämään. Ei siis mitään kummallisia valmisteluja siinä tehty. Tietty sitte avustavat (ikävä kyllä makuuni hieman liian vanhat) naiset otti alun haltuun ja pesi/desinfioi paikat pirtulla ja asetteli muutkin toiminnan edellyttämät asiat kuntoon. Saako olla suomipoppia radiosta vai onko joku muu parempi. Ei mulla siinäkohtaa ollut sen asian kanssa juuri mitään väliä ja suomipop on ihan ok. Sitte tuli lääkäri ja hoiti hommat. Voin sanoa että se oli pelkkää lepoa. Mikään ei sattunut ei edes puudutus. Jossain vaiheessa sitte alavatsasta hieman otti tuntumaa vastaavasti kun nyt kiveksistä puristaisi. Lääkäri totesi siihen nytkähdykseeni vaan että onhan kaikki kunnossa ja ollaan siis oikeissa johtimissa kiinni jos tuntui.
. Homma oli siis sitten nopeasti ohi. Sanoisin että 30min meni korkeintaan. Pillimehun sain vielä läksiäisiksi kun olin niin reipas poika. Nyt sitte hoideltu palleja tässä ihan rauhakseen. Alkuun oli herkemmät ja mustelmaa yms siinä, mutta ei mitään ihmeellistä turvotusta edes. Lääkkeitä en juurikaan tarvinnut, buranaa nyt varmuudeks otin pari toisena päivänä vielä. Vinkiksi voisin sanoa, että leikkaushaavojen peitteenä voisi ehkä olla hyvä pitää jatkuvasti jotain etteivät haudo reittä vasten. Se minun tapauksessani ainakin näytti pitkittävän paranemista ja toinen haava jopa alkoi hieman turpoa kun hikoilivat siinä ihoa vasten ja tikit siinä vielä jotenkin omituisesti roikkui eikä päässyt kunnolla happea ottamaan. Nyt alkaa olla jo ihan kohtuu hyvä vaikka vielä on haavoissa kuromista.
Tämä Hyvinkäällä
Viimeksi muokattu: