kun täällä puhutaan "kalvoista". Itse olen ollut lukion ope yli 10 vuotta ja kalvoja ei ole käytetty vuosiin...
Havainnollistaminen tapahtuu powerpointilla tai dokumenttikameralla nykyisin... Ja ne formaattimuutokset on pitänyt sen open ihan itse tehdä.
Usean opettajantyötä arvostelevan käsitys ko. työstä perustuu siihen, että on ollut oppilaana: jokainen siis "tietää", mitä opettaja tekee, ainakin omasta mielestään.
Itse pidän työstäni kovastikin. Nautin opettamisesta. Kursseja suunnittelen mielelläni ja kokeiden, esseiden, testien korjauskin kuuluu työhön.
Rasittavinta on ehkä kaikki koulunpidollinen ja kurssien yli menevä homma. Esim. ruokatuntia en ehdi pitää kuin kerran viikossa täysimittaisena, koska jokaisella muulla viikon ruokatunnilla on joku tiimikokous, ryhmänohjaus, oppilastapaminen, tukiopetusryhmä tms. Vanhempainiltoja on vuoden aikana neljä: 9.luokkalaisille ja sitten jokaiselle lukion luokalle erikseen. Lisäksi on opekokous, tuntien ulkopuolella tietenkin, kerran kuussa.
Nyt valmistelen muiden opettajien kanssa itsenäisyyspäiväjuhlaa, puurojuhlaa ja sen jälkeen olevaa joulujuhlaa, ohjaan oppilaskunnan pikkujouluvalmisteluja ja teen abien perliminäärivalmisteluja (siis tilaan tehtävät ytl:stä, hoidan informaation abeille, järjestän kirjoitustilan: siis ihan fyysisesti pitää pulpetit ja paperit saada oppilaille saliin, monistaa tehtävät ja kuka muu sen organisoi kuin opettaja?).
Lisäksi minulla on hoidettavana kurssien tenttijöitä ja muita erityisjärjestelyin kursseja suorittavia oppilaita (esim. lukihäiriöiset, suomea toisena kielenä puhuvat), joille teen materiaalit ja erikseen hoidan tenttimistilaisuudet. Sen lisäksi hoidan paria nettikurssia (lähinnä kotoa käsin).
Kaupunkimme on päättänyt yhdistää kaikki lukiot yhteen, joten tietokonejärjestelmä ja kurssit on yhdenmukaistettava. Tämä teettää työtä. Samoin on pidettävä palaveria kaupungin muiden saman aineen opettajien kanssa aiheesta. Omalla ajalla.
Keväällä alkavat ylioppilaskirjoitukset. Korjaamisen lisäksi täytyy hoitaa ennakkojärjestelyt: tarkistaa osallistumisoikeus jokaisen kohdalla, järjestää tila ihan konreettisesti, kenties muuttaa joitakin opetustiloja ja organisoida tämä, tehdä ylioppilasvalvontalistat jne. Ja nekin tekee, yllätys yllätys, joku opettaja.
Sitten onkin kevät ja ylioppilasjuhlat. Pitää tehdä yo-juhla (Kenet valitaan juhlapuhujaksi? Kuka ylioppilaista saa pitää puheen? Kuka ohjaa häntä puheen pitämisessä? Millainen on muu ohjelma? Kuka saa stipendin? Millainen on salin koristelu? Onko airueita? Ketä he ovat? Kuka heitä opastaa? Kuka ohjeistaa vieraat saliin? Millainen on käsiohjelma? Kuka sen kirjoitaa? Kuka sen monistaa? ......)
Ja sitten onkin se kesäloma, jota kukaan opettaja ei koskaan ole ansainnut....
Hyvä koulu on mielestäni sellainen, jossa oppilaat viihtyvät, asiat vain tapahtuvat ja rullaavat hyvin, eikä kukaan oppilas tule koskaan ajatelleeksi, että tämän sujumisen takana on paljon hiljaista, ja opetusalalla valitettavasti open omalla ajalla tapahtuvaa, työtä.
Mutta se, että aikuinen ei tätä tajua, on minusta aika lapsellista ajattelua.