varattu mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä mä myönnän, että mun tunteet on tosi ristiriitaiset ja mä nyt yritän itselle järkeä takoa päähän.
Mutta toki, kun ihastuu niin sitä toivoo sen toisen tykkäävän susta. Myös tätä aiemmin kirjotin, että teiniaikojen jälkeen ole näin ihastunut.

Mä en yleensä edes lankea näihin varattuihin. Käyn baareissa silloin tällöin ja ei oo kertaakaan mennyt niin ettei joku mies olis yrittänyt iskeä ja siis juurikin varattu. Osalla on sormus sormessa ja osa ihan avoimesti kertoo olevansa varattuja.
Mutta en ole lähtenyt näihin juttuihin mukaan. Tää kerta oli poikkeus, koska jotenkin oli vain niin helppoa jutella. Mä näin miehen ja toivoin, että juttelis mulle, mutta vaihdettiin paikkaa ja ilmestyi sinne ja tuli suoraan meidän pöytään ja juteltiin koko ilta. Mies on myös sanonut, että tykkää kun mun kanssa on niin helppo jutella kaikesta.
Ja hän siis minulle soittelee, en minä hänelle!
 
Jos mies jättäisikin avovaimonsa, edessä saattaisi olla riitaisa ero, huoltajuussotkut, lapset oireilee, pääset äitipuoleksi ja kodinhoitajaksi, mites kasvatuskysymykset...? Sitten mies kyllästyykin, kun kaikki on sitä samaa arkista p**kaa ilman vaihtelua ja jännitystä, ja etsii uuden naisen.

Tässä sitä toista skenaariota sen ihastumisen ja mukavan miehen lisäksi
 
Mä oon ton miehen tavannut kerran, viettänyt yhden yön yhdessä ja puhunut sen jälkeen useamman kerran puhelimessa.
Voisin ihmetellä jos joko tommoisen vuoksi jättäisi vaimonsa?!
Itseasiassa nyt kun mietin niin en tajua miksi hän niin kovasti puhuu suhteestaan avopuolison tai ettei voi jättää.. Minulle on ainakin tullut selväksi ettei suhteessa kaikki toimi, mutta oma oletukseni on, että haluaa olla kuitenkin tämän kanssa ja saada muualta huomiota.
Siksi mun ihastuminen on hölmöä koska mä vaan tuun särjen mun sydämen. Mutta kyllä sitä aina toivoisi jonkun josta pitää pitävän myös itsestä.
 
Ei mulla edelleenkään ole niitä laseja päässä, että näkisin kaiken onnellisena..
Ihan realisti olen ja alussa jos kirjotin että pettämisestä alkanut suhde varmasti päättyy myös pettämiseen.

Mä itse just näen lähinnä just nuo negatiiviset asiat ja kyllä musta noita pitäs miettiä alkaisi kenen kanssa tahansa parisuhteeseen koska itse olen myös äiti.
Ja naimisissakin ollut, eronnut riitaisasti mutta nyt hyvät välit onneksi lapsen isään.

Ei elämä ja ihmissuhteet oo helppoja, eikä se arki parisuhteessa oo ilotulitusta. Mä näillä sanoilla olen miehelle puhunut kun kertonut ongelmistaan. En mä tiä haluaako vaan jonkun joka kuuntelee. Mistä mä tiedän. Enhän mä tosiaan tunne koko miestä
 
Ihastumisen tunne on kuin huumetta. Se ei tarkoita rakkautta tai mitään elämää suurempaa, vaan on lähinnä kemiallinen reaktio aivoissa jonka tarkoituksena on taata geenien jatkuminen mahdollisimman monen kanssa. Samantyyppiset aineet aivoissa vaikuttaa mm. Heroiinin vaikutuksen alaisena. Siitä se koukuttava tunne tulee. Rakkauden tuntee vasta sitten kun nuo huumaavat hormonit häviää aivoista ja huomaa, että hei minähän viihdyn tämän tyypin seurassa ja meillä on hauskaa yhdessä, vaikka pää ei olekaan enää sekaisin.

Jos sä oikeasti haluat eroon koko jutusta, niin lähetä miehelle viesti ettet halua olla enää tekemisissä ja sen jälkeen älä vastaa enää puhelimeen tai viesteihin. Jos taas haluat leikisti yrittää päästä eroon miehestä, niin jutelkaa asiasta puhelimitse monta viikkoa... Mies aloittaa jokaisen puhelun, mä tiedän ettei mun pitäny enää soittaa, mutta mä en vaan saa sua mielestäni. Lopulta näette ihan viattomasti kahvilla ihan vain ystävinä (tästä ei tietenkään vaimolle kerrota mitään vaikka ajatus on täysin viaton) jonka jälkeen menette viattomasti jonnekin kahdestaan juttelemaan ja päädytte sänkyyn. Tätä sykliä jatkuu kunnes jompi kumpi löytää jonkun mielenkiintoisemman tai jäätte kiinni. Ja kokoajan uskottelet itsellesi, että olet löytänyt jonkinasteisen sielunkumppanin minkä vuoksi teidän on vain yksinkertaisesti mahdotonta olla erossa vaikka kuinka yritätte olla parempia ihmisiä.
 
Anna AP mennä vaan! Itse lopulta pääsin eroon todella huonosta suhteesta ja paskasta miehestä sillä, että mies jäi kiinni pettämisestä. Ellei olisi jäänyt kiinni, pilaisin varmasti elämääni edelleen sen hulttiomiehen kanssa.
 
Pettäjien puheisiin ei kannata koskaan uskoa. Minulla on kokemusta asiasta paljon. Olen itse pettänyt ja ollut suhteessa pettäjien kanssa. Elämään haetaan vain vähän lisää jännitystä ja uutta väriä. Jos vastakumppani on niin hölmö, että alkaa kuvittelemaan kyseessä olevan oikean rakkauden, niin fiksuimmat väistyvät siinä vaiheessa takavasemmalle ja röyhkeimmät vedättävät rakastututta niin kauan kuin vain itse saavat sen mitä hakevatkin.
 
Oon kyllä sitä mieltä, ett jostain se pettäminen aina kertoo.. Vai pettääkö joku suhteessa jossa kaikki on hyvin?
En nyt tällä puolustele, ett olis mitenkää hyväksyttävää, mutt olis kiva kuulla etenki pettäjien näkemys siihen miks tekee niin?
Jos on suhteessa ongelma ni eiks ois hyvä ensin hoitaa ongelmat tai erota?
 
Tapasin mieheni, kun hän oli varattu. MUTTA hän oli ihan selkeästi löhdössä pois liitostaan ja harkinnut eroa jo vuosia. Olin hänen lippunsa vapauteen. Meillä oli tuon jälkeen aika rankkoja vuosia, koska hänen exänsä ei tietenkään ottanut asiaa hyvällä. Tämä meinasi koitua meidänkin eroksi ja olinme jonkun aikaa erilämme. Jos kuvioissa on lapsia niin kaikki menee rumaksi.
Nykyään kaikki ovat onnellisia, miehen exä löysi uuden ja meilläkin on yhteinen lapsi, plus tietty miehen lapset päälle hyvin usein.
Tie oli rankka ja en tätä kenelekään suosittele.
 
Oon usein miettiny pettämistä. Käyn terapias ni kysyn terapeutilta kans, ett miks ihmiset pettää. Hän kerto, ett ihan hyvässä suhteessa olevatki pettää. Joillai on kyse jännityksestä ja jotkut vaan pönkittää sill itsetuntoo.
Hänen mielestä etenki miehet ei lähde huonost parisuhteest ellei oo joku nainen jo joka välittäs.
Ett uskalletaa lähtee vast ku on joku odottamas. Tokihan tää on vaa yhden käsitys asiast.
 
Kyllä te terassiruusut olette tyhmiä. Mutta kai siihen varatun miehen iskemiseen liittyy jonkinlainen voitonriemu, kun voi kuvitella itsensä paremmaksi kuin varatun eukko on.Yäk.
 
Minusta tämä koko ketju kertoo vaan ap:n omasta huonosta itsetunnosta, hän mielummin katselee varattua miestä "nurkissaa" paapoo ja hellii kun uskoo ja katsoo totuutta silmiin, että tilanne tuskin tulee koskaan miksikään muuttumaan.
Sen verran itsetunto kuntoon ap että lopetat varatun miehen vikittelemisen vaikka kuinka kivalta tuntuu tuo kaksilahkeinen.
Sinä saat varmasti vapaankin miehen.
Ole vain onnellinen ettei hän ole sinun miehesi joka noin sinulle tekee.
 
Oletkohan yksi minun netti tuttava :D :D
Ei siinä onhan elämääsi ihan hauska seurata milloin kenenkin kanssa seukkaat :D
Sen seurustelustatus suhteenhan sinä vaihdat aina heti kun jonkun olet vasta tavannut :D
Milloin olet pokannut kenetkin ja yhteen heti muutetaan ja samantien sinä alat suunnittelemaan perhettä :O
vielä parempi jos miehellä on valmiina lapset niin sinä alat hehkuttamaan kuinka ne viedään äidiltä ja sinä saat kokonaisen perheen.
Sinulle on vain tärkeintä että miehellä on työpaikka niin silloin hän on kunnon mies :D sehän se kunnon miehen tekeekin :D :D
Ei pahalla mutta aika moni jo nauraa sinulle että rauhoitu vaikka ikää sinulla jo että omaa perhettä kipeästi haluat niin rauhotu ja mieti nyt vähän mikä maine sinulla jo on kun tuommoista peliä pelaat ja kuinka naurettavalta tuo sama laulu kuullostaa kun varatun miehen pokaat jolla lapsia että niillä lapsilla on huono äiti minä olisin parempi.
Kuka haluaa naisen joka on maannut koko kylän kanssa?
 
Onkohan kukaan lukenut edes kaikkia kommentteja?
En ole parisuhteessa enkä vaihtele statusta Facebookiin tavattuani jonkun ihmisen. En myöskään ole seurustellut erottuani avioliitostani ja siitä on jo yli vuosi. Tapaillut olen, muttei ole vain kolahtanut ja nämä miehet eivät ole olleet varattuja.
Enkä ole minua yrittäneiden varattujen matkaan lähtenyt.
Tämä oli poikkeus ja koko juttu on sen jälkeen ollut vain puhelimessa puhumista. Ettei mun nurkissa kukaan ole pyörinyt enkä mä aio tätä miestä nyt ottaa nurkkiini pyörimään.
Mä kerroin olevani ihastunut, ja mua kyllä harmittaa, että mies on varattu.
En halua omalletunnolleni kenenkään perheen rikkomista.
Mä en itse koe, että juttelussa on mitään pahaa. Välillä sitä vaan kadottaa päästä sen järjen äänen ku antaa niille tunteille vallan.
Mä voin kyllä sanoa etten koe mitenkään mitään voittavani, jos mies minun vuokseni jättää avopuolisonsa (mihin en edes usko).
Minusta tää on vaan ollut hyvä avautua tästä tilanteesta.
Ja onhan täällä tullut laidasta laitaan kommentointia mikä on aina piristävää. Kaikenlaiset oletukset tosin lähinnä huvittaa kyllä.
Pidän kyllä itseäni ihan fiksuna ihmisenä ja tiedän mikä olisi oikein.
Mutta mä nyt olen vain ihastunut enkä mä sitä kyllä sille miehelle ole edes sanonut. Lähinnä me jutellaan ihan perus arkisia juttuja. Ei mitään puhelinseksiä tms. Ehkä mä koen, että hänestä voisi tulla myös ystävä..
 
Minä olen äiti enkä tarvitse lapsilleni isää. Heillä on jo hyvä isä.
Enkä halua edes tutustuttaa heitä keneenkään mieheen ellen ole vakuuttunut että juttu on vakava ja kestänyt pitkään. Mä kyllä oletan ettei sellaista tilannetta tule vuosiin.
 

Yhteistyössä