varattu mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mä tapasin muutama viikko sitte terassilla miehen, katselin sitä siinä ja lähdettiin kaverin kans siitä toiseen paikkaan. Tää mies ilmesty sinne ja juteltiin sen kans. Vietettiin yö yhdessä ja aamulla se halus mun numeron. Mies on kuitenkin varattu, mutta puhuu paljon avovaimostaan miten ei lasten takia eroa ja jos heillä ei olis lapsia niin eivät olis yhdessä. Mies ei asu mun kanssa samalla paikkakunnalla. Mies on soittanut mulle muutaman kerran ja ollaan juteltu lähes kaikesta. Mä en edes pidä kännykkään puhumisesta, mutta helposti voin tän miehen kans tunninki puhua. Mä ite en oo soittanu kertaakaan ja ollaan puhuttu aika perusjuttuja kun ei tunneta vielä juurikaan enkä tiedä kannattaako. Mies on kyllä halukas näkemään ilmeisesti vielä, mutta musta tuntuu kurjalta tän avopuolison vuoksi.
Mä oon nyt ajatellut ettei juttelu oo paha, mutta huomaan kyllä ihastuneeni jo mieheen.
Järkevintä olis varmaan lopettaa vastaaminenkin jo tässä vaiheessa.
Mutta musta ei oo tuntunut tältä aikoihin. Tää on ihan ku teiniaikojen ihastuminen, mutta silti niin väärin.
Tai ainakin väärin jos näen vielä miestä.
Oli kai se yhteinen yökin, mutta sekin oli miehen aloitteesta ja siinäkin suhteessa toimi. Kaikkien kanssa ei nyt vaan seksi toimi ja hänen kans kyllä.
Mä en kyllä tiedä uskoako miehen puheita, vaikka hänestä tulee muuten tosi luotettava kuva. Hän on semmonen ihanan tavallinen mukava mies. Ainoa harmi on, että on varattu. Jotenkin mä tiedän että mä olen lopulta se joka särkee sydämensä.
Huoh.
 
mä noin mietinkin kyllä. Jotenkin ajattelen, että jos suhde alkaa pettämisestä niin siihen se myös loppuu.
Mun täytyy varmaan sanoa miehelle mitä mä ajattelen.
Tosi usein hän sanoo, että on vain lasten vuoksi suhteessa. Itse eronneena voisin väittää, että lapset ei muuta kuin kärsi huonosta vanhempien suhteesta.
Luulen, että jos jatkan tuota juttelua niin ihastun vain enemmän, koska jo nyt olen ihastunut mieheen.
Jos/kun soittaa taas niin täytyy yrittää puhua järjellä eikä antaa tunteille valtaa.
 
Mä tapasin muutama viikko sitte terassilla miehen, katselin sitä siinä ja lähdettiin kaverin kans siitä toiseen paikkaan. Tää mies ilmesty sinne ja juteltiin sen kans. Vietettiin yö yhdessä ja aamulla se halus mun numeron. Mies on kuitenkin varattu, mutta puhuu paljon avovaimostaan miten ei lasten takia eroa ja jos heillä ei olis lapsia niin eivät olis yhdessä. Mies ei asu mun kanssa samalla paikkakunnalla. Mies on soittanut mulle muutaman kerran ja ollaan juteltu lähes kaikesta. Mä en edes pidä kännykkään puhumisesta, mutta helposti voin tän miehen kans tunninki puhua. Mä ite en oo soittanu kertaakaan ja ollaan puhuttu aika perusjuttuja kun ei tunneta vielä juurikaan enkä tiedä kannattaako. Mies on kyllä halukas näkemään ilmeisesti vielä, mutta musta tuntuu kurjalta tän avopuolison vuoksi.
Mä oon nyt ajatellut ettei juttelu oo paha, mutta huomaan kyllä ihastuneeni jo mieheen.
Järkevintä olis varmaan lopettaa vastaaminenkin jo tässä vaiheessa.
Mutta musta ei oo tuntunut tältä aikoihin. Tää on ihan ku teiniaikojen ihastuminen, mutta silti niin väärin.
Tai ainakin väärin jos näen vielä miestä.
Oli kai se yhteinen yökin, mutta sekin oli miehen aloitteesta ja siinäkin suhteessa toimi. Kaikkien kanssa ei nyt vaan seksi toimi ja hänen kans kyllä.
Mä en kyllä tiedä uskoako miehen puheita, vaikka hänestä tulee muuten tosi luotettava kuva. Hän on semmonen ihanan tavallinen mukava mies. Ainoa harmi on, että on varattu. Jotenkin mä tiedän että mä olen lopulta se joka särkee sydämensä.
Huoh.
Pysy kaukana.Juuri tollaset kolmannet pyörät aiheuttaa niin paljon harmia. En edes usko että mies on missään aikeissa jättää vaimoaan....
 
Mä kyllä uskon, että hyvään suhteeseen ei mahdu edes sitä kolmatta pyörää.
Minä en ole edes sanonut miehen olevan jättämässä avovaimoaan enkä sitä edes usko tekevän. Kommentoin aikaisemmin, että mies sanoo yhdessäolon syyksi lapset.
Itse en ole kertaakaan soittanut miehelle enkä aio soittaa.
Sille, että olen ihastunut en nyt voi mitään. Lähinnä tämä on harmittelua ja totesikin aiemmin, että se joka särkee sydämen tässä olen minä itse.
 
Mä kyllä uskon, että hyvään suhteeseen ei mahdu edes sitä kolmatta pyörää.
Minä en ole edes sanonut miehen olevan jättämässä avovaimoaan enkä sitä edes usko tekevän. Kommentoin aikaisemmin, että mies sanoo yhdessäolon syyksi lapset.
Itse en ole kertaakaan soittanut miehelle enkä aio soittaa.
Sille, että olen ihastunut en nyt voi mitään. Lähinnä tämä on harmittelua ja totesikin aiemmin, että se joka särkee sydämen tässä olen minä itse.

No näin minäkin ajattelen,ainakin haluaisin uskoa. En tiedä sitten kuinka yleistä oikeasti on mutta näitä palstoja lukiessani on alkanut tuntumaan että varsinkin isukit seikkailee naisten kanssa ja kuitenkin kotona on ollut seksiä,rakkautta ja hellyyttä.Tämän olen ymmärtänyt kun olen lukenut näitä petettyjen puolisoiden tarinoita...Toivon todella ettei näin olisi. Itsekin olen ollut vuosia (mielestämme) hyvässä liitossa ja murtuisin jos kuulisin että puoliso olisi touhunnut jotain selän takana.
En siis todellakaan tarkoittanut mitenkään dissata sinua tai olla tyly vaikka tuosta edellisestä kommentistani voisi niin ymmärtää!
 
Mä kyllä oon sitä mieltä, että sais jopa dissata tai olla tyly, koska eihän varatun kanssa touhuaminen oo oikein. Mä kuitenkin ajattelen, että isompi vastuu on sillä varatulla, mutta onhan tää myös moraalikysymys.
En mä ainakaan halua ottaa vastuullani perheen rikkomista ja kun mietin millainen suhde siitä voisi edes muodostua.. Niin tuskinpa kovin vakaalla pohjalla olevaa.
Musta pitäs eka selvittää ongelmat ennen kuin lähtee muualle onnea etsimään.
Mä olen miehelle sanonut, kun kertoi avovaimonsa olevan tosi mustasukkainen, että tuskin on syyttä, ja tällä tarkoitin itseäni. Mies sanoi ettei ole aiemmin hölmöillyt, muttei se pienennä tätä "pahaa" silti. Mä juttelin mun kaverin kanssa tästä soittelusta ja itse en siinä koe mitään pahaa, onhan minullakin ollut parisuhteessa ollessani miehiä kavereina ja olen heidän kanssaan jutellut ja jopa eksien. Me ollaan puhuttu ihan perusjuttuja eikä mitään ihmeellisiä eikä seksuaalisviritteisiä, että tää menee ihan kaverijuttuna. Mä olen silti ihastunut mieheen ja se tekee minusta tästä väärän.
Se mitä mies minusta haluaa niin en tiedä enkä ole kysynyt. Ainoastaan on kysynyt voiko nähdä minua joskus vielä.
 
Rehellisesti puhuen, en tunne yhtäainutta miestä joka lasten takia olisi eroamatta. Vaakakupissa painaa näillä tyypeillä yhtälailla se että on kiva kun on piika kotona joka tiskaa ja pyykkää ja tekee ruokaa ja illalla saa vielä seksiäkin.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Ilmaisin itseäni varmasti huonosti.
Siis mies on tämän syyksi sanonut ja itse pidän sitä omana kokemuksena huonona syynä.
En usko, että mies on puolisostaan eroamassa, mutta mä oletan että voi niitä syitä muitakin olla miksi yhdessä ollaan. Ei niistä toki halua vain puhua tietenkään minulle.
 
Tarkennan vielä, että mies olettaa ettei eron jälkeen näkisi lapsiaan ja siksi ei halua erota. Avopuoliso on näin uhkaillut jo vuosia, että vie lapset eikä isä näe heitä.
Tämä on syy jonka on sanonut, mutta itse uskon, että on yhdessäoloon pakko olla muita syitä.
 
Selkeästi olet miehen lumoissa ruusunpunaiset lasit silmillä. Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta, mutta joullakin se hyvä suhde kestää maksimissaan pari kolme vuotta ja sen jälkeen on aika vaihtaa uuteen.
 
minulla ei kyllä ole ruusunpunaisia laseja, kiitos kuitenkin kommentoinnista.
Mä siis oletan itse, että hänellä on enemmän syytä olla avopuolisonsa kanssa kuin lapset. Ettei niitä syitä halua vain minulle kertoa.
Eli en usko kaikkea mitä hän minulle puhuu.
Olemme puhuneet parisuhteista ja pettämisestä ja olen hänelle rehellisesti kertonut myös mielipiteeni. Hän kyllä vähän puolustelee toimiaan, mutta en ole miehelle antanut kuvaa, että uskoisin kaiken mikä hän puhuu.
Olen myös sanonut että jokaiseen parisuhteeseen tulee arki, kun hän on omastaan puhunut.

Mä olen vaan koko tästä tilanteesta hämilläni ja tunteet on tosi ristiriitaiset ja halusin johonkin tätä purkaa ulos.
Tälläi nimettömänä että varmasti voi kommentoida mitä vain keksii.

Mä ajattelin että seuraavalla kerralla jopa ehdotan, että mies harkitsisi puolisonsa kanssa pariterapiaa, kun ainakin heillä on ollut koko suhteen ajan luottamuspulaa. En tiedä onko tämä ihan hölmöä, mutta näin pohdiskelin.
Kyllä mä tiedän etten miestä voi nähdä, koska koen siitä älyttömästi syyllisyyttä jo valmiiksi.
Enkä mä nyt vaan voi sille ihastumisen tunteelle mitään, siksi mä tätä pohdin ja avauduin tännekkin, kun tiedän että mun täytyy nyt vaan kuunnella järkeä.
 
Tarkennan vielä, että mies olettaa ettei eron jälkeen näkisi lapsiaan ja siksi ei halua erota. Avopuoliso on näin uhkaillut jo vuosia, että vie lapset eikä isä näe heitä.
Tämä on syy jonka on sanonut, mutta itse uskon, että on yhdessäoloon pakko olla muita syitä.
Höpöhöpö. Mies ei muka eroa kun vaimo kieltää näkemästä enää lapsia? Uskotko tuota?

Mies haluaa kodin, jossa vaimo hoitaa lapset ja vaatehuollon sekä tekee ruokaa, seksiäkin välillä saa kotona. Ja sitten sinulta saa seksiä aina kun soittelee ja vähän lirkuttelee. Täydellinen tilanne miehelle, miksi ihmeessä hän haluaisi tästä luopua?
 
Mä ajattelin että seuraavalla kerralla jopa ehdotan, että mies harkitsisi puolisonsa kanssa pariterapiaa, kun ainakin heillä on ollut koko suhteen ajan luottamuspulaa. En tiedä onko tämä ihan hölmöä, mutta näin pohdiskelin.
Kyllä mä tiedän etten miestä voi nähdä, koska koen siitä älyttömästi syyllisyyttä jo valmiiksi.
Enkä mä nyt vaan voi sille ihastumisen tunteelle mitään, siksi mä tätä pohdin ja avauduin tännekkin, kun tiedän että mun täytyy nyt vaan kuunnella järkeä.
Minkähän takia heillä on luottamuspulaa suhteessaan? Ettei vain mies olisi eksynyt vääriin lakanoihin jo aikaisemmin....
 
olen jo monta kertaa kirjoittanut etten usko miehen eroavan ja uskon, että yhdessäoloon avopuolisonsa kanssa on varmasti myös muita syitä kuin lapset. Että hän varmasti välittää avovaimostaan. En siis usko mitä hän minulle puhuu.
Ja oikeasti minä en halua rikkoa suhdetta, mutta myönsin olevani ihastunut kun olen hänen kanssaan jutellut ja jutteluun saa jäädä.
En mä nyt pidä itseäni niin erityisenä, että hän koko elämänsä mun takia muuttaisi. Enkä mä sitä halua.
Ihastunut kyllä olen ja sitä mä huokailen.
Kuten myös aiemmin kirjoitin minä olen se joka ne sydän surut saa.
Mä keskustelin miehen kanssa pitkään miksei avopuoliso luota ja kyseenalaistin miehen syyn, koska minusta se ei kuulostanut oikealta.
Mä nyt en usko, että olisin ensimmäinen tai viimeinen.
Mä itse en ole ollut se aloitteellinen tässä enkä edelleenkään aio olla.
Mua vaan harmittaa ku kaikki mukavat miehet on varattuja ja tähän mä uskon, että mies on mukava. Se, että hän ei ole uskollinen ei poista sitä kuitenkaan.
 
Olen niin sanotusti varattu nainen ja mulla on samanlainen tilanne, mutta minä todella rakastan tapaamaani miestä ja hän minua.
Aion olla hänen kanssaan kun saan rohkeutta hoitaa asiat loppuun niin, että ne sujuisivat hyvin jatkossa kaikilla, parhaalla mahdollisella tavalla. Täytyy vain toivoa että elämäni mies jaksaa odottaa minua. En ole koskaan tuntenut mitään tällaista ketään kohtaan.
Aina ei käy niin miten tässä ketjussa jotkut ovat manailleet. Voi myös käydä niin, että mies rakastuu sinuun ja elätte onnellisina loppuun asti. Kerran pettäjä - aina pettäjä -myytti ei pidä paikkansa.
 
ihanaa, että tähän tulee muitakin näkökulmia.
Mä kyllä ymmärrän miksi tuomitaan ja itsellä on ongelmia ku asia ei omaan moraaliin käy.
Mulla on ollut huonoja kokemuksia ja mun on vaikea luottaa miehiin.
Mä yritän etten nyt ihan kaikkea usko ja mä edelleen haluaisin jatkaa tän miehen kanssa tätä juttelua.
Mulle tulee siitä hyvä mieli.
Mun on aina ollut vaikea puhua ihmisen kanssa, jos en näe kasvoja ja etenkin tuntemattoman. Koen että tää mies on sellainen.
Enkä mä nyt oikein tiedä mihin mä olen ihastunut. Mies ei ihan vastaa ulkonäöllisesti sitä mihin ihastun, mutta koin heti, että on helppo puhua.
Mies on kyllä urheilullinen, mistä pidän toki ja seksi tuntui oikeasti tosi hyvälle, mutta mä luulen että se jäi siihen kertaan kyllä.
Mä pohdin myös miehen motiivia soitella minulle.. Tavallaan mä toivoisin, että pitää minusta edes vähän.

Kauan tää teidän juttu on kestänyt?
Asutteko samalla paikkakunnalla?
 
Mä en nyt tiedä selviääkö kaikki suhteet ikinä sille toiselle.. Mulla on tuttu, jolla oli yli vuoden suhde naimisissa olevan miehen kanssa. He asuivat alle 2km päässä toisistaan ja näkevätkin jopa miehen kotitalossa, harrastivat seksiä saunatiloissa.
Tää suhde oli aika kipeä ja tää mun tuttu on siitä avautunut useasti jälkeenpäin. Ilmeisesti tän miehen vaimo ei edelleenkään tiedä tuosta suhteesta vaikka nää näki monta kertaa viikossa.
Itse en moiseen kyllä kykenisi, mutta kyllä tuo tuntuu valitettavan yleistä olevan.

Itseasiassa tää josta itse kirjoitin ei ole töissä edes samalla paikkakunnalla missä asuu perheensä kanssa ja hänellä on työasunto. Eli pystyy kyllä pettämään aika vapaasti jos niin haluaisi. Enkä asu itse kummallakaan näistä paikoista. Mutta alle 100km päässä miehestä kuitenkin.
Emme silti ole nähneet kuin sen kerran.
 
Varattu, mikä varattu.

Jos jostain syystä hänet kuitenkin saisit, niin mitä todennäköisemmin pitäisi samaa peliä jonkin kolmannen kanssa.

Tuo on kyllä täyttä humpuukia. Itse kävin vieraissa tai siis rakastuin työkaveriin ensi silmäyksellä. Ero tuli ja nyt olen 24 vuotta ollut naimisissa enkä ole ottanut kolmatta pyörää enkä harrastanut mitään muutakaan peliä, koska rakkaus.
 
Koittaisit nyt edes päättää haluatko sen uskottoman vai et. Ensin sanot ettet halua rikkoa kenenkään kotia ja jo seuraavassa hetkessä toivot että tykkäisipä musta edes vähän.
Yleisestiottaen tollaset ukot (ja akat) on tosiaan törkeitä jotka ei uskalla erota puolisostaan ennenkuin aloittaa seikkailunsa muualla. Jos se lapsiperhe arki on niin tylsää että pitää vieraissa käydä niin kannattaisko vaan myöntää tosiasia ja lakata satuttamasta sitä puolisoaan ja muuttaa pois.Vaikka niinhän ne kai ajattelee "jos ei tiedä niin ei satuta" tyyliin.

Sori vaan kiukkuni mutta ärsyttää nämä "en voi erota lasten takia" tai muu paska mitä siellä kylillä selitellään!
 
Niin se vaan on että monet miehet haluavat salasuhteen, viihdettä -ja ilman sitoutumista, velvoitteita. Ihan vaan haluavat pitää hauskaa ja nauttia jne. Puhua voidaan mitä vaan ja varmaan tunne on todellinenkin, mutta ilman todellista aietta muuhun. Se antaa iloa ja virtaa arkeen ja uskoa itseensä vetovoimaisena uroona. Varmaan on naisiakin, jotka kaipaavat samaa.

Vähän sääliksi käy että on naisia jotka lankeavat näihin puheisiin, vaikka oikeastaan kyse on hyväksikäytöstä, johon voi liittyä nopeaa tunnetilaakin. Etsisitte ihan vapaan miehen, jonka kanssa voisi rakentaa jotain oikeaa.
 

Yhteistyössä