Hei mama to be,
Aika hurjaksi mennyt tämä keskustelu. Olet kuitenkin kirjoittamasi perusteella varsin sivistynyt ja kypsä ihminen, joten ehkä osasit odottaakin, että lokaakin tulee lentämään. Osannet varmaan jättää sen myös omaan arvoonsa. Toisaalta, saatpahan nyt alusta asti huomata, että yksin odottavaan suhtaudutaan joskus eri tavalla kuin "normiperheeseen" (mikä se on? Ja etenkin, mikä arvo se on -itse olen sivusta seurannut mm. tapausta, jissa "normiperheen" ihana perheenlisäys oli saanut alkunsa, kun persoonallisuushäiriöinen lääkkeitä väärin käyttävä hammaslääkäri-isä oli raiskannut ja pahoinpidellyt vaimonsa. Ja sotkin nyt tässä sen verran yksityiskohtia, ettei kenenkään tarvitse älähtää, että esimerkistä voisi tunnistaa ketään).
Mutta siis, saat opetella tietynlaisen itseä -ja lasta- suojaavaan suhtautumistavan näihin ilkeämielisiin kommentteihin. Parasta, mitä lapselle voit antaa, on totuus sellaisena, kuin lapsi kussakin ikävaiheessa on kykenevä sen ymmärtämään. Jos ekaluokalla tuon yhden asiattoman kommentin kirjoittaneen palstailijan lapsi on Sinun lapsesi oppilastoveri, hän saattaa kutsua lastasi äpäräksi! Järkytys on lapsellesi suuren suuri, jollei lapsi ole saanut faktaa siitä, mikä on hänen arvonsa ja oikeutensa olla maailmassa. Ja se on tasan yhtä suuri, kuin kaikkien muidenkin lasten!
Lapsen identiteetin kehittymisen kannalta on tärkeää, ettei hän joudu kokemaan olevansa juureton. Joku mainitsikin, että isän puolella on kuitenkin sukua, joista joku saattaa haluta osallistuakin. Oma sukulaisverkostosikin kuulostaa tosi tukevalle. Vielä riipaisevampaa kuitenkin lienee, jos lapsi joutuu kokemaan olevansa huono, kun (jos?) ei kelvannut isälleen. Lapsi on Sinulle ihme ja maailman onnellisin asia, ja sen hän varmasti tulee tuntemaan. Lisäksi hänelle voi kertoa, että niin ihana ja täydellinen kuin hän onkin, isä ja äiti eivät voi asua yhdessä. Siis aikuisten ratkaisu, aikuisten syystä -ei lapsen syytä. Karrikoiden siis, että esim. isä oli jo sen ikäinen, ettei jaksanut alkaa hoitaa KETÄÄN lasta, eli kyse ei ollut siitä, että isä ei halunnut juuri Sinua.
Työssäni olen tavannut lapsia, jotka eivät tiedä biologisesta isästään mitään ja joilla on pulmia siitä syystä. Korostan siis, että on myös paljon isättömänä kasvaneita lapsia, joille asia ei aiheuta mitään ongelmia! Karkeasti nämä lapset, joille asia aiheuttaa ahdstusta, voi jakaa kahteen leiriin: niihin vetäytyviin, jotka kokevat irrallisuutta ja vaillejäämistä, ja niihin, jotka rakentavat suojakseen super-isä -fantasioita. Valitettavasti nämä jälkimmäiset joskus irtautuvat todellisuudesta tosi pahasti, joutuvat kahnauksiin kavereidenkin kanssa, kun jatkuvasti valehtelevat (kertovat itselleen tosia tarinoita) unelmaisästä, joka on tarinoissa milloin mitäkin huikeaa.
Minusta olet päätynyt hienoihin ratkaisuihin, kun ehdottomasti aiot pitää vauvan, ja kun aiot kertoa siitä lapsen isälle. Ja sekin kuulostaa hyvälle, ettet aio ruveta uskomaan miehen selittelyitä ja ruveta elämään pilvilinnassa, että jonain päivänä mies jättää vaimonsa ja on uskollinen Sinulle ja muutatte Bahamalle palmun alle. Jos isä käyttäytyy kypsästi, hän saattaa haluta jonkinlaisen roolin lapsen elämässä. Jos epäkypsästi, hänellä on yhä sama velvollisuus vastata lapsen elatuksesta kuin lapsen äidilläkin. Kysythän kuitenkin asianajajaltasi, ennenkuin laitat elatusmaksut säästöön lapsen tilille: tiliä esim. täysikäisenä tyhjentäessä verottaja vie ison siivun, kun summa on noussut niin isoksi. Ratkaisuja tähän tilanteeseen on useita.
Kaikkea hyvää odotukseesi! Olette vauvasi kanssa ihan oikea perhe.
